Ankin kirjablogi

 "Leigh pudisti päätään. Hän ei koskaan unohtaisi Andrew'ta. Trevor Waleski oli ollut herttainen lapsi. Hiukan outo. Hyvin ripustautuva. Kun Leigh oli viimeksi nähnyt Trevorin, poika oli ollut lääkkeiden aiheuttamassa tokkurassa. Leigh oli katsellut, kuinka hänen siskonsa oli suukottanut hellästi Trevorin päälakea.     Sen jälkeen he kaksi olivat palanneet keittiöön hoitamaan loppuun Trevorin isän murhaamisen." Karin Slaughterin korona-aikaan sijoittuva trilleri Epäluotettava todistaja (HarperCollins 2021, englanniksi False Witness , suomentanut Päivi Paju) on väkevä teos tyttöihin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ja järjestelmästä, joka ei välitä. Leigh on taistellut itsensä surkeasta getosta vauraaksi puolustusasianajajaksi. Pikkusisko Callie taas on jäänyt asuinsijoilleen ja piikittää huumeita. Leigh'n tahrattomassa elämässä on kuitenkin karu salaisuus: hän on teini-ikäisenä tappanut miehen siskonsa kanssa eivätkä he koskaan jääneet kiinni. Menneisyys kui...

 "Arthur teki niin kuin käskettiin ja löysi kirjoituskoneen vanhalta kirjoituspöydältä. Puhdas valkoinen paperi oli jo kierretty sisään koneeseen, ja monta muuta paperia odotti pöydällä koneen vierellä. Pinon päällimmäisessä paperissa oli kulmikasta kirjoitusta. Zoe oli jättänyt hänelle muistilapun: Nyt on aika tuoda heidät kotiin. Z Arthur nauroi. Sitten hän itki. "Minua pelottaa", hän kuiskasi. "Enemmän kuin koskaan elämässäni."' TJ Klunen romaani Taivaansinisen meren tuolla puolen  (Karisto 2025, suomentanut Mika Kivimäki. Alkuperäisteos Somewhere Beyond The Sea ) on jatko-osa hänen menestysteokselleen Talo taivaansinisellä merellä . Linus, Arthur ja orpokodin maagiset lapset ovat hallituksen uhan alla. Uusi Maagisen osaston johtaja on päättänyt ottaa lapset pois keinolla millä hyvänsä. Hän lähettää saarelle virkailijan, joka tulee tarkkailemaan orpokotia ja raportoimaan kaikista epäkohdista ylemmille tahoille. Arthur ja Linus eivät kuitenkaan aio luovut...

"Hänen päänsä räsähti jotain kovaa vasten. Hänen suunsa täyttyi verestä. Hänen näkönsä sumeni. Hän yritti kierähtää ympäri mutta pääsi vain puoliväliin. Hänen hiuksensa olivat kiinni jossain. Niitä vedettiin ja kiskottiin. Hän nosti kättään päänsä taakse ja odotti jostain syystä löytävänsä sieltä äitinsä hainhammasklipsin. Sen sijaan hän tunsi puuta, sitten terästä, kun miehen kasvot tulivat hänen eteensä, ja hän tajusi, että hänen kallonsa sisällä oleva esine oli vasara." Karin Slaughterin teoksessa Vaikeneva vaimo (HarperCollins 2020, suomentanut Päivi Paju) Willin ja Saran parisuhde etenee, mutta eteen on tullut karikko. Will on puolihuolimattomasti kosinut ja maininnut kosinnassa Saran äidin mieltymyksen kirkkohäihin, mikä on jäädyttänyt välit etäisiksi. Työelämän puolella alkaa painostava aika, kun sarjamurhaajana pidetty vankilaan tuomittu mies Nesbitt ei välttämättä olekaan rikossarjalle oikea tekijä. Amandan tiimin pitäisi selvittää viikossa, mitä oikein Grant County...

