Ankin kirjablogi

 Tänä vuonna kirjabloggaajien perinteikästä klassikkohaastetta emännöi Oksan hyllyltä -blogi. Bannerin on tehnyt Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Itse tartuin tänä vuonna klassikkoon, joka minun on ollut tarkoitus lukea jo ajat sitten. Jane Austenin lukuisia filmatisointejakin saanut Ylpeys ja ennakkoluulo avaa näkymän noin kaksi sataa vuotta taaksepäin Iso-Britannian sääty-yhteiskuntaan, jossa naisen tärkein tehtävä oli saada aviomies. Kirjan keskiössä on dynamiikaltaan jokseenkin vinksahtanut Bennettin perhe. Rouva Bennet on typeryyden ja turhamaisuuden perikuva ja erityisesti nuori tytär Lydia on samaa maata äitinsä kanssa. Isä selviytyy lähinnä pakenemalla perhevelvollisuuksiaan ja naisten lörpötystä kirjastoonsa ja tukeutumalla ainoaan fiksuun perheenjäseneensä, toiseksi vanhimpaan tyttäreensä Elizabethiin. Esikoistytär Jane on kaunis ja ihastuttava, mutta naiiviudessaan melkeinpä enemmän tyhmä kuin fiksu. Kaksi herrasmiestä seurueineen astuu perheen vanhimpien tyttärien ja hei...

 "Oli päiviä ja öitä, jotka paloivat mieleemme kuin poltinmerkit. Ne jäivät kytemään syvälle maan alle, valmiina leimahtamaan liekkiin jonakin tuulisena päivänä. Joskus sekunti saattoi kestää vuosikymmeniä ja maailma mahtui kämmenen alle. Sellaisten hetkien varaan voi rakentaa kokonaisen elämän, ne kannattelivat ihmistä kaikkein vaikeimpina aikoina. Ja silti: muistaminen oli aina jakamista, ja yksinäiset muistot kuihtuivat, kuin syksyn tullen putoilevat lehdet." Joel Haahtelan uutuus Marijan rakkaus (Otava 2024) on vuoden kirjatapauksia ja mielenkiinnolla luin tämän romaanin. Kirjassa jälleen nimettömäksi jäävä yksinäinen mies haikailee tavoittamatonta naista, joka jätti hänet lomaromanssilla. Vanhat uskonnolliset maalaukset näyttelevät omaa osaansa, kuten myös Euroopan rikkonainen historia.  Voidaan siis ainakin osittain todeta, että Haahtela on kirjoittanut periaatteessa jälleen saman kirjan. Se ei sinänsä minua häiritse, koska tarinoiden rakennuspalikat ovat varsin tenhoa...

 "Olet tänään viidenkuudetta. Jos naisen voidaan koskaan sanoa olevan turvassa epämieluisien ihailijoiden päättäväiseltä hellittämättömyydeltä ja omapäisten isien julmalta vainolta, varmasti sen täytyy olla tässä vaiheessa elämää." Jane Austenin Uskollinen ystävänne (Tammi 2007, esipuhe ja suomennos Inkeri Koskinen) on eräänlainen kokoomateos aiemmin suomentamattomia lyhyehköjä tekstejä. Se sisältää Koskisen alkusanat ja kirjeromaanimuotoiset tarinat Kolme sisarta , Rakkaus ja ystävyys , Lesleyn linna sekä Lady Susan . Koskinen tuo esiin Austenin huumorin erilaisuuden eri romaaneissa: välillä se on selkeästi satiiria, joskus tarina on käänteiltään aivan selkeästi naurattava ja joskus huumori on hyvin hienovaraista. Kolme sisarta on huvittava tarina kolmesta nuoresta tytöstä, joita periaatteessa tavoittelee sama mies. Mies, herra Watts, vain on vanhahko ja omapäinen, mutta toisaalta taloudellisesti järkevä satsaus. Herra Wattsin pääkohde on Mary, mutta selvää on, että hän o...

