Helena Anhava - Maininki ennen aaltoa
"Joka kadottaa rytmin on kuin sylistä pudonnut. Missä välissä itsekurin on tultava soittoon sisään. Ulos joutunut ei kykene yhteisyyteen, hukatun rytmin tapailuun voi mennä elämä." Helena Anhava on minulle uusi tuttavuus. Kokoelmassaan Maininki ennen aaltoa hän kuvaa kuolemaa, unta, sotaa, luontoa ja nuoruutta. Runot soivat kauniisti, mutta mitään suuria elämyksiä en tästä kokoelmasta saanut kuitenkaan. Kauneutta ja haikeutta näissä runoissa on, mutta jotenkin ne eivät iske ihan sieluun asti. Laitan tähän kuitenkin vielä kaksi suosikkiani: "1 Käytävä humisee kun vuoteita kärrätään tulleet junalla suoraan kenttäsairaalasta. Nuoria kasvoja, nuoria kasvoja. Voi Luoja, älä anna niin paljon tapahtua niin lyhyessä ajassa. Koko elämä menee tämän käsittämiseen." "Älä mene liian liki uniasi sanoi hän jota harva ymmärsi. Unen lohtu elämän pitkiin tunteihin sen alastomuus verhotussa todellisuudessa erämaan lyhyt kukinta."