Ankin kirjablogi

Lopuksi pamahti tietysti se vaikein: kaikkien aikojen lempikirja! Miten ihmeessä näin paljon lukeva voi sellaista tietää? Kirjoja tulee ja menee, jotkut ovat hyviä ja jotkut huonoja, mutta kyllä niitä loistaviakin mahtuu matkan varrelle useita. Yhden kun tikistää, niin sen on oltava jo aiemminkin esillä ollut Herbjørg Wassmon Dinan kirja : Kuva kirjanmerkki.fi Miten voi vastustaa kirjaa, jota kuvaillaan näin: "Dina tulee kuusivuotiaana vahingossa aiheuttaneeksi äitinsä kuoleman. Isä ei enää siedä nähdä häntä ja yksinäinen tyttö kehittää omat tapansa selviytyä. Hän seurustelee kuolleen äitinsä kanssa, muiden ihmisten tunteet eivät häntä juuri liikuta. Kun Dina kuusitoistavuotiaana naitetaan paljon itseään vanhemmalle kestikievarin isännälle, hän on yhtä aikaa oikukas lapsi, kiihkeä nuori nainen ja jääkylmä paholainen. Onni kestää aikansa, mutta kun Jacob väsähtää ja etsii rauhaa viileämmästä sylistä, Dinan viha herää ja Jacobin reki syöksyy rotkoon. Nuoresta leskestä...

Voi ei, taas näin vaikea! Olisi ehkä helpompi toisin päin... Nyt täytyy sanoa, että en tiedä ollenkaan. Sellaista ei taida ollakaan?

Tästä olikin jo keskustelua Jennin blogissa , mutta ihan mukava pohtia erillisessä blogijutussa.   Tämä on taas melko lailla mahdoton vastattava, mutta jos kerran yksi pitää valita, se on Dee Brownin Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen : Kuva info.fi  En ole lukenut sitä (enkä katsonut elokuvaakaan), mutta jokin tuossa nimessä vetoaa kovasti. Se on äärimmäisen koskettava ja aika epätavallinen. Jää helposti mieleen. Kuvaa hyvin intiaanien kohtaamaa sortoa.

Selailin blogiani ja huomasin montakin ehdokasta tähän kohtaan, mutta ylivoimaisen voiton vie Vígdis Grímsdóttirin trilogian ensimmäinen kirja Valosta valoon . Kuva media.wsoy.fi En ole suostunut valottamaan (pun intended ;) kirjan juonta, kuten en yleensä Grímsdóttirin kirjojen kanssa tee, mutta sen voin kyllä sanoa, että lukijan syliin pudotetaan valtava pommi ihan viimeisillä sivuilla. Sitä ei voi kuin tuijottaa silmät pyöreinä ja kirjan loputtua istua hetken ja koota ajatuksiaan. Ihana kirja joka tapauksessa! Grímsdóttirin kirjoille haluaisin paljon blogisavuja! Erityisesti tälle ja Z:Rakkaustarinalle .

Kirja, joka muutti mieleni jostain... Tähän on kyllä pakko sanoa, ettei sellaista varmaan ole. Ei tule mieleen yhtään mitään!

Ainahan sitä yleensä jonkun verran samastuu kirjojen henkilöihin tai edes yhteen heistä, jotta lukeminen olisi edes tyydyttävää, mutta sellainen, johon olen samastunut eniten on ehdottomasti Vígdis Grímsdóttirin Z-Rakkaustarinan Z . Kuva www2.hs.fi (pahoittelut pienestä koosta) Z pitää ensinnäkin naisista ja kaikkein voimakkain samastuminen tapahtui, kun kuvattiin hänen mustasukkaisuuttaan. Siinä jos missä tunnen samastuvani, tosin en ole ihan yhtä toivoton kuin Z. Samastuin kyllä myös toiseen päähenkilöön, Z'n rakastettuun Annaan , joka kirjoitti runoja. En kuitenkaan niin paljon kuin Z'aan. Tätäkin olisi kyllä eilen voinut suositella. Suosittelen siis nyt! Todella kaunis ja surumielinen tarina.

Näitä(kin) löytyisi useampia, mutta jos yksi kerran pitää valita, niin se on silloin Gerd Brantenbergin Egalian tyttäret: Kuva rosebud.fi Se kertoo sukupuolesta johtuvasta sorrosta miesten kautta. Roolit on käännetty päälaelleen, eli naiset johtavat ja miehet ovat alisteisia. Kaikenlaiset kaksoisstandardit tulevat hyvin esille. Äärimmäisen tärkeä kirja. Kunpa jokainen lukisi tämän... Oma arvioni löytyy täältä ja Sallan täältä .

