Ankin kirjablogi

  "Hän kokee, että nykyajasta puuttuu hänen aikaansa leimannut naisten yhteisöllisyys, jossa kokoonnutaan yhteen ja luodaan sillä tavoin kontakteja ympäri Pohjoismaita. Ihmisillä ei tunnu olevan aikaa. Samalla miehen roolista keskustellaan ahkerasti. Mitä miehille jää, jos naisten pitää pystyä kaikkeen ja suoriutua kaikesta?" Alkuperäisteos Borde hålla käft. En bok om Märta Tikkanen (Förlaget 2020). Suomentanut Maija Kauhanen. Tammi 2020. Märta Tikkanen on niin iso hahmo, että tälle elämäkerralle on jo sen puolesta nostettava hattua. Tikkanen ei ole jäänyt vain pienten ruotsinkielisten piirien kirjailijaksi, vaan hänen tunteita kuohuttaneet romaaninsa ovat olleet luettuja myös suomenkielisten parissa. Tikkanen on feministinen esikuva, ikoni. Onkin mielenkiintoinen ratkaisu, että kirjoittaja Holmström on itsekin osa kirjaa. Hänen tekemänsä elämäkerta on oikeastaan kahden eri aikakauden feministin vuoropuhelua, välissä tietenkin on kerrontaa Tikkasen vaiheista. Olin alkujaan a

  Kirjaimia-blogin LauraKatarooma haastoi minut lukemaan uudestaan kolme kirjaa. Ankaran pohdinnan jälkeen päädyin seuraaviin oman hyllyn teoksiin: Loiusa M. Alcott - Pikku naisia. Ihastuttava klassikko, jonka uudelleen lukemista olen odottanut jo pitkään. Brené Brown - Nouse vahvempana . Hieno teos itsetutkiskeluun ja oman elämän haltuunottoon. John Irving - Minä olen monta. Suuri romaani erilaisuudesta ja teatterista. En lähde itse nyt haastamaan ketään, mutta haasteen saa toki vapaasti napata blogistani. :) Kunhan ehdin lukea nämä kirjat, löytyvät bloggaukseni tunnisteella kolmekirjaahaaste. Sama Instagramissa, hastag vain eteen. 

 "In November 1907, Lucy Maud Montgomery wrote to a friend that biography is a "screaming farce". Se added that the best biographies give only two-dimensional portraits, but every person has a half dozen "different sides". In 2008, one hundred years after the publication on Anne of Green Gables, we know much more about the many sides of "Maud", as she liked to be called. And in fact many now feel that Maud's greatest literary creation was her own tortured self-portrait, now published in her private journals more than fifty years after her death. But the truth may be even more complicated than that." Anchor Canada 2008. Näin Rubio aloittaa laajan elämäkertansa rakastetusta kirjailijasta L. M. Montgomerystä. Ja todellakin, tämä viitteineen 641 sivua kattava kirja tuo meidät todella lähelle Maudia - todennäköisesti lähimmäs kuin voimme koskaan päästä. Teos on jaettu Montgomeryn asuinpaikkojen mukaan: ensin ovat vuodet Prinssi Edvardin Saarella,

  "Kahvittelija Länkipohjassa noin vuonna 13 800 000 000 ei ole kosmoksen ulkopuolinen, puolueeton havainnoija, vaan perskarvojaan myöten osa havaitsemaansa maailmaa. Hänen näkökulmansa kaikkeuteen on sisäinen. Hänen vaelluksensa huoltoaseman nurkkapöytään Längelmäveden rannalle Jämsän lounaiskolkkaan on kestänyt 13 800 000 000 vuotta, ei hetkeäkään vähempää." Ulkoasu Jenni Saari. Teos 2020. Näin kirjoittaa Juha Hurme teoksessaan Suomi . Ja mikä runsaudensarvi se onkaan! Käsitellyiksi tulevat Kalevala, Lönnrot, Europaeus, Snellman, Edith Södergran ja monet monet muut. Suomi jatkaa siitä, minne Niemi jäi. Maailmalla oli alkanut kansallinen herääminen ja se saapui myös pieneen Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Suomen pääaihe on Kalevala ja sen ympärille kietoutuneet myytit. Ajatus Kalevalan aitoudesta revitään huolellisesti rikki. Sillä vaikka Lönnrot tosiaan keräsi aineistoaan kansan parista, se on ensinnäkin alueellisesti painottunuttta. Lisäksi Lönnrot muokkasi teoksesta (tai