 "'Asemapäällikkö", sanoi Homer Wells joka ehti ensimmäisenä ruumiin luo. "Se sekopää!" mutisi Wilbur Larch. "No, nyt hän on kuitenkin kuollut", Homer ilmoitti tri Larchille, joka vielä haroi heinikossa kohti ruumista. Tri Larchin teki mieli sanoa, että kuolemalla tällä tavalla asemapäällikkö aiheutti kuolemansa jälkeenkin ikävyyksiä orpokodille. Jos Wilbur Larch oli seestynyt, hänkin oli seestynyt vain hyvin vähän. St. Cloud´s ei ollut kovin seesteinen paikka." John Irvingin klassikkoromaani Oman elämänsä sankari ( The Cider House Rules 1985, Tammi 1985, suomentanut Kristiina Rikman) kertoo St. Cloud´sin orpokodista Mainessa toisen maailmansodan edellä ja jäljessä, ja aivan erityisesti sen pysyvästä orvosta Homer Wellsista. Homer on ainoa orpo, joka ei halua adoptiovanhempia vaan asua ikuisesti orpokodissa. Omavaltainen johtaja tri Larch yrittää huolellisesti etsiä pojalle aina uuden kodin, kunnes joutuu lopulta myöntämään tappionsa. Homer kuul...

 "Puhtaat sivut, joita sisarentyttäreni näytti minulle tietokoneensa tahrattomalla ruudulla, täyttyisivät pian nimistä ja yksityiskohtaisista kuvauksista, jotka tekisivät väkivallasta todellisen. Hän rakentaisi tietokannan, josta tulisi ruumiinosien, kidutusten, aseiden ja haavojen kaatopaikka. Ja jonakin päivänä hän kuulisi äänettömät parkaisut. Hän kuvittelisi uhrien kasvot kulkiessaan väkijoukossa." Kirsin kirjanurkka on jälleen järjestänyt dekkariviikon ja osallistun siihen tällä postauksella. Suomen dekkariseura ry on yhteistyötahona mukana. Tohtori Kay Scarpetta seikkailee suurissa kuvioissa Patricia Cornwellin kirjassa Ruumistarha (Suuri Suomalainen Kirjakerho 1996, suomentanut Erkki Jukarainen). Hän avustaa FBI:tä Quanticossa ja myös hänen sisarentyttärensä on päässyt sinne harjoitteluun. Lucy ymmärtää tietokoneista kaiken ja on mukana kunnianhimoisessa tietokantaprojektissa. Scarpetta matkustaa yhdessä aiemmista osista tuttujen Ben Wesleyn ja Pete Marinon kanssa pi...

 "Julia vei käden suulleen pohtien, miltä tuntuisi, jos hänen suunsa äkkiä tukittaisiin. Hän kuljetti sormiaan huulillaan, kunnes kosketus keveni. Ja yhtäkkiä hikinen, ilkeä mies poistui hänen mielestään ja hän ajatteli vain Robinia. Miehen pehmeitä huulia omiaan vasten. Miehen posken yllättävän karheaa pintaa hänen niskassaan. Miehen suuria käsiä, jotka olivat kovin hellät hänen rinnoillaan, ja niiden aiheuttamia tunteita, sillä Robin osasi koskettaa häntä juuri oikealla tavalla." Karin Slaughterin teos Kultakutri, sinisilmä (HarperCollins 2016, suomentanut Anna Pertola, e-kirjana Storytelista) on jossain pitkän novellin ja pienoisromaanin välimaastossa. Koska sivuja on kuitenkin reilu 100, luokittelen sen pienoisromaaniksi. Kirja on koko ajan ollut saatavilla vain e-kirjana, joten nyt otettuani yhden kuukauden Storytelia aivan toisen kirjan vuoksi päätin lukea viimein myös tämän pienoisromaanin. Kyseessä on esiosa, eräänlainen preludi Kaunokaiset -trillerille. Olen lukenut...

 "193. Asiaa pitempään pohdittuani myönnän kuitenkin, että kirjoittaminen vaikuttaa muistiin - toisinaan se saattaa toimia niin kuin lapsuusaikainen valokuva-albumi, jossa jokainen kuva korvaa muiston, joka sen on tarkoitus säilyttää. Ehkä siksi vältän kirjoittamasta tietyistä sinisistä esineistä - en halua korvata niiden muistoja, en palsamoida enkä ylentää niitä. Minusta olisi itse asiassa parasta, jos kirjoittaminen voisi tyhjentää minut niistä, ja minusta tulisi parempi astia uusille sinisille." Maggie Nelson kirjoittaa pienessä ajatuskokoelmassaan Sinelmiä (S&S 2019/2023, suomentanut Kaijamari Sivill) kaikenlaisita sinisistä asioista ja sivuaa samalla elämänsä tärkeitä ihmisiä. Kaikki ajatukset on numeroitu, ja niitä on yhteensä 240. Taustalla on jonkinlainen päättynyt rakkaussuhde, jonka tuoma suru tihkuu osaan ajatelmista. Ja sininenhän nähdään varsinkin englanninkielisessä maailmassa surun väriksi. Pidän todella paljon Nelsonin tavasta ajatella. Hän on älykäs, ki...

