Ankin kirjablogi

 "Myöhään illalla seison kirkossa ja muistan isä Johanneksen sanat. Kirkko on koko maailma, sen sisällä ovat kaikki elävät ja kuolleet. Hän tarkoitti ihmisiä, mutta minä ajattelen, että kirkossa ovat myös linnut, kalat ja eläimet. Myös vuoret ovat osa kirkkoa, samoin meret, erämaat ja metsät. Miksi Jumala jättäisi luomastaan mitään pois?       Olen varma, että taivaassa surisee sama talvikärpinen, joka tänään häiritsi maalaamistani. Annoin sen surista ja ymmärsin, että oli aika lopettaa päivän työt. Puhdistin siveltimet ja vedin sermin maalauksen eteen, jotta kukaan ei sitä näkisi. Joskus viesti tulee niinkin ärsyttävän luontokappaleen kuin kärpäsen muodossa." Joel Haahtelan uutukainen Sielunpiirtäjän ilta (Otava 2025) kertoo iäkkäästä hollantilaisesta mestarimaalaajasta, joka alkaa valmistautua siirtymään rajan taakse. Poissa ovat rakastettu vaimo Agnes ja poika Paulus, vielä palvelijatar Grietke pitää isännästä huolta. Sitten kuitenkin vanha ystävä tyrkyttää ...

 "Tähän hetkeen saakka hän oli uskonut että hän ja hänen kaltaisensa olivat voitolla. He olivat saavuttaneet joitakin huomattavia voittoja viimeisen puolen vuosisadan aikana. Mutta nyt kun hänen elämänsä lähestyi loppuaan, hänen vihollisensa olivat todistaneet ettei mikään ollut muuttunut. Hänen voittonsa olivat olleet väliaikaisia, hänen etenemisensä pelkkää harhaa." Ken Follettin jo klassikkoasemaan kivunnut teos Taivaan pilarit (WSOY 1990, suomentanut Anu Niroma) on keskiaikaiseen Englantiin ja tarkemmin Kingsbridgeen keskittyvä eeppinen kertomus taivaallisesta katedraalista ja kaikki esteet ylittävästä rakkaudesta. Keskiössä on muutama ihminen yhteiskunnan eri tasoilta. Alimmalla portaalla on Tom Rakentaja perheineen, keskellä kunnianhimoinen munkki Philip ja ylimmällä oksalla jaarli William sekä hänelle kihlattu jaarlintytär Aliena. Kaikki nämä ihmiset vaikuttavat jossain vaiheessa toistensa elämiin ja mukaan tulee pian Tomin uusi puoliso Ellen ja tämän poika Jack.  Kir...

 "Syntini juoksevat filminauhana silmieni editse. Katsoin salaa Sabrina, teininoita -sarjaa, näin unta maailmallisesta pojasta ja kirjoitin jokseenkin arveluttavia merkintöjä naapuripulpetissa istuvan tytön Ystäväni-kirjaan. Varastelin maahan tippuneita syntymäpäivämakeisia ja imeskelin niitä posket lommolla, kun kukaan ei ollut näkemässä. Olin luisumassa väärille teille." Camilla Nissisen esikoiskirja Meitä vastaan rikkoneet (Tammi 2023) kertoo Siljasta, joka on jehovan todistaja. Siljan tarina kerrotaan lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Hänellä on hyvin ankara äiti, lellitty isoveli ja lempeä isä. Uskonto rajoittaa elämää voimakkaasti ja ristiriita on repivä, kun Silja käy tavallista peruskoulua muiden lasten kanssa. Esimerkiksi syntymäpäivät kuuluvat kiellettyjen asioiden listalle. Maailmallisia ihmisiä ei saisi juuri kaveripiirissä olla, mutta ihana Aapo puolustaa Siljaa kun muut välillä kiusaavat. Kronologisesti eteenpäin etenevää kerrontaa täydentävät kohtaukset Siljas...

