Ankin kirjablogi

 "- Jopa kävi ikävästi! Juuri kun Tom rupesi olemaan mukava ja minulla hauskaa, piti Fanin pilata kaikki hömpötyksellään. Rouva Shaw ei pidä mäenlaskusta eikä kai isoäitikään. Tulee vain ikävyyksiä jos menen, ja Fanny kiusaa minua, niin että on parasta kieltäytyä ja antaa Tomin luulla minua pelkuriksi. Taivas varjelkoon! En ole ikinä nähnyt näin hassuja ihmisiä!" Louisa M. Alcottin tuotannossa ehkä hieman sivuun jäänyt Tytöistä parhain (WSOY 1975, Lyyli Reijosen uudistettu suomennos) on ihastuttava teos. Sen päähenkilö on Polly, joka kirjan alussa on siinä nelisentoistavuotias. Hänet on kasvatettu kaukana rikkaista seurapiireistä ja hän onkin varsin tervehenkinen tyttö. Hänen päänsä on kovin pyörällä vierailulla rikkaan Shaw'n perheessä, jossa on palvelijoita ja vaunuja ja hienoja pukuja. Samanikäisen Fannyn kaveripiiri on varsin teennäistä, nuori Tom kiusaa, pikku Maud leikkii omaa seurapiiriään, rouva Shaw on henkisesti ja fyysisesti enimmäkseen poissa pelistä ja herra

 "Tämä on pohjimmiltaan pitkä kertomus hulluudesta - sen vivahteista, sen painostavina öinä päästämistä äänistä, sen sirkutuksesta pimeyden väistyessä aamun tieltä. Ajattele hetkellisiä mielenhäiriöitä, joihin olet taipuvainen, äläkä pelkästään niitä, joihin jouduit kasvaessasi isoksi ja syntiseksi, vaan myös niitä, jotka ovat piileskelleet sisuskaluissasi syntymästäsi saakka. Kuten me." Akwaeke Emezin romaani Makeaa vettä (Kosmos 2021, suomentanut Sari Karhulahti) on häiritsevä, outo ja kiinnostava. Nigerialaisille Saachille ja Saulille syntyy tytär Ada, jonka sisälle joutuu jumaluudesta, Alasta, peräisin olevia henkiä. Henget ovat aluksi hämillään, koska jumaluuden asuminen ihmisessä ei ole hyvä juttu. Portit ovat kuitenkin kiinni ja yhteiselämä alkaa. Ada rukoilee Kristusta, koska on kristitystä perheestä. Henget käyvät välillä omanlaistaan kamppailua Kristuksen kanssa, jota he kutsuvat Yeshuaksi. Adan elämä on risaista, siinä vuorottelevat miehet ja aineet ja viiltely. O

"Hän jatkoi johdon kiskomista pulssinsa tykytystä kuunnellen. Ei aavistustakaan, paljonko aikaa oli kulunut. Yasuko palasi tolkkuihinsa hiljaisen äänen kutsuessa häntä. Äiti, äiti." Keigo Higashinon dekkari Uskollinen naapuri (Punainen Silakka 2020, suomentanut Raisa Porrasmaa) on älyllinen, vangitseva ja riipaiseva. Se alkaakin sikäli hätkähdyttävästi, että lukija saa tietää murhan tekijät heti. Togashi, murhan uhri, on piinallinen ex-mies, joka vainoaa murhan tehnyttä Yasukoa ja tämän tytärtä Misatoa. Naapurin mies, mastermind Ishigami kuulee kaiken ja tulee tarjoamaan apuaan, jotteivat äiti ja tytär päädy vankilaan. Alkaa melkoinen kissa-hiiri-leikki, kun poliisi yrittää selvittää rikoksen ja nerokas Ishigami harhauttelee. Mutta on poliisillakin keinonsa ja auttajansa. Selviääkö totuus koskaan? Joutuuko joku vankilaan? Ja miksi ihmeessä Ishigami suostuu auttamaan ja panemaan elämänsä alttiiksi? Ah, mitä dekkarien ystävän hemmottelua! Blogiani useammin lukeneet tietävät, e

