Matti Virtanen - Ääripäät - Kuinka identiteettipolitiikka hajottaa Suomea

 "Topeliuksen naiivius on liikuttavaa, mutta se panee miettimään mistä suomalaisen identiteetti voisi 2020-luvulla muodostua; missä on pienin yhteinen nimittäjä? Sitä etsiskelen tässä kirjassa, tavallaan eliminointimenetelmällä. Nykyajan ääripäihin kannattaa tutustua, jotta saisi käsityksen politiikanteon taustalla olevasta Overtonin ikkunasta, siis siitä, minkälaiset ideat kelpaavat poliittiselle agendalle. Kun ääripäiden suosio kasvaa, Overtonin ikkuna venyy ja vanhoihin politiikan kuvioihin sekä maan tapaan tottunut tarkkailija voi pudota kelkasta."

Kansi: Marjaana Virta. Taitto: Jarkko Lemetyinen / Katse Design Oy. Docendo 2021.

Lukuvuoteni päättyy tällä kertaa mielenkiintoiseen tietokirjaan. Matti Virtanen on eläköitynyt toimittaja, jota askarruttaa nyt vallalla oleva identiteettipolitiikka. Hän päättää ottaa asiasta selvää ja haastattelee laajan joukon ihmisiä erilaisista ääripäistä, niin äärioikeistoa ja -vasemmistoa kuin saamelaisia, suomenruotsalaisia, sateenkaari-ihmisiä ja monia muita.

Kirjan tyyli ei ole täysin asiakeskeinen, vaan asiaa ryydittää Virtasen huumori. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Toisaalta totisuus vähän karisee ja itseeni huumori kyllä upposi, mutta toisaalta valinta tekee kirjasta hieman vähemmän vakavasti otettavan. Jää hieman arvoitukseksi, mitä Virtanen itse näistä asioista ajattelee. Tuli tunne, että hän nauroi partaansa koko ajan. 

Mielenkiintoinen havainto oli, että (ääri)vasemmistolaiset toimijat olivat varsin nuivia haastattelupyyntöihin. Vasemmistopoliitikoilta tuli sitten niin tiukan akateemista jargonia, että heikompaa hirvittää. Itselläni on akateeminen tausta ja olen näitä asioita kauan seurannut, joten pysyin ihan hyvin kärryillä. Mitenkähän lie esimerkiksi vanhempien ihmisten laita? Uskoisin, että esimerkiksi utelias ja laajasti asioista kiinnostunut isäni olisi pudonnut kärryiltä alta aikayksikön. Tämä on mielestäni politiikan suuria ongelmia: poliitikot puhuvat niin epäselkeästi ja niin valikoidulle porukalle, että ehkä jopa enemmistö jää syrjään kun ei ymmärrä mistä puhutaan. Näin ei tulisi olla. Kuka alkaisi vaatia poliitikoilta selkokielisyyttä?

Huomasin myös pudistelevani päätäni vähän kaikille tahoille. Oma taustani on aika vasemmistolainen, mutta tämä nykyinen identiteettipolitiikka on saanut minut vieraantumaan aika lailla kaikista vasemmistopuolueista. En kerta kaikkiaan enää jaksa sitä, että jostain identiteetin palasesta tehdään elämää suurempi asia ja sen ympärillä sitten meuhkataan. Näen nykyisessä politiikassa myös uhkia sananvapaudelle. Sietokyky eri tavalla ajattelevia kohtaan ei ole pitkään aikaan ollut näin alhaalla kuin nyt ja se on Suomen pienelle kansalle iso uhka. Meidän vain pitäisi jaksaa toisiamme sensuroimatta, vaikka kuinka ketuttaisi.

Oli myös hieman huvittavaa huomata, miten samoja piirteitä ääripäistä toisaalta löytyy. Kaikki ovat niin hirveän totisia ja tosissaan, että se ulkopuolisen tarkkailijan silmissä kääntyy jo koomisuudeksi. Tulee vain mielikuva yksinään karjahtelevista hupsuista, jotka kaikki kuvittelevat olevansa oikeassa.

