Vihdoinkin sain tämän kirjan luettavakseni! On aina juhlaa saada
Anu Holopaisen uusin teos luettavaksi.
Kirja on viides osa sarjaan
Syysmaa, jossa kapinallinen joukko koettaa muuttaa ääripatriarkaalisen ja fundamentalistisen yhteiskunnan vähä vähältä paremmaksi. Alkuperäiset henkilöt ovat kielletyn naisten puun,
Villipihlajan palvojia, mutta joukossa on niitäkin, jotka kokevat toisen kielletyn,
Metsälehmuksen, itselleen sopivampana. Tämä ei tietenkään voi olla johtamatta ongelmiin. Tässä osassa
Adaira ja
Merkinos jatkavat peitehommaansa huonoin tuloksin Satosalesissa ja
Zara on luhistumassa liian suuren taakkansa alle, mikä johtaa kauheisiin tekoihin.
En oikein tiedä, kuinka tehdä tästä arviota. Ensinnäkin tämä sarja on minulle niin rakas, että siitä kirjoittaminen varsinkaan kriittisesti tuntuu vaikealta. Toinen, vähintään yhtä merkittävä seikka on se, että olen blogin välityksellä keskustellut Anun kanssa. Emme tunne toisiamme käytännössä ollenkaan, mutta minä seuraan hänen blogiaan (en ole ihan varma seuraako hän minun) ja kyllähän se tekee välit jotenkin tuttavallisiksi. Jopa siinä määrin, että puhuttelen häntä etunimellä. :D Mutta teen parhaani arviossani!
Kirjassa pyöritetään suuria teemoja. Mukana on koko ajan ajatus naisen asemasta, joka syysmaalaisten mielestä ei ole juuri koiraa kummoisempi, Zaran perustaman Punatertun kylän asukkaisen mielestä se taas on samanvertainen miehen kanssa. Tämä on sarjan ydintä, siihen koko kapinallisten toiminta perustuu. Tällä kertaa suurina teemoina kulkivat kuitenkin uskonnollinen fundamentalismi ja vallan vaikutus ihmisiin. Olin iloinen, kun Villipihlaja esiintyi myös vähemmän ihannoidussa valossa. Zara alkaa muuttua aina vain suvaitsemattomammaksi muita uskontoja kohtaan, vaikka lähtökohtaisesti Villipihlajan tulisi olla suvaitsevainen uskonto. Lukija tulee huomaamaan, ettei Zara ole lopulta vanhoillisen Rautatammen palvojia parempi, vaan yhtä fanaattinen uskontonsa puolesta. Tämä teema on ajankohtaistakin ajankohtaisempi, joten on hyvä, että se on otettu esille tässä kirjassa. Esille tulee selkeästi myös erilaisuuden kammoaminen ja suorananinen sortaminen uskonnon avulla, mikä on myös hyvin ajankohtaista.
Toinen teema, valta, sen vaikutukset ja suorananinen vallanhimo kietoutuvat luonnollisesti uskonnolliseen fanatismiin. Zara on johtaja ja nauttii suurta arvostusta. Häntä pidetään Villipihlajan tuntijana, onhan hän kokenut sen kutsun ja avun henkilökohtaisesti. Tämä luo jo puitteet vaaralliselle tielle. Zara ottaa liikaa tekemistä itselleen ja alkaa ajatella aina vain negatiivisemmin. Hänen ajatuksensa kiertävät samaa kehää ja kun valtaa janoava uusi asukas Lorana astuu hänen elämäänsä, ovat katastrofin ainekset kasassa. Zaran hiljattaista muutosta oli kuvattu todella hyvin.
Jo aiemmin mainittu erilaisuus kiteytyy parhaiten muukalaisen, Yölaaksosta tulleen Kolmisoinnun hahmossa. Hän on jo ulkonäöltään erilainen ja hänen maailmansa poikkeaa Syysmaasta rajusti. Hän on tiedeihminen eikä hänellä vaikuta olevan samalla tavalla inhimillisiä tunteita kuin muilla. Hän kokee asiat eri tavalla eikä tunne uskonnollisuutta. Hän oli erittäin kiehtova hahmo. Mielestäni hänen erilaisuudessaan oli jopa jotain symbolista. Hänen kauttaan lukija voi peilata omia ennakkoluulojaan ja mietteitään erilaisten maailmojen kohtaamisen vaikeudesta.
Ihkuttaminen ei kuulu tapoihini blogissani, koska koetan pitää tässä asiallista tasoa, mutta nyt on kyllä ihan pakko ihkuttaa! Minä pidin tästä hirveästi, minkä kertoo se, että luin sen kahtena iltana ennen nukkumaan menoa. Eilen en yksinkertaisesti malttanut laskea sitä käsistäni!
Oli tässä tietysti omat heikkouksensakin. Kirjassa esiintyvien miesten kaksijakoisuutta on arvosteltu jonkin verran ja olen samoilla linjoilla. On hyviä ja pahoja miehiä. Syysmaalaiset miehet ovat tietysti niitä pahoja, monet aivan äärimmäisyyksiin asti väkivaltaisuuksineen. Naisten aseman parantavan ryhmän miehet taas ovat siloisia ja todella hyviä, erityisesti Merkinos, joka on täydellinen ja kunnioittava aviomies. Toivoisinkin tähän asiaan myöhemmissä osissa parannusta. Lisää harmaan sävyä mustan ja valkoisen joukkoon. Olisi herkullista lukea vaikka Merkinosin pimeästä puolesta.
Ai niin, lupasin Anulle kommentoida tätä sitten homoseksuaalina (;D) ja yksi teema oli Zaran lesbous. Erittöin hienoa, että tätä teemaa käsitellään nuortenkirjasarjassa! Asiasta oli kautta linjan kirjoitettu varsin hyvin mielestäni, tosin pikkuisen marmatan siitä, että Zara on äärimmäisen maskuliininen, siis melko stereotyyppinen lesbo. Zaran ja
Loranan suhdekin oli vähän heterokaavamainen, tosin se on täysin ymmärrettävää, kun Lorana oikeasti piti miehistä eikä naisista ja oli elänyt lähes koko elämänsä perinteisessä vaimon roolissa. Zaraan ja hänen tuskaansa saavuttamattoman rakkauden suhteen oli turhankin helppo samastua... Been there, done that. Zara onkin ehdottomasti yksi lempihahmoistani. Hieno naishahmo, rohkea, toimelias ja päättäväinen. Tällaisia naishahmoja me tarvitsemme!
Suosittelen painavasti! Nämä ovat nuortenkirjoja, mutta sopivat loistavasti aikuisillekin. Nuortenromaaneja vaivaava naiivi kerronta on onneksi hyvin vähäistä näissä kirjoissa. Ja voi Anu, mihin paikkaan tämän lopetit! Haluan heti lukea jatkoa! :D