 "Oli päiviä ja öitä, jotka paloivat mieleemme kuin poltinmerkit. Ne jäivät kytemään syvälle maan alle, valmiina leimahtamaan liekkiin jonakin tuulisena päivänä. Joskus sekunti saattoi kestää vuosikymmeniä ja maailma mahtui kämmenen alle. Sellaisten hetkien varaan voi rakentaa kokonaisen elämän, ne kannattelivat ihmistä kaikkein vaikeimpina aikoina. Ja silti: muistaminen oli aina jakamista, ja yksinäiset muistot kuihtuivat, kuin syksyn tullen putoilevat lehdet." Joel Haahtelan uutuus Marijan rakkaus (Otava 2024) on vuoden kirjatapauksia ja mielenkiinnolla luin tämän romaanin. Kirjassa jälleen nimettömäksi jäävä yksinäinen mies haikailee tavoittamatonta naista, joka jätti hänet lomaromanssilla. Vanhat uskonnolliset maalaukset näyttelevät omaa osaansa, kuten myös Euroopan rikkonainen historia.  Voidaan siis ainakin osittain todeta, että Haahtela on kirjoittanut periaatteessa jälleen saman kirjan. Se ei sinänsä minua häiritse, koska tarinoiden rakennuspalikat ovat varsin tenhoa...

"Olen kuullut Merenmiehen taidetta koskevan ajatuksen: näiden kuvien tekijä ei voi olla henkisesti aivan terve. Se on aiheellinen miete. Se on ehkä reaktiota tarkkailluksi tulemisen tunteeseen. Ehkä se on vain paniikkia. Kuitenkin saman ajatuksen voisi lausua myös kuljettuaan sademetsän läpi tai nähtyään kaikki syvänmeren asukit: Luojan täytyy olla vakavasti mielenvikainen. Toisaalta: katso itseäsi keskittyneesti kymmenen minuuttia - ja havaitse olevasi irvokas - ainoastaan siksi, ettet ole tasakylkinen kolmiö etkä täydellinen ympyrä! Kaikki orgaaninen on kammottavaa. Vain tottumus estää meitä huutamasta kauhusta, kun aamulla näemme omat kasvomme kylpyhuoneen peilissä. Ne on piirtänyt joku, jolla ei todellakaan ole kaikki hyvin." Huomasin tässä keväällä kirjaston esittelyhyllyssä Antti Nylénin koko esseistiikan kattavan teoksen Esseet (Bokeh 2023). Olen lukenut jo aiemmin kirjan kaksi ensimmäistä osaa, Vihan ja katkeruuden esseet sekä Halun ja epäluulon esseet . Ottakaa ens...

 "Mahdollisesti tämä vaiva on kiperämpi Suomessa kuin monessa muussa "kulttuurissa". Lutherin oppi, jota tänne on 1500-luvulta asti juurrutettu, on perusluonteeltaan eradikoivaa, eivätkä nykyiset suomalaiset uskonnottomuusaktivistit ja antiteistit juurikaan poikkea 1800-luvun pietisteistä. Samasta reformaattoreiden saattueesta on kysymys, tradition vastustuksesta, joka pyrkii kitkemään uskonnon vanhat muodot pois hengellisyydestä. Suomessa kummittelee henki, joka pitää kaikkea uskonnonharjoitusta tekopyhänä hurskasteluna; tuon hengen paras aforistinen tiivistymä on kaikille tuttu lausahdus "metsä on suomalaisen kirkko". Runsas joukko nykysuomalaisia on kasvatettu sellaiseen uskoon, että uskonto, varsinkin kristillinen, on pohjimmiltaan väärin , ja kenties ainoastaan Suomessa saattaa joku pitää hyvänä sellaistakin antikristillistä letkausta kuin "sääli on sairautta"." Antti Nylén on tehnyt pitkää uraa esseistinä ja on nykyään myös kustantaja. Häne...

 "Jo ei todellakaan pitänyt itseään nerona, mutta kun kirjoitusvimma iski, hän heittäytyi kokonaan sen valtaan, ja elämä oli autuaallista, kun hän istui turvassa ja onnellisena mielikuvitusmaailmassa, jossa puute, huolet ja huono sää unohtuivat ja jossa hänellä oli runsain määrin melkein yhtä todellisia ja rakkaita ystäviä kuin oikeassakin maailmassa." Louisa M. Alcottin menestysromaanin Pikku Naisia jatko-osa Pikku Naisia II (aiemmin suom. Viimevuotiset ystävämme ) ilmestyi alun perin vuonna 1869. Tämä uusin (?) suomenkielinen painos on vuodelta 2005, ja sen on tehnyt Sari Karhulahti. Alkuperäinen englanninkielinen teos on julkaistu myöhemmin nimellä Good Wives , mikä antaakin jo esimakua romaanista. Käsittelen aihetta tässä klassikkohaasteen postauksessani pontevasti. Pikku naisia on minulle hyvin rakas teos, koska se suodattuu niin voimakkaasti oman lapsuuden nostalgiani läpi. Luin teoksen joitain vuosia sitten uudelleen ja pidin siitä edelleen, vaikka toki Alcottin mo...

