Ankin kirjablogi

 "Jo ei todellakaan pitänyt itseään nerona, mutta kun kirjoitusvimma iski, hän heittäytyi kokonaan sen valtaan, ja elämä oli autuaallista, kun hän istui turvassa ja onnellisena mielikuvitusmaailmassa, jossa puute, huolet ja huono sää unohtuivat ja jossa hänellä oli runsain määrin melkein yhtä todellisia ja rakkaita ystäviä kuin oikeassakin maailmassa." Louisa M. Alcottin menestysromaanin Pikku Naisia jatko-osa Pikku Naisia II (aiemmin suom. Viimevuotiset ystävämme ) ilmestyi alun perin vuonna 1869. Tämä uusin (?) suomenkielinen painos on vuodelta 2005, ja sen on tehnyt Sari Karhulahti. Alkuperäinen englanninkielinen teos on julkaistu myöhemmin nimellä Good Wives , mikä antaakin jo esimakua romaanista. Käsittelen aihetta tässä klassikkohaasteen postauksessani pontevasti. Pikku naisia on minulle hyvin rakas teos, koska se suodattuu niin voimakkaasti oman lapsuuden nostalgiani läpi. Luin teoksen joitain vuosia sitten uudelleen ja pidin siitä edelleen, vaikka toki Alcottin mo

  Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat Linkitä postauksen kommentteihin kirjoituksesi klassikosta, jonka luit klassikkohaasteeseen. Ankin kirjablogi Donna Mobilen kirjat Jokken kirjanurkka Jotakin syötäväksi kelvotonta Kirjahamsterin lukuvinkit Kirjaimia Kirjakaapin kummitus Kirjaluotsi Kirjan jos toisenkin Kirjan pauloissa Kirjasähkökäyrä Kirsin Book Club Kirsin Konttuuri Lasisipulissa Luettua elämää Mrs Karlsson lukee Oksan hyllyltä Reader, why did I marry him? Satunnainen ohilukija Tahaton lueskelija Tarukirja Tuijata Tuulevin lukublogi Yöpöydän kirjat

 "Kirjoittaminen etenee oikukkaasti kuin mieli. En kuitenkaan halua lähteä täydellisen kryptiseen maailmaan. Kirjallisuuden perustana on yhteyden tavoittelu. Mitä kommunikatiivisuus kirjallisuudessa on? Se ei ole dialogia lukijan kanssa. Kirjallisuus ei ole keskustelupalsta. Kirjailija ei pyydä lupaa eikä etsi lukijan suostumusta. Kirjailija on Jumala." - Juha Seppälä Koronavuonna 2020 ilmestyi Hannu-Pekka Björkmanin ja Nina Honkasen toimittama esseekokoelma Pakopiste (Into 2020). Kirjaan ovat kirjoittaneet tekstinsä toimittajat itse sekä Antti Nylén, Jenni Kirves, Juha Seppälä, Juha Hurme, Helena Sinervo, Tommi Melender, Annina Holmberg ja Hannu Raittila. Useimmat tekstit liikkuvat korona-aiheessa, mutta osa kirjoittajista on päätynyt kertomaan jonkin vanhan muiston esseeksi.  Tähän alkuun on tehtävä yhtä aikaa nolo ja hymyilyttävä tunnustus. Aikoinaan blogini aamunkoitossa luin Antti Nyléniltä jonkin esseekokoelman ja tyrmäsin sen niin lujaa kuin todella nuori ihminen vain

 "Nightwish-kansaa löytyy kaikkialta maailmasta kaikenikäisinä, -kokoisina ja -värisinä, kalmankalpeista elämäntapagooteista oopperan ystäviin sekä niitteihin ja nahkaan pukeutuvista metallifaneista satulyriikoista pitäviin lapsiin ja listoilla patsastelevan valtavirtamusiikin kuluttajiin. Suomalaisessa populaarimusiikissa Nightwish on ilmiö, jonka veroista ei ole nähty sitten 1980-luvun ja Dingo-hysterian." Mape Ollilan kirjoittama Nightwish (Like 2006) on ensimmäinen bändistä kertova elämäkerta. Se alkaa dramaattisista hetkistä, kun Nightwish erotti Tarja Turusen lokakuussa 2005 avoimella kirjeellä. Kirjassa käydään läpi bändin senastinen historia aina alkuperäisjäsenten lapsuusmuistoja myöten. Kirjan julkaisu aiheutti aikanaan melkoisen hässäkän, ja Tarja sekä manageri-aviomiehensä Marcelo Cabuli muistaakseni haastoivat molemmat Ollilan oikeuteen. Käsitykseni mukaan heille jäi vain, Linnaa lainatakseni, "kulut ja häpee". Muistan nuo ajat edelleen, vaikka olin vi

Jälleen on yksi lukuvuosi paketissa. Viime vuosi oli elämässäni täynnä rajuja ääripäitä sekä lopulta pitkää tasaisuutta, josta olen kiitollinen. Se näkyi myös lukemisessa, joskin epäjohdonmukaisesti. Alkuvuodesta syvässä masennuksessa luin kuin hullu, sitten päädyin sairaalaan viikoiksi, jolloin en käytännössä lukenut mitään. En ole koskaan ollut niin kauan lukematta yhtäjaksoisesti. Lukeminen pääsi taas keväällä arasti alkuun, mutta sairaalajaksosta asti normaali (raju) lukutahtini on ollut hitaampi eikä lukeminen ole ollut samalla tavalla selkeästi osa arkea kuin aina aiemmin. Joka kuukausi on kuitenkin tullut luettua ja koko vuoden lukusaldo on peräti 99 kirjaa, mistä yllätyin. Kaikki kirjat on luettu printtikirjoina. En kuluta ääni- tai e-kirjoja. Parhaat on noukittu ja listattu. Olin itse asiassa unohtanut monta hyvää lukukokemusta ja kahden kuukauden kohdalla oli suorastaan tungosta kärkisijalle. Tammikuu Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille Tämä scifiparodia oli kyl