Ankin kirjablogi

 "Nella huomasi huoneen katon nurkassa valvontakameran. Hän näytti keskisormeaan punaista vilkkuvaloa välkkyvälle laitteelle. Vaikka Nella ei käsittänyt yhtään, mitä oli tapahtunut ja miksi hän oli tässä huoneessa ketjulla seinään sidottuna, oli hän päättänyt, ettei näyttäisi paniikkiaan hänet tänne tuoneelle pervolle tai muille kameran kuvaa katsoville tyypeille.       Joku oli sittenkin paikalla ja oli havainnut Nellan heränneen. Hän kuuli, kuinka avainta väännettiin lukossa. Joku tuli sisään, ja huoneeseen syttyivät valot." Kale Puontin dekkari Topi (Bazar 2024) on osa hänen Helsingin huumepoliisista kertovaa sarjaansa Pasilan Myrkky. Tässä osassa itseään myyvä nuori narkomaani Nella kaapataan kadulta ja hänen tehtävänsä on viihdyttää likaisen bisnesmiehen bisneskaveria. Nellan kaveri ilmoittaa katoamisesta heti poliisille, mutta täysi-ikäisen kadotessa tutkintaa ei aloiteta kovinkaan nopeasti, varsinkaan Nellan taustalla. Kirjan tarinaa kerrotaan monista nä...

 "Miten kauniilta taivas näyttikään, miten siniseltä, rauhalliselta ja syvältä! Miten kirkkaalta ja juhlallisesti laskeutuvalta aurinko! Miten hellästi kimallellen kaukaisen Tonavan vesi välkehtikään! Ja vielä kauniimmat olisivat Tonavan takana sinertävät kaukaiset vuoret, luostari, salaperäiset solat, latvoja myöten sumuun vajonneet mäntymetsät... siellä on hiljaista, onnellista... "Mitään muuta en toivoisikaan, mitään muuta en haluaisi kuin olla siellä", Nikolai ajatteli. "Pelkästään minussa ja tässä auringossa on niin paljon onnea, ja täällä... vaikerrusta, kärsimystä, pelkoa, ja vielä tämä epävarmuus ja kiire... Taas huudetaan jotain ja taas kaikki säntäävät jonnekin, ja minä juoksen heidän kanssaan, ja tuossa se on, kuolema on ylläni, ympärilläni... pieni hetki, enkä enää koskaan näe tätä aurinkoa, tätä vettä, tätä solaa..." Samalla hetkellä aurinko alkoi vetäytyä pilveen; Nikolain edessä olivat toiset paarit. Ja kuoleman ja paarien pelko ja auringon ja el...

 "Arthur teki niin kuin käskettiin ja löysi kirjoituskoneen vanhalta kirjoituspöydältä. Puhdas valkoinen paperi oli jo kierretty sisään koneeseen, ja monta muuta paperia odotti pöydällä koneen vierellä. Pinon päällimmäisessä paperissa oli kulmikasta kirjoitusta. Zoe oli jättänyt hänelle muistilapun: Nyt on aika tuoda heidät kotiin. Z Arthur nauroi. Sitten hän itki. "Minua pelottaa", hän kuiskasi. "Enemmän kuin koskaan elämässäni."' TJ Klunen romaani Taivaansinisen meren tuolla puolen  (Karisto 2025, suomentanut Mika Kivimäki. Alkuperäisteos Somewhere Beyond The Sea ) on jatko-osa hänen menestysteokselleen Talo taivaansinisellä merellä . Linus, Arthur ja orpokodin maagiset lapset ovat hallituksen uhan alla. Uusi Maagisen osaston johtaja on päättänyt ottaa lapset pois keinolla millä hyvänsä. Hän lähettää saarelle virkailijan, joka tulee tarkkailemaan orpokotia ja raportoimaan kaikista epäkohdista ylemmille tahoille. Arthur ja Linus eivät kuitenkaan aio luovut...

