Ihan alkuun täytyy sanoa, että onpa ollut ihana kirjavuosi! Kävin äsken nopeasti läpi kaikki lukemani, ja voi kuinka hienoja teoksia sieltä löytyykään! En edes yritä tehdä mitään listaa, se olisi täysin mahdotonta. Paljon ei pettymyksiä löydy, lähes kaikki ovat olleet jollain tavalla lukemisen arvoisia ja hienoja kokemuksia.
Loppuvuoden teemana on ollut homoseksuaalisuus, ja se tulee taatusti jatkamaan ensi vuonnakin. Se on ollut hieno juonne mukana, se on pitkälti matka omaan itseeni ja omaan seksuaalisuuteeni tutustumiseen. Ja vielä on listalla vaikka kuinka monta lukematonta kirjaa, jotka odottavat. :)
Enää en siis voi muuta sanoa, kuin että kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta! Kiitos lukijoille ja bloggareille, ja tietysti ihanille kirjailijoille! Tehdään ensi vuodesta vähintään yhtä hyvä.
Ihanaa uutta vuotta 2011!!!
perjantai 31. joulukuuta 2010
Panu Rajala - Lasinkirkas, hullunrohkea - Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta
Sainpas tämän luettua vielä vuoden 2010 puolella! Mikä komea päätös luetuille kirjoille!
En ole lukenut ainoatakaan Meriluodon runoa tai muutakaan teosta, mutta kirja kiinnosti silti. Ja tämä oli loistava lukukokemus! Pidin kovasti Rajalan jutustelevasta kertomistyylistä, joka saa tekstin soljumaan sujuvana ja keveänä. Meriluodon elämä on kyllä ollut melkoisen kirjava, miten paljon toinen toistaan hullumpaa ja äänekkäämpää miestä hänellä on ollut! Välillä on ollut hyvinkin vaikeaa, mutta ylös on aina päästy. Nujerretun ja hiljaisen tyttösen kasvu voimakkaan seksuaaliseksi kypsäksi naiseksi on hurja, eikä sitä voi kuin ihailla. Hän on elänyt täysillä.
Kirja herätti välittömästi kiinnostukseni Meriluodon tuotantoon. Ensin haluaisin lukea hänen ensimmäisen julkaisunsa Lasimaalauksen. Toivottavasti se löytyy kirjastosta.
Suosittelen ehdottomasti kaikille vähänkään kiinnostuneille! Tämä on hieno kokemus, vaikkei Meriluodon tuotantoa tuntisikaan, ja se on paljon elämäkerralta.
En ole lukenut ainoatakaan Meriluodon runoa tai muutakaan teosta, mutta kirja kiinnosti silti. Ja tämä oli loistava lukukokemus! Pidin kovasti Rajalan jutustelevasta kertomistyylistä, joka saa tekstin soljumaan sujuvana ja keveänä. Meriluodon elämä on kyllä ollut melkoisen kirjava, miten paljon toinen toistaan hullumpaa ja äänekkäämpää miestä hänellä on ollut! Välillä on ollut hyvinkin vaikeaa, mutta ylös on aina päästy. Nujerretun ja hiljaisen tyttösen kasvu voimakkaan seksuaaliseksi kypsäksi naiseksi on hurja, eikä sitä voi kuin ihailla. Hän on elänyt täysillä.
Kirja herätti välittömästi kiinnostukseni Meriluodon tuotantoon. Ensin haluaisin lukea hänen ensimmäisen julkaisunsa Lasimaalauksen. Toivottavasti se löytyy kirjastosta.
Suosittelen ehdottomasti kaikille vähänkään kiinnostuneille! Tämä on hieno kokemus, vaikkei Meriluodon tuotantoa tuntisikaan, ja se on paljon elämäkerralta.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
L. M. Montgomery - Sara, tarinatyttö
"Oitis me näemme mielikuvituksessamme itsemme ja toisemme vanhoina ja harmaina - kaikki muut paitsi Tarinatytön. Emme kyenneet kuvittelemaan häntä vanhana. Meistä tuntui, että niin kauan kuin hän eläisi, hänellä täytyisi olla kiiltävät ruskeat kiharat, ääni, joka olisi kuin harpun helinää tuulessa, ja silmät, jotka loistaisivat tähtien tavoin ikuisesti nuorina."
Sara - Tarinatyttö on Montgomeryn tuotannon alkupäätä, neljäs kirja. Se on tulvillaan hänen kirjojensa tyypillistä lumousta, kauniita maisemia ja luontokuvauksia, elämää lasten silmin ja lämmintä huumoria. Ja, aikaan kuuluen, voimakasta uskonnollisuutta. Viimeksi mainittu ärsytti minua kovasti, mutta myös vaivasi mieltäni kirjan henkilöissä. Epäilemättä Montgomery on ollut uskovainen - vai onko sittenkään? Kirjassa tulee esiin niitäkin, jotka eivät usko, ainakaan horjumatta. Tosin melkeinpä kaikki tuntuvat kääntyvän "korkeamman puoleen", mutta yksi lapsista ja päähenkilöistä, Dan, epäilee vielä senkin jälkeen. Myös Runotytössä Allan Burnley oli 'jumalankieltäjä', tosin hän kääntyi uudelleen, mutta minua lähinnä mietityttääkin, että miksi Montgomery loi kirjoihinsa niin monta tällaista hahmoa? Kirjoissa tulevat esiin myös tarujen jumalat, joiden esiin tuominen lienee ollut melkoisen tavatonta tuohon aikaan. Erityisesti luontokuvauksissa tuntuu olevan jopa jotain pakanallista...