 "Ole armoa kaikkialla, missä kuljet. Ole se, jonka lähellä on helppo hengittää. Anna sanojesi olla raolleen jäänyt ikkuna, anna niiden olla raikkaita kuin sisään tulviva ilma." Hanna Kivisalon esikoisteos Hyvän jälki (Enostone Kustannus 2019) käsittää 65 pientä kirjoitusta. Kirjoitukset koskevat hyvin paljon perhe-elämää, sillä Kivisalon itsensä mukaan kirjoitukset ovat kotiäitivuosina syntyneitä oivalluksia. Kaikkia tekstejä yhdistää (kristillinen) armon käsitys. Luin viime kesänä Kivisalon toisen teoksen Jonain päivänä ymmärrät . Se muistaakseni käsitteli enemmän jaksamista kuin tämä esikoisteos, mutta kyllä voimavarat ovat aiheena tämänkin kirjan monissa teksteissä. Kivisalon kauniit ajatukset ja armon sanoma tuntuivat kerta kaikkisen ihanilta. Tätä minä juuri nyt tarvitsinkin. Uskonnottomankaan ei kannata suoralta kädeltä jättää tarttumatta kirjaan, sillä vain tyyliin kahdessa tekstissä puhuttiin selkeämmin kristinuskosta. Kivisalo ei toitota vakaumustaan. Erityisen kaun

  "oli miten oli, hän on alistunut hengaamaan yliopistolla Tiukkojen muijien kanssa miestenmetsästyksen sijaan   huono tuuri että sattui aikuistumaan swaippaa-tykkää-tsättää-kutsu-pane-sukupolveen kuuluvana, kun miehet odottavat että annat jo ensimmäisillä (ja ainoilla) treffeillä, että häpykarvoja ei ole ollenkaan ja teet kaikki ällöttävät temput joita he ovat internetin pornofilmeissä nähneet   ja niitä hän epäilee asuntolan poikien katselevan yötä päivää" Bernardine Evariston menestysromaani Tyttö, nainen, toinen (WSOY 2022, suomentanut Kaijamari Sivill) on suoranainen räjähtelevä runsaudensarvi! Se kertoo 11 naisen ja yhden sukupuolettoman tarinat, jotka sieltä ja täältä kietoutuvat yhteen. Periaatteessa kaikki heistä ovat mustia, mutta tummuuden aste ja sitä myöten kohtelu yhteiskunnassa vaihtelevat. Kaikilla on jollain tapaa taustallaan Iso-Britannia, vaikkeivat kaikki siellä asukaan. On tosi vaikea lähteä purkamaan tätä ilotulitusta. Se on naiseuden juhlaa, se on mus

  "Ehkä sinulla on jo pieni aavistus ulkomaailmasta, ja jos osaisit järkeillä, olettaisit varmaankin, että maailma on yhtä kuin ahdas, pimeä, veden täyttämä tila, jossa sinä kellit, ja sen ulkopuolella on pelkästään auditiivisia ilmiöitä, erilaisia ääniä. Että se on maailmankaikkeus ja sinä olet siinä yksin. Ja ehkä se pitää paikkansa myös tällä puolella, me olemme yksin suuressa, mustassa avaruudessa, joka on täynnä tähtiä ja planeettoja, ja sen ulkopuolella kaikuvat vielä suuremman avaruuden äänet, sellaisen johon me emme ikinä pääse mutta josta me, kenties maailmankaikkeuden äärilaidalla elävät olennot, ajan kuluessa saatamme kuulla joitakin ääniä." (Kirje syntymättömälle tyttärelle) Karl Ove Knausgårdin pienten kirjoitusten kokoelma Talvi (Like 2016, suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry) keskittyy nimensä mukaisesti, ainakin jossain määrin, talveen. Se on myös se talvi, kun kirjailijan neljäs lapsi on saapumassa maailmaan. Kirja ajoittuu joulu-, tammi- ja helmikuuhun ja kirjo

"Kyllä", muori Säävirkku vastasi. "Talventakoja uskoo, että sinä olet... niin, hänellä on monta nimeä. Kukkien Valtiatar on kaunis nimi. Taikka Kesänainen. Hän tekee kesän, samalla tavalla kuin talventakoja tekee talven. Talventakoja uskoo, että sinä olet se nainen." "Hyvä on", Tiffany sanoi. "Mutta mehän tiedämme, että hän on väärässä, vai mitä?" "Tuota... ei aivan niin paljon väärässä kuin haluaisimme hänen olevan", neiti Puutiainen sanoi..." Tiffany Särkynen seikkailee jälleen! Osassa Talventakoja (Karisto 2007, suomentanut Mika Kivimäki) Tiffany on noitaopissa neiti Kuusisen luona, ja he menevät katsomaan perinteikästä Morris-tanssia. Tanssin aikana kesä ja talvi vaihtavat osia vuodenaikojen mukaan. Tiffany kuitenkin täysin järjettömästi hyppää tanssiin mukaan ja saa asiat pahan kerran sekaisin. Talven synnyttävä talventakoja rakastuu häneen ja pian merillä on Tiffanyn mallisia jäävuoria ja lumihiutaleetkin ovat Tiffanyita. On