Kuten monella muullakin bloggarilla, minullakin tämä lista on loputon. Tavoistani poiketen laitankin tähän nyt useita kirjoja. Ensin erityisesti viime aikoina blogeissa esillä ollut Claudia Gallayn Tyrskyt : kuva http://hintaseuranta.fi Olen melko varma, että pitäisin siitä. Arvioiden mukaan sen kieli on kaunista, jopa lyyristä ja se on surumielinen kirja. Kuulostaa minun kirjaltani! Plussaa vielä ihanasta kannesta. John Ajvide Lindqvist - Ystävät hämärän jälkeen : Kuva http://kirjavinkit.files.wordpress.com Ilmeisesti hyvin hyytävä ja ahdistava kirja enkä yleensä lue tällaisia, mutta tämä kiinnostaa jostain syystä kovasti! Helmi Kekkonen - Kotiin Kuva adlibris.com Tämän perään olen haikaillut siitä lähtien, kun luin siitä INAhduksesta . Sitä ei ole ollut kirjastossa. Ja arvatkaapa mikä yhtäkkiä tönötti uutuuksissa viime maanantaina, kun olin kirjastossa kaverien kanssa? Ja arvatkaapa oliko minulla korttia mukana? Hieman vitutti.

Lempikirja, jonka omistan... Pitääpä vilkaista hyllyyn. :) Tämä onkin vaikea valinta, varsinkin kun nyt en todellakaan halua toistaa itseäni! Valitsen siis Helena Wariksen Uniin piirretty polku -kirjan, jonka lukemisesta on aikaa ja jota en muista enää selkeästi, mutta joka puutteistaan huolimatta oli lumoava lukukokemus. Kuva http://sverigesradio.se Ehkä minun pitäisi lukea se uudelleen ja tuoda blogiini?

Ihan hävettää, kun nämä vastaukset toistavat itseään, mutta minkäs sitä rehellisyydelleen voi? Tämä kirja on esiintynyt täällä jo aiemminkin, ja se on L. M. Montgomeryn Runotyttö maineen polulla . Kuva http://i.levykauppax.fi Kansi on sinänsä hämäävä, sillä en ole ikinä lukenut tätä erillisenä, vaan kokoelmastani. En kuitenkaan kehdannut laittaa sen kansikuvaa, koska se on, noh, kokoelma.    Ja miksikö tämä kirja? Koska se nyt vain on niin lumoava ja hyvin kirjoitettu. Se todella kestää aikaa sukupolvelta toiselle!

Jaaha, vai lempiromanssikirja... Jokaisessa kirjassa on jonkinlaisia rakastavaisia, mutta kyllä minulla on tähän selvä vastaus: Uma Karman Kaiken se kestää -kirjan Luukas ja Tuukka ! Kuva http:4.bp.blogspot.com Olen vuodattanut tuntojani tästä ihanasta kirjasta jo aiemminkin, mutta ei sille vaan voi mitään: niiden kahden teinipojan romanssi on vain koskettavin ja suloisin romanssi, jonka olen lukenut.

Tämä menee kyllä jo vaikeaksi, koska katson niin olemattoman vähän elokuvia... Paljonhan kirjoista tietysti tehdään elokuvia eli valinnanvaraa luulisi olevan, mutta yleensä se menee niin, että luen kirjan enkä katso elokuvaa ikinä... Onkin mentävä aika pitkälle ajassa taaksepäin ja silloin valinta on Ville Suhosen Poika ja Ilves. Kuva kauttakivenjakannon.fi Kuva dvdopas.fi Näin elokuvan ensi kerran pienenä ja rakastin sitä hurjasti. Opittuani lukemaan luin kirjankin. Elin lapsena voimakkaasti Pojan ja Ilveksen lumoissa ja omistan elokuvan dvd:nä. En ole uskaltanut katsoa sitä pitkään aikaan enkä myöskään lukea, koska pelkään pettymystä. Ehkä pitäisi silti joskus rohkaistua kokeilemaan?

Vielä vähän aika sitten minulla olisi ollut tähän selkeä vastaus: Yksinäisyyden kaivo . Nyt ymmärrettävistä syistä en voi sitä tähän laittaa. Onhan niitä pettymyksiä tietysti, mutta kuitenkin suhteellisen vähän. Kun vähän kaivelee muistia, tulee mieleen ehkä voimakkaimpana Joyce Carol Oatesin Kosto:Rakkaustarina . Kuva http://1.bp.blogspot.com Se on kirja äärimmäisen tärkeästä ja aina ajankohtaisesta aiheesta, mutta jotenkin en päässyt kirjaan sisälle kuten olisi pitänyt. Tätä oli hehkutettu niin paljon, joten ehkä siitäkin johtui tuo pettymys - odotukset olivat liian suuret. Harmittaa, sillä tämä kirja on vaikuttanut moniin hyvin syvästi.

