Ankin kirjablogi

 "Portti avautui, ja pihaan syöksyi Hryhorivna. Hänen salaatinvihreä aamutakkinsa oli liimautunut ylhäältä häneen kiinni, sillä hän oli hikoillut, ja se liehui alhaalta, sillä hän juoksenteli ja kurkki joka paikkaan: "Vladik! Vladik! Paikka! Paikka!" Paikka tuli venäjäksi. Vladik oli vanha ja kotoisin Dniprosta, eivätkä koiranomistajat sen pentuaikana aavistaneet, että koulutetut koirat voisivat ymmärtää ukrainaa. Oli jotenkin surkuhupaisaa, että Hryhorivna puhui ihmisten kanssa ukrainaa, mutta kuolaavan koiransa kanssa vaihtoi heti venäjään: Maahan!" Jevhenija Kuznjetsovan uutuuskirjassa Tikapuut (Aula & Co 2024, suomentanut Eero Balk) suvussaan oudokkina elänyt Tolik on juuri ostanut ison talon Aurinkorannikolta. Hän aikoo elää rauhassa ilman rasittavia ihmissuhteita, mutta saman tien syttyy Ukrainan sota. Niinpä joukko perhettä ja sukulaisia eläimineen saapuu karavaanina Tolikin kotiin ja asettuu meluisasti taloksi. Vaikka taustalla on koko ajan sodan traged...

 "Isä Camillo oli niitä miehiä, joiden suu ei jää tuppeen. Kerran kylässä oli sattunut ikävä tappelunnujakka, jossa oli heilunut mukana jopa vanhoja tilanomistajia ja tyttöjäkin. Messua toimittaessaan isä Camillo oli sävyisästi alkanut tavanomaisen saarnan, mutta kun hän sitten äkkiä huomasi juuri eturivissä erään noista säädyttömistä pukareista, hänen sisunsa kuohahti, ja puheensa keskeyttäen hän heitti verhon ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen päähän, ettei tämä kuulisi, pani nyrkkiin puristetut kätensä puuskaan ja lopetti saarnan omalla tavallaan. Ja niin jylisevänä lähti ääni tuon suurikasvuisen miehen suusta ja niin perin pohjin hän suolasi heitä sanoillaan, että pienen kirkon katto tärisi." Giovanni Guareschin klassikkoteos Isä Camillon kylä (alun perin ilmestynyt 1948, Suuri Suomalainen Kirjakerho 1972, lyhentäen suomentanut Helka Hiisku) on hauska ja paikoitellen jopa hulvaton satiiri. Kirjan keskiössä on perinteisyyttä edustava isä Camillo ja hänen vastaparinaan p...

 "Jos tämä sisäsiittoinen sontaläjä olisi tv-sarja, se olisi sellainen painostavan pysähtyneisyyden leimaama sarja, jossa tekijöiden tavoitteena olisi True Detective -henkinen tyylikäs karujen laitamaiden kuvaus. Tekijät kertoisivat, että yksi sarjan päähenkilöistä on tämä kylä, jossa kaikki tietävät jotain, mutta kukaan ei uskalla puhua. Sitten aivan yllättäen sarjan budjetti leikattaisiin viidesosaan sovitusta ja rahan ja lahjojen puutteessa lopputulos olisikin Ylen lamakauden maalaiskomedia helvetistä. Eikäs edes kunnon helvetistä, vaan juuri sellaisesta kämäisestä helvetistä, jollaisen Säätäjä-Vitikainen väkersi helluntaiseurakunnan näytelmään toissa vuonna. Tästä maalaiskomediasta kuitenkin puuttuisi kaikki komedia ja draamakin olisi pelkää mökkiriitaa, tieriitaa, naapuririitaa ja perintöriitaa jostain rupisesta kuparipannusta." Pilvi Hämäläinen on luonut melkoisen keitoksen pikkukaupungin tärähtäneistä ihmisistä esikoisromaanissaan Cinderella (Otava 2022). Hämäläinen s...

