Ankin kirjablogi

  "Olen valinnut tähän kirjaan melko monenlaisia tapauksia: osa tapauksista on saanut niin paljon näkyvyyttä mediassa, että ne saattavat olla tuttuja sellaisillekin, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita rikostapauksista. Muutama tarina taas on vuosien saatossa, tai vihjeiden ja johtolankojen vähyydestä johtuen, jäänyt unohduksiin ja piiloon suurelta yleisöltä. Halusin koota kirjaan keskenään erilaisia tapauksia, ja siksi mukana on sekä selvittämättömiä että selvitettyjä rikoksia." Tilda Laaksonen pitää netissä ilmeisen suosittua podcastia, mutta on myös viime vuosina kirjoittanut rikoskirjoja. Olen lukenut kaksi ensimmäistä osaa, ja ne löytyvät täältä ja täältä . Kolmas osa on jäänyt näköjään huomaamatta, mutta aion lukea senkin joskus. Jäljillä 4 - Karmivia tositarinoita rikosten maailmasta (Otava 2025) kertoo selkeästi ja liiallisilla yksityiskohdilla mässäilemättä seitsemän ulkomaille sijoittuvaa rikostapausta. Tapaukset BTK-tappaja ja John Wayne Gacy ovat vuosikymme...

 "Ne, jotka jatkavat sukuaan, jättävät geenejään jälkeläisilleen, mutta sen lisäksi ihmiskunnan jatkumoon kuuluvat myös tarinat, tiedot ja taidot, moraalikäsitykset, ajatukset ja tunteet. Kaikilla ei ole verisukulaisia, mutta luultavasti ei ole ketään, jolla ei olisi menneessä eikä tulevassa yhtään hengenheimolaista.      Siksi jokaisesta kerran eläneestä voi herätä jotakin henkiin, ja se voi tapahtua aina uudestaan ja uudestaan. Tuo jokin syntyy ihmisen ja hänen aikalaistensa jättämistä jäljistä, ovat ne sitten kirjoituksia, kuvia tai jotakin muuta, mikä sisältää kappaleen yksilön historiaa ja koskettaa myöhemmin tulevia. Sitä me tarvitsemme - kosketusta, yhteyden tunnetta, jotakin mihin samaistua. Sen myötä elämme - myötäelämme - monta elämää, monessa ajassa ja paikassa, ja sen myötä jo kauan sitten eläneet elävät meissä." Aura Koiviston tietoteos Mies ja merilehmä - Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka (Into 2019) kertoo elämäkertamaisesti 1700...

 "Children of Bodomin musiikillisen viikatteen terä ei taida koskaan ruostua, mutta yhtyeen vaiherikkaan uran jyrkät käänteet saattasivat vaipua unholaan ilman tätä kirjaa. Täytyy sanoa, että sellainen ei olisi ollenkaan suotavaa.     Sen vuoksi meidän täytyy nyt lähteä käymään Espoossa. Ja vähän muuallakin." Timo Isoahon elämäkertakirja Children of Bodom (Like 2025, julkaistu alun perin samalla nimellä englanniksi 2025) kertoo yhden suomalaisen metallimusiikin historian jättiläisen kaikki vaiheet alusta loppuun. Nuoret punkkarit tunnettiin jo uran alkuaikoina 1990-luvun lopussa tiukasta soittotaidostaan ja epätavallisista musiikillisista elementeistä äärimetallin skenessä. Toisin kuin 2000-luvun suomalaisen metallin menestystarinan Nightwish ja HIM Children of Bodom ei koskaan sopinut koko perheen kuuntelukokemukseksi. Se oli suurille massoille liian jyrkkää ja repivää, ja siitä huolimatta yhtye sai menestyvän jalansijan useilla mantereilla, mukaan lukien Yhdysvalloissa...