Kertojahahmo ei ole mikään tyypillinen; yleensähän se on nuori tyttö, mutta tässä aikuinen mies, Beverley King, muistelee tuota lapsuuden kesää Saarella Tarinatytön ja muiden ystävien kanssa. Kirjassa on välillä melkoista haikeutta Beverleyn kertojanäänen tullessa vahvemmin esille; se muistuttaa ihan suoraankin, miten vuodet vierivät nopeasti ja vääjäämättömästi. Mutta siitä huolimatta menneisyys on meidän, "jumalatkaan eivät voi ottaa pois antamiaan lahjoja".
Minua jäi hieman häiritsemään kertojahahmon ohuus, hän ei oikein missään vaiheessa tullut lukijalle tutuksi muiden lasten tapaan. Hän sanoi tai teki loppujen lopuksi hyvin vähän. Muut hahmot olivat syvempiä, tosin eivät yhtä lailla kuin muut Montgomeryn päähenkilöt. Tosin, miten olisivatkaan, onhan kahdeksan henkilön pyörittämisessä ja esittelemisessä paljon isompi tuo kuin yhdessä.
Myös Tarinatytön satumainen kertomisen lahja tuntui aluksi turhalta liioittelulta, mutta se lakkasi vaivaamasta. Miksi kaiken pitäisi olla niin mahdottoman realistista kirjoissakin?
Hyvin tulee myös esille muuttunut maailma. Tyttöjen ja poikien sukupuoliroolit piirtyvät silloin tällöin ikävästi esiin ja mm. sanan alushame sanominen erityisesti miesseurassa on häpeällistä. Olen iloinen, etten elä tuohon aikaan! Elämä on niin monin tavoin rajoittuneempaa kuin nykyään.
Pienistä puutteistaan huolimatta tämä oli oikein ihana lukukokemus, ja on upeaa, että Sisko Ylimartimo on ruvennut näitä suomentamaan. Toivottavasti koko tuotanto saataisiin suomennettua uudelleen - mitä tosin epäilen, sillä ilmeisesti Annojen ja Runotyttöjen oikeudet ovat edelleen WSOYllä, joka ei ole ollut innokas uuteen käännökseen...
Sara - Tarinatyttö on Montgomeryn tuotannon alkupäätä, neljäs kirja. Se on tulvillaan hänen kirjojensa tyypillistä lumousta, kauniita maisemia ja luontokuvauksia, elämää lasten silmin ja lämmintä huumoria. Ja, aikaan kuuluen, voimakasta uskonnollisuutta. Viimeksi mainittu ärsytti minua kovasti, mutta myös vaivasi mieltäni kirjan henkilöissä. Epäilemättä Montgomery on ollut uskovainen - vai onko sittenkään? Kirjassa tulee esiin niitäkin, jotka eivät usko, ainakaan horjumatta. Tosin melkeinpä kaikki tuntuvat kääntyvän "korkeamman puoleen", mutta yksi lapsista ja päähenkilöistä, Dan, epäilee vielä senkin jälkeen. Myös Runotytössä Allan Burnley oli 'jumalankieltäjä', tosin hän kääntyi uudelleen, mutta minua lähinnä mietityttääkin, että miksi Montgomery loi kirjoihinsa niin monta tällaista hahmoa? Kirjoissa tulevat esiin myös tarujen jumalat, joiden esiin tuominen lienee ollut melkoisen tavatonta tuohon aikaan. Erityisesti luontokuvauksissa tuntuu olevan jopa jotain pakanallista...
Kertojahahmo ei ole mikään tyypillinen; yleensähän se on nuori tyttö, mutta tässä aikuinen mies, Beverley King, muistelee tuota lapsuuden kesää Saarella Tarinatytön ja muiden ystävien kanssa. Kirjassa on välillä melkoista haikeutta Beverleyn kertojanäänen tullessa vahvemmin esille; se muistuttaa ihan suoraankin, miten vuodet vierivät nopeasti ja vääjäämättömästi. Mutta siitä huolimatta menneisyys on meidän, "jumalatkaan eivät voi ottaa pois antamiaan lahjoja".
Minua jäi hieman häiritsemään kertojahahmon ohuus, hän ei oikein missään vaiheessa tullut lukijalle tutuksi muiden lasten tapaan. Hän sanoi tai teki loppujen lopuksi hyvin vähän. Muut hahmot olivat syvempiä, tosin eivät yhtä lailla kuin muut Montgomeryn päähenkilöt. Tosin, miten olisivatkaan, onhan kahdeksan henkilön pyörittämisessä ja esittelemisessä paljon isompi tuo kuin yhdessä.