 "Jo ei todellakaan pitänyt itseään nerona, mutta kun kirjoitusvimma iski, hän heittäytyi kokonaan sen valtaan, ja elämä oli autuaallista, kun hän istui turvassa ja onnellisena mielikuvitusmaailmassa, jossa puute, huolet ja huono sää unohtuivat ja jossa hänellä oli runsain määrin melkein yhtä todellisia ja rakkaita ystäviä kuin oikeassakin maailmassa." Louisa M. Alcottin menestysromaanin Pikku Naisia jatko-osa Pikku Naisia II (aiemmin suom. Viimevuotiset ystävämme ) ilmestyi alun perin vuonna 1869. Tämä uusin (?) suomenkielinen painos on vuodelta 2005, ja sen on tehnyt Sari Karhulahti. Alkuperäinen englanninkielinen teos on julkaistu myöhemmin nimellä Good Wives , mikä antaakin jo esimakua romaanista. Käsittelen aihetta tässä klassikkohaasteen postauksessani pontevasti. Pikku naisia on minulle hyvin rakas teos, koska se suodattuu niin voimakkaasti oman lapsuuden nostalgiani läpi. Luin teoksen joitain vuosia sitten uudelleen ja pidin siitä edelleen, vaikka toki Alcottin mo...

"Clay oli jähmettynyt, mutta vain koska tuntui ymmärtäneen, missä oli - Vaughnien tontilla olevassa vajassa, missä heidän raskaana oleva tyttärensä katsoi. Hän kohotti käden kasvoilleen. Hän ei pyyhkinyt verta pois, hän levitti sen hirvittäväksi meikiksi kylmille, koville piirteilleen. Hän oli viimeinkin, tietoisesti, paljastanut itsensä. Todellisen itsensä." Karin Slaughterin dekkari Unohdettu tyttö (HarperCollins 2023, suomentanut Virpi Kuusela) on jatko-osa Andrea Oliverista kertovalle kirjalle Menneisyyden jäljet . Andrea on äitinsä kauhuksi hakenut ja päässyt seriffikoulutukseen ja läpäisee loppukokeen kirjan alussa. Pian tulee myös ensimmäinen työtehtävä. Andrean pitää mennä suojelemaan tuomari Esther Vaughnia ja tämän perhettä Longbill Beachiin, sillä naista on uhkailtu. Andrean syyttäjä-eno kuitenkin antaa lisätehtävän: 1982 tuomarin tytär Emily oli 17 ja raskaana ja hänet pahoinpideltiin raa'asti. Lapsi selvisi, mutta Emily kuoli. Eno vilauttaa mahdollisuutta es...

" - Kala, hän sanoi hiljaa ääneen, minä pysyn sinun kanssasi, kunnes kuolen." Ernest Hemingwayn klassikkoteos Vanhus ja meri (Tammi 1952/2007, suomennos Tauno Tainio) on asetelmaltaan yksinkertainen. Vanha kalastaja lähtee merelle yksin saadakseen viimeinkin kalaa myytäväksi. Hän elää syvässä köyhyydessä eikä kalaonnea ole ollut aikoihin. Sitten siimaan nappaakin melkoinen vonkale. Kala kuitenkin lähtee kuljettamaan miestä kauas tutuista maisemista ja luonto on armoton. En ole aiemmin lukenut Hemingwayta. Viime aikoina syventyminen klassikoihin on ollut ns. pitkässä kuusessa ja valitsin kirjan rehellisesti sen lyhyyden vuoksi. Suomennoksessa on juuri mukavasti pientä ajanpatinaa. Kirjan teema, ihmisen ja luonnon välinen kamppailu, kiinnostaa epäilemättä ajasta aikaan.  Kirja jätti vähän kahtalaisen olon. Hemingway osaa kyllä kirjoittaa ja loppupuolella romaania tulikin luettua varsin nopeasti sivuja käännellen. Jännitettä löytyy. Kuitenkaan kirja ei herättänyt mitään suuria ...