  Tapanani ei ole yleensä lukea montaa kirjaa yhtä aikaa, mutta nyt olen peräti kolmen tiiliskiven suossa! Kaikkein kiinnostavin näistä on L. M. Montgomeryn elämäkerta, mutta sen lukeminen on hidasta englanninkielisyyden vuoksi. Lisäksi kirja on todella perusteellinen, ehkä vähän liiankin. Tästä kuitenkin bloggaan mieluusti, kunhan kirja on selätetty. Miehet jotka vihaavat naisia alkaa todella tylsästi. Olen lukenut reilut sata sivua ja ihmettelen, milloin oikein alkaa tapahtua. Kai tämän täytyy olla vetävä kirja, kun se on niin kovin suosittu ja luettu? Juha Hurmeen Suomi taas on niin täynnä asiaa ja yksityiskohtaa, että sitä jaksaa lukea vain pienemmissä erissä. Tästä kyllä nautin todella paljon, mikä kielen rikkaus! Ja huimaava taustatyön määrä. En edes uneksi muistavani lueteltuja henkilöitä kovin hyvin, mutta se ei menoa haittaa. Onko teilläkin jokin varsinainen kirjaprojekti kesken?

  "Minun täytyy huolehtia lapsesta, ajattelin, minun täytyy saada selville, paljonko kuumetta hänellä on. En kuitenkaan pystynyt keskittymään mittariin. Minulle oli varmasti tapahtunut jotakin yön aikana. Tai sitten olin kuukausia kestäneen ahdingon jälkeen saapunut rotkon reunalle ja olin nyt putoamassa alas hitaasti kuin unessa, vaikka samaan aikaan puristinkin kädessäni kuumemittaria, painoin aamutossujeni pohjilla lattiaa ja tunsin lasteni odottavan katseen. Syynä oli mieheni minulle aiheuttama huoli." Alkuperäisteos I giorni dell'abbandono . Suomentanut Taru Nyström. Suomennoksen tarkistanut Alice Martin. WSOY 2017. Elena Ferranten Hylkäämisen päivät kertoo 38-vuotiaasta Olgasta, jonka mies jättää aivan yhtäkkiä. Mies on löytänyt paljon nuoremman tyttöystävän, ja Olgan maailma luhistuu. Hän joutuu hoitamaan tästedes kaiken yksin ja huollettavina on kaksi lasta ja koira. Olga koettaa pinnistellä järjissään, mutta kaikki tuntuu lipsuvan hänen otteestaan. Tämän kirjan a

  "Synnyin erityisherkkänä mutta ymmärsin tämän piirteeni vasta aikuisena. Luontaisen taipumukseni lisäksi lapsuuteni olosuhteet edistivät superaistien kehittymistä; opin muun muassa havaitsemaan hienovaraisetkin muutokset toisen äänensävyssä, tunnetiloissa ja kehonkielessä. En kuitenkaan oppinut elämään omien tunteitteni kanssa sovussa vaan opin kätkemään ne ja itkemään itkuni salassa. Moni luulee, että herkkä on automaattisesti myös heikko. Se ei pidä paikkaansa. Monet herkät ihmiset, joita tunnen, ovat supervahvoja henkisesti." Kuvitus/Valokuvat: Istock. Graafinen suunnittelu: Emmi Kyytsönen. Otava 2018. Näin kirjoittaa Suvi Bowellan saatesanoissaan kirjalleen Ihana herkkyys. Bowellan on mukana Hidasta elämää -verkkosivuilla kirjoittajana ja hän toimii myös hyvinvoinnin ohjaajana, energiahoitajana ja kouluttajana. Tämän kirjan suuntaus ei olekaan niin sanotusti tieteellinen, vaan enemmänkin henkilökohtainen matka, jonka Bowellan kanssamme jakaa. Olen lukenut herkkyydestä a