 "Children of Bodomin musiikillisen viikatteen terä ei taida koskaan ruostua, mutta yhtyeen vaiherikkaan uran jyrkät käänteet saattasivat vaipua unholaan ilman tätä kirjaa. Täytyy sanoa, että sellainen ei olisi ollenkaan suotavaa.     Sen vuoksi meidän täytyy nyt lähteä käymään Espoossa. Ja vähän muuallakin." Timo Isoahon elämäkertakirja Children of Bodom (Like 2025, julkaistu alun perin samalla nimellä englanniksi 2025) kertoo yhden suomalaisen metallimusiikin historian jättiläisen kaikki vaiheet alusta loppuun. Nuoret punkkarit tunnettiin jo uran alkuaikoina 1990-luvun lopussa tiukasta soittotaidostaan ja epätavallisista musiikillisista elementeistä äärimetallin skenessä. Toisin kuin 2000-luvun suomalaisen metallin menestystarinan Nightwish ja HIM Children of Bodom ei koskaan sopinut koko perheen kuuntelukokemukseksi. Se oli suurille massoille liian jyrkkää ja repivää, ja siitä huolimatta yhtye sai menestyvän jalansijan useilla mantereilla, mukaan lukien Yhdysvalloissa...

 "Galitsian materiaalinen ja kulttuurinen perusta ovat tuhoutuneet toistuvasti, etenkin 1900-luvun sodissa. Tuhojen jälkeen alueelle on noussut aina jotain uudenlaista. Sen pohjana ovat olleet rajamaa, kirjavuus ja prosessuaalisuus. Silloin, kun näitä piirteitä ei ole haluttu hyväksyä, kuten natsien valtakaudella tai Neuvostoliitossa, ne on pitänyt tukahduttaa väkivaltaisesti. Vielä nykyäänkin, vaikka Ukrainan ja Puolan identiteetit rakentuvat vahvasti kansalliselle pohjalle, Galitsian henki vaikuttaa alueella.      Galitsia on maa, jossa mikään ei ole lopullista, ja sen seurauksena mikä tahansa on mahdollista." Ville-Juhani Sutinen on nuorena Itä-Eurooppaa kiertäessään alkanut kiinnostua vanhasta ja jopa myyttisestä Galitsiasta, joka sijoittuu tällä hetkellä Puolan ja Ukrainan alueille. Se on keskisen Itä-Euroopan entinen monikulttuurinen alue, jonka ideaa ja ideaalia pitivät kauan pystyssä useat lähinnä juutalaiset kirjailijat. Sutinen esittelee heitä kirjassaan Re...

"Se nainen kertoi minulle kaiken", Wen jatkoi. "Tiedän, että aika luotiin ihmisiä varten eikä päinvastoin. Olen oppinut muotoilemaan ja taivuttamaan sitä. Tiedän kuinka hetki saadaan kestämään ikuisesti, sillä se on jo tehnyt niin. Ja voin opettaa nämä taidot jopa sinulle, Turvelampi. Olen kuullut maailmankaikkeuden sydänäänet. Tiedän vastaukset moniin kysymyksiin. Kysy minulta."     Opetuslapsi katsoi mestariaan hieman pöllömäisesti. Aamu oli niin varhainen, että sitä olisi voinut kutsua varhaiseksi aamuksi. Tämä oli ainoa asia jonka hän tällä hetkellä tiesi täysin varmasti.     "Tuota... mitä mestari tahtoo aamiaiseksi?" hän kysyi.     Wen katsoi heidän leiristään alamäkeen poikki lumikenttien ja uutta maailmaa luovassa kultaisessa päivänvalossa kylpevien purppuraisten vuorien ja pohti mielessään inhimillisyyden tiettyjä ilmenemismuotoja.     "Ahaa", hän sanoi viimein. "Yksi niistä vaikeista kysymyksistä."  Terry Pratchettin Kiekkoma...

 "Barbarotti nyökkäsi mutta ei kommentoinut. Hän muisteli pikaisesti omia erojaan. Jokseenkin vapaaehtoista eroa Helenasta joskus sata vuotta sitten ja eroa Mariannesta. Kauanko siitä oli? Kuusi vuotta - ja neljä kuukautta, jos tarkkoja oltiin. Mutta sitä ei oikeastaan voinut kutsua eroksi, sillä kuolema oli tempaissut heidät erilleen. Marianne odotti häntä toisella puolella, mikä oli erilainen totuus kuin lisääntynyt väkivalta... suorastaan vastakohta, voisi jopa väittää, ja ehkä taivaassa sai todella olla kaksi vaimoa. Marianne ja Eva Backman. Barbarotti oli puhunut muutamankin kerran asiasta Jumalan kanssa, mutta ei ollut mielestään saanut yksiselittäistä vastausta. Vain ystävällisen ja hiukan huvittuneen hymyn." Håkan Nesserin Barbarotti -dekkari Koston jumalatar (Tammi 2020. Den sorgsne busschauffören från Alster ilmestyi alun perin Ruotsissa 2020. Suomentanut Aleksi Milonoff.) kertoo toistaitoisesta komisariosta Barbarottista ja vain vähän fiksummasta rakastaja-työkav...

