Ankin kirjablogi

 "Julia vei käden suulleen pohtien, miltä tuntuisi, jos hänen suunsa äkkiä tukittaisiin. Hän kuljetti sormiaan huulillaan, kunnes kosketus keveni. Ja yhtäkkiä hikinen, ilkeä mies poistui hänen mielestään ja hän ajatteli vain Robinia. Miehen pehmeitä huulia omiaan vasten. Miehen posken yllättävän karheaa pintaa hänen niskassaan. Miehen suuria käsiä, jotka olivat kovin hellät hänen rinnoillaan, ja niiden aiheuttamia tunteita, sillä Robin osasi koskettaa häntä juuri oikealla tavalla." Karin Slaughterin teos Kultakutri, sinisilmä (HarperCollins 2016, suomentanut Anna Pertola, e-kirjana Storytelista) on jossain pitkän novellin ja pienoisromaanin välimaastossa. Koska sivuja on kuitenkin reilu 100, luokittelen sen pienoisromaaniksi. Kirja on koko ajan ollut saatavilla vain e-kirjana, joten nyt otettuani yhden kuukauden Storytelia aivan toisen kirjan vuoksi päätin lukea viimein myös tämän pienoisromaanin. Kyseessä on esiosa, eräänlainen preludi Kaunokaiset -trillerille. Olen lukenut

 "193. Asiaa pitempään pohdittuani myönnän kuitenkin, että kirjoittaminen vaikuttaa muistiin - toisinaan se saattaa toimia niin kuin lapsuusaikainen valokuva-albumi, jossa jokainen kuva korvaa muiston, joka sen on tarkoitus säilyttää. Ehkä siksi vältän kirjoittamasta tietyistä sinisistä esineistä - en halua korvata niiden muistoja, en palsamoida enkä ylentää niitä. Minusta olisi itse asiassa parasta, jos kirjoittaminen voisi tyhjentää minut niistä, ja minusta tulisi parempi astia uusille sinisille." Maggie Nelson kirjoittaa pienessä ajatuskokoelmassaan Sinelmiä (S&S 2019/2023, suomentanut Kaijamari Sivill) kaikenlaisita sinisistä asioista ja sivuaa samalla elämänsä tärkeitä ihmisiä. Kaikki ajatukset on numeroitu, ja niitä on yhteensä 240. Taustalla on jonkinlainen päättynyt rakkaussuhde, jonka tuoma suru tihkuu osaan ajatelmista. Ja sininenhän nähdään varsinkin englanninkielisessä maailmassa surun väriksi. Pidän todella paljon Nelsonin tavasta ajatella. Hän on älykäs, ki

Kuuntelin ensimmäisen äänikirjani! Niilo Seväsen vanha novelli Talven portti (Gummerus 2023, lukija Raiko Häyrinen) alustaa uuden fantasiasarjan Ikitalvi  maailmaa. Novellissa viikingit ovat saapuneet Irlantiin ja yhyttäneet vanhan ukonkäppänän. Ukko kertoo hädissään sumujen peittämästä saaresta, jolta löytyy varautumattomia asukkeja ja paljon rikkauksia. Ahne viikinkikuningas Sigurd päättää lähteä saarelle, vaikka talvi painaa jo uhkaavasti päälle. Sigurdin muita fiksumpi käsipuoli poika Asbjörn kokee tarinan mittaan pahoja aavistuksia eikä suotta. Ovatko hurjat soturit kohtaamassa itseään suuremman vastuksen? Minua jännitti, pystynkö ollenkaan keskittymään äänikirjaan. Tämä novelli kestää luettuna 1h 45 min ja kuuntelin sen kahdessa osassa. Ainakin vaakatasossa maatessa keskittyminen oli helppoa ja pääsin tarinaan nopeasti kiinni. Henkilöitä on jonkin verran, muttei kuitenkaan valtavasti. Lisäksi kuvailevat osiot toivat pientä hengähdystaukoa ja auttoivat rakentamaan tarinaa visuaal

Helmet-lukuhaaste 2015 1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin 2. Kirja, josta on tehty elokuva 3. Vuonna 2015 julkaistu kirja 4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin 5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä 6. Kirja, jonka nimi on yksi sana 7. Novellikokoelma 8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 9. Tietokirja 10. Suositun kirjailijan ensimmäinen 11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut 12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle 13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja 15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään 16. Kirja, jota äitisi rakastaa 17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta 18. Yli 100 vuotta vanha kirja 19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöi

 "Mustan aukon magneettinen taikapiiri. Kaiken sisäänsä imaiseva reikä ajan kudelmassa. Ylitin rajapinnan jälleen kerran huomaamatta, ja sen jälkeen kaikki oli väistämätöntä, tyyntä ja näkymätöntä sillä tavalla kuin vain järkyttävä tuho voi olla.       Tulin Nikkilään, kun seinät vuotivat verta, kukat jäätyivät kukkaruukuissa ja ahma seisoi metsän reunassa." Pirkko Soinisen biofiktio Maila Pylkkösestä on nimeltään Kipulintu (WSOY 2023). Pylkkönen sai jo elinaikanaan tunnustusta runoilijana, mutta viime vuosikymmeninä hän on tainnut painua aika unholaan. Kirjassa Maila on päätynyt jälleen kerran Nikkilän mielisairaalaan, ja sieltä käsin hänen elämänsä vaiheet aukeavat sirpaleisesti pala palalta. On kuitenkin tärkeä muistaa, että kyseessä on tosiaan fiktio eikä elämäkerta. Kesti hetken päästä kärryille tarinaan, sillä kertomus on tosiaan sirpaleinen ja siinä on käytetty useampia kertojaratkaisuja. Välillä kerrotaan Mailan näkökulmasta suoraan, välillä ulkopuolisen kertojan kau