Kirjan päätavoite, yhteisen nimittäjän löytyminen, osoittautui ikävän vaikeaksi tehtäväksi. Joku heitti suomen kielen, joku vanhat suurmiehet, mutta aika laihaksi saalis mielestäni jäi. Jaan itse saman huolen historioitsija Teemu Keskisarjan kanssa englannin ylivallasta. Kieli on oleellinen ymmärryksen ja tunteiden välittäjä. Jos luovumme siitä, mitä meille jää?

Helmet-lukuhaaste 2022

 Täällä se on taas, helmet-lukuhaaste! Ajattelin tällä kertaa olla taas mukana. Toivon, että saan mahdollisimman monta muiden lukuhaasteiden kirjaa tähän ujutettua.

Oletko sinä mukana?

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa

3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

7. Kirja kertoo ystävyydestä

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön

10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

16. Kirjan luvuilla on nimet

17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä

21. Kirja liittyy lapsuuteesi

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

23. Pieni kirja

24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija

25. Kirjan nimessä on ilmansuunta

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva

28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

39. Novellikokoelma

40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole

41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista

42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi

45. Palkittu esikoisteos

46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Kira Poutanen - Surun kartta

 "Sisään, ulos aaaaaaa. Nyt tiedän olevani oman itseni äärirajoilla. Äänisen rannalla, kivun ja surun laidalla. Sisään, ulos aaaaa. Yritän hallita jotakin, yritän avata suuta ja pitää silti kiinni omista kasvoista, omasta panssarista, omasta persoonasta. Sisään, ulos aaaaaahhhaaaahhhhaaaa.

Mitä tapahtuu, kun kaikki paljastuu. Ote herpaantuu, rakennelma romahtaa.

>>Aaaaaaaaaahahhhaa.<< Itkevän lapsen ääni. Rintalasta ei enää kestä. Silmät.

>>Ahahahahaaaaa<<, minä älisen ja purskahdan lohduttomaan itkuun."

Kansi: Satu Kontinen. WSOY 2021.

Kira Poutasen uusin romaani on vaikuttava teos yksilön ja yhteisön traumoista. Nimettömäksi jäävä nainen on kokenut synnytyksessä vakavan trauman ja koettaa selviytyä vauva-ajasta parhaansa mukaan. Tarinaa kuljetetaan kahdella aikatasolla, vuodesta 2017 ja 2019 eteenpäin.

Päähenkilö käy 2019 terapiassa, vaikka moittiikin itseään ajantuhlaajaksi. Hän vertaa itseään ja kokemuksiaan jatkuvasti muihin, kokee että pitää vain selvitä, kun muilla on vaikeampaa. Synnytyksessä saatu trauma pirstoo kaiken, ja terapian avulla nainen alkaa selvittää sukunsa historiaa. Käy ilmi, että taustalla on monen ihmisen syviä, vaiettuja traumoja.

Poutanen kirjoittaa samaan aikaan väkevästi ja kauniisti. Romaanin lopussa on lähdeluettelo, joten kirjailija on selvästi perehtynyt hyvin trauma-asioihin. Sen myös huomaa tekstistä kaikin tavoin. Lukijana eläydyin päähenkilön elämään voimakkaasti, vaikken itse edes ole äiti. Kirjallisuus on ihmeellistä!

Oli hyvin kiinnostavaa lukea kehoterapian menetelmistä. Sitaatissa päähenkilö käy läpi prosessia, jossa hänen tulee hengittää mahdollisimman syvään ja samalla avata suu apposen auki. Se on naiselle liki ylitsepääsemätöntä, se avaa kaikki hanat eikä entiseen ole paluuta. Nykyään tunnetaan trauman periytyvyyttä jo jossain määrin, ja ilmeisesti traumat tosiaan voivat periytyä. 