 Otin tämän haasteen Kirjaimia -blogista. Blogin pitäjä LauraKatarooma löysi sen Varjokirjat-booktubekanavalta . Ideana on siis löytää kaikille luetelluille tunteille sopiva kirja.  Ilo/Onni Diana Wynne Jones - Liikkuva linna Tämä lukukokemus on alkanut ikään kuin kasvaa korkoa lukemisen jälkeen! Se oli tosi miellyttävää luettavaa jo lukuhetkellä, mutta en odottanut ajattelevani kirjan maailmaa haikeasti jälkeenpäin. Suru Chimamanda Ngozi Adichie - Surumerkintöjä Adichie kuvaa isänsä äkillistä menetystä. Kirja sai väistämättä jossain määrin ajattelemaan omia menehtyneitä läheisiä. Viha Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen - Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin Tulin vihaiseksi paitsi Ahmedin kohtaamasta rasismista Suomessa myös uskonnollisesti jäykkien ja suomalaisesta näkökulmasta aika äärimmäistenkin somaliaikuisten takia. Ahmed janosi jo nuorempana vapautta, mutta sitä ei haluta tytölle somaliyhteisössä antaa. Nostalgia Päivi Honkapää - Viides tuuli Nostalgia tulee siitä, että olen

"En tiedä, onko syy suomalaisessa kulttuurissa vai kiekkokulttuurissa, mutta kukaan ei koskaan tullut juttelemaan minun kanssani ja kysymään. Ymmärrän, että tilanne on varmasti vaikea, ja on jossain määrin helpompaa siirtää huomio vain jääkiekkoon, mutta olisin itse varmaan ollut valmis suurempaan avoimuuteen, jos toiseltakin puolelta olisi tullut kädenojennus." Janne Puhakan ja Risto Pakarisen kirja Ulos kopista (Johnny Kniga 2022) kertoo Puhakan urasta jääkiekon parissa ja ennen kaikkea hänen niissä piireissä harvinaisesta kaapista ulostulemisestaan, joskin vasta aktiiviuran jälkeen. Puhakka pelasi kotimaassa Espoo Bluesissa hyvää peliä, siirtyi varsin nuorena Kanadan puolelle Chicoutimin kaupunkiin ja pelasi myöhemmin myös jonkin aikaa Ranskassa. Kanadassa ollessaan hän alkoi todella miettiä suuntautumistaan ja kirjoitti agenteilleen avoimen viestin asiasta. Peli takkuili ja ikävä norjalaista miesystävää Rolfia kohtaan oli kova. Lisäksi olivat normaalien pelaajapaineiden

"Siivoamattomat roskat, sanomalehtien sivut ja lasten hiukset pöllysivät villisti siipien ilmavirrasta. Rosvo käveli hitaasti kohti kasvihuoneen ovea. Penni tiesi, että sieltä pystyisi pakenemaan parvekkeen kautta ulos. Hänen teki mieli huutaa, sillä hänen ärhäkkä äänensä herättäisi varmasti koko talon, mutta häntä pelotti." Cristal Snow'n kirjoittama ja Kati Vuorenton kuvittama kolmas kirja Pennistä on nimeltään Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus (Tammi 2022). Penni on keijutyttö varsin idyllisessä yhteisössä, mutta kyllä sielläkin tapahtuu. Pelottava siipipeikko varastaa Pennin kotoa kaikki siivet, äidiltä ihan selästä! Eivätkä ne jää ainoiksi varkauksiksi. Rouva poliisipäällikkö Sinikello valtuuttaa Pennin ystävineen tutkimaan osaltaan asiaa. Luvassa on huima seikkailu ja isojen pelkojen kohtaamista. Olipas ihastuttava lastenkirja! Snow kirjoittaa viehättävästi ja Vuorenton kuvitus sopii siihen kuin nakutettuna. Pelkojen kohtaaminen on tärkeä aihe kaikenikäisi

