Ankin kirjablogi

"Historia on helposti vain vuosilukuja, hallitsijoita, sotia ja taloudellisia lukuja. Tarinat ihmisistä katoavat - varsinkin kun kyse on ikävistä asioista. Tähän kirjaan on koottu Helsingin pimeää puolta keskustan alueelta. Kyse ei ole vain murhista tai ryöstöistä, vaan pimeä puoli ulottuu myös harmaalle alueelle. Osa tapahtumista voidaan luokitella myös ikäviksi muistoiksi." Jarkko Sipilä tuli tunnetuksi urastaan rikostoimittajana ja dekkaristina, mutta hän kirjoitti myös vuonna 2018 faktakirjan Helsingin pimeä puoli - 100 karua tapausta (Tammi). Siinä hän esittelee Helsingin alueen rikoksia ja muita ikävyyksiä. Rajausta on kuitenkin tehty eikä tässä ole mukana esimerkiksi varsinaisen Itä-Helsingin juttuja tai muitakaan lähiötapauksia.  Sipilä on valikoinut juttujaan varsin historiallisella perspektiivillä, sillä 1800-luvulle sijoittuvia tapauksia on melko monta. 2000-luvun tapauksia on todella vähän. Kirjassa on myös sikäli historiallisia kuvauksia, että Suomen sisällissot...

 "Olen koonnut kirjan luvut erilaisia julkisia lähteitä käytttäen, esimerkiksi dokumenttisarjoja, uutisartikkeleita, podcasteja ja kirjoja hyödyntäen. Olen myös lukenut rikosten tekijöiden ja uhrien omaisten sekä tutkijoiden haastatteluja ja hyödyntänyt teksteissä heidän kommenttejaan. Jos kirjoitan huhusta, omasta mielipiteestäni tai spekuloin jollakin, se on merkitty tekstiin selkeästi." Tilda Laaksonen on kirjoittanut true crime -genreen kuuluvan kirjan Jäljillä 2 - Kiehtovia rikosmysteerejä maailmalta  (Otava 2023). Hän pitää PodMe:ssa Jäljillä-podcastia, josta on tullut myös alun perin tunnetuksi. Kirjoitukseeni ensimmäisestä Jäljillä -kirjasta pääset tästä . Pidän siitä, miten asiallisesti ja varsin neutraalisti Laaksonen kirjoittaa rikoksista. Tällä kertaa hän on valinnut vain eurooppalaisia tapauksia ja sehän sopii minulle mainiosti: en koskaan ole ollut erityisen kiinnostunut amerikkalaisista rikoksista. Eksoottisin rikospaikka on epäilemättä Vatikaani, jossa katosi ...

"Valkoiset tytöt tuntuivat kuplivan itsevarmuutta ja iloa, josta olisin halunnut saada edes pisaran. Minun silmissäni kaikki heidän elämässään tuntui hohtavan valoa, joka ei koskaan osuisi minuun. Kuvittelin, millaista olisi olla heidän kaltaisensa ja elää heidän elämäänsä. Miltä tuntuisi valita aamuisin vaatteensa itse ja viettää koulun jälkeen aikaa muiden tyttöjen kanssa? Miltä tuntuisi olla muiden seurassa vapautuneesti, tarkkailematta jatkuvasti sitä, että jokin omassa käytöksessä, puheissa tai ulkonäössä tekisi ulkopuolisuudesta vielä syvempää kuin mitä se väistämättä oli?" Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen yhteisteos Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin (WSOY 2022) on erittäin informatiivinen, koskettava ja tärkeä. Se on Ahmedin oma tarina somalina Suomessa, siitä miten hän alkoi kyseenalaistaa patriarkaalista kulttuuria, löysi Allahin "omin päin" Englannissa ja miten hänestä tuli ihmisoikeusaktivisti.  Ahmed oli vasta kolmen heidän perheensä muuttaessa S...

