Ankin kirjablogi

 "193. Asiaa pitempään pohdittuani myönnän kuitenkin, että kirjoittaminen vaikuttaa muistiin - toisinaan se saattaa toimia niin kuin lapsuusaikainen valokuva-albumi, jossa jokainen kuva korvaa muiston, joka sen on tarkoitus säilyttää. Ehkä siksi vältän kirjoittamasta tietyistä sinisistä esineistä - en halua korvata niiden muistoja, en palsamoida enkä ylentää niitä. Minusta olisi itse asiassa parasta, jos kirjoittaminen voisi tyhjentää minut niistä, ja minusta tulisi parempi astia uusille sinisille." Maggie Nelson kirjoittaa pienessä ajatuskokoelmassaan Sinelmiä (S&S 2019/2023, suomentanut Kaijamari Sivill) kaikenlaisita sinisistä asioista ja sivuaa samalla elämänsä tärkeitä ihmisiä. Kaikki ajatukset on numeroitu, ja niitä on yhteensä 240. Taustalla on jonkinlainen päättynyt rakkaussuhde, jonka tuoma suru tihkuu osaan ajatelmista. Ja sininenhän nähdään varsinkin englanninkielisessä maailmassa surun väriksi. Pidän todella paljon Nelsonin tavasta ajatella. Hän on älykäs, ki...

 Maggie Nelsonin neljän esseen kokoelma Vapaudesta - Neljä laulua rakkaudesta ja rajoista (S&S 2022, suomentanut Kaijamari Sivill) on haastava ja kohottava. Nelson pureutuu alkusanoissaan siihen, miksi hän otti juuri tämän vaikean aiheen: "Ongelma on osin sanassa itsessään, sillä sen merkitys on kaikkea muuta kuin itsestään selvä tai kaikille sama. Sana nimittäin toimii vähän samaan tapaan kuin sana "Jumala" siinä mielessä, että kun sitä käytetään, ei voi koskaan olla täysin varma, mistä täsmälleen ottaen puhutaan, tai puhuvatko kaikki samasta asiasta." Kirjailija problematisoi teemaa ja pohtii eroa vapauden jostakin ja vapauden johonkin välillä. Tällaista keskustelua harvoin Suomessa käydään. Jossain määrin nämä erot ovat politisoituneet, sillä oikeistolaiset yleensä penäävät vapautta jostakin ja vastustavat vapautta johonkin. Yhtä kaikki, vapaus on kirjan teemana. Kirja jakautuu neljään eri näkökulmaan. Taiteen laulu "Sillmanin halu oksentaa heijastaa mi...

"On todella omituista elää historiallisella hetkellä, jolloin vastakkain ovat vanhoillinen huoli ja hätä siitä, että sateenkaariväki tuhoaa yhteiskunnan instituutioineen (ennen kaikkea avioliiton) ja toisaalta huoli ja hätä queer-liikkeen epäonnistumisesta tai kyvyttömyydestä romuttaa yhteiskunta ja perinteiset instituutiot, sillä moni queer on turhautunut valtavirran HLBTIQ+-liikkeen sopeutumaan pyrkivään, ajattelemattomaan uusliberalistiseen suuntaukseen, jossa on käytetty pitkä penni siihen että on aneltu pääsyä kahteen historiallisesti alistavaan rakenteeseen: avioliittoon ja puolustusvoimiin." Maggie Nelson kirjoittaa elämästään muistelmissaan Argonautit (S&S 2018, suomentanut Kaijamari Sivill). Nelson on yliopistolla opettava akateemikko, ajattelija, kirjailija, äiti ja ei-binäärin Harryn aviopuoliso. Kertoessaan matkastaan ensin Harryn kanssa ja sitten pyrkimyksestään saada lapsi hän kommentoi aihetta siellä ja aihetta täällä.  Argonautit onkin varsin assosiatiivi...

 "Se mitä tapahtui viiden ja puolen  tunnin ajan Janen ja hänen murhaajansa välillä on niin musta aukko että se voisi syödä kokonaisen auringon jälkeä jättämättä. Kuuntele tarpeeksi tarkkaan, James sanoi, Kuulet  kivistyksen rytmin." (Jane) Kustantamo S&S 2020. Alkuteokset: Jane - a murder (2005) ja The Red Parts (2007). Suomentanut Kaijamari Sivill. Maggie Nelsonin kahden kirjan yhdistelmä Jane / Punaiset osat ovat sisaruskirjoja. Jane kertoo Nelsonin tädistä, joka murhattiin tämän ollessa vasta päälle parikymppinen oikeustieteen opiskelija. Jane on runokirja, jossa on seassa myös Janen omia päiväkirjamerkintöjä. Punaiset osat taas on muistelma Janen oikeustapauksesta, kun yhtäkkiä 36 vuoden jälkeen todennäköinen murhaaja saatiin selville. Kirjat ovat hyvin vaikuttavia. Janen sivuilta piirtyy kuva älykkäästä mutta itsestään epävarmasta naisesta, jonka elämä päättyi aivan liian aikaisin. Punaiset osat taas kuvaa Nelsonin tuntoja, jotka ovat moninaiset. Toisin kui...