Lopuksi en osaa sanoa enää muuta kuin että kirja on todella hyvä ja lukemisen arvoinen. Akuutissa traumassa en tätä lukisi, kirja todennäköisesti silloin triggeröi. Muutoin suosittelen tätä ehdottomasti!

Blogisti esittäytyy kohta 13 vuoden jälkeen!

Tajusin juuri, etten ilmeisesti ole oikein missään vaiheessa kunnollisesti esittäytynyt täällä. Monet teistä ovat kulkeneet mukana jo hyvin pitkään, mutta ehkäpä joukossa on joitain, jotka haluaisivat lukea pienen esittelyn. :)

Olen 27-vuotias kieltenopettaja Joensuusta. Syntyjäni olen Lieksasta, joka on pieni kaupunki 100 km Joensuusta pohjoiseen, Pielisen rannalla. Opettamani kielet ovat saksa ja ruotsi. Olen valmistunut kaksi vuotta sitten ja jonkun verran olen saanut tehdä oman alan töitä. 

Olen aina lukenut paljon. Muistan, että aivan aluksi lukemaan oppiminen oli minusta vaikeaa, mutta kun se maailma avautui minulle, mikään ei ollut enää entisellään. Saatoin lainata ekaluokalla 30 kirjaa viikossa ja lukea ne kaikki. Hyvin pian ohuemmat lastenkirjat alkoivat tuntua liian helpoilta ja aloin siirtyä paksumpiin teoksiin. Tuohon aikaan monenlaiset sarjat olivat sydäntäni lähellä ja niitä oli paljon lapsille tarjolla. 

Käänteentekevää oli L. M. Montgomeryn löytyminen 11-vuotiaana. Sain Runotyttö-trilogian joululahjaksi ja imeydyin siihen täysillä mukaan. Monelle tuottaa vaikeuksia valita lempikirjailijaa, mutta minulle se on helppoa. Paljon on hyviä kirjailijoita, mutta Montgomery on ylitse kaikkien.

Myös fantasia kiehtoi minua nuorempana, ja monta paksua opusta tulikin kahlattua. Nyttemmin fantasia on jäänyt aika marginaaliin, mutta silloin tällöin sitäkin tulee luettua. Sitä en tarkkaan muista, milloin aloin varsinaisesti lukea ns. aikuisten kirjoja. Joskus yläasteella kaiketi. Silloin tuli luettua monta 1800-luvun klassikkoa, joista nautin kovasti. 

Lukemiseni on sekä haahuilevaa että tavoitteellista. Paljon tulee otettua vinkkejä blogeista ja Instagramista. Nyttemmin olen innostunut erilaisista kirjalistoista ja niitä on tarkoitus seurata tulevana vuonna tiiviisti. Siten lukemistoni tulee olemaan vähemmän uutuuspainotteinen. Toisaalta ehkä on hyvä, että joku bloggaa myös vähän vanhemmasta kirjallisuudesta. :)

Blogistani olen pitänyt välillä pitkiäkin taukoja, mutta aina olen palannut. Nyt on takana noin vuosi tiivistä bloggaamista ja olen nauttinut joka hetkestä. On ollut ihanaa saada kommentteja teiltä lukijoilta ja käydä keskusteluja. Valitettavasti lisääntyneen roskapostin takia minun oli pakko rajata kommentointioikeus vain Bloggerin käyttäjille.

Tässäpä pieni esittely minusta, ennen kaikkea lukijana. Jos haluat tietää lisää, saa toki kysyä!