  "Ihmisiä vaivasi nykyään kummallinen yksilöllisyyden ja erillisyyden illuusio, kenties vain siksi, että ruumiillamme näytti olevan rajat. Tosiasiassa emme olleet niin ainutlaatuisia kuin kuvittelimme, vaan ajattelimme tismalleen samoja aatteita, teimme päivästä toiseen samoja valintoja, hengitimme samaa ilmaa ja kasvoimme samaa mikrobiflooraa, koska olimme kaikki samoja, saman puun oksia, imimme yhteistä juurta. Näytimme yksittäisiltä puilta, mutta oikeasti olimme yhtä suurta metsää ja samaa perhettä syyssyriköiden ja perhosten kanssa. Viimeistään kuolema sen meille paljasti." Joel Haahtelan uusin pienoisromaani Yö Whistlerin maalauksessa (Otava 2023) perustuu kirjailijan lukijoilleen tutuksi tehdyille aineksille: on kirjallisia ja taiteellisia viittauksia, perhoset, yksinäiset miehet, erityinen mutta jotenkin sumuinen kokemus yhteydestä naiseen ja kristinusko. Silti tästä kudelmasta on jälleen saatu aivan uudenlainen kertomus. Jälleen nimettömäksi jäävä miespuolinen päähe...

 " - Enkö minä osaa olla tekemättä mitään? Onko tämä touhu mennyt veriin? Pitääkö aina liikkua ja hössöttää? Eikö ihminen enää osaa olla aloillaan, istua ja ajatella? Minäpä yritän opetella. Mutta miten?" Viivi Rajamäen kristillinen pienoisromaani Puhu minulle hiljaisuudessa (SLEY-Kirjat Oy/WSOY:n graafiset laitokset 1983) kertoo viisikymmentä täyttävästä Sirkasta, jonka elämän täyttää perheyritys. Sirkka vain tekee ja tekee työtä lomailematta, kunnes lopulta ns. hirttää kiinni ja hän joutuu sairaslomalle. Kaupungin pauhusta hän matkustaa lakeuskuvauksista päätellen jonnekin pieneen paikkaan Pohjanmaalla koruttomaan pikkumökkiin. Siellä hänellä on aikaa ajatella ja käytyään vakavia keskusteluja naapurin Liisan kanssa hän tulee uskoon. Mutta mitä perhe, ennen kaikkea aviomies, siitä mahtaa ajatella?  Mistähän tätä lähtisi purkamaan? Sinänsä oli toki kivaa lukea vaihteeksi kristillinen kirja, mutta tässä oli kyllä kohtia jotka häiritsivät. Ennen kaikkea kun Liisa ja Sirkka puh...

 "Tämä on pohjimmiltaan pitkä kertomus hulluudesta - sen vivahteista, sen painostavina öinä päästämistä äänistä, sen sirkutuksesta pimeyden väistyessä aamun tieltä. Ajattele hetkellisiä mielenhäiriöitä, joihin olet taipuvainen, äläkä pelkästään niitä, joihin jouduit kasvaessasi isoksi ja syntiseksi, vaan myös niitä, jotka ovat piileskelleet sisuskaluissasi syntymästäsi saakka. Kuten me." Akwaeke Emezin romaani Makeaa vettä (Kosmos 2021, suomentanut Sari Karhulahti) on häiritsevä, outo ja kiinnostava. Nigerialaisille Saachille ja Saulille syntyy tytär Ada, jonka sisälle joutuu jumaluudesta, Alasta, peräisin olevia henkiä. Henget ovat aluksi hämillään, koska jumaluuden asuminen ihmisessä ei ole hyvä juttu. Portit ovat kuitenkin kiinni ja yhteiselämä alkaa. Ada rukoilee Kristusta, koska on kristitystä perheestä. Henget käyvät välillä omanlaistaan kamppailua Kristuksen kanssa, jota he kutsuvat Yeshuaksi. Adan elämä on risaista, siinä vuorottelevat miehet ja aineet ja viiltely. O...