 "Galitsian materiaalinen ja kulttuurinen perusta ovat tuhoutuneet toistuvasti, etenkin 1900-luvun sodissa. Tuhojen jälkeen alueelle on noussut aina jotain uudenlaista. Sen pohjana ovat olleet rajamaa, kirjavuus ja prosessuaalisuus. Silloin, kun näitä piirteitä ei ole haluttu hyväksyä, kuten natsien valtakaudella tai Neuvostoliitossa, ne on pitänyt tukahduttaa väkivaltaisesti. Vielä nykyäänkin, vaikka Ukrainan ja Puolan identiteetit rakentuvat vahvasti kansalliselle pohjalle, Galitsian henki vaikuttaa alueella.      Galitsia on maa, jossa mikään ei ole lopullista, ja sen seurauksena mikä tahansa on mahdollista." Ville-Juhani Sutinen on nuorena Itä-Eurooppaa kiertäessään alkanut kiinnostua vanhasta ja jopa myyttisestä Galitsiasta, joka sijoittuu tällä hetkellä Puolan ja Ukrainan alueille. Se on keskisen Itä-Euroopan entinen monikulttuurinen alue, jonka ideaa ja ideaalia pitivät kauan pystyssä useat lähinnä juutalaiset kirjailijat. Sutinen esittelee heitä kirjassaan Re...

 "Niinpä hyvä oli usein pahasta ja paha hyvästä, kun käyttäytymismallit joutuivat vastakkain. Kotona Suomessa minun oli yhä vaikeampi kertoa Andalusiasta, sillä sitä mukaa kuin kasvoin uusiin kuvioihin ja valitsin uuden ajattelutavan, tulin yhä epävarmemmaksi siitä, miten kertomaani suhtauduttaisiin. Andalusiassa ja pohjoisessa syntymämaassani saattoivat ihailtavan ihmisen tunnusmerkit olla täysin vastakkaiset. Sitä kutsutaan kulttuurien yhteentörmäykseksi ja se voi käydä kohtalokkaaksi sellaiselle jolla ei ole siitä aavistustakaan. Myös hyvyydellä on omat lakinsa, eikä töppäilijää tervehditä kättentaputuksin." Vivi-Ann Sjögrenin teos Andalusian karkea suola (Schildts Kustannus 2004/2001, suomentanut Raija Jänicke) on eräänlainen muistelma, jonka keskiössä on 1900-luvun Espanjan värikäs ruokakulttuuri. Suomenruotsalainen Vivi-Ann Sjögren löysi 60-luvulla nuorena espanjalaisen miehen Pacon ja muutti tämän kanssa Andalusiaan. Tosiasiassa pariskunta käytännössä eli vapaata noma...

 "Ensimmäisten Suurteos-kokoelmien jälkeen tuntui melko selvältä, ettei kahta voinut olla ilman kolmatta. Suurteoksia on alusta alkaen ollut leikkimielinen suurellinen projekti, sen kertoo varmasti jo sarjan nimi, jossa on häivähdys ironiaa, häivähdys vilpittömyyttä. Joka tapauksessa ajattelen, että matkan varrella projektista on kehkeytynyt jotakin paljon isompaa kuin aluksi osasimme aavistaa. En tarkoita mitään sellaista mahtipontista, joka viittaa maineeseen ja kunniaan, tarkoitan sitä, että olen sarjan myötä löytänyt uusia kirjoja, tavannut kirjailijoita ja saanut ihastella heidän tapaansa lukea ja kirjoittaa." Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittama Suurteoksia III (Tammi 2025) jatkaa edellisistä osista tutulla linjalla. Joukko suomalaisia tai ainakin Suomeen kotiutuneita kirjailijoita kirjoittaa teoksista, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen. Kaikkia kirjailijoita en edes tunnistanut. Ehkä nimenomaan tästä syystä tämä kolmas osa ei tuntunut niin hohdokkaalta kuin ...

 "Jokaisella jutulla on omat erityispiirteensä ja selvitystyöllä reittinsä, joihin perehtymällä aukeaa kunkin rikoksen ainutkertaisuus ja yksilöllisyys. Rikoksentekijöiden, uhrien, vahinkoja kärsineiden, silminnäkijöiden tai muiden osallisten kertomukset herättävät esitutkintapöytäkirjat henkiin. Jokaisella pöytäkirjaan merkityllä henkilöllä on omakohtainen kokemus käsiteltävästä tapauksesta. Useimmat heistä muistavat rikoksen ja sen aiheuttamat tunnetilat lopun elämäänsä." Tero Haapala ja Göran Wennqvist ovat tehneet monikymmenvuotisen uran poliisissa ja erityisesti Keskusrikospoliisissa. Kumpikin on johtanut korkean profiilin juttuja ja ollut esillä julkisuudessa. Erityisesti Tero Haapala on ollut esillä MTV3:n Rikospaikka-ohjelmassa asiantuntijavieraana. Olen aiemmin lukenut Haapalan ja Wennqvistin kirjoittaman kirjan Tutkinnan tässä vaiheessa voimme kertoa , jolle tämä Rikostutkintaa 24/7 (Bazar 2024) on jatkoa. Poliisien kertomat jutut sivuavat hyvin monia vakavia ilmiö...

