Ankin kirjablogi

 "Kevät on uurtanut kapean kehän ruskean koivun juureen. Kevät on uurtanut kapean kehän sieluni talveen suureen." (Onni) Aila Meriluodon klassikkorunoteos Lasimaalaus (alun perin 1946, WSOYN:n näköispainos 1996) on ollut lukulistallani jo pitkään. Toissapäivänä kirjastossa yhtäkkiä muistin sen ja otin mukaani. Lasimaalaus on Meriluodon esikoisteos, ja se sai hyvän vastaanoton aikalaisilta. Teokseen lyö tietyssä määrin leimansa se, että se on julkaistu juuri kun pitkä toinen maailmansota oli päättynyt. Ehkä alkupuolen osiossa Soittaja pimeässä olin aistivani sodan tunnelmia, ainakin kuolema oli läsnä. Kuitenkin teos kirkastuu sen jälkeen ja on ennen kaikkea nuoruuden ja nuoren rakkauden hurmiota. On toisaalta erittäin lohdullista, että nuorilla ihmisillä on nuoruuden haaveet ja kärsimykset silloinkin, kun maailma ympärillä alkaa luhistua. Kuitenkaan en oikein päässyt tähän teokseen sisälle. Meriluodon säkeissä ei sinänsä ole mitään vikaa, ja muutamia helmiäkin on: "Ker...

Sainpas tämän luettua vielä vuoden 2010 puolella! Mikä komea päätös luetuille kirjoille! En ole lukenut ainoatakaan Meriluodon runoa tai muutakaan teosta, mutta kirja kiinnosti silti. Ja tämä oli loistava lukukokemus! Pidin kovasti Rajalan jutustelevasta kertomistyylistä, joka saa tekstin soljumaan sujuvana ja keveänä. Meriluodon elämä on kyllä ollut melkoisen kirjava, miten paljon toinen toistaan hullumpaa ja äänekkäämpää miestä hänellä on ollut! Välillä on ollut hyvinkin vaikeaa, mutta ylös on aina päästy. Nujerretun ja hiljaisen tyttösen kasvu voimakkaan seksuaaliseksi kypsäksi naiseksi on hurja, eikä sitä voi kuin ihailla. Hän on elänyt täysillä. Kirja herätti välittömästi kiinnostukseni Meriluodon tuotantoon. Ensin haluaisin lukea hänen ensimmäisen julkaisunsa Lasimaalauksen . Toivottavasti se löytyy kirjastosta. Suosittelen ehdottomasti kaikille vähänkään kiinnostuneille! Tämä on hieno kokemus, vaikkei Meriluodon tuotantoa tuntisikaan, ja se on paljon elämäkerralta.