Ankin kirjablogi

  "Kun olimme eräänä kesäisenä iltapäivänä haavien kanssa etsiskelemässä perhosia korkeasta heinikosta löytämättä mitään, Virginia yhtäkkiä seisahtui. Hän nojautui bambukeppiinsä kuin villi-ihminen keihääseensä ja kysyi minulta: >>Miltä oikein tuntuu olla lapsi?<<" Alkuperäisteos Virginia Woolf (Lipper Publications 2000). Suomentanut Ruth Jakobson. Ajatus Kirjat/Gummerus 2007. Nigel Nicolsonin kirja Virginia Woolf on kompakti 200 sivun esitys Woolfin elämästä ja teoksista. Kirja alkaa Woolfin lapsuudesta ja etenee kronologisesti aina hänen kuolemaansa asti 1940-luvulle. Käsitellyiksi tulevat niin hänen "hulluutensa", rakastajattarensa kuin muutkin merkittävät tapaukset. Tämä teos on hyvä johdatus Woolfin elämään. Kirjoittaja Nicolson tunsi Woolfin, sillä hänen äitinsä oli Vita Sackville-West, Woolfin kenties tärkein naispuolinen rakastaja. Tästä huolimatta Nicolson ei ole millään lailla kaunisteleva elämäkerturi, vaan päinvastoin hän esittää hyvin krii...

"Halusit muistomerkin, kiveen hakatut aallot. Huoneessasi kopiset ympäriinsä, vauhko ravihevonen. Ovi sinussa naksahtaa lukkoon, olet puristuksissa seinien sisällä, linnut juuttuneina tapettikuvioon. Miehesi kuulee miten pelkäät, kun kirjoitat, surulliset kätesi kirjoituskoneen näppäimistöllä. Mrs. Dalloway sanoi itse ostavansa kukat. Ajattelin, että ne olisivat valkoisia liljoja." Satu Mannisen runokokoelman Sateeseen unohdettu saari bongasin Reeta Karoliinan blogista ja olin heti myyty. Kirjanen vaikutti lupaavalta ja ihan minulta. Sen idea on kutkuttava: runoilija käy dialogia itsensä Virginia Woolfin kanssa! (Kokoelman alaotsikko onkin Dialogi Virginian kanssa. )Idea olisi ollut parhaimmillaan, jos se olisi todella koostunut sekä Woolfin että Mannisen runoista, mutta Woolfhan ei kirjoittanut runoja. Runoilijan on siis täytynyt luoda Woolfin runot itse.         Se ei kuitenkaan haittaa, sillä runot ovat todella onnistuneita. Ensimmäinen lukukertani o...

"Muista ihmisistä tiedämme joidenkin olevan kuolleita vaikka he vaeltavat keskuudessamme; jotkut eivät ole vielä syntyneitä vaikka he kulkevat läpi elämän vaiheiden; toiset ovat satojen vuosien ikäisiä vaikka sanovat olevansa kolmekymmentäkuusi." Orlando on tarina rikkaasta miehestä, joka elää 200 vuotta muuttuen yhtäkkiä naiseksi. Loput 200 vuotta hän elää tuossa naisen kehossa kirjoittaen samalla jo nuorena miehenä aloittamaansa runoteosta Tammipuu . Se perustuu pitkälti Woolfin ystävän ja rakastetun Vita Sackville-Westin elämään ja persoonaan.    Lopultakin sain tämän luettua loppuun ja blogihiljaisuuden päätettyä! Tämä kirja ei ollut minulle mikään sujuva lukukokemus, vaan loppua kohden aika pakkopullaa. Olen pitänyt aiemmista lukemistani Woolfin kirjoista, mutta tämän kanssa kävi kahdesti niin, että putosin kärryiltä täysin enkä ymmärtänyt lukemastani mitään. Toisella kerralla luin sitkeästi eteenpäin ja äkisti Orlando olikin synnyttänyt lapsen! Siinä vaiheessa oli...