Marisha Rasi-Koskinen - REC

 "Jälkikäteen elämän voi sulloa muottiin, joka muistuttaa kertomusta. Montaa eri kertomusta. Minkä tahansa elämän. Pakottaa, valita, muokata, rajata. Jos jokin ei sovi, sen voi rajata kuvan ulkopuolelle. Todellisuudessa kertomuksia ei ole, mutta ei todellisuuskaan ole sellainen miltä se näyttää. Todellisuudessa menneisyys ei luo meitä, vaan me luomme menneisyyden joka päivä uudelleen."

Ulkoasu ja taitto: Jussi Karjalainen. Kustantamo S & S 2020. 

Olen ollut spiraalimaisella ja sirpaleisella kirjallisella matkalla. Läheskään kaikkea en ole ymmärtänyt, pääni on pyörällä, mutta olen saanut jotain hyvin arvokasta.

REC on ja ei ole tarina. Se periaatteessa kertoo kahdesta pojasta, Colesta ja Lucasista, jotka ovat tehneet erikoisen videoprojektin. Projektin myötä joku on kuollut ja video on alkanut elää loputonta elämäänsä internetissä. Tässä on kuitenkin vain pieni osa tämän runsaudensarven annista.

Kuten kirjan nimikin sanoo, on kyse paljolti kuvaamisesta. Millä oikeudella kuvaaja rajaa kuvansa? Mikä jätetään kertomatta ja miksi ja millä oikeudella? Kuvaamiseen kiertyy suuria kysymyksiä turismista. Kaikki kirjan henkilöt ovat jollain lailla sidoksissa johonkin itäeurooppalaiseen maahan, ehkä Romaniaan. Turismi muuttaa maita peruuttamattomasti ja sen oikeutusta kirjassa perätään. Myös turismin takia rajataan kuvaa, piilotetaan se mitä ei haluta näyttää ja joka ei sovi kuvaan. 

Kirjassa on monia henkilöitä, joiden kautta tarina, tai ehkä epätarina, etenee. Välillä tunnelma ja tilanne muuttuu surrealistiseksi, kun todellisuus muuttuu muotoaan. Yksi kirjan teemoista on välitila ja sen etsiminen. Siihen osa henkilöistä päätyy ja osa löytää, miten vain. Todellisuus vääristyy, vieras maa on vieraampi kuin koskaan. Identiteetti hajoaa sirpaleiksi. 

On hyvin vaikeaa kirjoittaa RECistä tyhjentävästi. Olen varma, etten tällä yhdellä lukukerralla tajunnut läheskään kaikkea. Kirjan rakenne on kiinnostava: se on jaettu kahteen kerrokseen ja lukuisiin huoneisiin. Kirjan alussa on kirjailijan evästys lukijalle ja matkan varrella yksi ylimääräinen exit. Kirjaa valitessa halusin jotakin erilaista, jotain haastavaa, ja sitä todella sain. Olen tyytyväinen.

Kuvaamisen teemaan liittyy monia eksistentiaalisia kysymyksiä. Lucas pohtii omaa kertojuuttaan ja sen puutetta. Hänestä tuntuu, että Cole on kertonut ja kuvannut hänet olemattomiin. Kirjassa onkin mielenkiintoisena sivujuonteena muinainen ajatus siitä, että kuvaaminen vie kohteensa sielun. 

Tuntuu, etten ole osannut kuvata tätä teosta niin kiinnostavasti kuin tahtoisin. En tiedä, mitä kirjaa lukematon saa irti näistä huomioistani, mutta tällä hetkellä en pysty parempaan. Ehkä on lopulta parempikin, ettei tästä kirjasta tiedä liikaa etukäteen. Se on koettava itse.

"Jos menee sisältä rikki varhaisessa teini-iässä, siihen ei kuole, mutta voi olla, ettei koskaan tule täysin ehjäksi."

Loman kirjapino

Tämän joululoman kirjapino on karannut tyystin käsistä, kuten kuvasta näkyy. Joukossa on koko joukko kirjastolainoja ja runsaasti myös omia kirjoja. Haaveilen dekkarin Vainajat eivät vaikene lukemisesta, mutta on niin monta teosta jo kesken, että saa nähdä milloin siihen ehtii. 

