Ankin kirjablogi

>>Se nainen tuhosi poikani elämän.>> Huh huh, mitähän sellaista tästä osaisi sanoa, mitä muut eivät olisi jo sanoneet? Ihan alkuun on kyllä pakko vastentahtoisesti sanoa, ettei tämä ollut aivan niin vakuuttava, kuin olin kuvitellut. Hyvät arviot ilmeisesti nostivat riman korkealle tai sitten ehkä luin tämän liian nopeasti, luin sen nimittäin n. 2 tunnissa putkeen. Pääjuoni on kerrottu jo monesti, mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän: nuori leski Teena ja hänen 12-vuotias tyttärensä oikaisevat juhlista kotiin puiston halki ja joutuvat puolitutun miesjoukon raa'an raiskauksen ja pahoinpitelyn uhreiksi. Tyttö pääsee piiloon, mutta Teena on henkihieverissä kun heidät löydetään. Eivätkä ihmiset suinkaan asetu uhrien puolelle... "Se Casey on hitsaajana Niagaran Putkessa. Naimisissa, neljän lapsen isä. Asuu erossa vaimostaan, varmaan Teena Maguiren vika sekin. Se nainen! Millainen äiti retuuttaa pikkutytön mukaansa ryyppyjuhliin ja sitten jalan kotiin puiston poi...

"Sinä olet olemassa mutta et liiku. Sinä kuulet mutta et puhu. Sinä näet mutta et ole näkyvä! Kuten jumala sinäkin olet pitkämielinen, liikkumaton. Ja minä olen sinun sanansaattajasi! Sinun profeettasi. Olen sinun äänesi ja sinun katseesi. Olen kätesi. Minä ilmoitan sinut! Al-Sabour!" Atiq Rahimin pieni suuri kirja kertoo naisesta, joka hoivaa koomaan vaipunutta miestään. Hänet on alistettu hiljaiseksi ja tottelevaiseksi, kuten musliminaiset yleensäkin, mutta pian kun kukaan ei ole kuulemassa, hänen vihansa ja kiihkeytensä pääsee valloilleen. Hän alkaa pitää miestään kärsimysten kivenä , jolle voi vuodattaa tarinan mukaan surunsa, ja joka lopulta räjähtää vapauttaen uskoutujansa. Ja vähin erin nainen avautuukin, huutaen, paeten huoneesta ja koko talosta, mutta aina vain rohkaistuen. Ja naisen salaisuudet ovatkin karmeita ja sysimustia.   Mieskirjoittaja on mielestäni tavoittanut hienosti alistetun naisen olemuksen ja kirja on taitavasti kirjoitettu. Se on myös erittäin ly...

Koska en saanut tästä tietokirjasta kummoistakaan arviota aikaan, ja koska tämä on silti hyvä, niin teen vain suosituksen. Eli lukekaa Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen Aloittamisen taito ! Se on oikea aarre kaikille lukemisen, ja miksei myös kirjoittamisen ystäville. Aloitukset on jaettu erilaisiin ryhmiin aihepiirin mukaan. Sieltä löytyy kaikkea Sinuhesta Puhdistukseen .^^

Kiinnostuin tästä kirjasta kovasti Reeta Karoliinan tekemän kirjoituksen perusteella, ja kirjaston pitikin hommata sen vähän kaumpaa, sen verran vanhaa kamaa tämä jo on. Kielessä olikin mukavaa ajanpatinaa. Tämä on pyörinyt luvun alla pitkään, sillä olen pitänyt sitä koulussa mukani aikomuksenani lukea sitä siellä. No, muutaman kerran luinkin, mutta yleensä aika menee tuttujen kanssa jutteluun. Ja lukukokemus kyllä kärsi pätkittäisestä lukutyylistä ja pitkkähköistä lukuväleistä. En siis osaa oikein sanoa kunnolla, mitä mieltä kirjasta edes olen.   Reetan kirjoitus avaa asiaa jonkin verran, tosin juonipaljastuksia ei ole pahemmin. Tässä kuitenkin kerrottakoon, että kaksi koulutyttöä tutustuvat eräänä iltana ja seuraavana päivänä toinen heistä katoaa lähdettyään tutkimaan jäälinnaa. Häntä ei löydetä koskaan. Kirja oli siis hyvin ahdistava. Tyttöjen välinen ystävyys tuntui painostavana läpi kirjan toivon hiipuessa. Kirjassa on jotain omituista, jotain vainoavaa. Kyllä minä siitä...

"Ei se ollut sodassa pahinta että näin tovereideni kuolevan vaan se että näin heidän elävän." Uskallus ja intohimo on jaettu neljän osaan, joista ensimmäisessä puhuu Henri , Napoleonin läheinen sotamies ja toisessa taas Villanelle , venetsialainen nainen. Kolmannes puhuu taas Henri ja neljäs on jaettu molempien kesken.   Molemmat ovat biseksuaaleja; Henri on alussa rakastunut Napoleoniin, kunnes hänen intohimonsa muuttuu vihaksi ja inhoksi, ja Villanelle rakastaa varattua varakasta naista. Henri rakastuu myöhemmin myös Villanelleen, muttei saa vastakaikua. Henkilöiden tiet kohtaavat Ranskan sodassa, josta he lähtevät karkumatkalle Venetsiaan Patrick -papin kanssa. Kirja sattui harmittavasti lukukriisini kohdalle, joten en osaa oikein sanoa oliko se hyvä vai ei. Ei se huonokaan ollut, mutta jotain olisin kaivannut lisää. Yliluonnolliset asiat olivat mielenkiintoinen lisä ja toimivat hyvin. Mieltäni kutkutti kovasti salaperäinen Venetsia, joka muuttui koko ajan eikä kosk...

