Joyce Carol Oates - Kosto: Rakkaustarina

>>Se nainen tuhosi poikani elämän.>>

Huh huh, mitähän sellaista tästä osaisi sanoa, mitä muut eivät olisi jo sanoneet?
Ihan alkuun on kyllä pakko vastentahtoisesti sanoa, ettei tämä ollut aivan niin vakuuttava, kuin olin kuvitellut. Hyvät arviot ilmeisesti nostivat riman korkealle tai sitten ehkä luin tämän liian nopeasti, luin sen nimittäin n. 2 tunnissa putkeen.

Pääjuoni on kerrottu jo monesti, mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän: nuori leski Teena ja hänen 12-vuotias tyttärensä oikaisevat juhlista kotiin puiston halki ja joutuvat puolitutun miesjoukon raa'an raiskauksen ja pahoinpitelyn uhreiksi. Tyttö pääsee piiloon, mutta Teena on henkihieverissä kun heidät löydetään. Eivätkä ihmiset suinkaan asetu uhrien puolelle...


"Se Casey on hitsaajana Niagaran Putkessa. Naimisissa, neljän lapsen isä. Asuu erossa vaimostaan, varmaan Teena Maguiren vika sekin. Se nainen! Millainen äiti retuuttaa pikkutytön mukaansa ryyppyjuhliin ja sitten jalan kotiin puiston poikki siihen aikaan yöstä, ei minkäänlaista arvostelukykyä, hyvä tuuri ettei käynyt pahemmin, ei sille itselleen eikä tytölle, ajatella jos ne miehet olisivat olleet mustia, jos puistoon olisi tunkeutunut nekruja täydessä kokaiinipöllyssä, se olisi ollut vielä paljon pahempi, se nainen oli taatusti humalassa, kokapöllyssä itsekin, sehän oli juhlinut alkuillasta saakka, kyllähän sen arvaa missä kunnossa se puoliltaöin oli, miten helkkarissa Teena Maguire muka edes tajusi kuka sen kanssa makasi? Ja kuinka moni?"

Oikeastaan sillä ei ole suurta väliä, vaikkei kirja ollutkaan niin hyvä, koska aihe on tärkeämpi. Yllä olevasta lainauksesta käy hyvin ilmi se, millaisia hirviöitä sivulliset osaavat olla. Kuinka kukaan voi oikeuttaa raiskauksen? Se on musta ja kuvottava läiskä ihmisissä, lyödä lyötyä, koska eihän toki nyt naisen sana paina yhtä paljon kuin miehen. Ei ole väliä sillä, vaikka todisteet olisivat kiistattomat, ne voi aina kumota, mitäs se nainen oli sellainen teinihuora, ihan itse se kerjäsi!
Tällaiset kirjat eivät ikinä ole turhia. Tätä aihetta on puitava ja huudettava niin kauan, kunnes naisillekin myönnetään ihmisarvo riippumatta heidän vaatteistaan tai käytöksestään. Ja Suomessa tätä on tuotava erityisen pontevasti esille, sillä erityisesti Itä-Suomen hovioikeus mielellään vielä lieventää seksuaalirikollisten tuomioita näiden pikkuisen kitistessä!

Edit 5.12. Olipa paljon kirjoitus- ja ajatusvirheitä!

Atiq Rahimi - Kärsimysten musta kivi

"Sinä olet olemassa mutta et liiku. Sinä kuulet mutta et puhu. Sinä näet mutta et ole näkyvä! Kuten jumala sinäkin olet pitkämielinen, liikkumaton. Ja minä olen sinun sanansaattajasi! Sinun profeettasi. Olen sinun äänesi ja sinun katseesi. Olen kätesi. Minä ilmoitan sinut! Al-Sabour!"

Atiq Rahimin pieni suuri kirja kertoo naisesta, joka hoivaa koomaan vaipunutta miestään. Hänet on alistettu hiljaiseksi ja tottelevaiseksi, kuten musliminaiset yleensäkin, mutta pian kun kukaan ei ole kuulemassa, hänen vihansa ja kiihkeytensä pääsee valloilleen. Hän alkaa pitää miestään kärsimysten kivenä, jolle voi vuodattaa tarinan mukaan surunsa, ja joka lopulta räjähtää vapauttaen uskoutujansa. Ja vähin erin nainen avautuukin, huutaen, paeten huoneesta ja koko talosta, mutta aina vain rohkaistuen. Ja naisen salaisuudet ovatkin karmeita ja sysimustia.
  Mieskirjoittaja on mielestäni tavoittanut hienosti alistetun naisen olemuksen ja kirja on taitavasti kirjoitettu. Se on myös erittäin lyhyt, vain 132 sivua. Sen lukikin kahdessa erässä helposti. Silti tarina ei ollut helppo eikä heppoinen, se varmasti jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Tällaiset kirjat ovat tärkeitä, vaikka vapaan länsimaalaisen onkin vaikea ymmärtää muslimien kurinalaista elämää ja jatkuvaa sotaa.