Olin viikonloppuna mökillä, joten eilinen jäi välistä. Laitan sen siis nyt tässä välissä. :) Lempinaishahmo... Tässä taas tulee ongelmaksi runsaudenpula! Luen kuitenkin sen verran paljon, että näitä kaikenlaisia naishahmoja kertyy paljon. Ehkä se kuitenkin on Herbjørg Wassmon Dinan kirjan päähenkilö eli Dina . Kuva kirjanmerkki.fi Kirjoitin Dinan luonteesta kirjan arvioon: "Dina on ihana hahmo; raivokas, oikukas, väkivaltainen ja himokas, aivan kuin myyttien Lilith. Hänen käytöksensä on vielä silmiinpistävämpää, kun kirja sijoittuu 1800-luvulle. Kukaan ei saa Dinaa alistumaan, hän ei suostu asettumaan miestä alemmaksi." Voiko parempia perusteluja ollakaan?     Sitten tämän päivän haasteeseen. Lempilainaus lempikirjasta on melkoinen vaatimus. Ei minulla oikeastaan edes ole varsinaista lempikirjaa! Miten sellaisen voisi muka valita? Sitä paitsi miten määritellään 'lainaus'? Onko se yksi vai useampi virke? Joka tapauksessa on selvää, etten millään saa yht...

Tämä ei ole taas helpoimmasta päästä. Luen ensinnäkin enemmän sellaisia kirjoja, joissa on naisia ja muutenkin... Mutta jotenkin mielessäni väikkyy Mika Waltarin Suuri illusioni -kirjan päähenkilö herra Hart . Hänen ajatuksiaan oli mielenkiintoista ja välillä viiltävääkin seurata, samoin hänelle sattuneita asioita. Mielikuva ei ole kyllä kirkkaana mielessä, sillä lukemisesta on jo aika pitkä aika, mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Kuva adlibris.com

Auts, vaikka niitä kirjoja on kokonaisuudessaan kolme, on valinta melkein mahdoton! Kaikissa on ansionsa ja puutteensa. No, vaikka valitinkin Stalinin lehmien aliarvostuksesta, valitsen tähän kuitenkin Puhdistuksen . Kuva http://4.bp.blogspot.com Se nyt vain on tuore klassikko. Voittanut valtavasti palkintoja ja ansainnut ne kaikki. Hallittu kokonaisuus. Mitä muuta tähän voi enää sanoakaan?

Tämän pahempaa kysymystä ei oikeastaan voi tullakaan! Miten muka kaikista ihanista kirjailijoista voisi valita sen yhden ainoan? En halua kiertää haastetta, joten valitsen nyt yhden ja hän on Sofi Oksanen . Kuva wsoy.fi Perusteluina ensinnäkin se, että Oksasen kirjat ovat yksinkertaisesti hyviä. Ne ovat sujuvia lukea ja ne panevat ajattelemaan. Siihen liittyen ne myös käsittelevät hyvinkin vakavia teemoja yhteiskunnassamme ja historiassa. Sellaisia kirjailijoita ei loppujen lopuksi ainakaan Suomessa montaa ole. Täytyy kyllä myöntää, etteivät kirjojen loput ole aina kovin onnistuneita, mutta siitä huolimatta kirjat ovat hyviä. Suosittelen ehdottomasti kaikille! :)

Kirja, jota olisin rakastanut, mutta josta en enää pidä... Auts, tämä se vasta vaikea onkin! No taas tuo rakastaminen on turhan vahva määre, mutta ehkä tähän sopisi Christopher Paolinin Eragon . Kuva http://images.wikia.com Muistan, kun ala-asteella luin sen ihan hurmiossa. Pidin fantasiasta kovasti ja Eragonin maailma imaisi mukaansa. Nyt talvella aloitin sitä uudestaan - ja jätin jo alussa kesken! Se vain oli niin kamalan tylsä... Valitettavasti joskus näin käy.

Tähän on oikeasti melkein mahdotonta keksiä mitään! Ei tule mieleen yhtäkään kirjaa, jota oikeasti olisin vihannut . Olen ollut tylsistynyt ja kyllästynyt, mutta vihata on turhan voimakas ilmaisu... Asia pitää siis ajatella eri tavalla. Nimittäin on toki sellaisia kirjoja, joiden aihepiiriä/teemaa olen vihannut. Näin ajatellen tulee heti mieleen Slavenka Drakulicin Aivan kuin minua ei olisi . Kuva lumikinluetut.blogspot.com Se käsittelee raiskausleiriä 90-luvun Jugoslaviassa . Aihe on niin vihattava, että sitä on mahdoton ilmaista! Olisi parasta, ettei tällaisia kirjoja tarvitsisi kirjoittaa. Korostan siis, ettei kirja ollut missään tapauksessa huono. Se on tärkeä.Tämä kirjailija ja aihe muuten innoitti Sofi Oksasta kirjoittamaan Puhdistuksen .

En ole mitään suurta määrää klassikoita lukenut, mutta kun vilkuilin noita muutamaa tänne raportoitua, tuli vastauksesta helppo. Sehän on Aino Kallaan Sudenmorsian ! Kuva otava.fi Muistan hyvin, kun luin tämän viime heinäkuussa. Kielihän on hyvin vanhaa ja koukeroista, mutta se lumosi minut täysin. Julma tarina imaisi minut syövereihinsä. Kerrassaan hieno pieni kirja naisen itsenäisyydestä aikana, jolloin sitä ei vielä ollut.