 "Jos joskus olet luullut, että masentunut ihminen haluaa olla onnellinen, olet väärässä. Onnellisuus on hänelle ylellisyyttä, jota ei kannata tavoitella. Hän haluaa vain, että tuska menee pois." Matt Haig kirjoittaa kirjassaan Syitä pysytellä hengissä (Aula & Co 2021, suomentanut Jaakko Heinimäki) masennuksesta ja ahdistuksesta. 1999 Haig sairastui pahaan masennukseen ja ahdistukseen. Hän päätti jo päättää päivänsä ja seisoi ibizalaisella jyrkänteellä valmiina hyppäämään. Sitten mieleen tuli kuvia omista vanhemmista ja tyttöystävästä Andreasta. Niin kuluneelta ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus pelasti Haigin. Eikä vain tuon kerran, vaan yhä uudestaan ja uudestaan. Haigin teksti on yhtä aikaa helppolukuista ja toisaalta aihepiirinsäkin puolesta väkevää. Siinä ei ole mitään siloittelua, vaan mielenterveysongelmien karu arki tulee selkeästi esille. Haig koki sairastaessaan suorastaan eksistentiaalista kauhua eivätkä ahdistukseen määrätyt lääkkeet auttaneet, vaan...

 "En voinut tehdä enempää. En voinut syödä Oskarin puolesta lääkkeitä, en käydä kouluja, enkä elää Oskarin puolesta. Piti yrittää luottaa siihen, että elämä kantoi ja soljuisi omalla painollaan eteenpäin." Venla Kuoppamäen pojastaan Oskarista kirjoittama kirja "Sun poika kävi täällä" (Teos 2022) on hyvin koskettava. Oskari on täyttämässä 18, kun asiat alkavat mennä huonolle tolalle. Silmät punottavat "pajauttelusta" ja käytös muuttuu. Käytös on niin pelottavaa, että Kuoppamäki tekee itse lastensuojeluilmoituksen. Oskarin lyhyt loppuelämä onkin sitten erilaisia laitoksia, hatkoja ja välillä parempiakin jaksoja omassa kämpässä. Ensin lääkärit kääntyvät kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosiin, kunnes joka syksy voimistuva psykoottisuus keikauttaa sen skitsoaffektiiviseksi häiriöksi. Se on skitsofrenian ja kaksisuuntaisen välimaasto, jossa on siis piirteitä molemmista sairauksista. Koko lukemisen ajan hämmästelin Kuoppamäen jaksamista, joka toki koko ajan...

 "USEIN EN POISTU ASUNNOSTA KOKONAISEEN PÄIVÄÄN NÄEN AURINGON NOUSEVAN NÄEN SEN LASKEVAN ISTUN PIMEÄSSÄ EN LUE EN KIRJOITA EN KUUNTELE MUSIIKKIA AJATTELEN HALVEKSIEN IHMISIÄ JOTKA KIRJOITTAVAT KUOLEMASTA JOTKA KEIMAILEVAT KUOLEMALLA MAALAAVAT KUOLEMAA KUOLEMA KULKEE RINNALLAMME SE ON TODELLINEN SE EI OLE KAUNOKIRJOITUSTA EI MITÄÄN VITUN KUVITELTUA KÄRSIMYSTÄ SE ON TODELLISTA SE ON MUURI SE SAA MINUT RAIVOSTUMAAN SURUNI TEKEE MINUSTA RAIVOSTUNEEN VIHAMIELISEN OLEN RAIVOISSANI SIITÄ ETTÄ OLEN ERISTYKSISSÄ SURUSSANI VIHAAN TAIDETTA VIHAAN KAIKKEA SITÄ MITÄ ITSE OLEN ENNEN KIRJOITTANUT KUOLEMASTA EN USEINKAAN POISTU ASUNNOSTA MONEEN PÄIVÄÄN ISTUN PIMEÄSSÄ ISTUN PIMEÄSSÄ EN LUE EN KIRJOITA EN KUUNTELE MUSIIKKIA" Naja Marie Aidt on kirjoittanut vavisuttavan kirjan Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin - Carlin kirja (S&S 2018, suomentanut Katriina Huttunen). Aidtin poika Carl on kuollut. Carl söi sientä ystävänsä kanssa, joutui äkilliseen psykoosiin ja lopulta...

 "Onhan sinulla kaikki ihanat muistot", sanoivat ihmiset myöhemmin ikään kuin muistot toisivat lohtua. Eivät tuo. Muistothan liittyvät menneeseen aikaan, johonkin mitä ei enää ole. Muistot ovat komeron uumenista paljastuvia koulupukuja, haalistuneita ja halkeilleita valokuvia, kutsuja sellaisten ihmisten häihin, jotka eivät ole enää naimissa, lehtisiä sellaisten ihmisten hautajaisista, joiden kasvoja ei enää muista. Muistot ovat sitä, mitä ei enää halua muistaa." Joan Didion kirjoittaa kirjassaan Iltojen sinessä (Like 2011, suomentanut Kirsi Luoma) kaipauksesta ja vanhuudesta. Hän on menettänyt sekä miehensä että aikuisen tyttärensä. Muistot tyttärestä täyttävät hänen mielensä. Samalla Didion kysyy itseltään kipeitä kysymyksiä äitiydestään. Epäonnistuiko hän? Oliko Quintanalla liian epätavallinen lapsuus? Miksi Quintana niin kovasti esitti lapsena aikuista? Miksi hänellä oli niin rajuja mielialanmuutoksia, että hän välillä halusi kuolla, tulla haudatuksi maan alle? Viim...