 >>Haloo?>> sanoi vieraalta kuulostava miesääni. >>Onko Kay Scarpetta tavattavissa? Tarkoitan siis poliisiylilääkäri Kay Scarpetta?>> >>Puhelimessa>>, sanoin. >>Sepä hyvä. Täällä ylikonstaapeli Joe Trent Henricon piirikunnasta. Löysin numeronne luettelosta. Anteeksi että häiritsen teitä kotona.>> Hän kuulosti kiihtyneeltä. >>Meillä on kuitenkin tilanne, jossa todella tarvittaisiin teidän apuanne.>> Blogeissa vietetään Tuijan ylläpitämää naistenviikkohaastetta. Tämä postaus on osa haastetta. Kay Scarpettaa viedään jälleen. Patricia Cornwellin kirjassa Julma ja tavaton (Otava 1995, suomentanut Erkki Jukarainen) kuolemaan tuomittu tappaja Ronnie Joe Waddell teloitetaan ja ruumis tuodaan avattavaksi tohtori Scarpettalle. Tohtori hämmentyy, kun miehen takataskusta löytyy haudattavaksi tarkoitettu kirje. Siellä on kuitenkin vain turhanpäiväisiltä näyttäviä kuitteja. Sitten nuori poika löydetään huonossa kunnossa kaupungista. S...

"Ihminen voi olla valmis luopumaan lapsista, joita on aina halunnut, valmis sietämään menneisyyttään tai vaatteitaan koskevia huomautuksia, mutta sitten - yksi pieni nälväisy, ja sielu tyhjenee ja sanoo: Oi." Elizabeth Stroutin kirja Nimeni on Lucy Barton (Tammi 2018, suomennos Kristiina Rikman) aloittaa Lucysta kertovan sarjan. Lucy on kotoisin kuvitteellisesta peräkylästä Amgashista, jonka kirjailija on sijoittanut Illinoisiin. Elämä on ollut todella kovaa ja köyhää; perhe asui vuosikaudet kylmässä autotallissa ja lasten seurana olivat vain maissipellot. Yksi kirjan teemoista onkin ihmisen luokka-asema Yhdysvalloissa ja sosiaalinen nousu. Lucy on fiksu ja ahkera ja pääsee collegeen, minkä lisäksi hän nai kohtuullisen hyvin koulutetun miehen Williamin. He muuttavat New Yorkiin ja Lucy alkaa varoen tutustua paikkakunnan taidepuoleen. Silti etualalle nousee luokan sijasta äiti-tytärsuhde. Lucy kertoo minäkertojana ja sijoittaa ison osan tarinasta niihin 80-luvun pitkiin viikk...

 "Hän yriti selvittää, mikä tässä kesässä oli niin erilaista verrattuna edellisiin ja kaikkiin hänen elämänsä aikaisempiin kesiin. Hän ymmärsi vain, että hän itse, hänen nykyinen minänsä, oli jotenkin erilainen kuin aikaisemmin. Hän ei vielä aavistanut, että hän näki asiat erilaisin silmin ja tutustui itsessään uusiin olotiloihin, jotka värittivät ja muuttivat hänen suhtautumistaan ympäristöönsä." Kate Chopinin romaani Herääminen (Faros 2009, suomennos ja esipuhe Raija Larvala) oli aikansa kohuteos. Alun perin 1899 Amerikassa ilmestynyt kirja kauhistutti ihmiset ja oli sen aikaiselle yleisölle liian uskalias. Kirja kertoo 28-vuotiaasta Ednasta, joka on vaimo ja äiti. Hän kokee eräänlaisen sielullisen heräämisen kesänvietossa Grand Islella. Ensi kertaa Edna havahtuu olevansa kokeva ja tunteva yksilö ja alkaa kotiin New Orleansiin tultuaan uhmata miestään ja seurapiirin mielihaluja. Hän kokee avioliiton ulkopuolisen romanssin eikä se jää ainoaksi heilasteluksi häneltä.  Nykysu...