 "Jokaisella jutulla on omat erityispiirteensä ja selvitystyöllä reittinsä, joihin perehtymällä aukeaa kunkin rikoksen ainutkertaisuus ja yksilöllisyys. Rikoksentekijöiden, uhrien, vahinkoja kärsineiden, silminnäkijöiden tai muiden osallisten kertomukset herättävät esitutkintapöytäkirjat henkiin. Jokaisella pöytäkirjaan merkityllä henkilöllä on omakohtainen kokemus käsiteltävästä tapauksesta. Useimmat heistä muistavat rikoksen ja sen aiheuttamat tunnetilat lopun elämäänsä." Tero Haapala ja Göran Wennqvist ovat tehneet monikymmenvuotisen uran poliisissa ja erityisesti Keskusrikospoliisissa. Kumpikin on johtanut korkean profiilin juttuja ja ollut esillä julkisuudessa. Erityisesti Tero Haapala on ollut esillä MTV3:n Rikospaikka-ohjelmassa asiantuntijavieraana. Olen aiemmin lukenut Haapalan ja Wennqvistin kirjoittaman kirjan Tutkinnan tässä vaiheessa voimme kertoa , jolle tämä Rikostutkintaa 24/7 (Bazar 2024) on jatkoa. Poliisien kertomat jutut sivuavat hyvin monia vakavia ilmiö...

 "Toisin kuin metalliskenen sisällä on usein toisteltu, metalli ei ole paskimmillaankin parasta. Heittoon kiteytyy asetelma omasta kuplasta, meluisasta vaihtoehdosta, johon identifioitumalla halutaan erottua muista. Mutta paskimmillaan mikä tahansa musiikki on vain sitä itseään. Parhaimmillaan metalliin kuitenkin kiteytyy paljon intohimoa, kunnianhimoa sekä aitoa rakkautta ja vakavaa tunteenpaloa niin musiikinlajin historiaa kuin sen avarakatseista uudistamista kohtaan.       Olemme haastatelleet kirjaamme yli sataa henkilöä. Mukana on valtavirran artisteja ja skenenimiä undergroundista, metallipioneereja ja 2020-luvun tulokkaita, alan taustavaikuttajia, mediaa ja tutkijoita. Heidän avullaan pyrimme kertomaan laajan ja totuudenmukaisen tarinan suomalaisesta metallista." Olen kuunnellut metallimusiikkia 9-10-vuotiaasta asti, joten Ari Elon, Jukka Kittilän ja Juuso Määttäsen kirja Raskas Suomi - Suomalaisen metallin tarina (Johnny Kniga 2025) oli pakkoluettavien lista...

 "Myöhään illalla seison kirkossa ja muistan isä Johanneksen sanat. Kirkko on koko maailma, sen sisällä ovat kaikki elävät ja kuolleet. Hän tarkoitti ihmisiä, mutta minä ajattelen, että kirkossa ovat myös linnut, kalat ja eläimet. Myös vuoret ovat osa kirkkoa, samoin meret, erämaat ja metsät. Miksi Jumala jättäisi luomastaan mitään pois?       Olen varma, että taivaassa surisee sama talvikärpinen, joka tänään häiritsi maalaamistani. Annoin sen surista ja ymmärsin, että oli aika lopettaa päivän työt. Puhdistin siveltimet ja vedin sermin maalauksen eteen, jotta kukaan ei sitä näkisi. Joskus viesti tulee niinkin ärsyttävän luontokappaleen kuin kärpäsen muodossa." Joel Haahtelan uutukainen Sielunpiirtäjän ilta (Otava 2025) kertoo iäkkäästä hollantilaisesta mestarimaalaajasta, joka alkaa valmistautua siirtymään rajan taakse. Poissa ovat rakastettu vaimo Agnes ja poika Paulus, vielä palvelijatar Grietke pitää isännästä huolta. Sitten kuitenkin vanha ystävä tyrkyttää ...