 "Olet tänään viidenkuudetta. Jos naisen voidaan koskaan sanoa olevan turvassa epämieluisien ihailijoiden päättäväiseltä hellittämättömyydeltä ja omapäisten isien julmalta vainolta, varmasti sen täytyy olla tässä vaiheessa elämää." Jane Austenin Uskollinen ystävänne (Tammi 2007, esipuhe ja suomennos Inkeri Koskinen) on eräänlainen kokoomateos aiemmin suomentamattomia lyhyehköjä tekstejä. Se sisältää Koskisen alkusanat ja kirjeromaanimuotoiset tarinat Kolme sisarta , Rakkaus ja ystävyys , Lesleyn linna sekä Lady Susan . Koskinen tuo esiin Austenin huumorin erilaisuuden eri romaaneissa: välillä se on selkeästi satiiria, joskus tarina on käänteiltään aivan selkeästi naurattava ja joskus huumori on hyvin hienovaraista. Kolme sisarta on huvittava tarina kolmesta nuoresta tytöstä, joita periaatteessa tavoittelee sama mies. Mies, herra Watts, vain on vanhahko ja omapäinen, mutta toisaalta taloudellisesti järkevä satsaus. Herra Wattsin pääkohde on Mary, mutta selvää on, että hän o...

"kanttorihuolet ovat virinneet toden teolla, se minun on välttämättä todettava miten varmistua tasosta? moni kanttori tempaisee tahattomasti riitasoinnun - taikka vasiten -, ja niin ovat maahanpanijaiset vesitetyt ehkä voin itse toimia kanttorina ehkä en voi suunnitelmani on se, että opetan puolisolleni ylipäätään joitakin nuotteja suhteemme kohenee, jos tiedämme samoja asioita hän ei suinkaan hahmota, mikä on kolmisointu minä elän koko ajan sanoisinko täydessä ymmärryksessä siitä, mikä on vaikkapa duurikolmisointu, kun taas puolisoni elää päivästä toiseen täysin tietoa vailla" Eeva Turusen romaani Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (Siltala 2022) on hykerryttävä kuvaus arkkitehtinaisesta, jolla alkaa pakka hajota. Hän on seurannut ukkinsa jalanjälkiä ammattinsa suhteen, ja äärimmäisen pedantilla ukilla on ollut melkoisesti vaikutusta päähenkilön muuhunkin sielunelämään. Kirja koostuu hajanaisista fragmenteista, joista osassa ukki on jo kuollut ja hautajaisia järjestellään ja...

 "Torstain murhakerho?" Chris kysyy. "Sillä nimellä he itseään kutsuvat. Heitä on neljä, sellainen pieni jengi." Chris nyökkää. "Olen tavannut Ibrahimin ja Ron Ritchie -paran. Kuuluvatko hekin jengiin?" Donna nyökkää. Hän ei lainkaan ymmärrä, miksi Chris sanoo Ronia paraksi, mutta jollain tavalla Elizabethin täytyi olla asian takana. "Mennäänkö käymään? Elizabeth sanoo, että Jason Ritchie on paikalla." "Elizabeth?" Chris sanoo. "Hän on heidän..." Donna ajattelee. "En tiedä, miksi häntä kutsuisi. Se mitä Marlon Brando oli Kummisedässä ." Richard Osmanin humoristinen brittipehmodekkari Torstain murhakerho (Otava 2021, suomentanut Arto Schroderus) on hauska ja myös liikuttava. Joukko innokkaita amatöörietsiviä asuu Coopers Chase -nimisessä kylässä. Asiasta tekee poikkeuksellisen se, että he ovat lujasti vanhuusiässä. Vanhojen tapausten selvittely saa jäädä, kun kylän osaomistaja Tony Currain murhataan kotiinsa. Voisiko...

"Kyllä", muori Säävirkku vastasi. "Talventakoja uskoo, että sinä olet... niin, hänellä on monta nimeä. Kukkien Valtiatar on kaunis nimi. Taikka Kesänainen. Hän tekee kesän, samalla tavalla kuin talventakoja tekee talven. Talventakoja uskoo, että sinä olet se nainen." "Hyvä on", Tiffany sanoi. "Mutta mehän tiedämme, että hän on väärässä, vai mitä?" "Tuota... ei aivan niin paljon väärässä kuin haluaisimme hänen olevan", neiti Puutiainen sanoi..." Tiffany Särkynen seikkailee jälleen! Osassa Talventakoja (Karisto 2007, suomentanut Mika Kivimäki) Tiffany on noitaopissa neiti Kuusisen luona, ja he menevät katsomaan perinteikästä Morris-tanssia. Tanssin aikana kesä ja talvi vaihtavat osia vuodenaikojen mukaan. Tiffany kuitenkin täysin järjettömästi hyppää tanssiin mukaan ja saa asiat pahan kerran sekaisin. Talven synnyttävä talventakoja rakastuu häneen ja pian merillä on Tiffanyn mallisia jäävuoria ja lumihiutaleetkin ovat Tiffanyita. On...