 "Toisin kuin metalliskenen sisällä on usein toisteltu, metalli ei ole paskimmillaankin parasta. Heittoon kiteytyy asetelma omasta kuplasta, meluisasta vaihtoehdosta, johon identifioitumalla halutaan erottua muista. Mutta paskimmillaan mikä tahansa musiikki on vain sitä itseään. Parhaimmillaan metalliin kuitenkin kiteytyy paljon intohimoa, kunnianhimoa sekä aitoa rakkautta ja vakavaa tunteenpaloa niin musiikinlajin historiaa kuin sen avarakatseista uudistamista kohtaan.       Olemme haastatelleet kirjaamme yli sataa henkilöä. Mukana on valtavirran artisteja ja skenenimiä undergroundista, metallipioneereja ja 2020-luvun tulokkaita, alan taustavaikuttajia, mediaa ja tutkijoita. Heidän avullaan pyrimme kertomaan laajan ja totuudenmukaisen tarinan suomalaisesta metallista." Olen kuunnellut metallimusiikkia 9-10-vuotiaasta asti, joten Ari Elon, Jukka Kittilän ja Juuso Määttäsen kirja Raskas Suomi - Suomalaisen metallin tarina (Johnny Kniga 2025) oli pakkoluettavien lista...

 "Myöhään illalla seison kirkossa ja muistan isä Johanneksen sanat. Kirkko on koko maailma, sen sisällä ovat kaikki elävät ja kuolleet. Hän tarkoitti ihmisiä, mutta minä ajattelen, että kirkossa ovat myös linnut, kalat ja eläimet. Myös vuoret ovat osa kirkkoa, samoin meret, erämaat ja metsät. Miksi Jumala jättäisi luomastaan mitään pois?       Olen varma, että taivaassa surisee sama talvikärpinen, joka tänään häiritsi maalaamistani. Annoin sen surista ja ymmärsin, että oli aika lopettaa päivän työt. Puhdistin siveltimet ja vedin sermin maalauksen eteen, jotta kukaan ei sitä näkisi. Joskus viesti tulee niinkin ärsyttävän luontokappaleen kuin kärpäsen muodossa." Joel Haahtelan uutukainen Sielunpiirtäjän ilta (Otava 2025) kertoo iäkkäästä hollantilaisesta mestarimaalaajasta, joka alkaa valmistautua siirtymään rajan taakse. Poissa ovat rakastettu vaimo Agnes ja poika Paulus, vielä palvelijatar Grietke pitää isännästä huolta. Sitten kuitenkin vanha ystävä tyrkyttää ...

 "Oli sumuinen päivä, illasta alkaen luvattu tihkua. Puutarhan perällä lauloi varhainen rastas. Käsiäni venytellen käärin hihat ja avasin tietokoneellani uuden, tyhjän tiedoston. Ranteitani pyöritellen laskin käteni hitaasti näppäimistölle. Ne tärisivät vähän. Ikkunan takana tuuli huokaisi pehmeästi ja silitti takapihan puita. Painoin ensin vasemman nimettömän alas, sitten oikean etusormen, ja sitten aloin kirjoittaa." Maaretta Tukiainen on kirjoittava puutarhaihminen, kunnes talvisessa jumpassa alaselässä pamahtaa. Kipu vaikeuttaa työnteon ja vie mielen matalaksi. Hiljalleen lupaus tulevasta keväästä alkaa itää ja varovainen toivo siitä, että selkä sietää edes vähän puutarhatöitä. Tukiainen alkaa syventyä puutarhan parantavaan maailmaan ja kirjoittaa itseään ulos sumusta. Kasvun tarina (Tuuma 2024) on tämän matkan lopputulos.  Joskus kirjat tulevat vastaan todellakin oikealla hetkellä. Päätyessäni sairauslomalle olin juuri jonkin tällaisen tarpeessa. Tukiaisen kirja ei lopu...