Kurjien lukeminen on aikataulussa, mutta haluaisin saada sen pois alta pian. Kirja vain on niin yksityiskohtainen, että sen lukeminen etenee melko hitaasti. Uusintaluvussa on Ranskalainen valokuvaaja, joka jäi kesällä kesken. Halusin kuitenkin yrittää lukemista uudelleen, sen verran kesken jääminen jäi kaivelemaan. Lisäksi kesken on edelleen REC, jonka myös haluaisin saada päätökseen. Lucinda Rileyn romaani jäänee odottamaan aikaa parempaa.

Mitä teidän kirjapinoistanne löytyy?

Ilta-Sanomien uusi naiskirjailijahaaste!

 En malttanut vielä laskeutua jouluun blogini kanssa, sillä vastaan tuli uusi innostava kirjalistaus. Ilta-Sanomat on koonnut muiden kuin miesten kirjoittamia nykyisiä ja tulevia klassikoita sisältävän listan kirjoja, joita on peräti 101 kappaletta! Kuinka monta olet lukenut?

1. Kaari Utrio: Eevan tyttäret (1984)

2. Liv Strömqvist: Kielletty hedelmä (2014)

... joka kertoo kadonneesta ajasta:

3. Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät (1957)

"Kuvaa suomalaista, nyt jo kadonnutta maaseutua tavalla, jolla mikään muu kirja ei koskaan ole kuvannut. Hirvittävän kaunis ja surumielinen kirja. Naispäähenkilö on todella kiinnostava, jopa mystinen." (ST)

... jossa on epäsovinnainen päähenkilö:

4. Minna Canth: Kauppa-Lopo (1889)

”Kauppa-Lopo on tosi epätyypillinen naishahmo kirjallisuudessa. Radikaali teksti kertoo naisesta, joka on kaikella tavalla epäsovinnainen mutta samaan aikaan hirveän sympaattinen. Hän ryyppäilee ja varastelee ja hänellä on irtosuhteita. Ja siis nyt puhutaan 1800-luvusta.” (ST)

5. Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä (1981)

6. L. Onerva: Mirdja (1908)

...jonka kyydissä voit heittää aivot narikkaan:

7. Anna Gavalda: Kimpassa (2004)

... jonka ajatukset naisen asemasta eivät ole vanhentuneet:

8. Virginia Woolf: Oma huone (1929)

9. Märta Tikkanen: Miestä ei voi raiskata (1976)

"Metoo-ilmiö on aina ollut eikä se vanhene koskaan. Tämä teos oli aivan käsittämättömällä tavalla aikaansa edellä siinä, miten seksuaalinen väkivalta ja naisen mielenmaisema esitetään." (KH)

10. Maria Jotuni: Huojuva talo (1935/1963)

”Perheväkivaltakuvauksen klassikko odotti julkaisua vuosikymmeniä."

... jonka kieli on poikkeuksellisen kaunista:

11. Ranya ElRamly: Auringon asema (2002)

12. Hanan al-Shaikh: Kaukana Lontoossa (2000)

... joka kuvaa nuorten aikuisten ihmissuhdekiemuroita tunnistettavasti:

13. Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä (2019)

... joka tuoksuu kesältä:

14. Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla (1998)

15. Tove Jansson: Kesäkirja (1972)

... joka kertoo naisen seksuaalisuudesta tabuja kaihtamatta:

16. Kherstin Thorvall: Ehdottomasti kielletty (1976)

17. Kate Chopin: Herääminen (1899)

... jossa ihmisen ja luonnon raja katoaa:

18. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)

19. Aino Kallas: Sudenmorsian (1928)

... jonka päähenkilö on totta:

20. Vappu Kannas: Rosa Clay (2020)

21. Kaipainen Anu: Poimisin heliät hiekat (1979)

22. Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (2013)