"He ovat halunenet heittää marinoidut kananrintapalat lattialle, hiiteen ravintoympyrät, hiiteen perunamuusi ja parsa! He ovat halunneet kahmaista karkkihyllystä ässämixejä ja hedelmäaakkosia ja dajmrakeita ja heittää kaiken ilmaan. He ovat halunneet tehdä piruetin karkkisateen jälkeen, heittää nurkkaan farkkunsa ja paljastaa seeprakuvioiset kalsarinsa, he ovat halunneet enemmän kuin mitään muuta huutaa: Herätkää, tulkaa mukaan, meitä ei kahlitse tässä maailmassa muu kuin neljä vuodenaikaa ja omat ennakkoluulomme." Riikka Pulkkisen pikkuinen teos Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014) on ilmestynyt varhaisversionaan Kauneus & terveys -lehdessä. Kyllä tässä pientä välityön makua onkin, mutta kyllä minä varsinkin alun jälkeen viihdyin mainiosti Iiriksen mukana. Iiris on koulupsykologi, joka on tullut miesystävänsä Aleksin jättämäksi. Seitsemän vuoden parisuhteesta ei ole helppoa irrottautua. Iiris tempoutuu nuoruuden ja aikuisuuden välillä, ajatukset hypp...

 "Ja se päivä, se järisyttävän hirveä päivä, joka oli mullistanut hänen elämänsä, oli alkanut ihan tavallisesti niin kuin mikä tahansa päivä. Julia ei ollut saanut minkäänlaista varoitusta. Hänellä ei ollut etukäteen aavistustakaan siitä, mitä olisi tulossa." Lucinda Rileyn romaani Orkideatarha (Bazar 2022, suomentanut Tuukka Pekkanen) on melodramaattinen ja genressään jotenkin horjuva tapaus. Päähenkilö on kaunis menestynyt konserttipianisti Julia Forrester, joka on kokenut järkyttävän menetyksen. Hänen alkaessaan hiljalleen toipua hänen isoäitinsä Elsie alkaa kertoa heidän elämiinsä kietoutuneen kartanon Wharton Parkin lähihistoriaa. Se luonnollisesti koskee Juliaa enemmän kuin tämä osaisikaan arvata. Kirjaa kuljetetaan sodanaikaisessa Norfolkissa, nykyhetkessä ja juuri sodanjälkeisessä Thaimaassa. En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi kirjoittaa. Lähinnä pyörittelen silmiäni lapasesta lähtevälle draamalle ja rakkauskuvausten imelyydelle. Toisaalta Riley osasi selvästi kirjo...

"Mutta vierailu oli ollut pettymys. Hän ei pystynyt tuntemaan näitä seutuja enää kodikseen. Aikaa oli kulunut, jäljellä oli enää himmeitä muistikuvia ihmisistä, joihin hänellä ei ollut enää yhteyttä. He olivat joko muuttaneet pois tai kuolleet. Missä hänen kotinsa oli, sitä hän ei enää tiennyt."  Romantiikkaa ja historiaa sujuvasti (Gummerus 2022). Martta ja Matti ovat adoptiolapsia, työläisiä taustaltaan ja nyt periaatteessa osa kohtuu varakasta tehtaanomistajasukua. Mutta Martta ei löydä paikkaansa. Komeita miehiä on joka tuutissa, mutta tärkeimmät ovat oman suvun pikkuserkku Robert ja työläiskaveri Juho. Naiko Martta vanhasta vai nykyisestä säädystään on pääkysymys. Ympärillä Venäjän sortotoimet vellovat ja Martta ja Matti osallistuvat kapinointiin. Jatko-osa Puuvillatehtaan varjossa -romaanille. Tykkäsin epävarmasta Martasta, samastuin. Jatko-osa on minusta mielenkiintoisempi kuin se eka osa Jennystä. Sortokausista saa jännittävää ajankuvaa ja Antell on käyttänyt kirjass...

