Ankin kirjablogi

 "Arthur teki niin kuin käskettiin ja löysi kirjoituskoneen vanhalta kirjoituspöydältä. Puhdas valkoinen paperi oli jo kierretty sisään koneeseen, ja monta muuta paperia odotti pöydällä koneen vierellä. Pinon päällimmäisessä paperissa oli kulmikasta kirjoitusta. Zoe oli jättänyt hänelle muistilapun: Nyt on aika tuoda heidät kotiin. Z Arthur nauroi. Sitten hän itki. "Minua pelottaa", hän kuiskasi. "Enemmän kuin koskaan elämässäni."' TJ Klunen romaani Taivaansinisen meren tuolla puolen  (Karisto 2025, suomentanut Mika Kivimäki. Alkuperäisteos Somewhere Beyond The Sea ) on jatko-osa hänen menestysteokselleen Talo taivaansinisellä merellä . Linus, Arthur ja orpokodin maagiset lapset ovat hallituksen uhan alla. Uusi Maagisen osaston johtaja on päättänyt ottaa lapset pois keinolla millä hyvänsä. Hän lähettää saarelle virkailijan, joka tulee tarkkailemaan orpokotia ja raportoimaan kaikista epäkohdista ylemmille tahoille. Arthur ja Linus eivät kuitenkaan aio luovut...

"Se nainen kertoi minulle kaiken", Wen jatkoi. "Tiedän, että aika luotiin ihmisiä varten eikä päinvastoin. Olen oppinut muotoilemaan ja taivuttamaan sitä. Tiedän kuinka hetki saadaan kestämään ikuisesti, sillä se on jo tehnyt niin. Ja voin opettaa nämä taidot jopa sinulle, Turvelampi. Olen kuullut maailmankaikkeuden sydänäänet. Tiedän vastaukset moniin kysymyksiin. Kysy minulta."     Opetuslapsi katsoi mestariaan hieman pöllömäisesti. Aamu oli niin varhainen, että sitä olisi voinut kutsua varhaiseksi aamuksi. Tämä oli ainoa asia jonka hän tällä hetkellä tiesi täysin varmasti.     "Tuota... mitä mestari tahtoo aamiaiseksi?" hän kysyi.     Wen katsoi heidän leiristään alamäkeen poikki lumikenttien ja uutta maailmaa luovassa kultaisessa päivänvalossa kylpevien purppuraisten vuorien ja pohti mielessään inhimillisyyden tiettyjä ilmenemismuotoja.     "Ahaa", hän sanoi viimein. "Yksi niistä vaikeista kysymyksistä."  Terry Pratchettin Kiekkoma...

 "Puhutaan, Iola. Tarvitsen juttuseuraa. Sanotaan, että vaikeneminen on kultaa. En ole varma, onko se ihan niin arvokasta. Oma hintansa sillä toki on. Se on maksettava.     Sinulle se on helpompaa. On se, älä väitä vastaan. Sinähän vaikenet omasta valinnastasi, olet tehnyt vaikenemisesta uhrilahjan jumalattarellesi. Minä en usko Meliteleen enkä muihinkaan jumaliin, mutta kunnioitan valintaasi ja uhriasi, arvostan ja kunnioitan sitä mihin uskot. Sillä uskosi ja uhrauksesi, vaikenemisesta maksamasi hinta tekevät sinusta paremman ja arvokkaamman olennon. Tai ainakin ne voivat tehdä. Minun epäuskoni ei voi mitään. Se on voimaton.      Kysyt, mihin minä siinä tapauksessa uskon.      Uskon miekkaan." Andrzej Sapkowskin peleiksi ja tv-sarjaksi kehitetty Noituri -sarjan ensimmäinen osa on Viimeinen toivomus (alkuperäisteos Ostatnie zyczenie 1993, suomentanut Tapio Kärkkäinen 2010, WSOY 2010). Kirjan päähenkilö on noituri Geralt, joka tappaa hirviöi...

