Ankin kirjablogi

 "LISE-LOTTE: "Totta. Sukujen historiat on tärkeitä, koska menneisyyden muistaminen ylipäätään on tärkeää, mutta kaiken kamaluuden keskellä siinä oli hyvääkin, että Romahduksessa kaikki meni uusiksi. Olen iloinen, ettei enää ole olemassa omistusoikeutta maa-alueisiin tai rajariitoja tai sitä, miksi sitä kutsuttiin, isänmaallisuutta. Kaikki me olemme pakolaisten jälkeläisiä." Siiri Enorannan romaani Maailmantyttäret (WSOY 2022) on tarina Maailmankodista, kolmannen maailmansodan jälkeisestä utopiasta. Lähes koko olemassa oleva maailma on liittynyt siihen. Kaikilla on kiintiöraha, enempää ei voi saada. Järjestelmä toimii pitkälti eräänlaisena vaihtotaloutena: kun saa jotain, tekee jonkin pienen vastapalveluksen. Maailmankodin vastakohta on Saarivaltio, jossa eletään edelleen kapitalismissa. Maailmantyttäret ovat Lise-Lotte, Zerinda, Ritva, Kaia ja Joseline. He ovat yksinäisille tarkoitetulla leirillä, kun feizhongit hyökkäävät. He päättävät yhdistää voimansa ja selvittää, ...

 "Topiakselle Sonian oli turha teeskennellä, eikä hän teeskennellytkään kuin vähän vain. Hän jaksoi aina sanoa, että voi itse asiassa jo paljon paremmin ja ei, ei pää niin kipeä ollut, häntä vain vähän väsytti. Sonia oli vannottanut Topiasta olemaan hiiskumatta asiasta kenellekään." Nukkuu lapsi viallinen (Robustos 2010) on Siiri Enorannan alkutuotantoa. Se kertoo sairaasta Soniasta, jota enkeli on tullut hakemaan. Jotain kuitenkin menee taivasmatkalla vikaan. Mielestäni Enorannan kirjat, vaikka luokitellaankin yleensä nuortenkirjoiksi, sopivat hyvin myös aikuisille. Nukkuu lapsi viallinen kuitenkin tuntuu enemmän lastenkirjalta. Kirja on kerrottu enimmäkseen Sonian kautta, enkeli saa muutaman luvun. Sonia on koululainen ja hänen ajattelunsa on taitavasti luotu juuri lapsen yksinkertaiseksi ajatteluksi. Mielenkiintoista on se, että enkeli on itse asiassa kovin väsynyt tehtäväänsä. Se on tehnyt työtään jo tuhansia vuosia. Siivet painavat kovasti ja sädekehä on vaikea asetell...

 "SE TAPAHTUI NÄIN: Joku tönäisi Andrew'n Joshia päin. Josh piteli kiinni.        Penelope hakkasi sellonsa säpäleiksi.        Koppisten johtaja vaihtui.        Andrew pyysi saada liittyä Nokisiipiin. Hän sai suorittaakseen mahdottoman tehtävän.        Jacob Sappington murhattiin.        Penelope tuli hulluksi.        Andrew kurkisti Joshin maailmaan. Se kesä oli paras, jonka Andrew oli koskaan elänyt.      Se ei ollut Penelopen paras kesä." Siiri Enorannan romaani Kesämyrsky (WSOY 2020) kertoo murrosikäisistä, jotka elävät omaa salaista elämäänsä vanhempien tietämättä. On köyhempi ja viaton Andrew, joka on ihastunut Joshiin. Josh ja siskonsa Penelope ovat rikkaita. Kun Penelope todistaa murhaa ja "tulee hulluksi", Andrew'n psykiatri-isä menee Andrew'n kanssa auttamaan Penelopea. Kesä on monin tavoin ikimuistoinen. Mutta mikä lopulta on totta ja mi...