Myös Tarinatytön satumainen kertomisen lahja tuntui aluksi turhalta liioittelulta, mutta se lakkasi vaivaamasta. Miksi kaiken pitäisi olla niin mahdottoman realistista kirjoissakin?
Hyvin tulee myös esille muuttunut maailma. Tyttöjen ja poikien sukupuoliroolit piirtyvät silloin tällöin ikävästi esiin ja mm. sanan alushame sanominen erityisesti miesseurassa on häpeällistä. Olen iloinen, etten elä tuohon aikaan! Elämä on niin monin tavoin rajoittuneempaa kuin nykyään.
Pienistä puutteistaan huolimatta tämä oli oikein ihana lukukokemus, ja on upeaa, että Sisko Ylimartimo on ruvennut näitä suomentamaan. Toivottavasti koko tuotanto saataisiin suomennettua uudelleen - mitä tosin epäilen, sillä ilmeisesti Annojen ja Runotyttöjen oikeudet ovat edelleen WSOYllä, joka ei ole ollut innokas uuteen käännökseen...
maanantai 27. joulukuuta 2010
Sofi Oksanen - Baby Jane
"- Ehkä sillä oli paniikkihäiriö.
- Mikä?
- Ehkä se ei vain yhtenä päivänä pystynyt avaamaan työpaikan ovea. Eikä enää toisenakaan. Ja sitten se lähti kävelemään ja käveli koko päivän ulkona ja ulkoilma tuntui hyvältä ja sitten se teki seuraavana päivänä saman ja yhtenä päivänä päätyi Kallion kirjaston lehtiosastolle ja huomaisi, että se voi rauhassa istua siellä koko päivän eikä kukaan ihmettele mitään ja jos tulee kohtaus, se voi rauhassa hengittää paperipussiin lehtensä takana eikä kukaan ihmettele sitäkään.
- Mistä sä puhut, kulta?
- Paperipussiin hengittäminen auttaa, jos tulee paniikkikohtaus.
- Kulta, Uffe on ihan täyspäinen.
- Totta kai se on. Enhän mä muuta väitäkään.
Joonatanin ystävät alkoivat kiusaantua.
- Jokohan voisi tilata jälkiruokaviiniä? nainen Joonatanin vieressä ehätti apuun.
- Ja meille muille lisää olutta!"
Oksasen toinen kirja kertoo lesboudesta, paniikkihäiriöstä, masennuksesta, alkoholista ja ahdistuksesta. Se on surullisenkaunis tarina kahdesta naisesta, jonka suhde alkaa horjua puhumattomuudesta, joka taas repeytyy väkivaltaisesti. Siitä, miten Suomessa mielenterveysongelmia omaavista ei osata huolehtia eikä heihin osata suhtautua ihmisinä (kts. lainaus yllä).
Kirjassa on myös ahdistavaa ja omituistakin heteroiden ja homoseksuaalien vastakkainasettelua. Ollaan kahdessa leirissä, joiden on pysyttävä erillään. Heteroiden maailma esitetään täysin erilaisena kuin homojen ja lesbojen. Tätä en suostu kyllä purematta nielemään, vaikken ns. lesbopiireissä pyörikään, enkä näe hyvänä tuoda tällaista kummallista ja ahdistavaa kuvaa homoseksuaaleista.
Silti tämä ei ollut huono ollenkaan. Tällä on ehdottomasti paikkansa kotimaisessa lesbokirjallisuudessa, ja se on taiten kirjoitettu, kuten Oksasen kirjat aina. Pieniä kielellisiä kikkailuja käytetään, ei kuitenkaan ärsyttävästi vaan virkistävästi. Niillä saadaan tunnetiloja välitettyä paremmin. Kirjan henkilöjä käy kauheasti sääliksi. Loppu on kyllä töksähtävä, siitä ei pääse mihinkään toisellakaan lukukerralla. Se jää kuin kesken. Mutta se ei kaada maailmaa, kun kirja on muuten niin hyvä ja sujuvalukuinen. Suosittelen niin homppeleille kuin hetskuillekin! ;)
- Mikä?
- Ehkä se ei vain yhtenä päivänä pystynyt avaamaan työpaikan ovea. Eikä enää toisenakaan. Ja sitten se lähti kävelemään ja käveli koko päivän ulkona ja ulkoilma tuntui hyvältä ja sitten se teki seuraavana päivänä saman ja yhtenä päivänä päätyi Kallion kirjaston lehtiosastolle ja huomaisi, että se voi rauhassa istua siellä koko päivän eikä kukaan ihmettele mitään ja jos tulee kohtaus, se voi rauhassa hengittää paperipussiin lehtensä takana eikä kukaan ihmettele sitäkään.
- Mistä sä puhut, kulta?
- Paperipussiin hengittäminen auttaa, jos tulee paniikkikohtaus.
- Kulta, Uffe on ihan täyspäinen.
- Totta kai se on. Enhän mä muuta väitäkään.
Joonatanin ystävät alkoivat kiusaantua.
- Jokohan voisi tilata jälkiruokaviiniä? nainen Joonatanin vieressä ehätti apuun.
- Ja meille muille lisää olutta!"