  "Katsellessaan nopeasti muodostuvia vesivanoja lasin pinnalla hänen tulee hetkeksi ikävä talvea, pakkasen tuomaa selkeyttä asioihin. Kun on niin kylmää ja kirkasta että kaiken voi nähdä ja leikata irti, laittaa taskuun ja pitää siellä." Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2009. Kannen suunnittelu Satu Ketola, taitto Niko Aula. Avain 2011. Helmi Kekkosen novellikokoelma Kotiin on haikea, alakuloinen ja kaunis. Toisiinsa nivoutuvissa novelleissa kaikilla on kaipuu johonkin ja elämä jollain tapaa suuntaa vailla. Kaikki etsivät, kaikki janoavat, mutta harvat saavat. Viimeinen novelli nivoutuu kauniisti kokoelman aloittavaan novelliin. Pidin tästä kokoelmasta todella paljon. Olen aina ollut haikeuden ystävä, ja haikeutta tässä teoksessa on runsaasti. Joidenkin henkilöiden kohtalot ovat todella traagisia. Joku on menettänyt syntymättömät lapsensa, toinen sisarensa. Silti tunnelma ei ole ahdistava, vaan enemmän unenomainen. Unenomaisuus syntyy Kekkosen taitavasta kielestä, va

 "Oikeastaan minun pitäisi yrittää olla häiritsemättä, kun hän nukkuu noin rauhallisesti, mutta en malta olla menemättä sängyn ääreen. Hiivin hiljaa ja tunnen puulattian sukkieni alla. On varottava kompastumasta johonkin leluun. Käteni hakeutuu housuntaskusta ulos, vuodekatoksen aukosta sisään, ja sallin sormenpäideni hipaista hänen silkinpehmeää ihoaan. Poski tuntuu aavistuksen verran kylmältä, mutta hänen ilmeensä ei värähdäkään." Alkuperäisteos Visning pågår . Suomentanut Veijo Kiuru. WSOY 2019. Cornelialla on alkamassa uusi sivu elämässään, kun kaikki pyörähtääkin ympäri: hänen miehensä tapetaan heidän myynnissä olevassa asunnossaan. Kaiken lisäksi ruumiin löytää heidän tyttärensä Astrid. Kun poliisi tutkii asiaan, Corneliasta tuleekin ykkösepäilty. Lisää ruumiita tulee ja joku hiippailee asuntonäytöissä ja niiden kulissien takana... Olipas jännittävä dekkari, joka piti otteessaan loppuun asti! Tämä on ensimmäinen Sarenbrantilta lukemani kirja, mutta ei varmasti viimeinen

"'Missä toinen kuski on?" "Mikä toinen kuski?" "Toista autoa kuljettanut kuski." Riston silmät kapenevat. Karo tuntee ilmeen. Riston silmät kapenevat niin kun hän kiinnostuu jostain. Kun hänen päähänsä tulee jokin ajatus, jota hän ei sano ääneen, mutta jonka olemassaolon voi päätellä silmäaukkojen aavistuksenomaisesta kaventumisesta. "Ei ollut mitään toista autoa." "Olipas. Sininen lava-auto.'" Otava 2020. Karo ja Risto ovat ajamassa Lappiin lomalle, kun he joutuvat auto-onnettomuuteen. Karon mielestä paikalla oli myös toinen auto, mutta Risto kiistää sen ja panee kaiken Karon kuvittelun piikkiin. Sen piikkiin menee paljon muutakin, muun muassa katoilevat tavarat. Pariskunta päätyy jäämään Lappiin pidemmäksi aikaa ja tunnelma muuttuu yhä painostavammaksi. Miten kaikki lopulta päättyykään? Olipas hyvä, mutta hämmentävä kirja! En oikein tiedä, mitä sanoisin. Upposin hyvin syvälle Karon mieleen lukiessani ja nyt pyristelen hereille