 René Goscinnyn ja Albert Uderzon klassikkosarjakuva Asterix seikkailee on kohdallani edennyt seitsemänteen ja kahdeksanteen osaan. Asterix Britanniassa (Sanoma 1971/Egmont Kustannus 2019, suomennos Jorma Kapari) kertoo tapauksesta, jossa Asterix ja Obelix menevät auttamaan Asterixin brittiläistä serkkua roomalaisia vastaan. Heillä on mukana taikajuomatynnyri, mutta se takavarikoidaan ja varastetaan monta kertaa. Saavatko britit selkävoiton roomalaisista? Albumissa tehdään jatkuvaa pilaa brittien mauttomasta ruoka- ja juomakulttuurista. He ovat myös tavattoman kohteliasta väkeä. Obelix haluaisi taas juoda taikajuomaa, mutta ei saa, koska putosi pienenä taikajuomapataan ja sai valtavat voimat. Koira Idefix on salaperäisesti ilmestynyt mukaan, mutta se jää jostain syystä kotiin odottamaan Obelixia.  Paljon pieniä kivoja vitsejä ja Uderzon piirrosjälki on mainio. Minun piti itse asiassa erikseen varata tämä osa, koska Asterixit ovat edelleen kirjastossa kuumaa kamaa. Ihana kuulla, että k

Kyseessä on Hergén Tintin seikkailut -sarja ja osa Seitsemän kristallipalloa (Otava 1971/2007, alkuteos 1948, suomennos Jukka Kemppinen). Tintti lukee sanomalehdestä, että Sanders-Hardmuthin retkikunta on löytänyt ja avannut inkahaudan Etelä-Amerikassa. Vieressä istuva mies varoittaa ankarasti moisesta julkeudesta ja muistuttaa, mitä kävi Tutankhamonin haudan avaajille. Ja kuinka ollakaan, Tintti päätyy tutkimaan tapauksia, joissa retkikunnan jäsenten viereen on rikottu kristallipallo ja uhrit ovat vaipuneet jonkinlaiseen koomaan. Mukana menossa ovat Milou, kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno, joskin jälkimmäinen ryöstetään ja hänen kohtalonsa selviää vasta seuraavassa osassa Auringon temppeli . Mukava oli taas lukea Tinttiä pitkästä aikaa. Eräässä kohtauksessa Tintti ja Haddock käyvät katsomassa erilaisia taitoesityksiä ja Haddock näkee ensi kerran laulajatar Castafioren. Tapaamme myös kenraali Alcazarin jälleen.  Hieman kritisoin sitä, että paikoin sarjakuva tuntui jotenkin ju

 "Pakkokeräilijät saavat tavaroita haltuunsa myös haalimalla lahjoituksia, dyykkaamalla tai pelastamalla hylättyjä tavaroita. Nämä tavarat ovat ylijäämää, jota ei olisi ilman kulutusyhteiskuntaa. Miellämme kirpputorit, uudelleenkäytön ja jopa roskisten kaivelun ekologisina ilmiöinä tai säästäväisyytenä, siis myönteisinä ja kannustettavina asioina. Kierrätys on osa arkipäiväämme. Näemme käytetyn tavaran kiertoliikkeessä ongelmia vasta, kun asialla on pakonomainen keräilijä." Ilana Aalto on ammattijärjestäjä ja kulttuurihistorioitsija, joka on kirjoittanut kodin tavarakaaoksesta kirjan Paikka kaikelle - Mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan (Atena 2017). Aalto käy läpi kaikki tyypilliset suomalaisen kodin huoneet tavaroineen ja tekee samalla tiukkoja yhteiskunnallisia havaintoja. Tavarat ja suhde niihin sekä kotiin vaihtelevat ihmisen yhteiskunnallisen aseman mukaan ja malliesimerkki kaikille muille ovat vähintäänkin ylempää keskiluokkaa edustavien ihmisten kodit. Kul

 "En tunne ketään toista niin tunteellista ja herkkää ihmistä kuin Miika", sanoo Elisa Junttila. "Miika tunsi kaikki tunteet todella voimakkaasti, mistä oli monesti hänelle itelleen myös paljon haittaa. Miikaa kuvailisin kristalliksi, sillä oli herkkä pinta kuin kristallissa ja se tunsi herkästi kaikenlaisen energian ulkopuolellaan. Miika oli voimakkaasti tunteva ja särkyvä. Miikalle itelleen ja lähellä oleville se oli hyvin haasteellista. Hyvässä ja pahassa." Nefertiti Malatyn kirjoittama kirja Melankolian mestari - Miika Tenkula (Like 2024) on tehty yhteistyössä Tenkulan lähipiirin kanssa, ja se valottaa suuresta maailmansuosiostaan huolimatta aina hieman varjoihin jääneen kitaramestarin elämää ja persoonaa. Tenkula oli vuosina 1989-2005 aktiivisena olleen metallibändi Sentencedin alkuperäisjäsen ja voimahahmo. Tenkula sävelsi valtaosan Sentencedin kappaleista. Kitaristina hänellä kuvataan olleen erityisen hyvä maku; vaikka mahdollisuuksia tekniseen elvistelyyn o