Ankin kirjablogi

 "Sisään, ulos aaaaaaa. Nyt tiedän olevani oman itseni äärirajoilla. Äänisen rannalla, kivun ja surun laidalla. Sisään, ulos aaaaa. Yritän hallita jotakin, yritän avata suuta ja pitää silti kiinni omista kasvoista, omasta panssarista, omasta persoonasta. Sisään, ulos aaaaaahhhaaaahhhhaaaa. Mitä tapahtuu, kun kaikki paljastuu. Ote herpaantuu, rakennelma romahtaa. >>Aaaaaaaaaahahhhaa.<< Itkevän lapsen ääni. Rintalasta ei enää kestä. Silmät. >>Ahahahahaaaaa<<, minä älisen ja purskahdan lohduttomaan itkuun." Kansi: Satu Kontinen. WSOY 2021. Kira Poutasen uusin romaani on vaikuttava teos yksilön ja yhteisön traumoista. Nimettömäksi jäävä nainen on kokenut synnytyksessä vakavan trauman ja koettaa selviytyä vauva-ajasta parhaansa mukaan. Tarinaa kuljetetaan kahdella aikatasolla, vuodesta 2017 ja 2019 eteenpäin. Päähenkilö käy 2019 terapiassa, vaikka moittiikin itseään ajantuhlaajaksi. Hän vertaa itseään ja kokemuksiaan jatkuvasti muihin, kokee että pitää vain...

"Illalla mä punnitsen itseni. Katon valkoista löysäntahdotonta vartaloa peilistä ja inho vääristää olkapäät värinään, niin että mun on pakko tehdä vielä vatsat, reidet ja peffat. Revin sängyn pitsi-ihon auki ja työnnän voimistelunkin jälkeen viileän vartalon sen valkoiseen syliin. Nukahdan vatsa litteänä kylmiin lakanoihin.     Ja jostain taas musta veri valuu musta tähän mustaan yöhön, tähän taloon ja tähän elämään." Anoreksia on sairaus, joka imee kantajastaan paitsi kilot, myös elämänilon ja -halun. Se vetää ja houkuttelee aina vain vaarallisemmille poluille, joiden äärimmäinen määränpää on kuolema. Se kiskoo sairastuneen pimeyteen, jossa todellisuus muuttuu yhä kaukaisemmaksi.       Tämä kaikki käy selväksi myös Kira Poutasen esikoiskirjassa Ihana meri (Otava 2001), jossa 15-vuotiaan Julian laihduttaminen johtaa nopeasti vaikeaan anoreksiaan. Julia on romaanin alussa varsin tavallinen ja tervehenkinen tyttö, tosin korostuneen tunnollinen koulussa...