 "- Jopa kävi ikävästi! Juuri kun Tom rupesi olemaan mukava ja minulla hauskaa, piti Fanin pilata kaikki hömpötyksellään. Rouva Shaw ei pidä mäenlaskusta eikä kai isoäitikään. Tulee vain ikävyyksiä jos menen, ja Fanny kiusaa minua, niin että on parasta kieltäytyä ja antaa Tomin luulla minua pelkuriksi. Taivas varjelkoon! En ole ikinä nähnyt näin hassuja ihmisiä!" Louisa M. Alcottin tuotannossa ehkä hieman sivuun jäänyt Tytöistä parhain (WSOY 1975, Lyyli Reijosen uudistettu suomennos) on ihastuttava teos. Sen päähenkilö on Polly, joka kirjan alussa on siinä nelisentoistavuotias. Hänet on kasvatettu kaukana rikkaista seurapiireistä ja hän onkin varsin tervehenkinen tyttö. Hänen päänsä on kovin pyörällä vierailulla rikkaan Shaw'n perheessä, jossa on palvelijoita ja vaunuja ja hienoja pukuja. Samanikäisen Fannyn kaveripiiri on varsin teennäistä, nuori Tom kiusaa, pikku Maud leikkii omaa seurapiiriään, rouva Shaw on henkisesti ja fyysisesti enimmäkseen poissa pelistä ja herra...

 "Tämä on pohjimmiltaan pitkä kertomus hulluudesta - sen vivahteista, sen painostavina öinä päästämistä äänistä, sen sirkutuksesta pimeyden väistyessä aamun tieltä. Ajattele hetkellisiä mielenhäiriöitä, joihin olet taipuvainen, äläkä pelkästään niitä, joihin jouduit kasvaessasi isoksi ja syntiseksi, vaan myös niitä, jotka ovat piileskelleet sisuskaluissasi syntymästäsi saakka. Kuten me." Akwaeke Emezin romaani Makeaa vettä (Kosmos 2021, suomentanut Sari Karhulahti) on häiritsevä, outo ja kiinnostava. Nigerialaisille Saachille ja Saulille syntyy tytär Ada, jonka sisälle joutuu jumaluudesta, Alasta, peräisin olevia henkiä. Henget ovat aluksi hämillään, koska jumaluuden asuminen ihmisessä ei ole hyvä juttu. Portit ovat kuitenkin kiinni ja yhteiselämä alkaa. Ada rukoilee Kristusta, koska on kristitystä perheestä. Henget käyvät välillä omanlaistaan kamppailua Kristuksen kanssa, jota he kutsuvat Yeshuaksi. Adan elämä on risaista, siinä vuorottelevat miehet ja aineet ja viiltely. O...

 "A writer's life and work are not a gift to mankind; they are its necessity." Toni Morrison on/oli yksi keskeisimpiä (afro)amerikkalaisia kirjailijoita ja ajattelijoita. Hän kuoli 2019 ja samana vuonna on ilmestynyt tämä essee-/kirjoituskokoelma Mouth Full of Blood - Essays, Speeches, Meditations (Chatto & Windus). Kirja on jaettu kolmeen osaan: Part I The Foreigner's Home, Interlude Black Matter(s) ja Part II God's Language . Tekstejä ei harmi kyllä ole päivätty mitenkään, mutta joistain vuodet kävivät ilmi. En ole itse asiassa varma, onko tässä kokoelmassa tuoreita tekstejä ollenkaan. Tämän teoksen lukeminen oli minulta melkoinen voimanponnistus, sillä Morrison ei tyydy tavalliseen sanastoon, vaan käyttää hyvinkin ylevää ja myös rikasta kieltä. Esimerkkinä tästä nostan tämän otteen: "No more apologies for a bleeding heart when the opposite is no heart at all. Danger of losing our humanity must be met with more humanity. Otherwise we stand meekly behi...

 Maggie Nelsonin neljän esseen kokoelma Vapaudesta - Neljä laulua rakkaudesta ja rajoista (S&S 2022, suomentanut Kaijamari Sivill) on haastava ja kohottava. Nelson pureutuu alkusanoissaan siihen, miksi hän otti juuri tämän vaikean aiheen: "Ongelma on osin sanassa itsessään, sillä sen merkitys on kaikkea muuta kuin itsestään selvä tai kaikille sama. Sana nimittäin toimii vähän samaan tapaan kuin sana "Jumala" siinä mielessä, että kun sitä käytetään, ei voi koskaan olla täysin varma, mistä täsmälleen ottaen puhutaan, tai puhuvatko kaikki samasta asiasta." Kirjailija problematisoi teemaa ja pohtii eroa vapauden jostakin ja vapauden johonkin välillä. Tällaista keskustelua harvoin Suomessa käydään. Jossain määrin nämä erot ovat politisoituneet, sillä oikeistolaiset yleensä penäävät vapautta jostakin ja vastustavat vapautta johonkin. Yhtä kaikki, vapaus on kirjan teemana. Kirja jakautuu neljään eri näkökulmaan. Taiteen laulu "Sillmanin halu oksentaa heijastaa mi...