 "Keskustelu on kiivas. Päätöstä ei synny, ja John Grönvall hänkin on kohottanut kiväärinsä ja antanut haulien lävistää  metson sydämen. Hän on kiivennyt kuuseen ja tyhjentänyt hippiäisen pesän, mutta hänen motiivinsa ovat puhtaat. Hän on surmannut linnun ja kerännyt munan tieteellisestä mielenkiinnosta, taiteellisesta kunnianhimosta, hänen sydämessään ei ole kuin rakkautta lintuja kohtaan. Kaikki ne siivekkäille omistetut, loputtomat tunnit - onko mahdollista, että ne olisivat rakkauden pukuun piilotettua pahuutta, että hän olisi vahingoittanut sitä, minkä haluaa pelastaa? John ei osaa rauhoittua vuoteelleen, vaan lähtee sinne, missä hänen mielensä lepää." Iida Turpeisen supersuosittu Elolliset (S&S 2023) kertoo tieteilijä Stelleristä, stellerinmerilehmästä ja ihmisten toiminnasta kaikkia elollisia kohtaan. Kirjan alkupuoliskolla Steller lähtee tutkimusretkelle itäisen Venäjän rannikolle, ja tutkimusretkikunta päätyy haaksirikkoutumaan kettuja ja saukkoja kuhisevalle sa...

 "Ei-mitään-pahaa Ei-mitään pahaa Sormuksen viimeisen pyöräytyksen kohdalla Enni kuuli, kuinka äiti puhui puhelimeen iloisella äänellä. Aurinko kirkastui, kipeä paine ylävatsalla hölleni, hengitys laajeni kiristyneistä hartioista taas keuhkojen pohjaan asti." Anu Holopaisen nuortenromaani Filigraanityttö (Karisto 2021) kertoo nuoresta Ennistä, jolla on pakko-oireinen häiriö. Enni ei tajua olevansa sairas, vaan kutsuu sairauttaan nimellä Varoittaja. Ennin mieli tuottaa kaikenlaisia pelkoja, jotka hän uskoo torjuvansa pyöräyttämällä filigraanisormustaan tietyn verran tiettyyn suuntaan.  Onpa hyvä, että tästä mielenterveysongelmasta on kirjoitettu kirja. Ahdistuneisuus on nuorilla erittäin yleistä, ja joillain se näyttäytyy pakko-oireisuutena. Enni tulee tavallisesta, rakastavasta perheestä. Hänellä vain on herkkä mieli. Nimenomaan tytön tavallisuus on hyvä valinta, sillä mielenterveysongelmat voivat koskea ketä tahansa meistä. Pieni, intensiivinen kirja sairaudesta ja siihen h...

 "Vilja-täti seuraa ikkunansa takaa, kun Sirkka ja Jalmari palaavat Kivijoelta Luoman kotiin viettämään vuoden 1937 joulua.       Uusi vuosi 1938.      Loppiainen. Vilja-täti katsoo heijastustaan ikkunassa, katsoo sen läpi. Näkee kun koulun pihaan piirtyvät pelokkaan tytön epäröivien askelten jäljet. Hetken aikaa näkee siinä itsensä. Jokin kuvassa liikahtaa. Jokin liikahtaa Vilja-tädissä.      Kun ilta on ohi ja Inkeri lähtenyt, Vilja-täti palaa ikkunan ääreen. Mitään ei liiku lumisessa maisemassa. Sitten kuin tyhjästä liike. Jotakin kosteaa on Vilja-tädin poskella. Vilja-täti koettaa kädellään. Poskella on kyynel.  Vilja-täti on hämmästynyt. Mistä se siihen tuli, kuka sen siihen laski?     Elämä joka olisi voinut olla. Elämä jota ei ollut." Markus Nummen Käräjät (Otava 2024) ei päässyt monien toivomuksista huolimatta Finlandia-ehdokkaiden listalle, mutta kyllä se keskustelua ja ihastelua on herättänyt. Kirja kertoo ...