Torey Hayden on tullut tunnetuksi vaikeiksi leimattujen lasten ja nuorten auttajana. Hänellä on monenlaista koulutusta tukenaan ja hyvä ihmistuntemus. Olen lukenut useita, ellen lähes kaikki hänen kirjansa. On kiehtovaa lukea siitä, miten hän vähitellen saa lasten luottamuksen puolelleen ja onnistuu auttamaan ainakin vähän. Kirjassaan Näkymätön tyttö (Otava 2022, suomentanut Jussi T. Kivi) Hayden kohtaa suuren haasteen. Tyttö, Eloise, tulee henkilökohtaisesti tapaamaan häntä, kun hän on pitämässä tuntia köyhistä oloista tuleville erityislapsille. Käy ilmi, että tytöllä on hyvin traumaattinen ja repaleinen tausta sekä vaikeuksia sitoutua Haydenin auttamisyrityksiin. Jääräpäisesti Hayden koettaa auttaa yhteiskunnan rakenteiden antamissa puitteissa. Minulle hyvin kiinnostavaa antia olivat lyhyet kuvaukset Walesin järjestelmästä. Hayden on amerikkalainen, joten hän yllättyy. Walesissa on julkisrahoitteista lastensuojelua, mutta mukana ovat myös kolmannen sektorin hyväntekeväisyysjärjestöt...

Senja on pieni tyttö, jota alkaa äkisti sattua mahaan. Painoa on pudonnut ja yleiskunto alkaa laskea. Varpu huolestuu ja vie tytön lääkäriin. Tuomio: vaikeasti hoidettava syöpä. Tämä tilanne on kirjan lähtökohta. Mitään varsinaista draaman kaarta tähän ei väkinäisesti vedetä, vaan Varpu toteaa jo kirjan alussa, että Senja kuolee. Kirja on toki Senjan tarina, mutta sen rinnalla kulkee selviämisen ja valon tie. Varpu Hintsanen ja Emilia Saloranta ovat kirjoittaneet kirjan Valo joka ei kadonnutkaan (WSOY 2021). Se ei päästä lukijaansa helpolla: väistämättä alkaa kulkea myötäeläjänä Hintsasen perheen kivuliaalla matkalla. Lapsia on useampia, ja Varpu syyllistää itseään siitä, että leijonanosa ajasta menee Senjalle. Aina vain ei ole täydellisiä tilanteita ja lähtökohtia. Juuri tämä ajatus on jatkuva teema: elämä osaa olla hyvin arvaamatonta ja kontrollin ulottumattomissa.  Hintsaset päättävät kuitenkin jo varhain, että iloa tuotetaan niin paljon kuin mahdollista. Syöpä sanelee reunaehd...

 Mies ja pyörä matkalla maailman ääriin. Montenegrossa odottaa kuitenkin yllätys: tienposkessa  pikkuinen kisu. Eihän eläinystävä voi sitä siihenkään jättää. Miehellä ei ole aavistustakaan, millaisen seikkailun pyörteisiin hän päätyy. Dean Nicholsonin Nalan maailma ( Nala's world: One man, his rescue cat and a bike around the globe , suomentanut Veera Kaski, WSOY 2021) on kerta kaikkiaan ihana! En normaalisti lue matkakirjoja, koska en ole matkailijaihminen, mutta tämä teos sulatti sydämeni. Nala on aluksi takkuturkkinen ja onneton tyyppi, mutta hyvällä hoidolla siitä sukeutuu virkeä seikkailija. Uskokaa tai älkää, se kiintyy mieheen, Deaniin, niin että seuraa tyytyväisenä sitä pyörän selässä! Seikkailuja riittää niin, että heikkopäistä (minua) vähän jo hirvitti. Tuurilla Dean salakuljettaa kissan rajan yli, mutta saa sen verran älliä päähänsä, että hankkii Nalalle asianmukaiset paperit. Välillä myrsky koettelee, tulee auringonpistos, karhu vaanii telttaa, yksi pelastettu koi...