 "Puhutaan, Iola. Tarvitsen juttuseuraa. Sanotaan, että vaikeneminen on kultaa. En ole varma, onko se ihan niin arvokasta. Oma hintansa sillä toki on. Se on maksettava.     Sinulle se on helpompaa. On se, älä väitä vastaan. Sinähän vaikenet omasta valinnastasi, olet tehnyt vaikenemisesta uhrilahjan jumalattarellesi. Minä en usko Meliteleen enkä muihinkaan jumaliin, mutta kunnioitan valintaasi ja uhriasi, arvostan ja kunnioitan sitä mihin uskot. Sillä uskosi ja uhrauksesi, vaikenemisesta maksamasi hinta tekevät sinusta paremman ja arvokkaamman olennon. Tai ainakin ne voivat tehdä. Minun epäuskoni ei voi mitään. Se on voimaton.      Kysyt, mihin minä siinä tapauksessa uskon.      Uskon miekkaan." Andrzej Sapkowskin peleiksi ja tv-sarjaksi kehitetty Noituri -sarjan ensimmäinen osa on Viimeinen toivomus (alkuperäisteos Ostatnie zyczenie 1993, suomentanut Tapio Kärkkäinen 2010, WSOY 2010). Kirjan päähenkilö on noituri Geralt, joka tappaa hirviöi...

 "'Asemapäällikkö", sanoi Homer Wells joka ehti ensimmäisenä ruumiin luo. "Se sekopää!" mutisi Wilbur Larch. "No, nyt hän on kuitenkin kuollut", Homer ilmoitti tri Larchille, joka vielä haroi heinikossa kohti ruumista. Tri Larchin teki mieli sanoa, että kuolemalla tällä tavalla asemapäällikkö aiheutti kuolemansa jälkeenkin ikävyyksiä orpokodille. Jos Wilbur Larch oli seestynyt, hänkin oli seestynyt vain hyvin vähän. St. Cloud´s ei ollut kovin seesteinen paikka." John Irvingin klassikkoromaani Oman elämänsä sankari ( The Cider House Rules 1985, Tammi 1985, suomentanut Kristiina Rikman) kertoo St. Cloud´sin orpokodista Mainessa toisen maailmansodan edellä ja jäljessä, ja aivan erityisesti sen pysyvästä orvosta Homer Wellsista. Homer on ainoa orpo, joka ei halua adoptiovanhempia vaan asua ikuisesti orpokodissa. Omavaltainen johtaja tri Larch yrittää huolellisesti etsiä pojalle aina uuden kodin, kunnes joutuu lopulta myöntämään tappionsa. Homer kuul...

 "Tähän hetkeen saakka hän oli uskonut että hän ja hänen kaltaisensa olivat voitolla. He olivat saavuttaneet joitakin huomattavia voittoja viimeisen puolen vuosisadan aikana. Mutta nyt kun hänen elämänsä lähestyi loppuaan, hänen vihollisensa olivat todistaneet ettei mikään ollut muuttunut. Hänen voittonsa olivat olleet väliaikaisia, hänen etenemisensä pelkkää harhaa." Ken Follettin jo klassikkoasemaan kivunnut teos Taivaan pilarit (WSOY 1990, suomentanut Anu Niroma) on keskiaikaiseen Englantiin ja tarkemmin Kingsbridgeen keskittyvä eeppinen kertomus taivaallisesta katedraalista ja kaikki esteet ylittävästä rakkaudesta. Keskiössä on muutama ihminen yhteiskunnan eri tasoilta. Alimmalla portaalla on Tom Rakentaja perheineen, keskellä kunnianhimoinen munkki Philip ja ylimmällä oksalla jaarli William sekä hänelle kihlattu jaarlintytär Aliena. Kaikki nämä ihmiset vaikuttavat jossain vaiheessa toistensa elämiin ja mukaan tulee pian Tomin uusi puoliso Ellen ja tämän poika Jack.  Kir...

