Ankin kirjablogi

 Liv Strömquist käsittelee uusimmassa sarjakuvateoksessaan Peilisalissa (Sammakko 2023, suomentanut Helena Kulmala) kauneutta ja sitä, miksi siihen suhtaudutaan niin pakkomielteisesti. Tarina alkaa Kylie Jenneristä, jota palvotaan - varsinkin naisten taholta. Mukana on tuttuun tapaan erilaisia ajatuksia filosofeilta ja tutkijoilta ja näkökulmaa historiaan. Mielenkiintoista oli lukea filosofi René Girardin teoriasta mimeettisestä halusta. Ajatus perustuu käsitykselle, jonka mukaan ihmiset haluavat sitä mitä muutkin haluavat. Ihmisen "oma" halu siis korruptoituu aina ja kun joku korkean statuksen ihminen alkaa käyttää tiettyä vaatetta ja asustetta, myös muut alkavat käyttää niitä. Girardin mukaan kauneudessa on kyse kilpailusta, jossa aina joku Toinen on kauniimpi ja joka pitäisi voittaa.  Kauneus vaikuttaa varsinkin meidän yhteiskunnassamme voimakkaasti pariutumiseen. Strömquist toteaa, ettei nykyisiä suhteita pidä yhdessä oikeastaan muu kuin puolison seksuaalinen haluttavuus...

Tulipa taas luettua sarjakuvaa välillä. Liv Strömquistiä löytyi kirjastosta tällä kertaa alkukielellä ruotsiksi ja nappasin mukaani albumin Einsteins nya fru (Galago 2018). Taiteilija löylyttää monesta pienestä tarinasta koostuvassa albumissaan yhteiskuntaa ja erinäisiä superstatuksen saaneita miehiä.  Yksi mainioimmista tarinoista oli kirjan aloittava "Historiens mest provocerande pojkvänner", jossa sijalta seitsemän sijalle yksi listataan kamalia julkkiksia hienossa gaalassa. Mukana on muun muassa Karl Marx ja Einstein. Nerouden viitta ei tarkoita todellakaan sitä, että ihminen olisi puolisolleen kovinkaan suuri unelmamies. Myös pieni iloittelu "Barn är konservativ höger" ("Lapset ovat oikeistokonservatiiveja") nauratti minua. Joku saattaisi tietysti mielensäkin pahoittaa kun lapset esitetään tässä valossa, mutta minusta sarjis oli hulvaton ja osui maaliinsa. Lapsi tosiaan kilpailee uskossaan ydinperheeseen oikeistokonservatiivin kanssa. Joukossa on myö...

  Liv Strömquist on esiintynyt blogissani jo aiemmin . Hänellä on sarjakuvissaan vahvan feministinen ja humoristinen ote.  Tässä astrologiaa käsitelleessä teoksessa Liv Strömquists astrologi (Norstedts 2022) feminismi on enemmän ehkä rivien väleissä tai aihevalinnoissa. Strömquist esittelee kaikki horoskooppimerkit ja tuo niiden mukana esille erikoisia tunnettuja henkilöitä. Ote on ironinen. Sinänsä aihe ei hirveästi puhutellut minua. Ainahan tämän sarjakuvatekijän teokset mielellään lukee, mutta horoskoopit eivät kuulu kiinnostuksenkohteisiini. Sen sijaan otin teoksen oppimiskokemuksena, sillä luin sen tosiaan ruotsiksi. Albumi on niin tuore, että se tuskin on vielä ehtinyt ilmestyäkään suomeksi. Aika monta sanaa piti varsinkin alussa katsoa sanakirjasta, mutta eipä se mitään. Siten sitä oppii. Useimmat horoskooppimerkit olivat toki ihan pääteltävissä suomeksi. Tiesittekö, että vesimies on ruotsiksi vattumannen? :D Hauska sana. Sinänsä melkoista stereotyypeillä revittelyä t...

Liv Strömquist on tunnettu räväkkyydestään ja huumoristaan. Niitä ei tästäkään sarjakuvasta Kielletty hedelmä (Sammakko 2016, suomentanut Helena Kulmala) puutu. Strömquist käsittelee sarjakuvassaan naisen sukupuolielimiä ja niihin liittyviä asioita. Käsitellyiksi tulevat muun muassa aihepiiristä aivan liian kiinnostuneet miehet, sukupuolidikotomia ja kuukautiset. Strömquist kuljettaa näyttämölle monenlaista ukkoa, joilla on ollut mielipiteitä naisista ja heidän elimistään. Tuttuja olivat esimerkiksi Augustinus ja Freud. Miehet lähinnä päättivät keskenään, että nainen on yhtä aikaa sekä ilman seksuaalisuutta että viettelevä portto. Ikävä kyllä näillä äijillä oli aikanaan paljon vaikutusvaltaa. Kun 1800-luvulla uskonnon merkitys väheni, naisen ala-arvoisuutta oli vaikea enää perustella Jumalan tahdolla. Tilalle tuli pseudotiede, joka ylikorosti miehen ja naisen välisiä eroja kaikin tavoin. Tarpeetonta varmaan mainitakaan, että miestä pidettiin järkevänä ja johtamaan kykenevänä, naista e...

 Ruotsinkielinen alkuperäisteos Den rödaste rosen slår ut (2019). Suomentanut Helena Kulmala. Sammakko 2021. Olen juuri lukenut vallan erinomaisen sarjakuvan! Tämä teos oli niin hyvä, että luin sen käytännössä yhdeltä istumalta.  Strömquist käsittelee tässä albumissa nykypäivän länsimaisen kulttuurin suhdetta rakkauteen ja rakastumiseen. Lukija johdatetaan aiheeseen kuvaamalla Leonardo di Caprion sarjamaista suhtautumista uimapukumalleihinsa - aina tulee ero ja aina löytyy uusi korvaava kappale. Tämä ihmiskäsitys on teoksen ytimessä: missä vaiheessa myös ihmisistä tuli kulutustuotteita? Sarjakuvassa pureudutaan kapitalismin ilmiöihin ja lainataan monien filosofien ja sosiologien ajatuksia aiheesta. Strömquist kuvaa kiehtovasti länsimaisen kulttuurin muutosta 1800-luvulta tähän päivään. Kun 1800-luvulla miehen kuului olla kiihkeä rakkauden tunteissaan, kertoa niistä ja pitää rakkauden lupaus, on nykypäivän cool mies aivan päinvastainen. Paras tapa pitää statusta yllä on pitää ...