 "Tämä median luoma supernainen, joka on myös aina iloinen, hyväihoinen, hoikka eikä koskaan väsynyt, kuin irvikuva normaalista naisesta. Tämän rinnalla jokainen voi tuntea huonommuutta ja jostain syystä sen sijaan, että olisimme rehellisesti sitä mitä olemme, yritämme väkisin muokata itsestämme jotain, mikä ei välttämättä ole edes geneettisesti mahdollista. Alkaa noidankehä. Väsymme, kun meidän pitää pystyä hoitamaan nämä kaikki asiat. Masennumme, kun emme pysty laihduttamaan, ja koemme yksinäisyyttä, sillä yrittäessämme täyttää päivän täydellisyyslistaa emme ehdi tavata ystäviämme. Osittain normaalia ja ohimenevää, mutta osittain sairastuttavaa. Yksinäinen soturinainen, joka pärjää ilman apua." Taitto: Reima Flyktman. Kuvat: Magi Viljanen. Kansi: Marko Tapani. Readme.fi 2017. Olen lukenut paljon syömishäiriöistä, mutta harvemmin saa lukea näin suorasukaista kuvausta aiheesta. Laura Tuomarila todella panee itsensä likoon kertoessaan, millaista on olla ensin anorektikko ja se...

  "Kaltaisiani on tässä maailman onnellisimmaksi kutsutun kansan joukossa kymmeniätuhansia. Kukaan ei ole toista parempi, mutta jokaisella on oma tarinansa. Toivoisin, että jokainen päihderiippuvainen ja henkisesti sairas ihminen saisi hoitoa, ymmärrystä ja välittävän kuuntelijan." Kansi: Perttu Lämsä. Into Kustannus 2021 Kirjan päähenkilö on nuori Jenna K. jolla on takaan monivaiheinen ja risainen elämä. Taustalla on alkoholiriippuvainen biologinen äiti, jonka takia Jenna ja hänen veljensä Juhani otetaan huostaan. Äiti tekee mitä sattuu ja huostaanotto pitkittyy. Lopulta lapset päätetään sijoittaa perheisiin. Ikävä kyllä he eivät pääse samaan perheeseen. Jenna reagoi asioihin voimakkaasti. Hänellä on raivokohtauksia ja kaikenlaista ongelmakäyttäytymistä, joka kiihtyy murrosiässä. Ensimmäisen kerran alkoholi astuu kuvioihin jo 9-vuotiaana! Myöhemmin mukaan tulevat myös huumeet. Myös Juhani on tahoillaan ongelmissa ja päihderiippuvainen. Sisarusten elämä on kuoppaista ja molem...

 "Eerikan tarinassa on toinen toistaan surullisempia tapahtumia ja yksityiskohtia, ja kaikki ne aiheuttavat ahdistusta sekä epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Erityisesti turhautuneisuuden tunne siitä, miten tämä kaikki olikaan mahdollista, on läsnä varmasti koko kirjan lukemisen tai kuuntelemisen ajan. Eerikan tarina herättää siis vahvoja tunteita, ja se on ymmärrettävää. Kirja ei sovikaan kaikista herkimmille." Taitto: Leena Seppänen Lenape Design. Deadline Kustannus 2020. Eerika kertoo isänsä ja äitipuolensa murhaamaksi joutuneen Vilja Eerikan tarinan. Vilja oli kuollessaan vasta 8, ja hän kuoli väkivaltaisesti äitienpäivänä 2012. Tapauksesta tuli Suomessa iso ja sitä käsiteltiin julkisuudessa monelta kantilta. Miettisen kirja on summaus ja tarkennus siitä, mikä johti poikkeukselliseen väkivallantekoon. Kirjassa on lukuja ja pienempiä osioita, jotka on eritelty päivämäärittäin. Tarina alkaa vuodesta 2010. Vilja Eerika oli ollut lastensuojelun asiakas miltei koko pienen ikäns...