 "Jere katsoi minua hetken arvioivasti japanilaissilmillään, avasi sitten esiliinansa nauhat ja laski essun pöydälle. Esko, joka räpläsi kassakonetta, veti suutaan hymyyn. Jere tarttui käteeni ja kävelimme tanssilattialle aivan Markuksen nenän edestä. Tämä tuntui sekoavan askeleissaan." Anu Joenpolven romaani Rakkautta ja raekuuroja (Karisto 2022) on toinen osa Rantakylä -sarjassa. Edellisen osan Liina pääsi avioon unelmiensa miehen kanssa ja nyt tämän kirjan päähenkilö, Marleena, on tullut Rantakylään töihin. Marleena on tullut jätetyksi ja häntä surettaa. Pian kuitenkin naapurin poika alkaa kiinnostaa häntä, ihan tahtomattakin. Miehiä tosin on useitakin tarjolla, tuleepa jopa roisto-Markuskin takaisin kosiskelemaan. Rakkautta ja raekuuroja on hyvin samanlainen romanttinen viihdekirja kuin ensimmäinenkin osa. Maalaisromantiikkaa, väärinkäsityksiä, onnistumisia ja epäonnistumisia ja tietenkin onnellinen loppu. Mutta sehän kuuluu asiaan ja siksi tämän kirjan lainasinkin kirj...

 "Itse asiassa pieni ääni sisälläni kuiskutti taas, että täällä voisi viipyä vähän pidempäänkin, jos työnhaussa ei tärppäisi kuten arvelin. Voisihan sitä työtä täältäkin käsin etsiä, ja aina tämä päihittäisi nuutumisen kaupunkikaksiossa kesäkuumalla. Äidin kanssa voisi sopia kuluista, kuten sähköstä, ja tuoda asunnoltani vähäiset viherkasvini tänne." Anu Joenpolven kirja Poutaa ja perunankukkia (Karisto 2021) on tulvillaan maalaisromantiikkaa. Liina on saapunut entiseen mummolaansa Lehtolaan järjestelemään asioita. Aluksi on tarkoitus olla vain viikko, mutta oleminen venyykin koko kesäksi. Naapurin Janne väikkyy mielessä. Toki on myös ujompi Jyri, joka viihtyy Liinan lailla kirjojen parissa. Tämäpä oli mukavan kesäinen välipala! Joenpolvi kirjoittaa todella sujuvasti ja luvut ovat mukavan lyhyitä. Liinan vaiheista oli kiva lukea. Hän on varsin tomera naisihminen ja saa paikat Lehtolassa kuntoon. Välillä hän viettää aikaa vanhan Mairen kanssa, joka on oikea kylän tietotoimist...

"Herman Winholtin hahmo vainosi Vendela Dalhusia silloinkin, kun hän käpertyi ritari Hartmanin suojaisaan syliin. Vendela oli vuosien aikana yrittänyt ratkaista Herman Winholtin arvoitusta. Oliko Herman Winholtin pahuus Vendela Dalhusin, huonon vaimon, syytä? Mutta Herman Winholt oli tehnyt kauheita tekoja jo ennen kuin tunsi Vendelan. Hän oli itse hakeutunut merirosvoksi Arnick Dalhusin palvelukseen, vaikka olisi voinut menestyä kunniallisena palkkasoturina maassa, jossa miekalle oli aina työtä." Kaari Utrion kirja Vendela (Otava 1989/Suomalainen kirjakerho) kertoo kainosta neidosta, joka on jalosukuinen mutta köyhä. Vendela Dalhus on tätinsä opilla valmis parantaja, ja hänet aiotaan naittaa vanhalle Göbelinus Holstille, Turun porvarille. Se on Vendelalle suuri tilaisuus, sillä hänellä ei ole myötäjäisiä. Käy kuitenkin niin, että Holst yrittää maata Vendelan jo ennen häitä ja Vendela kumauttaa hänet tajuttomaksi. Ei Vendela muutenkaan rakasta miestä, hänen sydämensä on vieny...