 "Ole armoa kaikkialla, missä kuljet. Ole se, jonka lähellä on helppo hengittää. Anna sanojesi olla raolleen jäänyt ikkuna, anna niiden olla raikkaita kuin sisään tulviva ilma." Hanna Kivisalon esikoisteos Hyvän jälki (Enostone Kustannus 2019) käsittää 65 pientä kirjoitusta. Kirjoitukset koskevat hyvin paljon perhe-elämää, sillä Kivisalon itsensä mukaan kirjoitukset ovat kotiäitivuosina syntyneitä oivalluksia. Kaikkia tekstejä yhdistää (kristillinen) armon käsitys. Luin viime kesänä Kivisalon toisen teoksen Jonain päivänä ymmärrät . Se muistaakseni käsitteli enemmän jaksamista kuin tämä esikoisteos, mutta kyllä voimavarat ovat aiheena tämänkin kirjan monissa teksteissä. Kivisalon kauniit ajatukset ja armon sanoma tuntuivat kerta kaikkisen ihanilta. Tätä minä juuri nyt tarvitsinkin. Uskonnottomankaan ei kannata suoralta kädeltä jättää tarttumatta kirjaan, sillä vain tyyliin kahdessa tekstissä puhuttiin selkeämmin kristinuskosta. Kivisalo ei toitota vakaumustaan. Erityisen kaun...

FAUST:  "Perinpohjin näin nyt filosofiiaa, lainoppia, lääketiedettäkin ja, surkea kyllä, myös teologiiaa olen tutkinut innoin kiihkoisin; ja nyt näen, raukka, yksi kaksi: en tullut hullua viisaammaksi!" Johann Wolfgang von Goethen päätyö, runomuotoinen kaksiosainen näytelmä Faust (ensimmäisen osan suomennos Valter Juva 1916, toisen osan Otto Manninen 1934, Otava 1981) on vaikeasti kuvattava spektaakkeli. Sankari tai ehkä antisankari on oppinut mies nimeltä Faust. Häntä masentaa, koska hän ei ole saavuttanut perimmäistä tietoa. Herra ja Saatana keskustelevat ja Saatana uhkaa viedä Faustin turmioon, minkä onnistumiseen Herra ei usko. Mefistofeles-nimisenä hahmona Saatana houkuttelee Faustin mukaansa "ilonpitoon". Se tarkoittaa muun muassa viattoman tytön tahraamista ja  verenvuodatusta. Tämä kaikki siis vasta ensimmäisessä laitoksessa. Kakkososassa Goethe vapauttaa käsijarrun tykkänään ja lietsoo lavalle keijuja, peikkoja, antiikin jumalia ja jumalattaria sekä toki i...

"Sitten joku pahuuden henki otti häntä ahdistaakseen, se tuli kuin takaapäin ja uhkasi häntä, mitä se tahtoi?      Pikku Anniako... tukehduttamaan... ja kaulasta kuristamaan... noita toisia... ja sitten itse... hypätä aventoon...      "Herra Kriste, auta minua... Varjele järkeäni..."' Minna Canthin pienoisromaani Köyhää kansaa on selkeästi tendenssikirjallisuutta. Kirjan päähenkilö on Mari Holpainen, vaimo ja neljän pienen lapsen äiti. Köyhyys on läpitunkevaa, rahaa tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Kapaloikäinen Anni on menehtymäisillään eikä keinoja auttaa ole. Pojat tekevät konnankoukun, jota Mari pitää pahana enteenä näiden aikuisuudesta. Lopulta tuska on liian vaikeaa kestää ja hulluus hiipii paikalle. Olen lukenut tämän kirjan kerran aiemminkin ja nyt toisella kerralla se teki yhtä suuren vaikutuksen. Periaatteessahan Marin kohtalossa on liikaa kaikkea, se helposti tuntuu epäuskottavalta. Kuitenkin Canthin taitavassa kynässä mikään tästä kurjuudesta...