Mikä päivä. Ford Prefect tiesi, ettei sillä ollut huishevonpöläyksen merkitystä hajotettiinko Arthurin talo vai ei. Arthur sen sijaan oli levoton. >>Voimmeko me luottaa häneen?<< hän kysyi. >>Me voimme luottaa häneen maailmanloppuun saakka<<, Ford vakuutti. >>Ihanko totta?<< Arthur hämmästeli. >>Se on pitkä aika.<< >>Itse asiassa noin kaksitoista minuuttia<<, Ford sanoi. >> Tulehan nyt, minä tarvitsen ryypyn.<< Douglas Adamsin scifiparodian klassikko Linnunradan käsikirja liftareille (WSOY 2005, alun perin suomeksi 1989, suomentanut Pekka Markkula) on melkoista tykitystä! Arthur saa tietää eräänä aamuna, että hänen talonsa tuhotaan ohitustien vuoksi. Hän järkyttyy ja suuttuu ja asettuu makaamaan puskutraktorien eteen. Siitä hänet äkkää hänen ystävänsä Ford Prefect, ihmisenä esiintyvä mutta oikeasti Betelgeuze-planeetan asukas. Ford on Linnunradan peukolokyytiläinen, mutta jostain syystä juuttunut Maapallolle 15 vu...

 "Verenpainelääkitys kuivattaa suun niin tehokkaasti, ettei pysty käynnistämään eikä pysäyttämään työhevosta. Jos on verenpainelääkitty ja hevospelin kyydissä, on vain tyydyttävä joko istumaan paikallaan ätvöttävän hevosen kärrissä, tai siedettävä sitä haipakkaa jota hepo sattuu sillä hetkellä pinttelemään." Markus Kajon Tandem-Kentauri eli Kettusen jo mones kirja (Docendo 2018) on riemukasta verbaliikan ilotulitusta! Kajo on kirjoittanut pakinoitaan jo ties miten kauan ja Kettunen-kirjoja löytyy useita. Kajon huumorin ytimessä on aina tietty hyväntahtoisuus. Vaikka hän välillä teksteissään käy kovilla kierroksilla ei hän koskaan ole todella pahantahtoinen. "Hauska sana on "Lackadaisical". Voitaisiin kai suomentaa "Lötkö ja innoton". Tai: "sohvaperunaisa", "musakoiso", "pankkovävyisä", tms. Kait." Kajolla on juuret Lieksassa kuten minullakin, joten siitäkö tämä aivan omanlaisensa tuttuus ja kotiinpaluun tunne Kajon...

  Liv Strömquist on esiintynyt blogissani jo aiemmin . Hänellä on sarjakuvissaan vahvan feministinen ja humoristinen ote.  Tässä astrologiaa käsitelleessä teoksessa Liv Strömquists astrologi (Norstedts 2022) feminismi on enemmän ehkä rivien väleissä tai aihevalinnoissa. Strömquist esittelee kaikki horoskooppimerkit ja tuo niiden mukana esille erikoisia tunnettuja henkilöitä. Ote on ironinen. Sinänsä aihe ei hirveästi puhutellut minua. Ainahan tämän sarjakuvatekijän teokset mielellään lukee, mutta horoskoopit eivät kuulu kiinnostuksenkohteisiini. Sen sijaan otin teoksen oppimiskokemuksena, sillä luin sen tosiaan ruotsiksi. Albumi on niin tuore, että se tuskin on vielä ehtinyt ilmestyäkään suomeksi. Aika monta sanaa piti varsinkin alussa katsoa sanakirjasta, mutta eipä se mitään. Siten sitä oppii. Useimmat horoskooppimerkit olivat toki ihan pääteltävissä suomeksi. Tiesittekö, että vesimies on ruotsiksi vattumannen? :D Hauska sana. Sinänsä melkoista stereotyypeillä revittelyä t...