... jonka päähenkilö kokee ulkopuolisuutta:

23. Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (2015)

24. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri (2009)

25. Aila Meriluoto: Kotimaa kuin mies (1977)

... joka muuttaa ajatuksesi äitiydestä:

26. Kyung-soon Shin: Pidä huolta äidistä (2009)

... joka kertoo perheestä sodan keskellä:

27. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (2006)

28. Susan Abulhawa: Jeninin aamut (2010)

... jonka kirjoittaja on kohdannut suruista suurimman:

29. Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin (2017)

"Surukirjallisuuden ehdoton klassikko. Sen uskomattoman kaunis kieli on puhdasta runoutta. Mestariteos." (ST)

30. & 31. Joan Didion: Maagisen ajattelun aika (2005) ja Iltojen sinessä (2011)

”Joan Didion kuvaa näissä kirjoissa ensin pitkäaikaisen elämänkumppaninsa ja sitten ainoan tyttärensä kuolemaa. Kenenkään ei pitäisi joutua suremaan ja käsittelemään elämän suuria kysymyksiä ilman näitä teoksia, niin suoraselkäisesti ja herkästi niissä käsitellään asioita, joista on lähes mahdoton puhua.” (KH)

... joka muutti yhteiskunnallista keskustelua:

32. Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli (1949) ST

33. Koko Hubara: Ruskeat tytöt (2017)

34. Nellie Bly: Kymmenen päivää mielisairaalassa (1887)

... jota voi jo sanoa uuden vuosituhannen klassikoksi:

35. Rachel Cusk: Siirtymä (2017)

36. Elena Ferrante: Loistava ystäväni (2011) ja muu Napoli-sarja

37. Yaa Gyasi: Matkalla kotiin (2016)

... joka saa kiemurtelemaan naurusta:

38. Miina Supinen: Liha tottelee kuria (2007)

39. Eve Hietamies: Yösyöttö (2010)

... joka kertoo hurjan tositarinan:

40. Laura Restrepo: Intohimon saari (1989)

41. Karolina Ramqvist: Karhunainen (2020)

42. Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylistä nousee rukous (1997)

... joka kertoo naisten elämästä hirmuhallinnossa:

43. Jung Chang: Villijoutsenet (1991)

44. Herta Müller: Sydäneläin (1994)

... jossa joudutaan vieraaseen todellisuuteen:

45. Marlene Haushofer: Seinä (1963)

46. Leena Krohn: Tainaron (1985)

... jossa nykypäivän uhkakuvat toteutuvat:

47. Margaret Atwood: Orjattaresi (1985)

48. Maja Lunde: Mehiläisten historia (2015)

... joka herätti kohun:

49. Eeva Kilpi: Tamara (1972)

... joka käsittelee lapsettomuutta ja keskenmenoja:

50. Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen (2001)

... jota on myös vähätelty termillä ”tyttöjen suosikki”:

51. L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1920)

52. Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha (1911)

53. Erin Hunter: Villiin luontoon (2009)

”Soturikissat-fantasiasaagan avaus. Erin Hunter on alkujaan viiden naiskirjoittajan yhteinen salanimi.”

54. Helen Fielding: Bridget Jones – elämäni sinkkuna (1996)

... jossa rakastavaiset eivät pärjää yhdessä eivätkä erikseen:

55. Gunn-Britt Sundström: Suhteista parhain (1976)

56. Emily Brönte: Humiseva Harju (1847)

... jota arvostettiin maailmalla, muttei Suomessa:

57. Sally Salminen: Katrina (1936)

... joka kuvaa äärimmäistä äidinrakkautta:

58. Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani (1987)

"En tiedä toista kirjaa, joka olisi näin kauhea ja samalla niin helposti lähestyttävä ja maailmoja avaava." (KH)

... jossa rosoiset päähenkilöt epäonnistuvat:

59. Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (2015)

