Ankin kirjablogi

Torey Hayden on tullut tunnetuksi vaikeiksi leimattujen lasten ja nuorten auttajana. Hänellä on monenlaista koulutusta tukenaan ja hyvä ihmistuntemus. Olen lukenut useita, ellen lähes kaikki hänen kirjansa. On kiehtovaa lukea siitä, miten hän vähitellen saa lasten luottamuksen puolelleen ja onnistuu auttamaan ainakin vähän. Kirjassaan Näkymätön tyttö (Otava 2022, suomentanut Jussi T. Kivi) Hayden kohtaa suuren haasteen. Tyttö, Eloise, tulee henkilökohtaisesti tapaamaan häntä, kun hän on pitämässä tuntia köyhistä oloista tuleville erityislapsille. Käy ilmi, että tytöllä on hyvin traumaattinen ja repaleinen tausta sekä vaikeuksia sitoutua Haydenin auttamisyrityksiin. Jääräpäisesti Hayden koettaa auttaa yhteiskunnan rakenteiden antamissa puitteissa. Minulle hyvin kiinnostavaa antia olivat lyhyet kuvaukset Walesin järjestelmästä. Hayden on amerikkalainen, joten hän yllättyy. Walesissa on julkisrahoitteista lastensuojelua, mutta mukana ovat myös kolmannen sektorin hyväntekeväisyysjärjestöt...

  "Lastensuojelu halusi hänet pois järjestelmästään, mieluiten niin, että hän palaisi perheensä luo, ja jos se ei onnistuisi, hänet haluttiin sijoittaa johonkin sopivaan sijaisperheeseen. Minun tehtäväni oli auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa parhaani mukaan." Alkuperäisteos Lost Child (2019). Suomentanut Seppo Raudaskoski. Otava 2020. Torey Hayden on pitkän linjan opettaja ja terapeutti, joka auttaa traumatisoituneita lapsia. Kirjassaan Satutettu lapsi hän kertoo Jessiestä, jolla on monenlaisia ongelmia. Jessie on sytyttänyt tulipaloja, rääkännyt koiraa ja lisäksi hän kertoo valheita toisensa perään. Edes ammattilaiset eivät oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Alku Jessien kanssa on hankalaa. Hän koettaa aina päässä tilanteissa niskan päälle ja hän vastustaa kaikkea, mitä Hayden haluaa hänen kanssaan tehdä. Vähitellen Hayden saa tytön kuitenkin tekemään asioita kanssaan. Paras houkutin ovat aidonnäköiset käsinuket, jotka Jessie panee tekemään milloin mitäkin Haydenin...

""Mitä hän pelkää? Luuletko, että hän pelkää nimenomaan puhumista? Oman äänensä kuulemista?" Jeff piti taas pienen tauon ja vilkaisi minua. "Vai sitä, mitä se ääni voisi sanoa, jos hän rupeaisi puhumaan?" Torey Haydenin järjestyksessään kolmas kirja Häkkipoika ( Murphy's Boy , Otava 2008, suomentanut Seppo Raudaskoski ) kertoo 16-vuotiaasta Kevinistä , joka on sulkenut itsensä häkkiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Puhumisen lopettanut teinipoika piiloutuu pöydän alle ja tekee ympärilleen tuoleista vankilan. Vaikeammin murrettava on kuitenkin väkivallan ja laiminlyöntien sävyttämän lapsuuden tekemä psyykkinen vankila. Haydenin on otettava kaikki keinot käyttöön saadakseen pojan irti peloistaan ja pakkomielteistään.      Olipas kiehtova ja mukaansatempaava kirja! Olen lukenut Haydenilta aiemmin vain Nukkelapsen , josta pidin myös, mutta Häkkipoika on huomattavasti kiinnostavampi. Siinä missä Nukkelapsi on ilmeisesti fiktiota (löytyy kirjastosta fik...

Tässäpä karmiva, jännittävä ja hyvä kirja! Kirja kertoo erityisopettaja Torey Haydenista, jonka luokalle tulee vakavista käytöshäiriöistä kärsiviä lapsia. Muut on villejä ja kovaäänisiä, mutta luokan poikkeus on Venus. Hän on täydellisen flegmaattinen, vain toisinaan ilmenevä avoin ja tarkkaileva katse kertoo hänen olevan jollain lailla tässä maailmassa. Sen vastapainona liian tunkeileva käytös saa tytön menettämään malttinsa kokonaan ja hyökkäämään raivokkaasti kimppuun. Torey tuntee olevansa kovin avuton tuon lapsen kanssa, mutta alkaa vähitellen edistyä saaden vähitellen selville kauheita asioita Venuksen kotioloista. Kirjassa oli voimakas imu ja pidin siitä paljon. Vaikka mukana oli koko joukko hirveitä asioita, oli pohjalla ja lopussa voimakas toiveikkuus ja onnistuminen. Oli ihanaa lukea, miten aluksi kaaosmainen luokka alkoi vähä vähältä kehittyä ja yhtenäistyä. Ärsytystä aiheutti kammottavan pyhumysmäinen apuopettaja Julie, joka oli joka välissä jeesustelemassa ja kyseenala...