" - Vetäkää, vetäkää, kyllä minä kestän! Vaikka kyllä te vedättekin! hän huusi. - Tulkaa auttamaan sivulliset, kyllä köyden päähän miehiä mahtuu.     Kaksi miestä kiirehtikin auttamaan köydenkiertäjiä, mutta pian päät olivat niin lyhyellä, että hyvä kun kaksikin miestä mahtui Joosen ympärille." Veijo Meren todennäköisesti kuuluisin teos on Manillaköysi (ilmestyi ensim. kerran 1957; Keskeiset teokset , Otava 1975). Se kertoo Joose Keppilästä, sotamiehestä, joka rintamalla ollessaan löytää erinomaisen köydenpätkän. Hän aikoo viedä sen lomilla salaa kotiinsa. Niinpä auttavat korsutoverit köyden Joosen ympärille mahdollisimman tiukkaan, ettei köysi putoa maahan. Joose lähtee lomille, vaan miten mahtaa matka sujua keskivartalo köytettynä? Täytyy sanoa, että tarina hämmensi minua. Odotin huumoria varsin paljon. Kyllä sitäkin tässä oli, vieläpä monessa kohdassa. Mutta välissä olevissa kertomuksissa se oli kyllä varsin sysimustaa, erityisesti siinä tarinassa, jossa vapaaksi pääs...

 "Miehet ovat maailman kiusallisimpia kapineita! Mennä ensin kihloihin, laittaa naamansa myrskynmerkiksi ja sulkeutua sitten simpukkana kuoreensa on hyvä ja varma keino tehdä itsensä kiintoisaksi. Koko tämän pimeän marraskuisen päivän ovat ajatukseni kiemurrelleet Berglundin ja hänen hämärän Kerstinsä ympärillä. Olen sepittänyt heistä ainakin viisikymmentä eri novellia. Loppujen lopuksi kihisen salatusta uteliaisuudesta." Takavuosien menestynyt kirjailija Hilja Valtonen on kirjoittanut hauskan romaanin Nuoren opettajattaren varaventtiili (Otava 2006, alkuperäispainos 1926). Kirjan päähenkilö on Liisa, joka on käynyt seminaarissa itselleen opettajan paperit. Savolaistyttö, päälle parikymppisenä toki jo vanhapiika, muuttaa Pohjanmaalle työn perässä. Latomeressä häntä odottavat monenlaiset käänteet. Liisan sydän on murskana, mutta eräs tohtori Korpinen luo häneen flirttailevia katseita. Siitäkös kylän juorukellot kalkattavat. Savolaisella on aluksi tiukkaa tottua pohjalaiseen e...

 "Toinen maailma on törmäämässä yhteen tämän maailman kanssa", rupikonna sanoi. "Siinä se oli. Oletko nyt tyytyväinen? Niin neiti Puutiainen ainakin arvelee. Mutta se tapahtuu nopeammin kuin hän oli osannut odottaa. Kaikki hirviöt ovat tulossa takaisin." "Miksi?" "Koska täällä ei ole ketään, joka pystyisi pysäyttämään ne." Hetken aikaa oli aivan hiljaista. "Minä olen täällä", Tiffany sanoi." Terry Pratchettin Vapaat pikkumiehe t (Karisto 2003, suomentanut Mika Kivimäki) aloittaa vauhdikkaan sarjan, jonka päähenkilö on liitumaan Tiffany Särkynen. Tiffany on vasta yhdeksän, mutta hän on lukenut sanakirjan kannesta kanteen ja maatalon tyttönä hän osaa jo kaikenlaista. Esimerkiksi auttamaan vaikeissa karitsojen synnytyksissä. Elämä kuitenkin ottaa uuden suunnan, kun läheisestä purosta nousee näkki. Tiffany ei niinkään pelästy, vaan suuttuu ankarasti. Ja kumauttaa otusta päähän paistinpannulla. Näkki ei jää kuitenkaan ainoaksi painajais...