Suositus!

Koska en saanut tästä tietokirjasta kummoistakaan arviota aikaan, ja koska tämä on silti hyvä, niin teen vain suosituksen. Eli lukekaa Kaisa Neimalan ja Jarmo Papinniemen Aloittamisen taito! Se on oikea aarre kaikille lukemisen, ja miksei myös kirjoittamisen ystäville. Aloitukset on jaettu erilaisiin ryhmiin aihepiirin mukaan. Sieltä löytyy kaikkea Sinuhesta Puhdistukseen.^^

Tarjei Vesaas - Jäälinna

Kiinnostuin tästä kirjasta kovasti Reeta Karoliinan tekemän kirjoituksen perusteella, ja kirjaston pitikin hommata sen vähän kaumpaa, sen verran vanhaa kamaa tämä jo on. Kielessä olikin mukavaa ajanpatinaa.

Tämä on pyörinyt luvun alla pitkään, sillä olen pitänyt sitä koulussa mukani aikomuksenani lukea sitä siellä. No, muutaman kerran luinkin, mutta yleensä aika menee tuttujen kanssa jutteluun. Ja lukukokemus kyllä kärsi pätkittäisestä lukutyylistä ja pitkkähköistä lukuväleistä. En siis osaa oikein sanoa kunnolla, mitä mieltä kirjasta edes olen.
  Reetan kirjoitus avaa asiaa jonkin verran, tosin juonipaljastuksia ei ole pahemmin. Tässä kuitenkin kerrottakoon, että kaksi koulutyttöä tutustuvat eräänä iltana ja seuraavana päivänä toinen heistä katoaa lähdettyään tutkimaan jäälinnaa. Häntä ei löydetä koskaan.
Kirja oli siis hyvin ahdistava. Tyttöjen välinen ystävyys tuntui painostavana läpi kirjan toivon hiipuessa. Kirjassa on jotain omituista, jotain vainoavaa. Kyllä minä siitä pidin, ainakin jonkun verran, mutta siinä on jotain, mitä en ymmärtänyt. En vaikuttunut niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta silti olen iloinen, että luin tämän, oli tämä sen verran erikoinen tapaus. Mutta mikä se Unnin kauhea salaisuus oikein oli?

PS: Huomasin juuri, etten löytänyt kirjalle edes sopivaa kategoriaa!

Jeanette Winterson - Uskallus ja intohimo

"Ei se ollut sodassa pahinta että näin tovereideni kuolevan vaan se että näin heidän elävän."

Uskallus ja intohimo on jaettu neljän osaan, joista ensimmäisessä puhuu Henri, Napoleonin läheinen sotamies ja toisessa taas Villanelle, venetsialainen nainen. Kolmannes puhuu taas Henri ja neljäs on jaettu molempien kesken.
  Molemmat ovat biseksuaaleja; Henri on alussa rakastunut Napoleoniin, kunnes hänen intohimonsa muuttuu vihaksi ja inhoksi, ja Villanelle rakastaa varattua varakasta naista. Henri rakastuu myöhemmin myös Villanelleen, muttei saa vastakaikua. Henkilöiden tiet kohtaavat Ranskan sodassa, josta he lähtevät karkumatkalle Venetsiaan Patrick-papin kanssa.

Kirja sattui harmittavasti lukukriisini kohdalle, joten en osaa oikein sanoa oliko se hyvä vai ei. Ei se huonokaan ollut, mutta jotain olisin kaivannut lisää. Yliluonnolliset asiat olivat mielenkiintoinen lisä ja toimivat hyvin. Mieltäni kutkutti kovasti salaperäinen Venetsia, joka muuttui koko ajan eikä koskaan pysynyt samana. Kuitenkin se oli hyvin ahdistava paikka omine lakeineen ja tapoineen.

Eipä tässä muuta tule oikein mieleen. Eli ihan hyvä, mutta olisi voinut olla parempi. Luulen kuitenkin, että luen kirjailijalta lisää. Seksuaalivähemmistöistä kirjoittavia kirjailijoita ei ole tungokseksi asti.