Oksasen toinen kirja kertoo lesboudesta, paniikkihäiriöstä, masennuksesta, alkoholista ja ahdistuksesta. Se on surullisenkaunis tarina kahdesta naisesta, jonka suhde alkaa horjua puhumattomuudesta, joka taas repeytyy väkivaltaisesti. Siitä, miten Suomessa mielenterveysongelmia omaavista ei osata huolehtia eikä heihin osata suhtautua ihmisinä (kts. lainaus yllä).
Kirjassa on myös ahdistavaa ja omituistakin heteroiden ja homoseksuaalien vastakkainasettelua. Ollaan kahdessa leirissä, joiden on pysyttävä erillään. Heteroiden maailma esitetään täysin erilaisena kuin homojen ja lesbojen. Tätä en suostu kyllä purematta nielemään, vaikken ns. lesbopiireissä pyörikään, enkä näe hyvänä tuoda tällaista kummallista ja ahdistavaa kuvaa homoseksuaaleista.
Silti tämä ei ollut huono ollenkaan. Tällä on ehdottomasti paikkansa kotimaisessa lesbokirjallisuudessa, ja se on taiten kirjoitettu, kuten Oksasen kirjat aina. Pieniä kielellisiä kikkailuja käytetään, ei kuitenkaan ärsyttävästi vaan virkistävästi. Niillä saadaan tunnetiloja välitettyä paremmin. Kirjan henkilöjä käy kauheasti sääliksi. Loppu on kyllä töksähtävä, siitä ei pääse mihinkään toisellakaan lukukerralla. Se jää kuin kesken. Mutta se ei kaada maailmaa, kun kirja on muuten niin hyvä ja sujuvalukuinen. Suosittelen niin homppeleille kuin hetskuillekin! ;)
Taas valkeata joulua ja talvea!
Joulu oli ja meni, karkit on melkein syöty ja kirjoja tuli lahjaksi kokonaiset kaksi kappaletta, Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia ja Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Jälkimmäinen minulla jo on, eli kiertoon vaan. :)
Täällä Lieksassa oli aattona kova pakkanen, -30 molemmin puolin! Hrr, nyt on onneksi vain n. -14 astetta.
Lukeminen ei ole oikein sujunut viime päivinä, joten en voi siihen liittyen en voi kirjoittaa, mutta muutaman lumisen maisemakuvan ajattelin jakaa kanssanne. :)
Täällä Lieksassa oli aattona kova pakkanen, -30 molemmin puolin! Hrr, nyt on onneksi vain n. -14 astetta.
Lukeminen ei ole oikein sujunut viime päivinä, joten en voi siihen liittyen en voi kirjoittaa, mutta muutaman lumisen maisemakuvan ajattelin jakaa kanssanne. :)
perjantai 24. joulukuuta 2010
Hyvää joulua!
Oikein hyvää ja kirjaisaa joulua kaikille!
Ja kiitos lukijoille, kun olette olleet mukana! Jatketaan samaan malliin! :)
Ja kiitos lukijoille, kun olette olleet mukana! Jatketaan samaan malliin! :)
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Elina Hirvonen - Kauimpana kuolemasta
"Olen aina ajatellut, että muistamisen ja kuvittelemisen välillä ei ole selkeää rajaa. Että luomme tarinoita elämästämme ja historiastamme, höystämme muistia kuvitelmilla ja muilta varastetuilla hetkillä kuin kirjoittaisimme romaania."
Viimein sain tämän käsiini ja ehdin vielä lukeakin sen ennen vuoden loppua! Pelkäsin pettyväni niin suuren ylistyksen jälkeen, mutta itse asiassa niin ei käynytkään. Kirja oli oikein hyvä ja olen kyllä ihmeissäni, ettei se päässyt Finlandia-ehdokkaaksi!
Tästä on kerrottu jo niin paljon, etten hirveästi osaa lisätä mitään. Juoni menee yksinkertaisuudessaan niin, että Paul on matkustanut Afrikkaan kuolemaan ja kohtaa siellä Estherin, jolla on raskas menneisyys takanaan. Esther on toiminut pitkään maan olojen parantamiseksi, mutta epätoivo puskee väkisinkin katujen ollessa täynnä tyhjäkatseisia, liimaa haistelevia ja monta kertaa hyväksikäytettyjä lapsia. Se olikin kirjan kuvottavinta ja raskainta antia, lukea lapsista, joista kukaan ei välitä ja joille ihmiset (miehet...) tekevät toinen toistaan hirveämpiä asioita, olivat sitten sukulaisia tai vieraita.
Myös Paul on hätkähdyttävä hahmo näinä ydinperheen ihannoinnin aikoina: mies, joka ei osaa rakastaa lastaan eikä olla tälle isä. Paulia kävi kovasti sääliksi. Hänen poikansa Mark ei myöskään ollut selvästi terve, löi äitiään lapsena kuvottavan tehokkaasti yhdellä iskulla kuin aikuinen, ja päätyi myöhemmin skinheadiksi...
