Menen kuralätäkköön makaamaan, myönnyn keväälle
"Halusit muistomerkin, kiveen hakatut aallot. Huoneessasi kopiset ympäriinsä, vauhko ravihevonen. Ovi sinussa naksahtaa lukkoon, olet puristuksissa seinien sisällä, linnut juuttuneina tapettikuvioon. Miehesi kuulee miten pelkäät, kun kirjoitat, surulliset kätesi kirjoituskoneen näppäimistöllä. Mrs. Dalloway sanoi itse ostavansa kukat. Ajattelin, että ne olisivat valkoisia liljoja." Satu Mannisen runokokoelman Sateeseen unohdettu saari bongasin Reeta Karoliinan blogista ja olin heti myyty. Kirjanen vaikutti lupaavalta ja ihan minulta. Sen idea on kutkuttava: runoilija käy dialogia itsensä Virginia Woolfin kanssa! (Kokoelman alaotsikko onkin Dialogi Virginian kanssa. )Idea olisi ollut parhaimmillaan, jos se olisi todella koostunut sekä Woolfin että Mannisen runoista, mutta Woolfhan ei kirjoittanut runoja. Runoilijan on siis täytynyt luoda Woolfin runot itse. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä runot ovat todella onnistuneita. Ensimmäinen lukukertani o...