 "Tämä on totuus tästä tapauksesta. Onko teillä vastaväitteitä? Tulkitsen vaikenemisenne myöntymisen merkiksi. Kestipä puheenvuoroni pitkään. Kurkkuni on rutikuiva. Ah tosiaan, lisään vielä yhden seikan." Keigo Higashinon uusin suomennos Pahan asialla (Punainen Silakka 2024, ilmestynyt alun perin 2001, suomentanut Raisa Porrasmaa) herätti heti kiinnostukseni, kun kuulin siitä. Pidin todella paljon Uskollisesta naapurista ja olen säästellyt saman sarjan jatko-osaa Myrkyllinen liitto . Pahan asialla on hiukan samankaltainen kuin Uskollinen naapuri ja uskokaa kun sanon, ettei murhaajan paljastaminen tässä kohtaa ole vielä oikein mikään paljastus. Nonoguchi-nimisen miehen näkökulmasta kerrotaan aluksi ja hänen ystävänsä Hidaka murhataan asuntoonsa. Etsivä Kaga kuitenkin heti kättelyssä uskoo Nonoguchin olevan syyllinen. Tästä lähtökohdasta alkaa todisteiden kerääminen ja motiivin työläs selvittäminen. Lukijan käsitys Nonoguchista ja Hidakasta pyörähtää monta kertaa aivan ääri...

 "Ensimmäinen sääntö oli, että menneisyydessä voi tavata vain henkilöitä, jotka ovat joskus käyneet siinä kahvilassa. Fumiko ja Goroo olivat puhuneet erostaan sattumalta juuri siellä.      Toinen sääntö. Nykyhetki ei muutu mitenkään, vaikka menneisyyteen palattuaan kuinka ponnistelisi. Eli vaikka hän palaisi siihen päivään ja rukoilisi Goroota jäämään, Goroon lähtö Yhdysvaltoihin ei muuttuisi. Miksi sellainen sääntö pitikin olla olemassa, Fumiko tuskaili vieläkin mielessään, mutta luovutti ajatellen, että säännöt ovat sääntöjä, eikä niille mitään mahda.       Kolmas sääntö. Menneisyyteen voi palata ainoastaan istuessaan tietyllä paikalla. Paikalla, jolla lenkinkinainen parhaillaan istui. Ja jos naista yritti siirtää väkisin, joutui kirotuksi.       Neljäs sääntö. Menneisyyteen palattuaan tuolilta ei voi siirtyä. Toisin sanoen vaikka olisi kuinka painava syy, menneisyydessä ei voisi käydä vessassa.       Viides sääntö....

 "Vilja-täti seuraa ikkunansa takaa, kun Sirkka ja Jalmari palaavat Kivijoelta Luoman kotiin viettämään vuoden 1937 joulua.       Uusi vuosi 1938.      Loppiainen. Vilja-täti katsoo heijastustaan ikkunassa, katsoo sen läpi. Näkee kun koulun pihaan piirtyvät pelokkaan tytön epäröivien askelten jäljet. Hetken aikaa näkee siinä itsensä. Jokin kuvassa liikahtaa. Jokin liikahtaa Vilja-tädissä.      Kun ilta on ohi ja Inkeri lähtenyt, Vilja-täti palaa ikkunan ääreen. Mitään ei liiku lumisessa maisemassa. Sitten kuin tyhjästä liike. Jotakin kosteaa on Vilja-tädin poskella. Vilja-täti koettaa kädellään. Poskella on kyynel.  Vilja-täti on hämmästynyt. Mistä se siihen tuli, kuka sen siihen laski?     Elämä joka olisi voinut olla. Elämä jota ei ollut." Markus Nummen Käräjät (Otava 2024) ei päässyt monien toivomuksista huolimatta Finlandia-ehdokkaiden listalle, mutta kyllä se keskustelua ja ihastelua on herättänyt. Kirja kertoo ...

 "Anja kirkui painajaistaan vielä kun äiti jo kiskoi häntä sängystä lattialle; pommikoneet mourusivat ja Turun Korppoolaismäen taivas peittyi pölyyn. Äiti makasi vieressä lattialla ja rukoili, toisella puolella makasi isä, ja Anja odotti heidän välissään jättiläisen viimeistä iskua. Kun pommitus loppui, isä nousi ja syleili äitiä ja Anjaa. Sitä isä ei ollut koskaan ennen tehnyt." Petri Tammisen Suomen historia (Otava 2017) käsittää eri näkökulmista kerrottuja tunnelmapaloja Suomen itsenäistymisestä vuoteen 2016. Tavalliset suomalaiset muistelevat usein jotain omaa arkista sattumustaan, joka sitten linkittyy suurempaan historialliseen linjaan. Mukana on sotavuosia, säännöstelyä, Nokia, euroviisuvoitto ja paljon muuta.  Pidän Tammisen nasevasta tavasta tiivistää isojakin asioita hyvin maltilliseen tilaan. Hän on haastatellut melkoisen määrän ihmisiä kirjaansa varten. Kaikissa muisteloissa on sama hiukan naiivi pohjavire, joka tuo kirjaan pientä huumoria. Tosin ei joka kerta, k...