Jäin myös miettimään Bessyn ja Estherin välistä suhdetta. Oliko se pelkkää ystävyyttä? Minusta se vaikutti paljon intiimämmältä, varsinkin siihen nähden, kuinka Esther Bessyä ikävöi ja etsi. No, laitan tunnisteisiin bi, olkaa te muut mitä mieltä tahansa. ;D
Hirvonen on tavoittanut mielestäni hienosti tavan kirjoittaa sekä miehen että naisen näkökulmasta, teksti oli hyvin luontevaa. Tarina oli hyvin surumielinen ja raadollinen, muttei kuitenkaan jäänyt ahdistamaan, vaan siitä jäi ihan hyvä mieli.
En kirjoitakaan enempää, sillä tästä on jo tosiaan sanottu niin paljon, ja lisäksi tämä kirjoitusohjelma sekosi... En näe sitä välkkyvää, kirjainten edellä kulkevaa juttua (...) missään jostain syystä, eikä se suostu palaamaan...
No, joka tapauksessa suosittelen lämpimästi, vaikka suuri määrä bloggareita ainakin on tämän jo lukenut. Jos vain Viinakortin saisi käsiinsä ja luettua ennen vuodenvaihdetta... Mutta taitaa olla turha toivo.
Viimein sain tämän käsiini ja ehdin vielä lukeakin sen ennen vuoden loppua! Pelkäsin pettyväni niin suuren ylistyksen jälkeen, mutta itse asiassa niin ei käynytkään. Kirja oli oikein hyvä ja olen kyllä ihmeissäni, ettei se päässyt Finlandia-ehdokkaaksi!
Tästä on kerrottu jo niin paljon, etten hirveästi osaa lisätä mitään. Juoni menee yksinkertaisuudessaan niin, että Paul on matkustanut Afrikkaan kuolemaan ja kohtaa siellä Estherin, jolla on raskas menneisyys takanaan. Esther on toiminut pitkään maan olojen parantamiseksi, mutta epätoivo puskee väkisinkin katujen ollessa täynnä tyhjäkatseisia, liimaa haistelevia ja monta kertaa hyväksikäytettyjä lapsia. Se olikin kirjan kuvottavinta ja raskainta antia, lukea lapsista, joista kukaan ei välitä ja joille ihmiset (miehet...) tekevät toinen toistaan hirveämpiä asioita, olivat sitten sukulaisia tai vieraita.
Myös Paul on hätkähdyttävä hahmo näinä ydinperheen ihannoinnin aikoina: mies, joka ei osaa rakastaa lastaan eikä olla tälle isä. Paulia kävi kovasti sääliksi. Hänen poikansa Mark ei myöskään ollut selvästi terve, löi äitiään lapsena kuvottavan tehokkaasti yhdellä iskulla kuin aikuinen, ja päätyi myöhemmin skinheadiksi...
Jäin myös miettimään Bessyn ja Estherin välistä suhdetta. Oliko se pelkkää ystävyyttä? Minusta se vaikutti paljon intiimämmältä, varsinkin siihen nähden, kuinka Esther Bessyä ikävöi ja etsi. No, laitan tunnisteisiin bi, olkaa te muut mitä mieltä tahansa. ;D
Hirvonen on tavoittanut mielestäni hienosti tavan kirjoittaa sekä miehen että naisen näkökulmasta, teksti oli hyvin luontevaa. Tarina oli hyvin surumielinen ja raadollinen, muttei kuitenkaan jäänyt ahdistamaan, vaan siitä jäi ihan hyvä mieli.
En kirjoitakaan enempää, sillä tästä on jo tosiaan sanottu niin paljon, ja lisäksi tämä kirjoitusohjelma sekosi... En näe sitä välkkyvää, kirjainten edellä kulkevaa juttua (...) missään jostain syystä, eikä se suostu palaamaan...
No, joka tapauksessa suosittelen lämpimästi, vaikka suuri määrä bloggareita ainakin on tämän jo lukenut. Jos vain Viinakortin saisi käsiinsä ja luettua ennen vuodenvaihdetta... Mutta taitaa olla turha toivo.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Linda Olsson - Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
"Toisinaan hyvät asiat tulevat ihmisen elämään ihan varkain. Eikä mikään tule valmiina. Lopputuloksen määrää se, miten suhtaudumme siihen, mitä kohtaamme."
Linda Olssonin esikoinen on surullinen, hiljainen ja lempeä teos, jossa riittää kaunista kuvailua. Kaksi naista, Astrid ja Veronika, ovat kokeneet karmeita asioita elämässään, ja Veronika on muuttanut Astridin naapuriin. Ensin naiset kyräilevät toisiaan, mutta alkavat hiljalleen tutustua ja kertoa toisilleen elämistään.
Tämä oli kovin kaunis lukukokemus, vaikka se hieman kärsikin Kaaoksen ruhtinaiden rynniessä edelle. Mutta oikein nättiä, vaikka tapahtui kamaliakin asioita. Astridin ja tämän isän kohtaus yökötti eniten, miten niin paljon pahaa voikaan tehdä toiselle koskematta fyysisesti ollenkaan? Samoin Veronikan menetys tuntui hirveältä.
Suosittelen kyllä lukemaan tämän! Ei tällaisia kirjoja julkaista joka vuosi.
