Ankin kirjablogi

"Kirjamme kaikki kertomukset lähtevät liikkeelle siitä, mikä niissä on nykyään kiinnostavaa ja ajankohtaista. Miksi Preussin kuninkaiden kaupunkilinna on rakennettava uudelleen, tai miksi Berliinin muuri hävitettiin niin nopeasti, että siitä on vaikea löytää enää mitään alkuperäistä? Menemme paikan päälle ihmettelemään, missä se Hitlerin bunkkeri mahtoi oikein olla, tai missä ne natsit niitä kirjoja polttivat. Pitkästi meidän ei tarvitse kulkea. Jos asetamme Berliinin kartalle harpin kärjen Unter den Lindenin ja Friedrichstrassen risteykseen ja pyöräytämme siitä kahden kilometrin säteellä ympyrän, melkein kaikki kirjamme kohteet jäävät sen sisälle." Marjaliisa Hentilän ja Seppo Hentilän yhteisopas Berliiniin - Retkiä lähihistoriaan (Kirjapaja 2008) on retrospektiivinen paitsi itse tavoitteessaan kertoa historiasta, mutta myös siksi, että kirja itsessään alkaa olla jo vanha. Vuonna 2008 muurin murtumisesta oli kulunut vasta 20 vuotta, Merkel johti yhdistynyttä Saksaa hyvässä ...

"Lukemalla etsin tietä muinaiseen, hukattuun. Luin kirjoituksia, jotka olivat niin vanhoja, ettei niiden ymmärtäminen aina ollut mahdollista. Monet tekstit olivat niin kaukana omasta kokemusmaailmastani, etten edes voinut muodostaa niistä mielipidettä. Ja sitä juuri etsin. En halunnut olla mitään mieltä. Etsin selittämätöntä, en jotain omassa päässäni loogisiksi kokonaisuuksiksi tyhjentyvää." Tanja Tiekson teos Fantasma - Essee (S&S 2022) on nimensä mukaisesti pitkä, jaksotettu essee. Kuten yläpuolella olevasta lainauksesta käy ilmi, Tiekso koettaa tavoittaa tavoittamatonta. Hän matkustaa junalla ympäri Eurooppaa tutkimassa vanhoja kirjoituksia ja muinaisia sekä nykyisiä puutarhoja. Yksi punainen lanka puutarhojen ohella ovat eläimet: "Aivan tekstin alussa Derrida [siis ajattelija Jacques Derrida, lisäys omani] kertoo päätyvänsä ihmisen määränpäistä ja äärirajoilta ihmisen ja eläimen välisten rajojen ylitykseen, ja myöhemmin hän kirjoittaa, että eläimen katse näyttä...

 "Olen ajatellut naisia niinä unettomina öinä, kun elämä/miesasiat/asenne ovat tolaltaan ja tuntuu, ettei se kauhea suden hetki pääty ikinä. Noina öinä olen kerännyt itselleni näkymätöntä historiallisten naisten henkivartiokaartia, suojeluspyhimyksiä, jotka johdattavat eteenpäin." Mia Kankimäki on kirjoittanut hurmaavan kirjan Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018). Luin keväällä hänen aiemman teoksensa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin , ja ihastuin. Tässä uudemmassa kirjassa Kankimäki kertoo muun muassa Karen Blixenistä, naispuolisista tutkimusmatkailijoista ja naistaiteilijoista. Hän ei tee tätä suinkaan Suomesta käsin, vaan matkustaa itsekin eri paikkoihin. Kankimäellä on tosiaan hauska tapa ajatella öisin naisia. Nämä historian sankarittaret ovat hänen turvansa ja intohimonsa. Kankimäen kirjoissa on ihanaa se, miten ne muodostavat naisten verkostoja, miten niissä juhlitaan naisten välistä ystävyyttä ja arvostusta. Kirjailijan työssä on jotain samaa kuin ...

  Voi miten ihana kirja! Mia Kankimäki tekee rohkean ratkaisun: ottaa vuorotteluvapaan töistä, vuokraa asuntonsa, myy omaisuutensa ja lähtee Kiotoon tutkimaan Sei Shonagon elämää. Miten mahtavat puitteet unohtumattomalle kirjalle! Kirja on selvitys Kankimäen vuoden mittaisesta matkasta ulkomailla. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013) on myös syvä vuoropuhelu 900-luvulla eläneen hovinaisen Sei Shonagon ja 1970-luvulla syntyneen Kankimäen välillä.  Parasta kirjassa on Kankimäen vilpittömyys. Kaikki ei suinkaan aina mene putkeen. Lisäksi suuri epävarmuus vaivaa välillä: mitä hän on oikein ajatellut myllätessään elämänsä näin? Onko tässä mitään järkeä? Onko tällainen edes luvallista neljääkymppiä lähestyvälle sinkkunaiselle? Varmasti moni on kokenut epävarmuutta pienempienkin tapahtumien edessä, joten kirjailija on hyvin samastuttava. Käy myös ilmi, että Shonago on varsin tuntematon, jopa Japanissa, vaikka hänet lasketaankin Heian-kauden klassikkoihin. Iso ...

 Mies ja pyörä matkalla maailman ääriin. Montenegrossa odottaa kuitenkin yllätys: tienposkessa  pikkuinen kisu. Eihän eläinystävä voi sitä siihenkään jättää. Miehellä ei ole aavistustakaan, millaisen seikkailun pyörteisiin hän päätyy. Dean Nicholsonin Nalan maailma ( Nala's world: One man, his rescue cat and a bike around the globe , suomentanut Veera Kaski, WSOY 2021) on kerta kaikkiaan ihana! En normaalisti lue matkakirjoja, koska en ole matkailijaihminen, mutta tämä teos sulatti sydämeni. Nala on aluksi takkuturkkinen ja onneton tyyppi, mutta hyvällä hoidolla siitä sukeutuu virkeä seikkailija. Uskokaa tai älkää, se kiintyy mieheen, Deaniin, niin että seuraa tyytyväisenä sitä pyörän selässä! Seikkailuja riittää niin, että heikkopäistä (minua) vähän jo hirvitti. Tuurilla Dean salakuljettaa kissan rajan yli, mutta saa sen verran älliä päähänsä, että hankkii Nalalle asianmukaiset paperit. Välillä myrsky koettelee, tulee auringonpistos, karhu vaanii telttaa, yksi pelastettu koi...