Ankin kirjablogi

 "Helmer: Et ole ollut - onnellinen? Nora: En, ainoastaan iloinen. Ja sinä olet aina ollut kovin hyvä minulle. Kotimme ei kuitenkaan ole ollut muuta kuin leikkimökki. Olen täällä ollut sinun nukkevaimosi, kuten kotona olin isän nukkelapsi. Ja lapset taas ovat olleet minun nukkejani. Minusta oli hauskaa, kun leikit kanssani, niin kuin sinusta tuntui hauskalta minun leikkiessäni lasten kanssa. Sellaista on avioliittomme ollut, Torvald." Henrik Ibsenin Nukkekoti (WSOY 1973, suomentanut Eino Palola, alkup. versio 1879) kuvaa ravistelevasti yhtä varakasta norjalaisavioliittoa, jossa mies on ainoa vastuullinen aikuinen ja vaimo tyhmäksi kasvatettu nukke. Nora joutuu vaikeuksiin, kun hänelle selviää, että hän on syyllistynyt allekirjoituksen väärentämiseen - laki kun ei katso hyveellisiäkään motiiveja. Nora alkaa pelätä koko jutun paljastumista miehelleen Torvaldille, jonka hyväksi hän on alun perin rahat velaksi saanutkin. Monenlaisia kuvioita on ilmoilla ja kulissien hajoaminen o...

FAUST:  "Perinpohjin näin nyt filosofiiaa, lainoppia, lääketiedettäkin ja, surkea kyllä, myös teologiiaa olen tutkinut innoin kiihkoisin; ja nyt näen, raukka, yksi kaksi: en tullut hullua viisaammaksi!" Johann Wolfgang von Goethen päätyö, runomuotoinen kaksiosainen näytelmä Faust (ensimmäisen osan suomennos Valter Juva 1916, toisen osan Otto Manninen 1934, Otava 1981) on vaikeasti kuvattava spektaakkeli. Sankari tai ehkä antisankari on oppinut mies nimeltä Faust. Häntä masentaa, koska hän ei ole saavuttanut perimmäistä tietoa. Herra ja Saatana keskustelevat ja Saatana uhkaa viedä Faustin turmioon, minkä onnistumiseen Herra ei usko. Mefistofeles-nimisenä hahmona Saatana houkuttelee Faustin mukaansa "ilonpitoon". Se tarkoittaa muun muassa viattoman tytön tahraamista ja  verenvuodatusta. Tämä kaikki siis vasta ensimmäisessä laitoksessa. Kakkososassa Goethe vapauttaa käsijarrun tykkänään ja lietsoo lavalle keijuja, peikkoja, antiikin jumalia ja jumalattaria sekä toki i...

Minna Canthin klassikkonäytelmä Anna Liisa (1895, Werner Södeström) on tarina nuoresta naisesta, joka on saanut alaikäisenä aviottoman lapsen ja tappanut tämän. Hän on menossa vuosia myöhemmin naimisiin toisen miehen kanssa, mutta onnea varjostaa kuolleen lapsen isän paluu.      Canth tunnetaan kärkkäänä kirjoittajana, joka otti tiukasti kantaa aikansa ongelmiin ja asenteisiin. Naisen asema oli hänen keskeisiä teemojaan ja siitä on kyse tässäkin kirjassa. Anna Liisa on nuorena ja tietämättömänä tullut raskaaksi ja tietäessään yhteisön tuomion tekee hädissään epätoivoisen ratkaisun. Kaikki vierittävät syyn hänen niskoilleen ja näkevät hänen olevan ainoa vastuullinen. Tietysti ratkaisu on hirvittävä ja väärä, mutta nuoren tytön pelko on toisaalta ymmärrettävä.      Teema ei ole epäajankohtainen valitettavasti vieläkään. Suomessa abortti on ollut jo kauan laillinen, mutta ympäri maailman on paikkoja, joissa se on kielletty tai tiukasti rajoitettu...