Linda Olssonin esikoinen on surullinen, hiljainen ja lempeä teos, jossa riittää kaunista kuvailua. Kaksi naista, Astrid ja Veronika, ovat kokeneet karmeita asioita elämässään, ja Veronika on muuttanut Astridin naapuriin. Ensin naiset kyräilevät toisiaan, mutta alkavat hiljalleen tutustua ja kertoa toisilleen elämistään.
Tämä oli kovin kaunis lukukokemus, vaikka se hieman kärsikin Kaaoksen ruhtinaiden rynniessä edelle. Mutta oikein nättiä, vaikka tapahtui kamaliakin asioita. Astridin ja tämän isän kohtaus yökötti eniten, miten niin paljon pahaa voikaan tehdä toiselle koskematta fyysisesti ollenkaan? Samoin Veronikan menetys tuntui hirveältä.
Suosittelen kyllä lukemaan tämän! Ei tällaisia kirjoja julkaista joka vuosi.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Michael Moynihan, Didrik Søderlind - Kaaoksen ruhtinaat: Mustan metallin messu
Tässäpä kiinnostava tietokirja! Black metal ja satanismi sekä saatananpalvonta ovat aina kiinnostaneet minua, ja eiköhän jokainen, joka hiemankin syvemmin ole tutustunut metallimusiikkiin, ole kuullut Norjassa 90-luvulla tapahtuneista rikoksista, jotka ovat niihin kytköksissä.
Kirjassa käydään läpi rikoksia, Varg Vikernesiä, muitakin den svarte sirkelenin jäseniä ja ideologioita, jotka liittyvät asiaan. Hyvin karmivia juttuja löytyi, yksi karmeimmista muuten Suomesta! En ollut siitä kuullutkaan, mutta olinkin silloin aika pieni. Neljän ihmisen joukko kidutti ja tappoi sekä ilmeisesti myös söi osittain yhden kaverinsa, ja lopuksi vielä paloitteli!
Satanismi ja saatananpalvonta menevät ihmisiltä yleensä iloisesti sekaisin, eikä vähiten median takia. Tässä kirjassa olevia henkilöitä kyllä nimitettiin satanisteiksi, joskin osa on kääntynyt myöhemmin pakanallisuuteen.
En itsekään ole ihan täysin perillä näiden kahden eroista, mutta joka tapauksessa satanismi on filosofista, eikä siinä varsinaisesti edes palvota Saatanaa, vaan pidetään itseä ylivertaisena ja pyritään hedonistisuuteen. Asiaan liittyy myös ajatus yli-ihmisistä ja ylivertaisuuden ihannoinnista. Näin ilmeisesti ainakin LaVeyn, Saatanan kirkon perustajan mukaan, tosin blackmetallistit kaikkea muuta kuin nauttivat elämästään...
Kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu ja luin sen kuudessa päivässä, vaikka se muhkea olikin. Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille, vaikka karmeuksia onkin paljon!
Kirjassa käydään läpi rikoksia, Varg Vikernesiä, muitakin den svarte sirkelenin jäseniä ja ideologioita, jotka liittyvät asiaan. Hyvin karmivia juttuja löytyi, yksi karmeimmista muuten Suomesta! En ollut siitä kuullutkaan, mutta olinkin silloin aika pieni. Neljän ihmisen joukko kidutti ja tappoi sekä ilmeisesti myös söi osittain yhden kaverinsa, ja lopuksi vielä paloitteli!
Satanismi ja saatananpalvonta menevät ihmisiltä yleensä iloisesti sekaisin, eikä vähiten median takia. Tässä kirjassa olevia henkilöitä kyllä nimitettiin satanisteiksi, joskin osa on kääntynyt myöhemmin pakanallisuuteen.
En itsekään ole ihan täysin perillä näiden kahden eroista, mutta joka tapauksessa satanismi on filosofista, eikä siinä varsinaisesti edes palvota Saatanaa, vaan pidetään itseä ylivertaisena ja pyritään hedonistisuuteen. Asiaan liittyy myös ajatus yli-ihmisistä ja ylivertaisuuden ihannoinnista. Näin ilmeisesti ainakin LaVeyn, Saatanan kirkon perustajan mukaan, tosin blackmetallistit kaikkea muuta kuin nauttivat elämästään...
Kirja oli mielenkiintoisesti kirjoitettu ja luin sen kuudessa päivässä, vaikka se muhkea olikin. Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille, vaikka karmeuksia onkin paljon!
maanantai 6. joulukuuta 2010
L. M. Montgomery - Pat, vanhan kartanon valtiatar
Voi ihanaa, pitkästä aikaa Montgomeryä! Hänen kirjansa ovat niin rakkaudella ja lempeydellä tehtyjä, ettei niistä voi olla pitämättä. Tämän kirjan huomasin viime tiistaina hyllyssä ja minun oli aivan pakko napata se mukaani, kun olen sitä halunnut lukea jo kauan.
En ole lukenut ensimmäistä osaa Vanhan kartanon Pat, joten aluksi jotkut sukulaisuussuhteet tuntuivat vähän sekavilta, mutta kyllä se siitä. Tom-herra ja Tom-setä menivät pitkään sekaisin, kunnes lopulta ymmärsin edellä mainitun olevan kissa! :D Talon kissoilla on muutenkin hassuja nimiä, kuten Squedunk ja Uskalikko.