 "Syntini juoksevat filminauhana silmieni editse. Katsoin salaa Sabrina, teininoita -sarjaa, näin unta maailmallisesta pojasta ja kirjoitin jokseenkin arveluttavia merkintöjä naapuripulpetissa istuvan tytön Ystäväni-kirjaan. Varastelin maahan tippuneita syntymäpäivämakeisia ja imeskelin niitä posket lommolla, kun kukaan ei ollut näkemässä. Olin luisumassa väärille teille." Camilla Nissisen esikoiskirja Meitä vastaan rikkoneet (Tammi 2023) kertoo Siljasta, joka on jehovan todistaja. Siljan tarina kerrotaan lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Hänellä on hyvin ankara äiti, lellitty isoveli ja lempeä isä. Uskonto rajoittaa elämää voimakkaasti ja ristiriita on repivä, kun Silja käy tavallista peruskoulua muiden lasten kanssa. Esimerkiksi syntymäpäivät kuuluvat kiellettyjen asioiden listalle. Maailmallisia ihmisiä ei saisi juuri kaveripiirissä olla, mutta ihana Aapo puolustaa Siljaa kun muut välillä kiusaavat. Kronologisesti eteenpäin etenevää kerrontaa täydentävät kohtaukset Siljas...

 "Anja kirkui painajaistaan vielä kun äiti jo kiskoi häntä sängystä lattialle; pommikoneet mourusivat ja Turun Korppoolaismäen taivas peittyi pölyyn. Äiti makasi vieressä lattialla ja rukoili, toisella puolella makasi isä, ja Anja odotti heidän välissään jättiläisen viimeistä iskua. Kun pommitus loppui, isä nousi ja syleili äitiä ja Anjaa. Sitä isä ei ollut koskaan ennen tehnyt." Petri Tammisen Suomen historia (Otava 2017) käsittää eri näkökulmista kerrottuja tunnelmapaloja Suomen itsenäistymisestä vuoteen 2016. Tavalliset suomalaiset muistelevat usein jotain omaa arkista sattumustaan, joka sitten linkittyy suurempaan historialliseen linjaan. Mukana on sotavuosia, säännöstelyä, Nokia, euroviisuvoitto ja paljon muuta.  Pidän Tammisen nasevasta tavasta tiivistää isojakin asioita hyvin maltilliseen tilaan. Hän on haastatellut melkoisen määrän ihmisiä kirjaansa varten. Kaikissa muisteloissa on sama hiukan naiivi pohjavire, joka tuo kirjaan pientä huumoria. Tosin ei joka kerta, k...

 "Hiukan jo pelottaa, miten jaksan seuraavat kolme viikkoa. Koska lukiotamme vuosi vuodelta kasvatetaan suuremmaksi, kokelaamme eivät enää mahdu yhteen saliin, ja siksi tänä vuonna kirjoitetaan kymmenessä eri tilassa. Voit kuvitella, kuinka monta valvovaa opettajaa sellainen määrä vaatii! Itse pääsen vähällä osittaisen hoitovapaani tähden, ja omien viikkotuntieni päälle teen tätä pakollista ylityötä vain 15 tuntia, mutta muilla opettajilla on paljon enemmän valvontavuoroja. Yöt sitten suunnitellaan oppitunteja ja korjataan kokeilaiden tekstejä. Sinähän kirjoitit viimeksi kutsumusammatista. Nyt sitä kutsumusta tarvitaan, sillä kukaan ei ryhtyisi tällaiseen vapaaehtoisesti." Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen ovat paitsi Suomessa isoja kirjailijanimiä, myös opettajia. Kirjeenvaihtokirjassaan Huokauksia luokasta (WSOY 2023) he puivat oman työuupumuksensa juurisyitä, suomalaisen lukion rakenteellisia ongelmia, valtavaa aukkoa valtiollisten koulutustavoitteiden ja todellisuuden väl...

 "Ulkona metsän päällä pilvet kehrää ukkosta, vaikka on kevät. Sarvijumala kuiskii käsittämättömiä asioita, se etsii jotakin mun sisältä. Tän täytyy olla unta, mä ajattelen, ja ajatus tuntuu huudolta. Mutta haituvat... nehän onkin mun unia, mun ajatuksia sarvijumalan käsissä. Se tutkii niitä yksi kerrallaan ja nostaa sitten kouransa siihen, missä peurankallokasvojen suu olisi. Luisevat leuat loksahtaa auki. Se nuolee unen sormistaan pitkällä, taipuisalla kädellä." Magdalena Hain nuortenkauhukirja Sarvijumala (Otava 2023) voitti Finlandian. Se kertoo 16-vuotiaasta Laurista, joka joutuu perheensä kanssa rajuun auto-onnettomuuteen ja alkaa sen myötä nähdä kuolleita. Äiti menehtyy ja isä on koomassa. Elämä tädin perheessä maalla tuo välillä uutta ajateltavaa, kun kylältä löytyy 18-vuotias Vilja-Maaria. Mutta ei kai niin vanha tyttö jaksa katsella amispoikaa? Entä miksi Lauri näkee Vilja-Maariasta unia, joissa seksi sekoittuu verenvuodatukseen? Sarvijumala on kelpo moderni nuort...