 "Oliko kaikki, mikä oli tapahtunut, ollut sattumanvaraista?        Vai oliko hän kulkenut määrätietoisesti, vaistonsa varassa tai kohtalon pakottamana, siihen ainoaan suuntaan johon hänen oli ollut määrä kulkea?" Pirkko Saision suurteos Passio (Siltala 2021) kattaa vuosisatoja, 1500-luvun koitosta osapuilleen 1960-luvulle, näin ainakin itse historian tapahtumista arvioin. Tarina alkaa Firenzestä, jossa ruhtinatar Vasari kantaa erikoista korua kaulassaan. Se on kultaa, kuvaa Paratiisia käärmeineen kaikkineen, käärmeellä on rubiinisilmät. Ruhtinatar elää pelossa, sillä luostarin priori veli Girolamo Savonarola on lietsonut jonkinlaista uskonpuhdistusta, ja siinä ovat rikkaat tulilinjalla. Veli kohtaa kuitenkin kohtalonsa, mutta sitä ennen hän oivaltaa, että tahallisessa köyhyydessä elänytkin voi olla ulkokullattu. Näistä lähtökohdista kirja ponnistaa historian laineille, ja mikä matka se onkaan! Koru on eri vuosisatojen ihmisiä yhdistävä tekijä. Välillä se muutt...

"Valkoiset tytöt tuntuivat kuplivan itsevarmuutta ja iloa, josta olisin halunnut saada edes pisaran. Minun silmissäni kaikki heidän elämässään tuntui hohtavan valoa, joka ei koskaan osuisi minuun. Kuvittelin, millaista olisi olla heidän kaltaisensa ja elää heidän elämäänsä. Miltä tuntuisi valita aamuisin vaatteensa itse ja viettää koulun jälkeen aikaa muiden tyttöjen kanssa? Miltä tuntuisi olla muiden seurassa vapautuneesti, tarkkailematta jatkuvasti sitä, että jokin omassa käytöksessä, puheissa tai ulkonäössä tekisi ulkopuolisuudesta vielä syvempää kuin mitä se väistämättä oli?" Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen yhteisteos Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin (WSOY 2022) on erittäin informatiivinen, koskettava ja tärkeä. Se on Ahmedin oma tarina somalina Suomessa, siitä miten hän alkoi kyseenalaistaa patriarkaalista kulttuuria, löysi Allahin "omin päin" Englannissa ja miten hänestä tuli ihmisoikeusaktivisti.  Ahmed oli vasta kolmen heidän perheensä muuttaessa S...

"Tuo pikkuruinen merkintä oli siitä lähtien kiehtonut häntä, ja vähitellen hän oli tullut siihen tulokseen, että juuri Jaakobin portaita isoisä oli viimeisinä elinvuosinaan etsinyt, salaista kohtaa, jonkinlaista kahden maailman välistä ovea, kaiken kaipuun keskusta, mieleen vajonnutta Atlantista." Joel Haahtelan uskonnollisen trilogian viimeinen osa on Jaakobin portaat (Otava 2022). Nimettömäksi jäävä minäkertoja joutuu äkisti matkustamaan Helsingistä Jerusalemiin, sillä hänen veljensä on päätynyt siellä psykiatriseen hoitoon. Missä välissä Ilja on Jerusalemiin päätynyt ja mitä siellä tehnyt, sitä minäkertoja ei tiedä. Pian hänkin on kuitenkin myyttisen kaupungin lumoissa. Ovia avautuu ja sulkeutuu, kadut muuttuvat ja lumisateessa tuoksuu syreeni... Olen pitänyt kaikista trilogian osista, mutta sanoisin Jaakobin portaiden vievän lopulta voiton. Se on kaunis ja taitavasti tehty kuten kaksi aiempaakin osaa, mutta ennen kaikkea se on voimakkaan unenomainen ja mystinen. Siinä m...

"Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovsky sanoi taiteen valmistavan meitä myös kuolemaan. Siksi taide sisältää surun ja lohdun elementit. Se ei saa väistää kärsimyksen ja kuoleman kysymyksiä. Ihmisen tehtävä on oivaltaa olevansa myös traaginen olento, jota ei ole luotu ainoastaan onneen." Hannu-Pekka Björkmanin esseeteos Kaikki askeleet - Matkoja aikaan ja taiteeseen (Kirjapaino 2011) etsii vastauksia ikuisuudesta. Varsinkin nykypäivän mittapuulla kirjailija on selvästi hengellisesti ylevöitynyt ihminen eikä hän pelkää esittää näkemyksiään uskosta ja uskonnosta. Björkman toteaa ihmisten olevan kadottamassa otteensa pyhään ja muistiin. Ahneus ja usko itseen ovat tulleet pyhän edelle. Eipä voi olla eri mieltä. Kirjan alkupuoli sukeltaa taiteeseen. Björkman tutkii ja analysoi tarkoin Mathis Grünewaldin tekemää valtavaa siipialttarien taideteosten sarjaa. Mukana on värikuvia teoksesta, mikä helpottaa tekstin lukemista huomattavasti. Björkman tuo esiin keskiajan uskomuksia ja tulkintoja e...