Kirjassa ei ole erityistä juonta, mikä on Montgomerylle tyypillistäkin, vaan siinä seurataan Silver Bushin elämänmenoa lineaarisesti. Keskipisteessä on tietysti Pat sekä hänen pikkusiskonsa Rae. Myös pitkäaikainen palvelija Judy saa ison roolin.
Kirjassa oli hyvin silmiinpistävää ja ärsyttävääkin Patin loputon ja kaikkinielevä rakkaus kotiinsa Silver Bushiin. Hän oli kuitenkin varsin nuori erityisesti kirjan alussa (kirja käsittää 11 vuotta) eikä yleensä siihen ikään kuulu noin voimakas ripustautuminen kotiin, päinvastoin. Ja loppumetreillä tapahtuikin asiaan liittyen eräs karmea asia, josta en ole vieläkään toipunut! Myös kiihkeä muutosvastaisuus oli omituinen piirre niin nuoressa ihmisessä.
Tämän lisäksi täysin omituinen ja epäterve tapa olla riitelemättä koskaan. No, tokihan sitten leimahtaa rajumminkin, kuten arvata saattaa. Mutta joka tapauksessa moinen on hyvin epäuskottavaa.
Lisäksi tässä on käytetty samoja juttuja kuin Runotytöissä ja ilmeisesti samoja kuin Annoissakin (loppusanoissa oli mainintoja tästä, itse en huomannut kun niiden lukemisesta on jo aikaa). Tämä pisti silmään
eikä ollut kovin hyvin tehty taitavalta kirjailijalta, mutta onneksi nekin kohdat oli kirjoitettu niin hyvin ja paneutumalla, ettei voi muuten moittia.
Näistä huonoista puolista huolimatta pidin tästä oikein kovasti. Miten olisinkaan voinut olla pitämättä? Luontokuvaukset ovat yhtä ihania kuin aina, ja niihin tuntee tarvetta imeytyä sisään, jotta näkisi usvaiset kukkulat ja vanhan suvun hautausmaan (tässäkin viittaus Runotyttöön!) sekä Salaisen niityn. Hahmoja tulee myös haikea ikävä ja kyllä silmät välillä kostuivatkin. Onneksi näitä voi lukea aina uudelleen ja uudelleen lukukokemuksen kärsimättä!
En ole lukenut ensimmäistä osaa Vanhan kartanon Pat, joten aluksi jotkut sukulaisuussuhteet tuntuivat vähän sekavilta, mutta kyllä se siitä. Tom-herra ja Tom-setä menivät pitkään sekaisin, kunnes lopulta ymmärsin edellä mainitun olevan kissa! :D Talon kissoilla on muutenkin hassuja nimiä, kuten Squedunk ja Uskalikko.
Kirjassa ei ole erityistä juonta, mikä on Montgomerylle tyypillistäkin, vaan siinä seurataan Silver Bushin elämänmenoa lineaarisesti. Keskipisteessä on tietysti Pat sekä hänen pikkusiskonsa Rae. Myös pitkäaikainen palvelija Judy saa ison roolin.
Kirjassa oli hyvin silmiinpistävää ja ärsyttävääkin Patin loputon ja kaikkinielevä rakkaus kotiinsa Silver Bushiin. Hän oli kuitenkin varsin nuori erityisesti kirjan alussa (kirja käsittää 11 vuotta) eikä yleensä siihen ikään kuulu noin voimakas ripustautuminen kotiin, päinvastoin. Ja loppumetreillä tapahtuikin asiaan liittyen eräs karmea asia, josta en ole vieläkään toipunut! Myös kiihkeä muutosvastaisuus oli omituinen piirre niin nuoressa ihmisessä.
Tämän lisäksi täysin omituinen ja epäterve tapa olla riitelemättä koskaan. No, tokihan sitten leimahtaa rajumminkin, kuten arvata saattaa. Mutta joka tapauksessa moinen on hyvin epäuskottavaa.
Lisäksi tässä on käytetty samoja juttuja kuin Runotytöissä ja ilmeisesti samoja kuin Annoissakin (loppusanoissa oli mainintoja tästä, itse en huomannut kun niiden lukemisesta on jo aikaa). Tämä pisti silmään
eikä ollut kovin hyvin tehty taitavalta kirjailijalta, mutta onneksi nekin kohdat oli kirjoitettu niin hyvin ja paneutumalla, ettei voi muuten moittia.
Näistä huonoista puolista huolimatta pidin tästä oikein kovasti. Miten olisinkaan voinut olla pitämättä? Luontokuvaukset ovat yhtä ihania kuin aina, ja niihin tuntee tarvetta imeytyä sisään, jotta näkisi usvaiset kukkulat ja vanhan suvun hautausmaan (tässäkin viittaus Runotyttöön!) sekä Salaisen niityn. Hahmoja tulee myös haikea ikävä ja kyllä silmät välillä kostuivatkin. Onneksi näitä voi lukea aina uudelleen ja uudelleen lukukokemuksen kärsimättä!
