Ankin kirjablogi

"Huomenna alkaisi uusi työviikko. Terassi oli melkein valmis, tarkkaan hiottu ja petsattu tummanruskeaksi kiinalaisella puuöljyllä. Heti urakan valmistuttua hänelle maksettaisiin palkka. Ja viikon päästä hän aloittaisi uuden urakan Veronica-tädin luona ja pääsisi vähän kauemmaksi sekä aarnihaudasta että Kent-sedästä.    Ajatus tuntui hyvältä, sillä ilmassa oli tänä kesänä pahaenteistä väreilyä. Jotain vielä pahempaa kuin vatsatauti." Johan Theorinin romaani Aarnivalkeat on päätösosa hänen Öölanti-sarjalleen. Vanha merikarhu Gerlof ei tälläkään kertaa voi pitää näppejään erossa salapoliisihommista, kun saarella alkaa tapahtua jälleen kummia. Kesäsesongin ollessa kuumimmillaan veneestä löytyy tapettu mies ja nuori mies juoksee metsästä suoraan auton alle kuolemaansa. Vielä kun 12-vuotias Jonas kokee kauhuja öiselle merellä, on Gerlofin tarkka vainu löytänyt uuden jutun tutkittavaksi.     Olen lukenut aiemmat osat ja pidän sarjasta kovasti. Theorin kirjoittaa todel...

""Vappuaatto", hahmo sanoi. "Kokkoja sytytetään tänä iltana ympäri saarta." Sitten mies otti jotain taskustaan, pienen esineen, josta kuului hiljaista rapinaa. Tulitikkuaskin.   Per saisi palaa tuskissaan isänsä syntien tähden.   Per kohotti päätään ja muisti yhtäkkiä, mitä hän voisi tehdä, vaikka se saattoi olla jo liian myöhäistä - hän voisi anoa armoa." Dekkarien lukeminen on minulla usein hieman kausittaista. Joskus lukee pari ja sitten menee monta kuukautta, ennen kuin lukee taas. Tällä kertaa ei sentään niin kauan, sillä jonkinlainen dekkarikärpänen on tainnut puraista minua.      Verikallio (Blodläge, Tammi 2011, suomentanut Outi Menna) on hengästyttävän tiheätunnelmainen romaani, jossa Öölannin karunkauniiden maisemien asukkaiden, niin väliaikaisten kuin pysyvienkin, tarinat kietoutuvat vähitellen yhteen. Kannammeko väärien tekojemme seuraukset itse vai kostetaanko ne toiseen ja aina kolmanteenkin polveen?      Päähenkilö...