 "Kesän kukka, miksi kukitkaan, miksi nuppus' aukes' ollenkaan! Kesäpäiviä vain harva on, sekin harva kylmä, tunteeton; pian tuoksus' haihtuu tuulisäihin, poskes' kalpeneepi pohjan jäihin!" (ote runosta Pohjatuulen tuvilla) L. Onerva julkaisi esikoisrunoteoksensa Sekasointuja alun perin vuonna 1904 ollessaan vasta 22-vuotias. Tämä lukemani nide on näköispainos, jonka on kustantanut Ntamo vuonna 2018. Teoksen nimen mukaisesti runot ovat omanlaisiaan sekasointuja, yhteistä nimittäjää kaikille runoille ei löydy. Muutaman kerran huomioni kiinnittyi hiukan murteelliseen ilmaisuun. Esimerkiksi avausrunossa Syystunnelma on säe "Kylmät pisarat ruutuhun rupsaa" . Toki pieniä erikoisuuksia löytyy siksikin, että julkaisulla on ikää jo peräti 120 vuotta. Siihen nähden ilmaisu on itse asiassa yllättävän modernia. Toisaalta runojen aiheiden sekalaisuus teki kokoelmasta hiukan hankalasti seurattavan. Teksti on varsin paatoksellista ja teoksen sotaisa runo Sotala...

 "Oli päiviä ja öitä, jotka paloivat mieleemme kuin poltinmerkit. Ne jäivät kytemään syvälle maan alle, valmiina leimahtamaan liekkiin jonakin tuulisena päivänä. Joskus sekunti saattoi kestää vuosikymmeniä ja maailma mahtui kämmenen alle. Sellaisten hetkien varaan voi rakentaa kokonaisen elämän, ne kannattelivat ihmistä kaikkein vaikeimpina aikoina. Ja silti: muistaminen oli aina jakamista, ja yksinäiset muistot kuihtuivat, kuin syksyn tullen putoilevat lehdet." Joel Haahtelan uutuus Marijan rakkaus (Otava 2024) on vuoden kirjatapauksia ja mielenkiinnolla luin tämän romaanin. Kirjassa jälleen nimettömäksi jäävä yksinäinen mies haikailee tavoittamatonta naista, joka jätti hänet lomaromanssilla. Vanhat uskonnolliset maalaukset näyttelevät omaa osaansa, kuten myös Euroopan rikkonainen historia.  Voidaan siis ainakin osittain todeta, että Haahtela on kirjoittanut periaatteessa jälleen saman kirjan. Se ei sinänsä minua häiritse, koska tarinoiden rakennuspalikat ovat varsin tenhoa...

 "Kokeneen joukon nykyhenki vaikuttaa oivalliselta, mutta moiseen auvoon ei ole todellakaan päästy ilman itkua ja hampaidenkiristelyä. Tämä kirja kertoo Swallow the Sunin tarinan sanoin, joista painavimpia ei ole ennen julkisesti lausuttu. Jotkin niistä saattavat olla hankalia lukea, mutta ainakin ne ovat niin aitoja ja rehellisiä kuin mahdollista. Aivan kuten Raivion musiikki." Silloin tällöin tulee luettua kirja, josta on melkein pelottavaa blogata. Yleensä se johtuu siitä, että ei vain kykene kunnolla sanallistamaan kirjan antia ja tietää jo valmiiksi kirjoittavansa huonon tekstin. Matti Riekin kirjoittaman bändielämäkerran Swallow The Sunin (Like 2023) kohdalla on kuitenkin kyse huomattavasti isommista asioista. Sukellus bändin ja ennen kaikkea sen johtohahmon, säveltäjä-kitaristi Juha Raivion, tarinaan oli niin intensiivinen ja kivulias, että olin koko eilisen illan jotenkin poissa tolaltani. Siitäkin huolimatta, että tiesin pääkohdat etukäteen. Swallow the Sun on vanha...