"On todella omituista elää historiallisella hetkellä, jolloin vastakkain ovat vanhoillinen huoli ja hätä siitä, että sateenkaariväki tuhoaa yhteiskunnan instituutioineen (ennen kaikkea avioliiton) ja toisaalta huoli ja hätä queer-liikkeen epäonnistumisesta tai kyvyttömyydestä romuttaa yhteiskunta ja perinteiset instituutiot, sillä moni queer on turhautunut valtavirran HLBTIQ+-liikkeen sopeutumaan pyrkivään, ajattelemattomaan uusliberalistiseen suuntaukseen, jossa on käytetty pitkä penni siihen että on aneltu pääsyä kahteen historiallisesti alistavaan rakenteeseen: avioliittoon ja puolustusvoimiin." Maggie Nelson kirjoittaa elämästään muistelmissaan Argonautit (S&S 2018, suomentanut Kaijamari Sivill). Nelson on yliopistolla opettava akateemikko, ajattelija, kirjailija, äiti ja ei-binäärin Harryn aviopuoliso. Kertoessaan matkastaan ensin Harryn kanssa ja sitten pyrkimyksestään saada lapsi hän kommentoi aihetta siellä ja aihetta täällä.  Argonautit onkin varsin assosiatiivi...

"Niinpä itkua varten on kolmen ehdon täytyttävä. Ensiksikin ihmisen on oltava surullinen, riemuissaan tai hylätty, mikä tarkoittaa, että kokemus on hänelle tuttu, hän tunnistaa sen. Toiseksi hänen on tunnustettava tilansa juuri sillä hetkellä. Kolmanneksi hänellä on oltava halua näyttää kyynelillä, mitä hän sisimmässään kokee." Jeffrey A. Kottlerin tietokirja Kyynelten kieli (WSOY 1997, suomentanut Leena Nivala) kertoo itkusta ja sen eri ulottuvuuksista. Terapeutti Kottler halusi alkaa tutkia ja tunnustella, mitä itku oikeastaan on, mitä se kulloinkin viestii ja mitä itkevän kanssa tulisi tehdä. Samalla hän teki matkan omaan itkuunsa. Olen joskus vuosia sitten lukenut tämän teoksen, mutta halusin lukea sen vielä kerran ja tuoda myös blogiin. Mielestäni itku ja kyyneleet ovat hyvin kiinnostavia ilmiöitä. Kottler tuo esiin biologisia vaikuttimia sekä sukupuolen, yhteiskunnan ja yhteisön vaikutukset.  Mielenkiintoisinta oli ehkä se, miten paljon sukupuoli vaikuttaa itkemiseen. ...

 "Ennen kaikkea toivoin osaavani kertoa virkakaudestani rehellisesti; en pelkästään kirjoittamalla historiallisen selonteon sen keskeisimmistä tapahtumista ja tärkeimmistä tapaamistani henkilöistä vaan käsittelemällä poliittisia, taloudellisia ja kulttuurivirtauksia, jotka osaltaan määrittivät, millaisia haasteita hallintoni kohtasi ja millaisia valintoja tiimini ja minä olimme tehneet vastataksemme niihin." Barack Obaman muistelmien ensimmäinen osa Luvattu maa (Otava 2020, suomentaneet Seppo Raudaskoski, Kyösti Karvonen ja Ilkka Rekiaro) on todella mielenkiintoinen katsaus hänen ensimmäiseen presidenttikauteensa. Obama kertoo avoimesti niin onnistumisista kuin epäonnistumisista ja taustoittaa tapahtumat tarkasti. Lähtiessäni tähän urakkaan, liki 900-sivuisen kirjan lukemiseen, ajattelin sen olevan raskas. Vaan mitä vielä! Obama on sujuva sanankäyttäjä, ja jos välillä yksityiskohtia onkin todella paljon, ne tuntuivat tarkoituksenmukaisilta. Ainakin minä kaipasin tätä taustoi...