Olen pitänyt blogiani (aktiivisestikin) niin pitkään, että voisi huvikseen katsoa vähän mitä on tullut luettua. Eniten osumia on romanttisesti rakkauden kohdalla. Eipä tämä suuri ihme ole, sillä kirjasta kuin kirjasta suurin piirtein ainakin yksi rakkausaspekti löytyy. Vaikka eipä sillä, tunnustaudun kyllä romantikoksi.:)   Suomi on myös ollut kova juttu, osumia löytyy toiseksi eniten. Tämä hämmästyttää jo enemmän. Jostain syystä minusta aina tuntuu, että luen kovin vähän suomalaista kirjallisuutta, mutta näköjään sitten en... Suomi siis tosiaan kuvastaa kirjailijan kansallisuutta, ei esim. kirjan tapahtumapaikkaa.   Kolmanneksi pähein asia ovat näköjään naiset , ja miksipäs ei. ;) Mitä olisi kirjallisuus ilman ihania ja kamalia naisia? Ei yhtään mitään.   Useita osumia ovat saaneet myös kulttuuri (tämä on aika löyhä ja epämääräinen luokitus tosin), yhteiskunta , feminismi , raiskaus , rikos ja uskonto . Hmm, mitähän tuosta pitäisi ajatella... Raiskaus-aiheisia ki...

Katselin äsken blogini tilastoja - mikä hieno ominaisuus muuten! - ja huomasin jonkun löytäneen tänne sanaparilla "seksuaalinen valta". Tämä onkin tunnustukseni: en minä jaksanut sitä lukea. Ei pitäisi arvostella lukematta, mutta ette usko miten puiseva se oli! Kamalan tieteellisen mutkikasta moninaine viitteineen. Tietenkään viitteet ja lähteet eivät ole pahasta, päinvastoin, mutta lukion ykköselle se on turhan haasteellista luettavaa. Olenko vain tyhmä, vai miksen tajua miksi Laasanen on ehdoin tahdoin tehnyt kiinnostuksen kohteestaan niin vaikean? Kuvittelisin kuitenkin, etteivät kohderyhmänä ole pelkästään korkeakoulutetut. Enkä voi olla mainitsematta, että koko miesasiamiesten touhu näyttää usein hölmöilyltä. Miten joku parisuhdemarkkinateoria edes tasa-arvoon lopulta liittyy? Helvetillinen se on kyllä nimenä... Ja tästä pääsenkin sujuvasti murehtimisen aiheeseeni eli ns. "monta kirjaa kesken - syndroomaan". Minulla siis on useampi kirja kesken, eri aikoin...

Kysyin vajaa viikko sitten blogissani erinäisiä kysymyksiä liittyen homo- ja biseksuaalisuuteen. Herrasväki oli hyvin yksimielistä ja linkittipä Zephyr jopa listan aiheeseen liittyvistä kirjoista! Kiitos kovasti.^^ Päätin myös linkittää sen blogiini, asianomainen saa valittaa jos ei pidä asiasta. :) Voisinpa siis vastata kysymyksiini itsekin. Mielestäni aihe/aiheet ovat erittäin kiinnostavia ja luen niistä kertovia kirjoja paljon. Se on eräänlaisena teemana minulla tällä hetkellä. Kirjoja kyllä löytyy, mutta ei voi kyllä valtavasta yleisyydestä puhua. Toki homo- ja biseksuaalisuus ovat vähemmistöjä, mutta voisi se enemmänkin olla esillä. Olen kauhean kyllästynyt heterosuhteiden yleisyyteen, vaikka yleisyyden toki ymmärränkin. Kirjallisuus, kuten kaikki muukin on heteronormatiivista. Aiheiden kuvaaminen on mielestäni toteutettu hyvin niissä kirjoissa, joita olen lukenut, et valittamista. En ole myötähäpeää kokenut missään vaiheessa. ;) Ainakin homoseksuaalisuutta kyllä taidetaan vä...

"Mitä ikinä tapahtuukaan, älkää koskaan ryhtykö vihaamaan toisianne." Anna, sisaresi... on erikoinen ja vähän omituinenkin pieni kirjanen, tai oikeamminkin kertomus veljen ja sisaren välisestä romanttisesta ja eroottisesta rakkaudesta 1500-luvun Italiassa (sisarukset tosin ovat espanjalaisia). Ajan henkeen kuuluu voimakas uskonnollisuus ja kirjan henkilöt, erityisesti Anna , kieriskelevät synnintuskissaan ja kadotuksen peloissaan. Itse kertomus oli ihan sujuvaa luettavaa, muttei erityisen ravistava kieroutuneesta aiheestaan huolimatta. Paljon hienompi olikin kirjailijan Jälkisanat -osio, jossa hän valottaa kirjoitustaan ja kirjallisuuden muita teoksia, joissa insestiä käsitellään. Kaikkein osuvin oli kuitenkin tämä huomio: "Noiden viikojen aikana jatkoin kyllä arkisten asioitteni toimittamista, mutta elin keskeytyksettä päähenkilöitteni ruumiissa ja sielussa, liukuen Annasta Migueliin sukupuolirajoista välittämättä, ja tätä jonkinlaista sukupuolettomuuden tunnetta ...