Kuuntelin ensimmäisen äänikirjani! Niilo Seväsen vanha novelli Talven portti (Gummerus 2023, lukija Raiko Häyrinen) alustaa uuden fantasiasarjan Ikitalvi  maailmaa. Novellissa viikingit ovat saapuneet Irlantiin ja yhyttäneet vanhan ukonkäppänän. Ukko kertoo hädissään sumujen peittämästä saaresta, jolta löytyy varautumattomia asukkeja ja paljon rikkauksia. Ahne viikinkikuningas Sigurd päättää lähteä saarelle, vaikka talvi painaa jo uhkaavasti päälle. Sigurdin muita fiksumpi käsipuoli poika Asbjörn kokee tarinan mittaan pahoja aavistuksia eikä suotta. Ovatko hurjat soturit kohtaamassa itseään suuremman vastuksen? Minua jännitti, pystynkö ollenkaan keskittymään äänikirjaan. Tämä novelli kestää luettuna 1h 45 min ja kuuntelin sen kahdessa osassa. Ainakin vaakatasossa maatessa keskittyminen oli helppoa ja pääsin tarinaan nopeasti kiinni. Henkilöitä on jonkin verran, muttei kuitenkaan valtavasti. Lisäksi kuvailevat osiot toivat pientä hengähdystaukoa ja auttoivat rakentamaan tarinaa vis...

"Kun Dammaraa ei vielä ollut ja aavikko lymysi laaksossaan niin kuin peto emonsa kohdussa, oli vain metsä ja kallio. Tuolla kalliolla ja tuon metsän suojassa tuulta puhuteltiin ensimmäisen kerran. >>Kuuleeko kukaan?>> joku kuiskasi, ja joku toinen kuuli vastasi. He pelästyivät toistensa ääniä, ja ensimmäisiä sanoja seurasi hiljaisuus, jota kesti aina siihen saakka kunnes toinen, eikä kukaan tiedä kumpi, kysyi: >>Kuka olet?>> Siitä alkoi keskustelu, joka on sen jälkeen yritetty lopettaa yhtä monta kertaa kuin se on yritetty toistaa tai unohtaa tai selittää herkkäuskoisten kuvitelmaksi." Ensimmäisessä osassa tarinoita kertova Sawana antautui tuulien kuiskauksille, vaikka se on kiellettyä. Kirjan maailmassa varsinainen fantasiaelementti syntyy elävistä tuulista, joita osa ihmisistä pystyy hallitsemaan. Toisessa kirjassa Meren alku (WSOY 2009) kaikkien merten kapteeni Geret on Tarquelin omatunto, jonka tehtäviin kuuluu estää tuulenhaltioiden toiminta. Ger...

  "Mietitkö koskaan, mistä runot tulevat? Mistä me saamme laulut, joita laulamme, ja tarinat, joita kerromme? Pohditko milloinkaan, miksi toiset pystyvät unelmoimaan suuria, viisaita ja kauniita unelmia ja välittämään nuo unet maailmalle runoina, joita lauletaan ja kerrotaan aina uudelleen, niin kauan kuin aurinko nousee ja laskee, niin kauan kuin kuu kasvaa ja kutistuu? Oletko koskaan ihmetellyt, miksi toiset luovat kauniita lauluja ja runoja ja tarinoita, ja toiset eivät?" Neil Gaiman on yksi fantasiakirjallisuuden suuria nimiä. Tarvitsin Helmet-haasteeseen jonkin mytologiaan perustuvan kirjan enkä ollut koskaan aiemmin lukenut Gaimanilta mitään, joten sain lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pohjoisen mytologia (Like 2019, suomentanut Jouko Ruokosenmäki) kertoo skandinaavisista taruista, joissa seikkailevat pääosissa Odin, Thor ja Loki. Tarujen hahmot olivat minulle toki päällisin puolin tuttuja, sillä tämä tarusto on varsin tunnettu muuallakin kuin Skandinaviassa. Gai...

"Kyllä", muori Säävirkku vastasi. "Talventakoja uskoo, että sinä olet... niin, hänellä on monta nimeä. Kukkien Valtiatar on kaunis nimi. Taikka Kesänainen. Hän tekee kesän, samalla tavalla kuin talventakoja tekee talven. Talventakoja uskoo, että sinä olet se nainen." "Hyvä on", Tiffany sanoi. "Mutta mehän tiedämme, että hän on väärässä, vai mitä?" "Tuota... ei aivan niin paljon väärässä kuin haluaisimme hänen olevan", neiti Puutiainen sanoi..." Tiffany Särkynen seikkailee jälleen! Osassa Talventakoja (Karisto 2007, suomentanut Mika Kivimäki) Tiffany on noitaopissa neiti Kuusisen luona, ja he menevät katsomaan perinteikästä Morris-tanssia. Tanssin aikana kesä ja talvi vaihtavat osia vuodenaikojen mukaan. Tiffany kuitenkin täysin järjettömästi hyppää tanssiin mukaan ja saa asiat pahan kerran sekaisin. Talven synnyttävä talventakoja rakastuu häneen ja pian merillä on Tiffanyn mallisia jäävuoria ja lumihiutaleetkin ovat Tiffanyita. On...