"Suru on julma opettaja. Sitä oppii miten raakaa, miten vihantäyteistä ikävöinti voi olla. Sitä oppii, miten tyhjiltä osanotot voivat tuntua. Sitä oppii, miten paljon surussa on kyse kielestä; kielen pettämisestä ja kielen tavoittelusta." Chimamanda Ngozi Adichie lienee ainakin Suomessa yksi koko Afrikan tunnetuimpia kirjailijoita. Luin aivan blogitaipaleeni alussa häneltä romaanin Puolikas keltaista aurinkoa . Surumerkintöjä (Otava 2022, suomentanut Cristina Sandu) ei ole kuitenkaan romaani, vaan eräänlainen kokoelma ajatuksia surusta. Adichien isä kuoli kunnioitettavassa 88 vuoden iässä, mutta täysin odottamattomasti. Isän poismeno saa Adichien kirjaimellisest polvilleen. Adichiella on kunnioitettavan rehellinen ote. Hän kirjoittaa sellaisestakin, mistä useimmat ehkä häpeissään vaikenisivat. Tuo sitaatti kielen pettämisestä tuo mieleeni Naja Marie Aidtin ravisuttavan teoksen Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin . Muuten kirjat muistuttavat toisiaan minust

  Kuva: Niina T. Täällä voit ilmoittautua maratoniin mukaan. Normaalisti maratoonataan vähintään se 24 h mutta otan nyt vapauden rajata aikaa ihan vain tälle kuluvalle vuorokaudelle, jota on siis tätä kirjoitettaessa 8 h. Toki osan jo tuostakin ajasta nukun loppuillasta eli tällä kertaa mennään ministi. :) Kuvassa näkyy, mihin tarttunen tällä kertaa. Kello on nyt 14:06 ja kohta lähden liikkeelle Adichien kirjalla. Klo 14:56 Adichien pikkuinen kirja on luettu. Voisin seuraavaksi tarttua tuohon Ulos kopista -kirjaan. Klo 16:05: Ulos kopista -kirjaa luin vähän vajaat 70 sivua, hyvällä sykkeellä mennään! Seuraavana pienen puhaltelun jälkeen Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus. Klo 18:02: Pennin seurassa meni aika kyllä huvassa, hurautin kirjan loppuun! En odottanut tältä maratonilta moista saavutusta, kun juuri olen päässyt irti lukujumista. Olen vähän kaavaillut, että lopettaisin noin klo 21 eli olisi vielä peräti kolme tuntia aikaa. Katsotaan jaksanko. Nyt taas lyhyt tauko ja sit

 "Isän oli pakko löytyä pian. Mordicant, varjokätyrit, raatokorpit - nyt oli selvääkin selvempää, että jokin kauhea vihollinen oli kokoamassa joukkoja sekä isää että tytärtä vastaan. Vihollinen oli saanut jo isän kynsiinsä, joten sen täytyi olla mahtava manaaja tai väkevä vainaja. Kenties Kerrigor..." Garth Nixin fantasiatrilogia Vanha valtakunta alkaa osalla Sabriel (WSOY 2004, suomentanut Kaisa Kattelus). Sabriel on 18-vuotias astetta epätavallisempi tyttö. Hän käy koulua tässä meidän maailmassamme ( tulkitsin ilmeisen oikein , että kyse on osapuilleen ensimmäisen maailmansodan vuosikymmenelle asettuvasta kuvitteellisesta Iso-Britanniasta/Englannista), mutta on oikeasti väkevän maagin Abhorsenin tytär. Abhorsenin tehtävä on varmistaa, että kuolleet pysyvät kuolemassa ja vaikka sitten omakätisesti pitää huoli, että he kulkevat kaikista yhdeksästä portista kuolemaan. Sabrielin elämä saa melkoisen käänteen, kun hän saa etiäisen isältään, perii tämän miekan ja vainajien käsitt

"He olivat liki kolmekymmentä vuotta riemastuttaneet elämääni. Mitä minusta tulisi ilman heitä? Ja milloin elämä vihdoin meidät erottaisi?      Sillä niin se on. Aika erottaa ne, jotka rakastavat toisiaan, eikä mikään ole pysyvää." Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka (Gummerus 2010, suomentanut Lotta Toivanen) kertoo kahden siskon ja kahden veljen konkkaronkasta. Kolme heistä on automatkalla sukulaisen häihin ja mukanaan heillä on veljen nariseva ja mariseva puoliso Carine. Kirjan minäkertojana toimii sisko Garance, joka kuten sisarusparven muutkin tyypit on päälle kolmenkymmenen. Kun Carine on saatu perille, kolmikko päättää vielä kerran vähän repäistä ja tehdä karkumatkan häähumusta toisen veljen työpaikalle. Vielä kerran he neljä yhdessä tekemässä todennäköisesti jotain typerää. Mutta milloin elämä muuttuu niin, ettei tällainen sekoilu enää yksinkertaisesti ole mahdollista? Aikuistumisesta toki on kyse ja Gavalda osaa olla sekä kepeä että syvällinen, minkä koin jo hän