Kirjasta löytyi kyllä hienoja ja osuvia lauseita, joista kovasti pidän. Niitä on helppo ja mukava pistää blogiin näytteiksi.Tässä yksi alun sitaatin lisäksi, joka on pyörinyt mielessä kovasti:
"Jossakin pelon ja sukupuolisuuden välimailla on intohimo."

Homo-veli jokinen ja muita kummallisuuksia

Olen pitänyt blogiani (aktiivisestikin) niin pitkään, että voisi huvikseen katsoa vähän mitä on tullut luettua.
Eniten osumia on romanttisesti rakkauden kohdalla. Eipä tämä suuri ihme ole, sillä kirjasta kuin kirjasta suurin piirtein ainakin yksi rakkausaspekti löytyy. Vaikka eipä sillä, tunnustaudun kyllä romantikoksi.:)
  Suomi on myös ollut kova juttu, osumia löytyy toiseksi eniten. Tämä hämmästyttää jo enemmän. Jostain syystä minusta aina tuntuu, että luen kovin vähän suomalaista kirjallisuutta, mutta näköjään sitten en... Suomi siis tosiaan kuvastaa kirjailijan kansallisuutta, ei esim. kirjan tapahtumapaikkaa.
  Kolmanneksi pähein asia ovat näköjään naiset, ja miksipäs ei. ;) Mitä olisi kirjallisuus ilman ihania ja kamalia naisia? Ei yhtään mitään.
  Useita osumia ovat saaneet myös kulttuuri (tämä on aika löyhä ja epämääräinen luokitus tosin),yhteiskunta, feminismi, raiskaus, rikos ja uskonto. Hmm, mitähän tuosta pitäisi ajatella... Raiskaus-aiheisia kirjoja on tullut kyllä luettua runsaanpuoleisesti syystä tahi toisesta, ja epäilemättä niitä tulee vastedeskin.

Itseäni kiinnostavat aina kovasti hakusanat, joilla blogeihin löydetään, ja tämä aihe nyt liittyy kummaliseen otsikkooni, nimittäin tuolla homo-veli jokisella on oikeastikin haettu tänne. :D Hakija on joko sekoittanut nimen jotenkin (taisi olla joku Jukka-Veli tms.) tai sitten hän on vain halunnut yhdistää kirjan aihepiirin kirjailijan nimeen. Nerokasta kieltämättä, ja hauskin hakusanapari jolla tänne on löydetty. Samaiseen kirjaan liittyen aija harju on löytynyt useita kertoja ja pitkään ihmettelin kuka ihme tämä henkilö mahtaa olla. Mietin oliko joku muistanut nimeni noin pahasti väärin, kunnes lopulta googletin nimellä itse ja katso: se oli kirjan luettelemissani henkilöissä...
   Muita hittejä ovat olleet Antti Nylén (...), Dorian Grayn muotokuva, Kaiken se kestää ja Miestä ei voi raiskata, niin hakusanoissa kuin luetuissa teksteissäkin. Olipa sitten jotain hyötyä sen Nylénin kyllästyttävän esseekokoelman lukemisessa... Jälkimmäisen esiintymistä en yhtään ihmettele, nimi varmasti jää provosoivuudellaan mieleen.
Lähiaikoina Riikka Pulkkisen Rajaakin on etsitty ja luettu, mikä tuskin ketään yllättää. Yksi kummallisuus on kyllä via merulanan sotkuinen tapaus. Näköjään se johtaa homo- ja biseksuaalisuutta koskevaan kirjoitukseeni, ilmeisestikin Zephyrin listan kautta. Mielenkiintoista!

Sellaista tällä kertaa. Ja kyllä kyllä, vielä niitä oikeita kirjajuttujakin tulee! :)

Puolihäpeilevä tunnustus ja monta kirjaa kesken -syndrooma

Katselin äsken blogini tilastoja - mikä hieno ominaisuus muuten! - ja huomasin jonkun löytäneen tänne sanaparilla "seksuaalinen valta". Tämä onkin tunnustukseni: en minä jaksanut sitä lukea. Ei pitäisi arvostella lukematta, mutta ette usko miten puiseva se oli! Kamalan tieteellisen mutkikasta moninaine viitteineen. Tietenkään viitteet ja lähteet eivät ole pahasta, päinvastoin, mutta lukion ykköselle se on turhan haasteellista luettavaa. Olenko vain tyhmä, vai miksen tajua miksi Laasanen on ehdoin tahdoin tehnyt kiinnostuksen kohteestaan niin vaikean? Kuvittelisin kuitenkin, etteivät kohderyhmänä ole pelkästään korkeakoulutetut.
Enkä voi olla mainitsematta, että koko miesasiamiesten touhu näyttää usein hölmöilyltä. Miten joku parisuhdemarkkinateoria edes tasa-arvoon lopulta liittyy? Helvetillinen se on kyllä nimenä...