 "Tiedän, että hänellä on syynsä viipyä täällä, eikä sillä ole mitään tekemistä minun kiinnostavuuteni kanssa. Jos olisimme koulussa, veikkaisin, että hänen pitäisi palauttaa unohtunut essee huomenna. Ole kiltti ja lakkaa puukottamasta sydäntäni." Alkuperäisteos Second Impressions (2021). Kannen suunnittelu ja kuvitus: Connie Gabbert. Suomentanut Pirjo Lintuniemi. HarperCollins 2021. Tässäpä mitä ihanin kirja! En olisi koskaan uskonut sanovani näin romanttisesta romaanista, mutta nyt silmäni ovat auenneet. On olemassa hetkiä, joihin näitä kirjoja todella tarvitaan. Kirjan lähtöasetelma on aika perinteinen. Päähenkilö on 25-vuotias Ruth, joka työskentelee ja asuu seniorikodin palveluksessa. Hän tuntee itsensä ikälopuksi. Kaikki pyörii työn ympärillä. Uusi avustaja Melanie päättää löytää Ruthille miehen. Suunnitelmat menevät kovasti sekaisin, kun omistajan häikäisevän komea poika Teddy saapuu kuvioihin.  Ei tarvinne sensuroida sitä, että tietenkin vaatimaton Ruth ja häkellyttä...

 "Se alkoi, kun olin kahdentoista. Vanhempani istuttivat minut sohvalle ja kertoivat uutisensa. Äiti oli saanut diagnoosin - epäilyttävä solumuutos vasemmassa rinnassa - ja hän toisti niin monta kertaa, etten saisi murehtia turhaan, että aloin jo uskoa joutuvani kotiarestiin, jos jäisin kiinni turhasta murehtimisesta." Alkuperäisteos Beach Road (2020). Suomentanut Taina Wallin. Karisto 2021.  Emily Henryn Täydellinen päivä on romanttinen kirja. Nuori January on saanut kuulla isänsä kuoleman jälkeen, että tällä on ollut toinen nainen. Isä on myös jättänyt Januarylle kakkosasunnon, jonne January muuttaa kirjoittamaan uusinta kirjaansa. Mikään ei tunnu luonnistuvan ennen kuin hän tekee diilin naapurin kirjailijamiehen kanssa: mies kirjoittaa onnellisen kirjan ja January vakavan. Näistä aineksista olisi voinut syntyä tosi hyvä kirja, mutta ei tällä kertaa. Yleensä en lue ns. hömppää, mutta ajattelin nyt haastaa itseäni. Tiesin kyllä jo etukäteen, että kirjailijat tietenkin pääty...

 "Jenny katseli haaveillen talvista maisemaa ja hymyili itsekseen. Samassa hänen hymynsä hyytyi. Oli aivan turha elätellä mitään toiveita. He kuuluivat täysin eri maailmoihin. Amanda Levy saisi Fredrikistä hyvän aviomiehen." Gummerus 2021. Ann-Christin Antellin esikoisromaani Puuvillatehtaan varjossa kertoo nuoresta papinleskestä Jenny Malmströmistä. Jenny elää pappilassa isänsä ja heidän palvelijansa kanssa ja kulkee rouvainyhdistyksessä. Jenny on todella oikeudenmukainen ihminen eikä voi sietää köyhien ja naisten sortoa. Päättäväisesti hän aikoo tehdä oman osansa paremman maailman puolesta. Toiselta puolen romaani kertoo rakkauskiemuroista. Jenny on vielä nuori ja häntä tavoittelee yksi jos toinenkin poikamies. Jennyn pää on välillä sekaisin huomiosta ja omista tunteistaan. Kuitenkin itsellisyys on hänelle tärkeää ja vain leskinaisille suotu etuoikeus. Miten yhdistää haave itsenäisyydestä ja rakkaudesta? Osa kirjan hahmoista perustuu todellisiin henkilöihin. Antell on tehn...