"Metsän tarina oli syntynyt kauan kauan sitten." Ville Suhosen kirjoittama ja Hannu Siitosen sekä Mikko Pölläsen valokuvaama upea kirja Metsän tarina (Maahenki 2013) perustuu samannimiseen elokuvaan. Kirjan kehystarinana on isän ja pojan suhde ja isän kertoma metsän tarina. Tarina ei ole täysin eheä, vaan ennemminkin palasia siellä ja täällä eri metsän asukeista. Olipa ihastuttava kirja! Sai minut myös surulliseksi, kun jälleen kerran tajusin, miten ohueksi luontosuhteeni on käynyt. Lapsena olisin vaikka asunut kokopäiväisesti metsässä, jos olisin saanut itse päättää.  Ville Suhonen oli mukana myös 90-luvun hittielokuvan Pojan ja Ilvekse n tekemisessä käsikirjoittajana ja toisena ohjaajana. Hän myös ohjasi Metsän tarinan yhdessä Kim Saarniluodon kanssa. Laitan oheen Metsän tarinan trailerin. Valitettavasti elokuva on poistunut Areenasta ajat sitten. Helmet-haaste 2023: kohta 44 kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä (ekologia) Helmet-haaste 201

"Sanotaan, että riittää kun yrittää parhaansa. Minä yritin hädin tuskin puolet.       Sellainen äiti minä olin." Helmi Kekkosen romaani Vieraat (Siltala 2016) käsittelee ihmissuhteita läheltä. Senja ja Lauri ovat järjestäneet kesäiset pikku juhlat kotiinsa. Lauri on lähtenyt ostamaan kukkia ja Senjaa ahdistaa, kun vieraat tulevat mutta Lauria ei kuulu. Senja on selvästikin hauras ja epävarma. Tunnelma kodissa on jännittynyt monista syistä. Ensimmäinen osio päättyy Senjan saamaan puheluun. Tästä kirja oikeastaan vasta lähtee rakentumaan, sillä kirjailija siirtyy raottamaan kunkin asunnossa olleen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Kaikki ei todellakaan ole siltä, miltä näyttää päällepäin. Pidin todella paljon Kekkosen novellikokoelmasta Kotiin , josta olen kirjoittanut erehdyksessä peräti kaksi kertaa . Sama surumielisyys on minusta läsnä Vieraissakin . Kirjassa on paljon sellaisia mietteitä, jotka saavat surulliseksi ja pahoille mielin, ainakin jos kuvittelee itsensä näi

"Biseksuaalisuuteen olen voinut perehtyä monenlaisten ja eri-ikäisten aineistojen avulla, mutta panseksuaalisuus on sen verran tuore käsite, että siitä on Suomessa puhuttu varsin vähän ja satunnaisissa yhteyksissä. Se ilmestyy media-aineistooni vasta 2000-luvun lopulla, eikä sitä näy aikaisempina vuosikymmeninä. Pystyn kertomaan kattavasti suomalaisen biseksuaalisuuden lähihistoriasta viidenkymmenen vuoden ajalta, mutta panseksuaalisuuden kohdalla voin kertoa lähinnä nykyhetkestä." Jenny Kangasvuon yleistajuinen tietokirja Bi- ja panseksuaalisuus (SKS kirjat 2022) kertoo nimensä mukaisesti biseksuaalisuudesta ja panseksuaalisuudesta. Kumpikin viittaa ihmisen ominaisuuteen tai peräti kykyyn kokea romanttisia ja seksuaalisia tunteita useampaan sukupuoleen. Biseksuaalisuus toki on reilusti vanhempi termi. Nuorempi polvi tuntuu suosivan terminä panseksuaalisuutta, joka itselleni lähestulkoon kolmekymppiselle tuntuu tosi vieraalta. Yhtä kaikki, ollaan olennaisen äärellä. Kirjan a