60. Zadie Smith: Nimikirjoitusmies (2002)

... jossa käydään terapiassa:

61. Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia (2019)

... joka näyttää muistojemme erehtyväisyyden:

62. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (2003)

63. Annie Ernaux: Puhdas intohimo (1991)

... joka käsittelee kuolemaa perheessä:

64. Maylis De Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (2013)

"Romaani sydänkirurgiasta ja kuolemasta. Kirurgintarkka faktoista, mutta silti täysin proosateos, jonka matkassa pääsee erään perheen dynamiikkaan kiinni niin, etteilopulta haluaisi päästää irti." (KH)

65. Merete Mazzarella: Juhlista kotiin (1992)

”Kirja äidin kuolemasta. Merete on Suomessa yksi uraauurtavia omaelämäkerrallisen proosan kirjoittajia, joka ei ole niin näkyvä kuin mielestäni ansaitsisi olla. Valtavan kiinnostava kirjailija.” (ST)

... joka kertoo pysäyttävästi Suomen sodista.

66. Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas (2001)

67. Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa (2020)

68. Selma Anttila: Uhri (1923)

... joka kertoo sorretuista mutta ei murretuista naisista:

69. Alice Walker: Häivähdys purppuraa (1982)

70. Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)

71. Anneli Kanto: Veriruusut (2008)

... joka särkee sydämesi, muttei päästä otteestaan:

72. Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2015)

... joka sijoittuu muinaishistoriaan:

73. Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani (1980)

74. Sapfo: Iltatähti, häälaulu (noin 600 eaa/1969 )

... jonka jännite tihenee tihenemistään:

75. Celia Fremlin: Hetket ennen aamunkoittoa (1958)

76. Ingeborg Bachmann: Malina (1971)

... jonka keskiössä on ruoka:

77. Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen (1989)

78. Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu (2003)

... jossa ratkaistaan murhia omalaatuiseen tapaan:

79. Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli (2009)

80. Agatha Christie: Roger Ackroydin murha (1926)

... joka kertoo elämästä väärässä kehossa:

81. Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016)

... joka on sarjakuvamuodossa:

82. Marjane Satrap: Persepolis (2000)

... joka pohtii kauneuden katoavaisuutta:

83. George Sand: Markiisitar (1832)

84. Mariama Bâ: Pitkä kirje (1981)

... jossa suuri sukutarina saa maagisia sävyjä:

85. Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa (1996)

86. Isabel Allende: Henkien talo (1982)

... jota lukiessa saatat tarvita toisen kätesi muuhun:

87. Erica Jong: Lennä, uneksi (1973)

88. Inger-Mari Aikio: 69 čuoldda − 69 pylvästä (2019)

... joka antaa vertaistukea miehiin kyllästyneille tai heistä huolestuneille:

89. Bell Hooks: Mies tahtoo muuttua (2004)

... jonka kepeys on viihdyttänyt jo vuosisadan tai ylikin:

90. Jane Austen: Emma (1815)

91. Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926)

... josta tehty elokuva on palkittu parhaan elokuvan Oscarilla:

92. Daphne du Maurier: Rebekka (1938)

93. Maria von Trapp: Laulava Trappin perhe (1949)

... joka kääntää historiasta tutun tarinan kutkuttavasti päälaelleen:

94. Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo (2019)

... joka avaa ikkunan toisiin aikoihin ja maihin:

95. Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala (1997)

96. Rosa Liksom: Hytti nro 6 (2011)

... jota rakastetaan myös lapsuuden jälkeen:

97. Astrid Lindgren: Saariston lapset (1964)

98. J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (1997)

... jota lukiessa tekee mieli pitää valot päällä:

99. Mary Shelley: Frankenstein (1818)

100. Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme (1962)

... joka on kärsinyt historiallisesta epäoikeudenmukaisuudesta:

101. Fredrika Carstens: Muratti (1840)

25/101

Tässä vielä linkki juttuun.