 "Dandy oli kerran iloinnut etukäteen tästä hetkestä, jolloin hän arvovaltaisena seisoisi kaikkien edessä ja ilmoittaisi Becky-tädin päätöksen. Ja miten hän nyt toivoikaan olevansa kuollut. "No niin, Dandy", William Y sanoi kärsimättömänä. "Vauhtia masiinaan. Me olemme olleet jo riittävän kauan epätietoisia. Kerro kuka sen saa, niin asia on poissa päiväjärjestyksestä." "Minä - minä en voi", Dandy sanoi ja kostutti huuliaan. "Voi mitä?" "En voi kertoa teille, kuka saa kannun. Minä en - en tiedä. Kukaan ei saa tietää - nyt." Olen jo kerran vuosia sitten blogannut tästä kirjasta, mutta halusin kertoa siitä teille vielä uudestaan. Perinnönjakajat (Minerva 2021, suomentanut Sisko Ylimartimo) on lopulta yksi Montgomeryn parhaimmista kirjoista. Erittäin hauska, myös traaginen, voisi sanoa elämänmakuinen. Puitteet tälle kaikelle luo kirjan alussa Becky-tädin vastaanotto. Täti on kuolemaisillaan, ja hän omistaa himoitun kannun, joka on pyh...

Tuossa aiemmin bloggasin tämän kirjan jatko-osasta Taltuta klassikko! goes länsimainen kirjallisuus . Esikoisteos Taltuta klassikko! (Tammi 2019) on kielenkäytöltään vähän kesympi, mutta erittäin viihdyttävä kokonaisuus. Että minä rakastan tutustumista klassikkokirjallisuuteen! Niistä on löytynyt monia helmiä, kuten täällä aiemmin hehkuttamani Herman Hesse. Tässä teoksessa kuitenkin keskitytään nyt kotimaisiin klassikoihin. Kirja lähestyy hyvin lempeästi nuorten mahdollista rimakauhua klassikkojen edessä. Se suosittaa muun muassa lukupiiriä, jolloin kirjat avautuvat paremmin ja lukemisesta tulee viihdyttävämpää. Klassikkojen esittelyssä on loistavia houkutteluja niiden lukemiseksi, kuten huomaamme esimerkiksi Sudenmorsiamen kohdalla: "Kyllästyttääkö sinua arkinen kirjallisuus, jossa käytetään neljäsataa sivua siihen, että päähenkilö muuraa kasaan uunin? Kaipaako arkielämäsi kauhun väristyksiä, ripauksen yliluonnollisuutta ja hyppysellisen magiaa? Diggaatko Twilightia ja Harry Pot...

 "Vaikka aika muuttuu ja kirjallisuus muuttuu, ehkä ihminen ei kuitenkaan olennaisesti muutu. Siksi vaikka tuhat vuotta vanhan klassikon äärellä saattaa lukijalle tulla fiilis, että I feel you bro, ilosi ja kärsimyksesi on minulle tuttua." Graafinen suunnittelu: Laura Lyytinen. Tammi 2021. Maria Laakson kirjoittama ja Johanna Rojolan kuvittama nuorten tietokirja on vinha ja hauska tapaus. Se on selkeästi suunnattu lukioikäisille, mutta ehkäpä jo lukijana kohtuullisen kouliintunut yläkoululainenkin saa siitä jotain irti.  Kuten nimi paljastaa, tämä kirja pureutuu länsimaisiin klassikoihin. Hyvin lyhyesti esitellään aina kirjallisuuden aikakausi ja sitten mennään syvemmälle klassikoihin. Kertojanääni on riemastuttavan humoristinen, tyyli muistuttaa Juha Hurmeen tapaa kertoa Niemi ja Suomi. Minä en ole aikuisena ja kokeneena lukijana kirjan kohderyhmää, mutta sain tästä paljon mielenkiintoista tietoa. Jäin kuitenkin vähän makustelemaan sitä, onko valittu tyylikeino välttämättä p...

 "Joskus tuntuu siltä, että olisi hyvin kiusallista mennä ihotautilääkärin kanssa saunaan. Kun sitä koko ajan ajattelisi, että se ihotautilääkäri kumminkin salaa vahtii toisen nahkaa ja ajattelee siitä dermatologisia ajatuksia dermatologisessa päässään. Ja siitä ihotautilääkäristä olisi kiusallista myös, kun se arvaisi, että toinen kyllä tietää, mitä se miettii. Ja sitten puhuttaisiin ihan muusta ja siitä, miten saunan jälkeen tulee voipunut ja autuas olo, mutta kumpikin silti salaa ajattelisi ihotauteja kuumeisesti ja molemmat läpyttäisivät kämmeniään vastakkain hermostuneesti. Ei ole semmoinen minusta rento saunailta yhtään. Kyllä se on parempi, että tavallinen kansa pysyttelee visusti erossa dermatologien kotkotuksista." Kuvat: Museovirasto. Typografia: Ilkka Kärkkäinen. WSOY 1989. Markus Kajo lienee ainakin vähän varttuneemmille lukijoilleni tuttu henkilö. Hän on tunnettu hauskoista kirjoituksistaan, ja oli hänellä aikoinaan jokin ohjelmakin Ylellä. Kettunen on hänen alte...