"Virginia seisoo oviaukossa ja katselee vaihtuvia kuvioita niin kuin katselisi aaltojen raukenemista rantaan. Niin, Clarissa on rakastanut naista. Clarissa on suudellut naista, vain kerran. Clarissa on kuin orpo, syvästi yksinäinen, mutta hän ei kuole." Tunnit on kaunis ja loistava kunnianosoitus Virginia Woolfille , hänen elämälleen ja hänen kirjalleen Mrs. Dalloway . Se kuvaa kolmea naista kolmena eri aikakautena. Virginia kirjoittaa Mrs. Dallowayta vuonna 1923, Laura Brown lukee sitä vuonna 1949 koettaen selvitä järjissään äidin ja vaimon rooleissaan ja Clarissa "Mrs. Dalloway" Vaughan aikoo järjestää juhlat AIDSia sairastavalle ystävälleen je entiselle rakastetulleen Richardille 1900-luvun lopulla. Naisten äänet vuorottelevat harmonisesti ja Virginian romaanin tapahtumat kietoutuvat kiehtovasti seuraavien sukupolvien kasvattien elämään.   Olin jo halunnut pitkään lukea tämän kirjan ja onneksi sain sen nyt luettavaksi! Kirja on todella hieno. Loppupuoli ol...

Mrs. Dalloway on hurmaava, sopivasti vanhahtava ja sopivasti moderni kirja. Sen päähenkilö on ainakin muodollisesti Mrs. Dalloway , mutta kirjassa on mukana monta muutakin henkilöä. Kirja on ns. vuorokausiromaani ja Woolfin tuttua tajunnanvirtatekniikkaa. Odotin kirjan olevan jotenkin vaikea, mutta ei se ollutkaan. Päinvastoin, kirjan maailmaan sujahti helposti ja tuli aina se tuttu tunne "yksi sivu vielä", kunnes huomasikin lukeneensa kymmenen sivua.    Mrs. Dalloway on poliitikon vaimo ja hän valmistelee suuria kutsuja. Paikalle pelmahtaa yllättäen nuoruuden ystävä Peter Walsh , joka rakasti häntä aikoinaan kovasti. Tämän kohtauksen jälkeen henkilöt menevät tahoilleen ja touhuavat juhlien lähestyessä. Välillä esitellään Rezia ja hänen miehensä Septimus , joka näkee vakavia harhoja. Lyhyen aikaa kuvataan myös Lucy Brutonia , joka hänkin on arvokas rouva. Ja onpa mukana vielä Mrs. Dallowayn tytär Elizabeth ja kiihkeän uskovainen neiti Kilman , joka on selvästi rakastunut...

"Älyllinen vapaus riippuu aineellisista seikoista. Runous riippuu älyllisestä vapaudesta. Ja naiset ovat aina olleet köyhiä, ei ainoastaan kahden sadan vuoden ajan vaan aikojen alusta." Tuossa itse asiassa on tiivistettynä tämän klassikko kirjan sanoma. Woolf tarkastelee naisten ja miesten eroja sekä naisia ja kirjallisuutta. Hän pohtii, mitä nainen tarvitsee kirjoittaakseen, ja nämä asiat ovat oma huone (jonka saa lukittua) ja 500 puntaa vuodessa. Eikä kukaan, joka ei ole käynyt kouluja, voi kehittyö neroksi vaikka lahjakas olisikin.   Pitää toki muistaa, että kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 1928, jolloin länsimaisillakaan naisilla ei ollut samanlaista tasa-arvoa kuin nyt. Meille kirjan huomiot lienevät itsestäänselviä, mutta on ihan hyvä välillä muistaa mistä ollaan tultu ja kiittää entisaikojen naisia (ja miehiäkin), jotka ovat osaltaan vaikuttaneet nykyiseen tasa-arvoon. Kirja oli oikein hyvä! Alku oli jotenkin kankea ja vaikea, mutta kyllä se siitä sitten läht...