  "Kirja kertoo Kuulista, joista osa eksyi. Suojelusenkeleistä, jotka siipien sijaan kantavat kuluneita nahkaliivejä. Veljien vahvasta siteestä. Vanhan liiton kirjoittamattomista pykälistä. Toivon tekstin luovan väkivallan uhreille uskoa siitä, että pelon ei tarvitse olla ikuista." Tammi 2020. Tara Koivukosken Rikottu enkeli on rankka selviytymistarina väkivallasta ja pelosta. Taran elämässä moni asia on pielessä alusta asti: kotona vallitsee vanhoillisen uskonnollinen, kireä ilmapiiri, isä lyö äidin katsoessa vierestä ja sisko terrorisoi elämää minkä ehtii. Päälle tulee vielä koulukiusaaminen, joka murentaa itsetuntoa lisää. Tämä kaikki on kuitenkin vasta alkusoittoa Taran tuleville koettelemuksille, joihin kuuluu väkivaltaisia miehiä ja seksuaaliväkivaltaa. Tämän kirjan lukeminen oli kivulias matka. Ei siksi, että se olisi huonosti kirjoitettu. Päinvastoin, teksti soljuu eteenpäin pakottomasti ja kirja on selkeän kronologisesti rytmitetty. Taran elämässä on kuitenkin niin ...

  "Lastensuojelu halusi hänet pois järjestelmästään, mieluiten niin, että hän palaisi perheensä luo, ja jos se ei onnistuisi, hänet haluttiin sijoittaa johonkin sopivaan sijaisperheeseen. Minun tehtäväni oli auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa parhaani mukaan." Alkuperäisteos Lost Child (2019). Suomentanut Seppo Raudaskoski. Otava 2020. Torey Hayden on pitkän linjan opettaja ja terapeutti, joka auttaa traumatisoituneita lapsia. Kirjassaan Satutettu lapsi hän kertoo Jessiestä, jolla on monenlaisia ongelmia. Jessie on sytyttänyt tulipaloja, rääkännyt koiraa ja lisäksi hän kertoo valheita toisensa perään. Edes ammattilaiset eivät oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Alku Jessien kanssa on hankalaa. Hän koettaa aina päässä tilanteissa niskan päälle ja hän vastustaa kaikkea, mitä Hayden haluaa hänen kanssaan tehdä. Vähitellen Hayden saa tytön kuitenkin tekemään asioita kanssaan. Paras houkutin ovat aidonnäköiset käsinuket, jotka Jessie panee tekemään milloin mitäkin Haydenin...

"'Sodomiittinen synti' (sodomitisk synd) ei Ruotsin valtakunnassa viitannut eläimeensekaantumiseen, jonka oikeustermi oli tidelag. Tältä pohjalta voi todeta, että pappilanrengit Heikki Mikonpoika ja Heikki Pekanpoika ovat Suomen ensimmäiset nimeltä tiedetyt homot." Teemu Keskisarjan tietokirja Kyynelten kallio (Siltala 2011) kertoo siitä, mihin alaotsikko viittaa; seksistä ja väkivallasta. Ruotsin alaisen Suomen rahvaan historia on kaivettu esille eri tekstilähteistä, pitkälti oikeuden pöytäkirjoista. Kertomus on sinänsä hyvä termi, että tapaukset on tuotu kansantajuisesti ja mielenkiintoisesti romaanimaisessa muodossa. Itse kuitenkin määrrittelen kirjan tietokirjaksi sen suurehkon viittaus/lähdemateriaalin vuoksi.      Muistan, että kirjasta kohistiin viime vuonna,ainakin Ilta-Sanomissa. Homo-aihe oli tietysti raflaavasti esillä ja eläimiinsekaantuminen myös. Kuinkas muutenkaan, mikäänhän ei tunnetusti myy niin kuin seksi ja väkivalta. Parasta onkin, jos ne o...

""Mitä hän pelkää? Luuletko, että hän pelkää nimenomaan puhumista? Oman äänensä kuulemista?" Jeff piti taas pienen tauon ja vilkaisi minua. "Vai sitä, mitä se ääni voisi sanoa, jos hän rupeaisi puhumaan?" Torey Haydenin järjestyksessään kolmas kirja Häkkipoika ( Murphy's Boy , Otava 2008, suomentanut Seppo Raudaskoski ) kertoo 16-vuotiaasta Kevinistä , joka on sulkenut itsensä häkkiin niin fyysisesti kuin henkisestikin. Puhumisen lopettanut teinipoika piiloutuu pöydän alle ja tekee ympärilleen tuoleista vankilan. Vaikeammin murrettava on kuitenkin väkivallan ja laiminlyöntien sävyttämän lapsuuden tekemä psyykkinen vankila. Haydenin on otettava kaikki keinot käyttöön saadakseen pojan irti peloistaan ja pakkomielteistään.      Olipas kiehtova ja mukaansatempaava kirja! Olen lukenut Haydenilta aiemmin vain Nukkelapsen , josta pidin myös, mutta Häkkipoika on huomattavasti kiinnostavampi. Siinä missä Nukkelapsi on ilmeisesti fiktiota (löytyy kirjastosta fik...