 "Johtaja Palkeinen oli joskus ollut virkaan vihitty pappi, mutta äitynyt rukoilemaan liikaa Jeesustaan ja seonnut, kerrottiin. Ei siis ihme, että tällainen esimerkki silmiensä edessä monet varoivat menemästä liiallisuuksiin rukoilemisen harjoittamisessa. Toisaalta (kun ajattelee, että saattaahan ihminen muillakin keinoilla tulla päästään hataraksi) voi olla niinkin, ettei johtaja Palkeinen ollut aikoinaan varsinaisesti pappi ollutkaan, ei ainakaan virkaan vihitty. Näin asiaa oli joskus johtaja Palkeisen kohdalta perusteltu, mutta ei enää pitkään aikaan, menneet oli sovittu menneiksi tähdellisemmissäkin pulmakysymyksissä." Ensimmäinen painos ilmestyi 1958. Tuovi ja Pasi Puupponen 1967, WSOY 1998. Aapelin Pikku Pietarin piha on Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalla, josta se päätyi luettavakseni. Kirja on tarkoitettu lapsille ja nuorille, mutta sen moninaiset tasot avautuvat vasta aikuiselle. Aika on tosiaan ollut erilainen ennen. En usko, että tämänkaltaista kirjaa enää kirj...

 "Olivia ajatteli, että mikäli mies todella toimittaisi hänelle putkiremonttiin tarvittavat kymmenentuhatta euroa, hän selvittäisi asian. Olivia sel-vit-u-täi-si asian. Vaihtoehtoja ei ollut. Ja siihen oli toinenkin syy. Hän oli illalla lopullisesti alkanut ymmärtää, ja ennen kaikkea sisäistää, että poliisit pitivät häntä ainakin jossain määrin epäilyttävänä, ehkä jopa syyllisenä." Antti Tuomaisen dekkari Palm Beach Finland on mielenkiintoinen tapaus. Se alkaa aika perinteisen dekkarin tyyliin, tosin lukija saa tietää jo heti alussa syyllisen. Kuitenkin mukana on niin hurttia, erikoista huumoria, että teos poikkeaa todella paljon dekkarien valtavirrasta. Kaikki alkaa, kun Olivia Kurjen perintötalossa tapahtuu veriteko. Poliisi alkaa tietenkin selvittää asiaa ja Oliviaa(kin) epäillään. Palm Beach Finland on kuvitteellinen lomakeskus pääkaupunkiseudulla. Yritystä johtaa runsaasti hikoileva Jorma Leivo, joka vihaa hellettä. Hän on varma, että Suomen normaali kesäilmasto on ihant...

En ole koskaan lukenut mitään vastaavaa! John Irvingin Garpin maailma ( The World Accordin to Garp , 1987 Tammi, suomentanut Kristiina Rikman ) on niin omalaatuinen kirja, etten osaa verrata sitä mihinkään. Se käy läpi ensin Garpin äidin Jennyn vaiheet poikansa syntymään ja kuvaa sitten sekä Garpin että hänen  lähimpiensä koko elämänkaaren.     Garpin maailmassa on jotain sanoinkuvaamatonta: se on yhtä aikaa karmea ja mahdoton, mutta myös lämmin ja liikuttava. Ihmiset ovat typeriä ja tekevät vääryyksiä, mutta toisaalta he ovat koomisia ja rakastettavia. Mutta sellaisiahan me ihmiset usein olemme! Irving on siis onnistunut kuvaamaan ihmisyyden osuvasti, vaikka siinä onkin tiettyä epäuskottavuutta oikean elämän ihmisiin verrattuna. Kerta kaikkiaan hienoa!      Kirjaa sävyttää jatkuva huumori, vaikka osa tapahtumista onkin niin traagisia, ettei niille osaa nauraa eikä aina ole varmaan tarkoituskaan. Toisaalta osa kauheista tapahtumista on tuotu esille n...