Ankin kirjablogi

"Et voi olla toisen ihmisen rehellisyys, lapseni, mutta voit olla omasi. Mitä minun sitten pitäisi sanoa? Milloin? Kun rakastan jotakuta? Sinun pitää kertoa se." Jeanette Wintersonin romaani Majakanvartija (Lighthousekeeping, Bazar 2005, suomentanut Mervi Sainio ) on tarina tarinoista. Siitä, kuinka meillä kaikilla on oma tarinamme, jonka vain me itse voimme kertoa. On alkuja ja keskiosia, mutta loppuja ei ollenkaan. Silloinkin, kun tarina päättyy, se jatkuu jossain.         Tässä on Wintersonin pääsanoma ja hieno sanoma se onkin. Kirja alkaa päähenkilö Hopean selvittäessä elämäänsä. Hän asui äitinsä kanssa kaltevassa talossa ja eräänä päivänä äiti horjahti kalliolta ja kuoli. Sen seurauksena Hopea päätyy sokean majakanvartija Pew 'n luo, jonka elämä muodostuu mitä moninaisimmista tarinoista. Ne ovat majakoiden ja niiden vartioinnin ydintä. Lukijalle selviää Pew'n kertomana edesmenneen Babel Darkin tarina, joka kietoutuu oudosti Pew'n itsens...

"Ei se ollut sodassa pahinta että näin tovereideni kuolevan vaan se että näin heidän elävän." Uskallus ja intohimo on jaettu neljän osaan, joista ensimmäisessä puhuu Henri , Napoleonin läheinen sotamies ja toisessa taas Villanelle , venetsialainen nainen. Kolmannes puhuu taas Henri ja neljäs on jaettu molempien kesken.   Molemmat ovat biseksuaaleja; Henri on alussa rakastunut Napoleoniin, kunnes hänen intohimonsa muuttuu vihaksi ja inhoksi, ja Villanelle rakastaa varattua varakasta naista. Henri rakastuu myöhemmin myös Villanelleen, muttei saa vastakaikua. Henkilöiden tiet kohtaavat Ranskan sodassa, josta he lähtevät karkumatkalle Venetsiaan Patrick -papin kanssa. Kirja sattui harmittavasti lukukriisini kohdalle, joten en osaa oikein sanoa oliko se hyvä vai ei. Ei se huonokaan ollut, mutta jotain olisin kaivannut lisää. Yliluonnolliset asiat olivat mielenkiintoinen lisä ja toimivat hyvin. Mieltäni kutkutti kovasti salaperäinen Venetsia, joka muuttui koko ajan eikä kosk...

"Minä rakastan häntä." "Silloin sinä et rakasta Herraa." "Rakastanpas, minä rakastan kumpaakin." Jeanette on adoptoitu uskovaiseen perheeseen ja hänen adoptioäitinsä haluaa hänestä lähetyssaarnaajan. Jeanette julistaa Herraa ja puhuu koulussa uskosta niin paljon, että opettajatkin ärtyvät. Kaikki sujuu hyvin, kunnes seurakunnassa räjähtää pommi: Jeanette rakastaa naisia. Olen enemmän kuin hämmentynyt tästä kirjasta. Alku ja erityisesti keskikohta olivat loistavia: eräässä kohtauksessa sydämeni alkoi jyskyttää niin kovaa ja jännitys nousta, että minun oli keskeytettävä lukeminen ja tehtävä välillä jotain muuta! Sen perusteella kirja on erittäin hyvä. Mutta se loppu sitten... Kirja ensinnäkin loppui kuin seinään ilman mitään kunnollista päätöstä ja lopputapahtumat olivat minusta epäuskottavia. En myöskään oikein ymmärtänyt tarinanpätkiä Jeanetten tarinan lomassa. En tosiaankaan tiedä, onko tämä melko hyvä vai todella hyvä kirja. Epäilisin tämän oleva...