 "On paikkoja, joihin tullaan vain eksymällä, minä ajattelen, ei ole muuta tietä." Joel Haahtelan Adelen kysymys (Otava 2019) on trilogian avausosa. Olen lukenut aiemmin sarjan toisen osan, Hengittämisen taidon . Kirjat voi näköjään hyvin lukea sekajärjestyksessäkin, henkilöt eivät ole samat.  Kuitenkin molemmissa on yhtäläisyytensä. On henkisesti eksynyt mies, joka päätyy tutkimaan pyhimys Adelea kaukaiseen ranskalaiseen luostariin. Hengittämisen taidossa päähenkilö oli mies, joka etsi isäänsä vanhasta luostarista. Adelen kysymyksessä päähenkilö jää nimettömäksi. Hänellä on vaimo ja aikuinen poika. Vaimo on lähtenyt Edinburghiin töihin ja suhde on vaakalaudalla. Samalla miestä riivaavat surulliset muistot äidistä, joka putosi ikkunasta ja kuoli.  Mies päätyy luostariin oikeastaan siksi, että tapaa vanhan ystävänsä 20 vuoden jälkeen. Ystävä on kokenut luostarissa ihmeen ollessaan jo valmistautunut itsemurhaan. Kaikki murhe ja pimeys katosi, kun hän kosketti lipasta, jo...

 Karin Smirnoffin romaani Viedään äiti pohjoiseen (Tammi 2022, suomentanut Outi Menna) on melkoinen tapaus. Niin on myös päähenkilö Jana Kippo. Insestistä lapsena kärsinyt Jana matkustaa kaksosveljensä Brorin kanssa pohjoiseen hautaamaan äitiään. Äiti on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa lähes kaikki kuuluvat hurmoshenkiseen seurakuntaan, lahkoon käytännössä. Kaikkea todennäköisyyttä vastaan Bror kääntyy uskoon ja Jana saa mission: veli on saatava takaisin. Olipas melkoinen lukukokemus! Olen kuullut kirjasta paljon kehuja, mutta tosiasiassa lainasin sen siksi, että saan sillä kuitattua Helmet-haasteen hankalan kohdan kirjan nimessä on ilmansuunta. En kuitenkaan pettynyt, vaan pidin kirjasta. Jana on tosi mielenkiintoinen henkilö. Hän on yhtä aikaa todella vahva ja heikko. Hän rentoutuu siivoamalla, mutta hänen mieltään kaihertaa jatkuvasti jokin. Kauhea lapsuus kummittelee ja elämäkin on aika sotkuista. Janan heikkous on miehet ja ajoittain myös viina. Janan mukaan hänessä a...

 "Vain hiljaisuus. Erilainen hiljaisuus. Painostava. Ei sitä hiljaisuutta, jossa tuntuu, että Jumala on jokaisessa sydämenlyönnissä mukana. Sen minä olen kadottanut, eikä sydämeni lyö oikein ilman sitä." Matias on tutkija ja ortodoksi. Kunnes ei enää olekaan. Vaimo Marika on lähtenyt Etiopiaan vapaaehtoiseksi, ja juuri ennen hänen lähtöään Matias pamauttaa, ettei usko enää Jumalaan. Marikan poissa ollessa Matiaksella on aikaa miettiä asioitaan. Menetetty usko ja valheessa eläminen painavat mieltä ja sydäntä. Tuttu ortodoksipappi kehottaa tekemään sovun ensin ihmisten kanssa ja sitten Jumalan. Mutta miten tehdä jälkimmäinen, kun usko on jo menetetty? "- Raamattu opettaa, että meidän olisi syytä tehdä ensin tilimme selviksi ihmisten kanssa ennen kuin tulemme murheinemme Jumalan eteen. Minusta tuntuu, ettet sinä ole vielä valmis vastaanottamaan anteeksiantoa Jumalalta. Sinun täytyy ensin pyytää anteeksi niiltä, joita olet loukannut." Marko Annala on kirjoittanut mielen...