 "Hiukan jo pelottaa, miten jaksan seuraavat kolme viikkoa. Koska lukiotamme vuosi vuodelta kasvatetaan suuremmaksi, kokelaamme eivät enää mahdu yhteen saliin, ja siksi tänä vuonna kirjoitetaan kymmenessä eri tilassa. Voit kuvitella, kuinka monta valvovaa opettajaa sellainen määrä vaatii! Itse pääsen vähällä osittaisen hoitovapaani tähden, ja omien viikkotuntieni päälle teen tätä pakollista ylityötä vain 15 tuntia, mutta muilla opettajilla on paljon enemmän valvontavuoroja. Yöt sitten suunnitellaan oppitunteja ja korjataan kokeilaiden tekstejä. Sinähän kirjoitit viimeksi kutsumusammatista. Nyt sitä kutsumusta tarvitaan, sillä kukaan ei ryhtyisi tällaiseen vapaaehtoisesti." Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen ovat paitsi Suomessa isoja kirjailijanimiä, myös opettajia. Kirjeenvaihtokirjassaan Huokauksia luokasta (WSOY 2023) he puivat oman työuupumuksensa juurisyitä, suomalaisen lukion rakenteellisia ongelmia, valtavaa aukkoa valtiollisten koulutustavoitteiden ja todellisuuden väl...

 "Isä Camillo oli niitä miehiä, joiden suu ei jää tuppeen. Kerran kylässä oli sattunut ikävä tappelunnujakka, jossa oli heilunut mukana jopa vanhoja tilanomistajia ja tyttöjäkin. Messua toimittaessaan isä Camillo oli sävyisästi alkanut tavanomaisen saarnan, mutta kun hän sitten äkkiä huomasi juuri eturivissä erään noista säädyttömistä pukareista, hänen sisunsa kuohahti, ja puheensa keskeyttäen hän heitti verhon ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen päähän, ettei tämä kuulisi, pani nyrkkiin puristetut kätensä puuskaan ja lopetti saarnan omalla tavallaan. Ja niin jylisevänä lähti ääni tuon suurikasvuisen miehen suusta ja niin perin pohjin hän suolasi heitä sanoillaan, että pienen kirkon katto tärisi." Giovanni Guareschin klassikkoteos Isä Camillon kylä (alun perin ilmestynyt 1948, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1972, lyhentäen suomentanut Helka Hiisku) on hauska ja paikoitellen jopa hulvaton satiiri. Kirjan keskiössä on perinteisyyttä edustava isä Camillo ja hänen vastaparinaan p...

 "Oli päiviä ja öitä, jotka paloivat mieleemme kuin poltinmerkit. Ne jäivät kytemään syvälle maan alle, valmiina leimahtamaan liekkiin jonakin tuulisena päivänä. Joskus sekunti saattoi kestää vuosikymmeniä ja maailma mahtui kämmenen alle. Sellaisten hetkien varaan voi rakentaa kokonaisen elämän, ne kannattelivat ihmistä kaikkein vaikeimpina aikoina. Ja silti: muistaminen oli aina jakamista, ja yksinäiset muistot kuihtuivat, kuin syksyn tullen putoilevat lehdet." Joel Haahtelan uutuus Marijan rakkaus (Otava 2024) on vuoden kirjatapauksia ja mielenkiinnolla luin tämän romaanin. Kirjassa jälleen nimettömäksi jäävä yksinäinen mies haikailee tavoittamatonta naista, joka jätti hänet lomaromanssilla. Vanhat uskonnolliset maalaukset näyttelevät omaa osaansa, kuten myös Euroopan rikkonainen historia.  Voidaan siis ainakin osittain todeta, että Haahtela on kirjoittanut periaatteessa jälleen saman kirjan. Se ei sinänsä minua häiritse, koska tarinoiden rakennuspalikat ovat varsin tenhoa...