Ankin kirjablogi

"Valheet ovat pelastaneet minut monta kertaa. Jos mietin asiaa, monet vapauden hetket elämässäni ovat olleet hetkiä, joina olen voinut valehdella, ja valehtelemisella tarkoitan sitä että olen vastustanut sellaista totuutta, jota on yritetty iskostaa minuun, kudoksiini, sisäelimiini, itse asiassa sellaista totuutta, joka on jo kauan sitten asettunut minuun mutta muiden ulkopuolelta istuttamana, ulkoista totuutta, kuten se pelko, jonka Reda oli minuun istuttanut, ja tajusin, että valheet olivat ainoa voima, joka minulla oikeasti oli, ainoa ase johon saatoin varauksetta luottaa." Édouard Louis on tullut tunnetuksia autofiktiivisista teoksistaan. Väkivallan historia (Tammi 2020, suomentanut Lotta Toivanen) kertoo siitä, miten Édouard Louis ottaa asuntoonsa vieraan kabyylimiehen ja joutuu fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uhriksi. Kirjan erottaa muista uhrikertomuksista sen poikkeuksellinen rakenne: tarinaa kerrotaan paitsi Louisin minäkerronnassa, myös hänen siskonsa Claran ke...

"Kun näin tuon valokuvan, mieleeni johtui, että nuo kaksikymmentä tuhottua vuotta eivät olleet mikään luonnollinen asia vaan että ulkopuoliset voimat - yhteiskunta, miehisyys, isäni - olivat aiheuttaneet sen kaiken ja että kaikki olisi siis voinut mennä toisin." Édouard Louis on kirjoittanut paljon isästään ja vaikeasta lapsuudestaan. Nyt vuorossa on äidin tarina. Naisen taistelut ja muodonmuutokset (Tammi 2022, suomentanut Lotta Toivanen) on kuvaus ahtaaseen vaimon ja äidin rooliin tungetusta naisesta, jolla kerran oli haaveita ja elämä edessään. Se kertoo myös vaikeasta pojan ja äidin suhteesta. Louisin kirjassa piirtyy kuva katkeruuteen vaipuneesta naisesta, jonka suuri virhe oli tulla raskaaksi, erityisesti koska se tapahtui monta kertaa. Virhe oli sekä ensimmäinen mies että Louisin isä. Hakkaamista, alkoholismia, nöyryytystä. Päälle vielä naisellisesti käyttäytyvä poika, joka paljastui homoksi. Louis kuvaa asioita luontevasti vain parilla virkkeellä. Kirja onkin varsin ...

 "Et voi enää ajaa autoa, et saa enää juoda alkoholia, et pysty enää peseytymään itsenäisesti etkä voi mennä töihin ilman että otat valtavia riskejä. Olet hädin tuskin viisikymmentävuotias. Kuulut siihen ihmisryhmään, jonka politiikka on tuominnut ennenaikaiseen kuolemaan." Édouard Louisin vimmainen kirja Kuka tappoi isäni (Tammi 2022, suomentanut Lotta Toivanen) on hätkähdyttävä. Se kertoo Louisin isästä, joka eli voimakkaan maskuliinisuuden vaatimuksen alaisena, mutta vielä enemmän köyhyyden alaisena. Se nimeää poliitikot, jotka ovat isän köyhyydestä ja sairauden pahenemisesta vastuussa. Tätä kirjaa ei voi kuvata romaaniksi, mutta en oikein tiedä, mikä se on. Elämäkerta, muistelma? Periaatteessa se on taustoitus ja syytekirjelmä. Louis kertoo avomielisesti erilaisista lapsuuden hetkistä, hyvistä ja huonoista. Parhaimmassa nauretaan isän kanssa ilosta, pahimmassa isoveli yrittää tappaa isän. Kuten niin usein, myös Louisin perheessä köyhyys ei tule yksin, vaan kuvioissa ovat...