Ankin kirjablogi

 "Miksi jotkut eivät voi sietää lihavaa, joka ei vihaa itseään eikä halua enää ruveta laihdutuskuurille? Koska lihavan tyytyväisyys omaan kehoonsa on loukkaus ja uhka sille, joka on sitoutunut laihduttamaan maailman tappiin kyetäkseen hyväksymään itsensä. Koska lihava kiistää päätöksellään olla laihduttamatta hoikan tai laihdutetun kehon arvon ja yrittää viedä hoikalta ja hoikaksi laihduttaneelta hänen ylemmyydentuntonsa, etuoikeutensa ja paremman statuksensa." Otava 2020. Kirjassaan Paino Virpi Hämeen-Anttila kertoo tarinansa painon, traumojen ja erilaisten vaikeuksien kanssa. Kirja oli paitsi matka Hämeen-Anttilan elämään, myös omaan elämääni. Kuten kirjailijallakin, myös minulla on vaiheikas matka oman kehoni kanssa. Olen koettanut laihduttaa ensimmäisen kerran jossain 10-vuotiaana. Olen teini-iässä sairastunut sekavakuvioiseen syömishäiriöön, jossa on ollut vähän kaikenlaisten häiriöiden piirteitä. Sinänsä tuttua jo muutenkin minulle, että en usein mahdu virallisiin diag...

 "Tämä median luoma supernainen, joka on myös aina iloinen, hyväihoinen, hoikka eikä koskaan väsynyt, kuin irvikuva normaalista naisesta. Tämän rinnalla jokainen voi tuntea huonommuutta ja jostain syystä sen sijaan, että olisimme rehellisesti sitä mitä olemme, yritämme väkisin muokata itsestämme jotain, mikä ei välttämättä ole edes geneettisesti mahdollista. Alkaa noidankehä. Väsymme, kun meidän pitää pystyä hoitamaan nämä kaikki asiat. Masennumme, kun emme pysty laihduttamaan, ja koemme yksinäisyyttä, sillä yrittäessämme täyttää päivän täydellisyyslistaa emme ehdi tavata ystäviämme. Osittain normaalia ja ohimenevää, mutta osittain sairastuttavaa. Yksinäinen soturinainen, joka pärjää ilman apua." Taitto: Reima Flyktman. Kuvat: Magi Viljanen. Kansi: Marko Tapani. Readme.fi 2017. Olen lukenut paljon syömishäiriöistä, mutta harvemmin saa lukea näin suorasukaista kuvausta aiheesta. Laura Tuomarila todella panee itsensä likoon kertoessaan, millaista on olla ensin anorektikko ja se...

"Jeesuksen ruumis ja veri. Hänen kuolemansa, tässä, hoc est. Tämä oli taikuutta: tämä oli ihme, ja minä olin siitä todisteena.    Armahdin mielessäni kaikki ohikulkijat, näin ihmiselämän näennäisen mitäänsanomattomissa pyrinnöissä suunnatonta tarkoituksenmukaisuutta. Mummo käveli kauppaan. Poika sylkäisi purkan maahan. Koira heilutti häntäänsä ja varpunen nokki bussipysäkille pudonnutta dominokeksiä.    Ja kaikki olivat pelastetut sillä minä kärsin." Anoreksiaa on käsitelty 2000-luvun kirjallisuudessa jo jonkin verran, mutta Pulkkinen on löytänyt teemaan erilaisen näkökulman; itsensä näännyttämisen uskonnollisista syistä. 14-vuotias Maria on juuri menettänyt merten takaa tulleen äitinsä eikä surun mykistämä pappi-isä osaa auttaa lapsiaan. Maria kokee vinksahtaneen herätyksen ja alkaa pitää raamattupiiriä parin muun eksyneen kanssa. Luterilainen lepsuus saa Seuraavan Saapumisen Seurakunnassa kyytiä. Maria saa jumalkompleksin ja uskoo voivansa vapahtaa maailman ...