"Ensimmäisellä kerralla, kun jouduin väärään ruumiiseen, oli hyvin omituista, kai oikeastaan aika huvittavaa, että mieleni ja ruumiini olivat täysin yhtä mieltä siitä, että ne eivät kuuluneet yhteen. Nimittäin heti, kun tajusin, mitä minulle oli tapahtunut – kun tajusin, etten nähnyt unta enkä ollut huumeissa – oksensin. Ruumis tiesi heti, ettei se ollut minun ruumiini, ja siksi se pani mahalaukkunsa tyhjentymään, sillä se tiesi, miltä minusta tuntui, minusta, tarkoitan, miltä mielestäni tuntui... Ja ruumis oli mieleen kytköksissä. Vaikkei se ollut minun." Josir Jalatva on keikari ja elostelija, kun hän iskee silmänsä nuoreen Mihon yliopistolla. Intohimoinen ja raju rakkaustarina saa melkoisen kolauksen, kun vasar ryöstää Mihon ruumiin ja vaihtelee sen paikalle toisten ihmisten ruumiita. Kauhistunut Josir päättää vastoin luontaista itsekkyyttään jäljittää vasarin ja tekee mahdottomasta mahdottoman: hankkii junan 5200-luvulla ja kerää kuuluisan isänsä sirkuksen raunioista...

"Surukauris oli ollut niin kaunis. Se oli pieni, pienempi kuin Uli oli odottanut, vaikka olihan hän nähnyt joskus sorkkien jälkiä Virtaavan vesiputousten savisilla alajuoksuilla. Kauris oli oikeastaan samankokoinen kuin Uli, he olivat katsoneet toisiaan silmiin samalta korkeudelta. Uli oli kävellyt niitylle, ja kauris oli tullut siinä samassa niityn toisesta laidasta he olivat pysähtyneet katsomaan toisiaan pitkäksi toviksi. Silloin Uli ei ollut vielä pelännyt, ei ollut enää surrut, hän oli jopa toivonut - oliko hän ehkä toivonut sitä? - että kauris jäisi hetkeksi, että hän voisi katsella sitä rauhassa." Siiri Enoranta tekee sen jälleen! Surunhauras, lasinterävä on erinomainen romaani.      Kirjassa on kaksi varsin erilaista maailmaa: Surukauriiden saaret, joilla elävät ihmiset ovat tasa-arvoisia ja pitävät yllä tärkeää perinnettä. Jokainen lapsi viedään kuusivuotiaana Surukauriin niitylle, jossa hän näkee surukauriin. Siitä, miten kauan lapsi surukauriin kanssa on, ri...

"Niin minulla yhtäkkiä oli uusi lintu ja matkakumppanina rakastettuni, ja minun olisi pitänyt olla onnellisin olento maan päällä. Mutta T23 oli kuin sileää kangasta, sellaista jota ei voinut pitää kädessään saati laskostaa. Hän lipui minulta pois ja hän oli läpikuultava, hänessä oli surua josta en saanut kiinni ja välinpitämättömyyttä johon olin tukehtumaisillani. Mutta minä päätinm että pääsisin hänestä vielä selville." Siiri Enorannan romaani Painajaisten lintukoto on kipeänkaunis ja monikerroksinen tarina. Kuten Enorannan kirjat yleensäkin, myös Painajaisten lintukoto on tavallaan sekoitus lasten/nuorten ja aikuisten kirjaa. Puitteet ja koko tarina ovat päällisin puolin sadulle tyypillisiä: päähenkilön nimi on Lunni, hän matkustaa unissa ja seikkailee eliksiirillä isoksi kasvatetun linnun, Pikipuhkojan, kanssa. Hänen tehtävänsä on pelastaa tyttö tai oikeastaan kone nimeltä T23 - ja lopulta pelastaa koko maailma. Hyvin tyypillinen juonikuvio sadulle siis. Tätä tukee myös ...

"Linnea oli kevätmyrsky, hän paiskoi vihmovaa raesadettaan minua päin ja samalla taipui tuulessa nuorena koivuna. Minua pyörrytti mutta en voinut sulkea silmiäni, minun täytyi saada katsoa Linnean silmiä joiden pohjalla kuivakukat kytivät ja kultakalojen kyljistö liekkien valo heijastui." Tämän kirjan olen halunnut lukea siitä lähtien, kun siitä sain tietää K-blogin Jennin kautta . Kustantajan teksti sai kylmät väreet selkään ja minä tiesin, että tämä kirja on saatava käsiin. Valitettavasti sitä ei jostain syystä hankittu kirjastoon ja olinkin varsin epätoivoissani. Juuri joulun alla sain kuitenkin piristävää s-postia Sallalta ; hän lupasi lähettää kirjan minulle, vieläpä aivan ilmaiseksi! Vielä kerran suuret kiitokset sinulle, Salla. :) Minulla ei ole tapana käyttää takakansitekstejä arvioissani, vaan pyrin kuvailemaan keskeisiä asioita omin sanoin. Nyt teen kuitenkin toisen kerran poikkeuksen ja laitan sen takakannen kuvauksen, onhan se se sama, joka minut houkutti luke...