 "Olkipatjoillaan köllöttelevät pulleat punaiset mansikat loistivat auringossa liiankin täydellisinä. Aivan kuin maalattuja, sanoi Pappa. Silloin tällöin herra Charlton vilkaisi Mariettea ja näki tämän huulten raottuvan puoliksi nauruun, puoliksi puraisemaan kimmentävää, tummanpunaisena hehkuvaa marjaa." Alkuperäisteokset The Darling Buds of May, A Breath of French Air ja When The Green Woods Laugh . Suomentanut Päivi Kalenius. Gummerus 2006. Oi ihana toukokuu kertoo isosta Larkinien perheestä, joka asuu Englannin maaseudulla. Isää ja äiti kutsutaan Pappa ja Mamma Larkiniksi. Tapahtumat käynnistyvät ensimmäisessä osassa, kun maatilalle saapuu verotarkastaja herra Charlton. Hän koettaa saada verorästit maksatettua, mutta hänellä on vastassaa Mariette Larkinin viehätysvoima ja Pappa Larkinin taito puhua mistä huvittaa. Myöhemmissä osissa perhe vierailee Ranskassa ja saa uudet naapurit. Harvoin minulla on näin ristiriitainen olo kirjasta kuin nyt. En tiedä, pidinkö koko kirjast

 "Veden oppii janosta ja maan merenkäynnistä, liidon kivusta, rauhan pistinraudasta, rakkauden haudasta, linnut lumesta." Valikoiman suomensi ja toimitti Merja Virolainen. Tammi 2004. Emily Dickinsonin tuotannosta tehty suomennosvalikoima Golgatan kuningatar avaa runoilijan keskeisiä teemoja. Siihen kuuluvat myös suomentajan saatesanat ja pieni elämäkerta- ja tulkintaosio. Pidin kovasti näistä runoista. 1800-luku on minulle kirjallisesti muutenkin varsin rakas. Jokin siinä viehättää vuosienkin jälkeen. Suomentaja kirjoittaa, miten vaikeaa runojen kääntäminen oli. Takuulla! Englannista suomentaminen vaatii tiettyjä uhrauksia ainakin runomitan suhteen, koska suomen sanat ovat yleensä paljon pitempiä. Virolainen on avannut ratkaisujaan kirjassa. Dickinsonille on tyypillistä tietty kokeilevuus: kaikissa runoissa ei ole mittaa ollenkaan, välillä taas jossain kohti on loppusointu ja lopuissa kohdissa ei. Nostankin suomentajalle hattua tästä suorituksesta! Tyypillisiä Dickinsonin r

  "CHATTERTONILLE Oi Chatterton! Kohtalois koito niin!              Laps rakas murheen - sa poika kurjuuden!              Pian kalvo kuolon peitti silmäis sen, sun josta Neros väikkyi, vei sanat korkeisiin. Niin joutuin äänes, ylväs, uhmaelva,                muminaan suli kuolon - nopsaan oil                yö aamus kintereillä. Sut kuoloon, voi! se vei kuin kukkaisen vie tuuli tuiveltava. Vaan mennytt tuo: oot käynyt tähtein luo            sa taivain korkeimpain, ja planeetoill sa sulost laula: on hymnis turvass tuo             pääl pelkoin, korskeuden alhon siell. Ja täällä hyvät solvata ei suo               nimeäs tahratonta, sen kastaa kyynelill." Suomentaja Leevi Lehto. Esipuhe ja alaviitteet Erkka Filander. Kannen suunnittelu Olli-Pekka Tennilä. Graafinen suunnittelu Marko Niemi. Poesia 2020. En ollut aiemmin lukenut Keatsia, joten päätin tutustua tähän uuteen teokseen. Kuten esimerkkirunosta näkee, tyyli on hyvin vanhahtavaa - Keats eli 1800-luvulla. Runot ovat enimmäk