"Tullessani paikalle näen sokaistuneiden silmieni läpi: sinä makaat metsässä lumessa kiven juurella silmät kiinni kasvoissa levollinen ilme.      Näen nukkuvan enkelin." Petter Sairasen neljäs romaani Muisti on unta (Helsinki-kirjat 2012) on haikea tositarina vaimonsa ja lapsensa menettäneestä miehestä. Sairanen muistelee lämmöllä menneitä päiviä, lähinnä tytärtään, mutta myös jo aiemmin kuollutta vaimoaan. Hän on ammattimainen purjehtija ja kulkiessaan vesillä hän kertoo preesensissä tuntojaan. Heti emme saa tietää, minne hän on matkalla. Hyvin alussa kuljemme hänen mukanaan Saran viimeiseen päivään, kun hän hymyilee isälleen illalla viimeisen kerran sanoen "Tulen kohta takaisin" ja lähtee yöpakkaseen. Parin päivän etsinnän jälkeen isä löytää metsästä jäätyneen enkelin.      Pidin kovasti tästä kirjasta. Lukukokemus tosin oli mitä oli, sillä tämä teos sai olla epäkiitollisesti viimeinen maratonini kirja. Kisaväsymys alkoi painaa ja pitkä...

"Mä en haluu olla, jos äiti ei rakasta mua." Marja-Leena Parkkinen kokosi suomalaisten ja suomenruotsalaisten homoseksuaalien sekä heidän vanhempiensa tarinoita yksiin kansiin parisuhdelain päätöksen aikoihin. Ihmisiä ja tarinoita löytyy laidasta laitaan, joillain oman identiteetin löytäminen on vienyt vuosikymmeniä, joillain on ollut vaikeuksia hyväksyä se. Lähipiirin reaktiota on pelätty ja toisinaan se pahin peikko on ollut vain siellä omassa päässä. Ikävä kyllä löytyy niitäkin tarinoita, joissa vanhemmat ovat suhtautuneet todella ikävästi. Oikein mainio kirja! On mielenkiintoista lukea muiden kaltaistensa ajatuksia eri vuosikymmeniltä. Tämä myös itketti välillä kauheasti, varsinkin alussa. Ihmisten pelko itsestään ja muiden suhtautumisesta oli riipaisevaa luettavaa, josta hyvänä näytteenä tuo tekstini alussa oleva sitaatti.   Kaikkein järjettömimmiltä tuntuivat kahden isän reaktiot heidän kuullessaan poikansa homoudesta: ensimmäinen halu oli ollut tehdä itsemurha! M...

Erittäin helppo- ja nopealukuinen kirja! Lainasin sen eilen kirjastossa käydessäni ja luin samana oltana kokonaan, lähes putkeen vieläpä. Jani Toivolan ja Johanna Korhosen tarinat olin lukaissut pika pikaa aiemmin, mutta luin ne nyt uudestaan. Kirja nimensä mukaan valottaa erilaisten suomalaisten julkimoiden elämää homoutensa/lesboutensa kanssa. Mukana ovat tanssija Tiina Lindfors, kansanedustaja Oras Tynkkynen, toimittaja Johanna Korhonen, stylisti Teuvo Loman, toimittaja-juontaja-näyttelijä Jani Toivola, majuri Petri Ålander, kilpauimari Aija Harju, kanavajuontaja Manne Maalismaa, ohjelmapäällikkö Mikko Silvennoinen, perhesosiologi Juha Jämsä, Setan puheenjohtaja Outi Hannula ja juristi Rainer Hiltunen. Lisäksi on muutaman asiantuntijan mielipiteitä sekä kirkon kanta homouteen/lesbouteen ja sen piirissä tehdyt tutkimukset. Kirja oli oikein mukavaa luettavaa, mitä nyt kirkko-osio ja Raamatun kohdat pistivät välillä vihaksi. Joskus sitä toivoo, ettei koko Raamattua olisi edes kirjo...