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
lauantai 4. joulukuuta 2010
Petronius Arbiter - Satyricon
Tämä on varmaan eksoottisin ja erikoisin kirja, jonka olen lukenut! Tämä on nimittäin jo antiikin aikaan kirjoitettu, ei tosin tähän muotoon. Monia kirjoituksia on kadonnut kokonaan, mutta ihan mukavasti niitä on säilynytkin.
Kuten tiedetään, antiikin aikaan ihannoitiin homoseksuaalisuutta miesten kesken, eivätkä miesten väliset suhteet olleet tosiaankaan tabu. Miehellä oli yleensä vaimo, mutta silti sivusuhteita muiden miesten kanssa. Tämä tulee ilmi selkeästi tässä kirjassa: miehet ovat jatkuvasti panemassa toisiaan ja viettemässä riettaita orgioita. :D Tunnetuin osa lienee Trimalkion pidot, joka aiemmin on suomennettu itsenäisenä. Tämä kirja on vuodelta 2003 ja kieli on mukavan selkeää ja helppolukuista, vaikkei välttämättä heti uskoisi.
Kirja oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Olisi se voinut ehkä hieman vetävämpikin olla, mutta ihan hyvä näinkin. Täytyy kyllä myöntää, että lopun selitysosioita en jaksanut enää lukea...
Kuten tiedetään, antiikin aikaan ihannoitiin homoseksuaalisuutta miesten kesken, eivätkä miesten väliset suhteet olleet tosiaankaan tabu. Miehellä oli yleensä vaimo, mutta silti sivusuhteita muiden miesten kanssa. Tämä tulee ilmi selkeästi tässä kirjassa: miehet ovat jatkuvasti panemassa toisiaan ja viettemässä riettaita orgioita. :D Tunnetuin osa lienee Trimalkion pidot, joka aiemmin on suomennettu itsenäisenä. Tämä kirja on vuodelta 2003 ja kieli on mukavan selkeää ja helppolukuista, vaikkei välttämättä heti uskoisi.
Kirja oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Olisi se voinut ehkä hieman vetävämpikin olla, mutta ihan hyvä näinkin. Täytyy kyllä myöntää, että lopun selitysosioita en jaksanut enää lukea...
perjantai 3. joulukuuta 2010
Kirjoja, jotka on luettava ennen kuolemaa
Kopsasin Laurenin blogista :D.
The BBC list:
The BBC list:
1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo
8/100, ei kovin hyvin :D. Tosin, jos tuo Austenin Persuation on se Viisasteleva sydän, niin sitten olen lukenut kokonaiset yhdeksän.
Keskisuomalaisen lista:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
18/100 :D Nooh, ehkä joskus enemmän...
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Miina Supinen - Apatosauruksen maa
En yhtään ihmettele tämän kirjan viehätystä, jonka se on herättänyt lukuisissa lukijoissa! Tämä tosiaan on hyvä ja
aivan absurdi tapaus. :D
Harvemmin huumoriksi tarkoitettu kirjallisuus onnistuu oikeasti huvittamaan, mutta tästä kirjasesta löytyi kyllä useampikin novelli, jolle nauroin ihan hulluna. Ja se on harvinaista, niin kuivan kuvan kuin annankin itsestäni sen myöntäessäni... Kaikki novellit eivät olleet ihan onnistuineita, mutta niin käy melkeinpä väistämättömästi. Ja tässä oli tarpeeksi monta hyvää, jotta saatan sanoa sitä hyväksi kirjaksi.
Oma suosikkini on ehdottomasti Vaari ja ravintola, tuollaiset vaari-hahmot ovat niin symppiksiä. :D Tällekin käkätin monissa kohdissa ja tunsin jopa huonoa omatuntoa, "saako tälle edes nauraa?". Norsu, norsu! oli myös todella hyvä. Luin sen äidillekin ja nauroimme molemmat hulluina. Viimeinen lause "miehelle en laittaisi mitään" kruunaa koko jutun.
Mukavaa, että tällaisiakin kirjoitetaan. Toivottavasti Supinen kirjoittaa vielä monta kirjaa!
aivan absurdi tapaus. :D
Harvemmin huumoriksi tarkoitettu kirjallisuus onnistuu oikeasti huvittamaan, mutta tästä kirjasesta löytyi kyllä useampikin novelli, jolle nauroin ihan hulluna. Ja se on harvinaista, niin kuivan kuvan kuin annankin itsestäni sen myöntäessäni... Kaikki novellit eivät olleet ihan onnistuineita, mutta niin käy melkeinpä väistämättömästi. Ja tässä oli tarpeeksi monta hyvää, jotta saatan sanoa sitä hyväksi kirjaksi.
Oma suosikkini on ehdottomasti Vaari ja ravintola, tuollaiset vaari-hahmot ovat niin symppiksiä. :D Tällekin käkätin monissa kohdissa ja tunsin jopa huonoa omatuntoa, "saako tälle edes nauraa?". Norsu, norsu! oli myös todella hyvä. Luin sen äidillekin ja nauroimme molemmat hulluina. Viimeinen lause "miehelle en laittaisi mitään" kruunaa koko jutun.
Mukavaa, että tällaisiakin kirjoitetaan. Toivottavasti Supinen kirjoittaa vielä monta kirjaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)