Ja tästä pääsenkin sujuvasti murehtimisen aiheeseeni eli ns. "monta kirjaa kesken - syndroomaan". Minulla siis on useampi kirja kesken, eri aikoina kirjastosta lainattuja ja pelkään pahoin etten saa niitä luettua. Katson blogiani ja ahdistun, kun viimeisimmästä kirjapäivityksestä on niin kauan, kohta kaikki unohtavat minut. Ja olen laiska ja huono ihminen, kun olen niin paljon netissä enkä lue lainaamiani kirjoja ja ja...
Auttakaa!

Homo- ja biseksuaalisuus kirjallisuudessa II

Kysyin vajaa viikko sitten blogissani erinäisiä kysymyksiä liittyen homo- ja biseksuaalisuuteen. Herrasväki oli
hyvin yksimielistä ja linkittipä Zephyr jopa listan aiheeseen liittyvistä kirjoista! Kiitos kovasti.^^ Päätin myös linkittää sen blogiini, asianomainen saa valittaa jos ei pidä asiasta. :)

Voisinpa siis vastata kysymyksiini itsekin. Mielestäni aihe/aiheet ovat erittäin kiinnostavia ja luen niistä kertovia kirjoja paljon. Se on eräänlaisena teemana minulla tällä hetkellä. Kirjoja kyllä löytyy, mutta ei voi kyllä valtavasta yleisyydestä puhua. Toki homo- ja biseksuaalisuus ovat vähemmistöjä, mutta voisi se enemmänkin olla esillä. Olen kauhean kyllästynyt heterosuhteiden yleisyyteen, vaikka yleisyyden toki ymmärränkin. Kirjallisuus, kuten kaikki muukin on heteronormatiivista.
Aiheiden kuvaaminen on mielestäni toteutettu hyvin niissä kirjoissa, joita olen lukenut, et valittamista. En ole myötähäpeää kokenut missään vaiheessa. ;) Ainakin homoseksuaalisuutta kyllä taidetaan vähitellen kirjoittaa enemmän?

Eli hyvään suuntaan ollaan menossa, jatketaan vielä paremmin! :)

Marguerite Yourcenar - Anna, sisaresi...

"Mitä ikinä tapahtuukaan, älkää koskaan ryhtykö vihaamaan toisianne."

Anna, sisaresi... on erikoinen ja vähän omituinenkin pieni kirjanen, tai oikeamminkin kertomus veljen ja sisaren välisestä romanttisesta ja eroottisesta rakkaudesta 1500-luvun Italiassa (sisarukset tosin ovat espanjalaisia).
Ajan henkeen kuuluu voimakas uskonnollisuus ja kirjan henkilöt, erityisesti Anna, kieriskelevät synnintuskissaan ja kadotuksen peloissaan. Itse kertomus oli ihan sujuvaa luettavaa, muttei erityisen ravistava kieroutuneesta aiheestaan huolimatta. Paljon hienompi olikin kirjailijan Jälkisanat-osio, jossa hän valottaa kirjoitustaan ja kirjallisuuden muita teoksia, joissa insestiä käsitellään. Kaikkein osuvin oli kuitenkin tämä huomio:

"Noiden viikojen aikana jatkoin kyllä arkisten asioitteni toimittamista, mutta elin keskeytyksettä päähenkilöitteni ruumiissa ja sielussa, liukuen Annasta Migueliin sukupuolirajoista välittämättä, ja tätä jonkinlaista sukupuolettomuuden tunnetta - niin uskon - tuntee jokainen luoja luomustaan kohtaan. Tämä tunne sulkee myös vastaansanomattomasti suun myös niiltä, jotka ihmettelevät, kuinka on mahdollista, että mies voi suorastaan nerokkaalla tarkkuudella kuvata naisen tunteita[..](ajan mittaan, teokseen totuttuaan, yleisö sitä paitsi lakkaa ihmettelemästä koko asiaa) - tai sitä vielä harvinaisempaa paradoksia, että nainen kykenee luomaan oikean, täysiverisen miehen[..]."

Ihan mukava pieni teos. Oli mielenkiintoista upota vanhaan maailmaan, joka tuntuu nykyihmisestä niin valtavan kaukaiselta.