"Mitä minun pitäisi sanoa? Minun pitäisi sanoa, että sinun on hirvittävän julkeaa kirjoittaa naimisissa olevalle naiselle ja väittää, että olet rakastunut häneen. Mutta mitä minä tahtoisin sanoa? Tahtoisin sanoa, etten usko, että olisit kirjoittanut niin, ellet olisi jokseenkin varma minun tunteistani.       Mitä minä ajattelin, kun se valokuva otettiin? Luulin, että tiesit, Davey. Minä ajattelin sinua."     Nuori opiskelijapoika David Graham tuskin tietää, mitä sysää liikkeelle, kun kirjoittaa ihailijakirjeen arvostamalleen runoilijalle Elspeth Dunnille. Eletään vuotta 1912 eikä kukaan osaa arvata maailman syttyvän tuleen vain kaksi vuotta myöhemmin. Toisen maailmansodan aikaan Margaret Dunn tahtoo tietää taustastaan enemmän ja alkaa selvittää äitinsä salaperäistä menneisyyttä tämän jahdatessa aaveita Lontoon kaduilla.      Kirjeitä saarelta on virkistävästi kirjeromaani! Näinä Facebook-aikoina on ihanaa lukea jotain vanhanaikaista. Tar...

Jaahas, taas yksi Devereaux luettuna. Ja kuinkas sitten kävikään... Carrie Montgomery on nuori ja naiivi, ja rakastuttuaan mieheen valokuvan perusteella, hän menee tämän kanssa naimisiin huijaamalla olevansa sellainen kova työihminen, jonka mies haluaa. Tästä luonnollisesti ei seuraa hyvää. Ääh, petyin. Tiedän tiedän, hömpän genressä on epäuskottavia käänteitä ja yleensä ne eivät minua häiritse, mutta tämä kyllästytti. Tai siis nopeaan tahtiinhan tätä luki ja ei malttanut oikein laskea käsistään, mutta lopputunnelma on vähän pettynyt. Pidin kovasti Ylämaa- sarjasta, ja tämäkin Carrie on kaiketi jotain sukua sarjan Montgomeryille. Vai onko? Carrien veli Ring ja tämän oopperalaulaja-vaimo LaReina mielestäni seikkailivat jossain näistä kirjoista. Varsinkin tuo nimi LaReina on niin tuttu... No, en heitä vielä kirvestä kaivoon. Devereaux on parhaimmillaan erittäin hyvä kirjailija ja aion kyllä lukea vielä ainakin yhden hänen kirjoistaan. Muistaakseni Ylämaan lupausta en ole lukenut......

Harlekiini-hömppää! Katherine Cunnigham on vaarassa joutua velkavankeuteen veljensä Philipin takia, ja ainoaksi keinoksi jää avioitua kuolemaantuomitun kanssa, kuoleman mukana kun sekä miehen että vaimon mahdolliset velat mitätöityvät. Sitten paljastuukin, ettei mies ole syyllinen ja Katherine tulee epätoivoiseksi, kun mies ei suostukaan liiton mitätöimiseen, vaan väen vängällä haluaa maksaa velan. Sitä ei Katherinen ylpeys sulata... Ihanan viihdyttävä pokkari! En ymmärrä monien kirjaihmisten karsastusta Harlekiineja kohtaan. Ne kun ovat "kioskikirjallisuutta". Entä sitten? Ne ovat juonivetoisia eivätkä vie kauan, ja ei, niitä ei ole kirjoitettu huonosti, ainakaan minusta. Miksi jatkuvasti hölistään kirjojen viihteellisyydestä ja haukutaan kirjailijoita viihdekirjailijoiksi, kuin viihteellisyys olisi mustin synti, johon ihminen voi syyllistyä? Niitähän suuri yleisö ostaa. Onko Harlekiini-vihan takana jonkin sortin naisviha? Tyypillisimmät Harlekiinien lukijathan ovat vanh...