 "Isän oli pakko löytyä pian. Mordicant, varjokätyrit, raatokorpit - nyt oli selvääkin selvempää, että jokin kauhea vihollinen oli kokoamassa joukkoja sekä isää että tytärtä vastaan. Vihollinen oli saanut jo isän kynsiinsä, joten sen täytyi olla mahtava manaaja tai väkevä vainaja. Kenties Kerrigor..." Garth Nixin fantasiatrilogia Vanha valtakunta alkaa osalla Sabriel (WSOY 2004, suomentanut Kaisa Kattelus). Sabriel on 18-vuotias astetta epätavallisempi tyttö. Hän käy koulua tässä meidän maailmassamme ( tulkitsin ilmeisen oikein , että kyse on osapuilleen ensimmäisen maailmansodan vuosikymmenelle asettuvasta kuvitteellisesta Iso-Britanniasta/Englannista), mutta on oikeasti väkevän maagin Abhorsenin tytär. Abhorsenin tehtävä on varmistaa, että kuolleet pysyvät kuolemassa ja vaikka sitten omakätisesti pitää huoli, että he kulkevat kaikista yhdeksästä portista kuolemaan. Sabrielin elämä saa melkoisen käänteen, kun hän saa etiäisen isältään, perii tämän miekan ja vainajien käsitt...

  "Sophie lähti kohti peiliä ja huomasi ontuvansa. Peilistä kuvastuvat kasvot olivat varsin tyynet, sillä hän tiesi mitä odottaa. Ne olivat luisevan vanhan naisen kasvot, kuihtuneet ja rusehtavat, ja niitä ympäröi valkoinen hiuspöheikkö. Hänen omat silmänsä tuijottivat häntä peilistä, tosin keltaisina ja vetisinä ja varsin murheellisina.     >>Älä huoli, vanha rahjus>>, Sophie sanoi kasvoille. >>Näytät kohtalaisen terveeltä. Juuri tällainenhan sinä sitä paitsi oikeasti oletkin.>>" Sophie on kolmesta tytöstä vanhin. Kun isä kuolee ja taloudellinen tilanne on kehno, tytöt menevät eri paikkoihin oppiin. Sophie jää perheen hattukauppaan. Sophien oltua tyly Erämaan noidalle tämä muuttaa hänet ikivanhaksi. Sophie kerää tavaransa ja lähtee maailmalle kertomatta kellekään mitään. Yöksi hän pelastautuu omituiseen liikkuvaan linnaan, jota asuttaa huhujen mukaan tyttöjen sydämiä syövä velho Howl. Sophie ei näe nykyisessä olemuksessaan pienintäkään riskiä sydä...

"Minut muistetaan.       Minusta tulee luku Aikakirjoihin, surullinen, vapisevalla kädellä kirjoitettu luku. Siihen kirjoitetaan kaikki mitä syntyperästäni, suvustani ja matkoistani tiedetään. Jos kirjuri on taitava, hän löytää syyn kaikelle mitä tein, jonkin ratkaisevan hetken menneisyydessä jonka jälkeen mitään ei ollut tehtävissä historian vöyryessä kohti hetkeä jolloin minä seisoin tuhoutuneen kaupungin verta ja vettä valuvilla raunioilla enkä itkenyt kyyneltäkään." Päivi Honkapään trilogian aloitusosa Viides tuuli  (WSOY 2007) alkaa yllä olevilla sanoilla. Tarinankertoja Sawana, Emmenin ainoa tytär Metsänreunasta, osaa kuunnella tuulia. Se on vaarallista. Tuulia ei saa kuunnella eikä niille varsinkaan saa puhua. Kun Metsänreunaan saapuu mestarivaras Jarren, joka etsii muinaista kaupunkia, alkaa unohtumaton seikkailu. Sawana lyöttäytyy Jarrenin matkaan ja he päätyvät legendaarisen Mustan lokin kyytiin merelle. Kapteeni Geret tietää tuulista yhtä ja toista ja kant...

 "Paju antoi käsien jatkaa, vaikka aavisti jo, että lopputulema olisi jotain kiellettyä. Oliko sittenkin jotain perää siinä, mitä sanottiin väärällä kädellä veistäjistä? Korppi raakkui varoittavasti. Puukko lipesi, leikkasi haavan Pajun sormeen." Katri Kauppisen nuortenromaani Laakson linnut, Aavan laulut ammentaa kansanperinteestä. Elävien joukossa elävät kalmit, kuolleet ja hiidet. Lauluissa on valtava voima. Kaikkein suurin voima on kuitenkin sammolla, joka on laaksolaisten hallussa. Puutteesta kärsivät aavalaiset haluavat sen itselleen. Aavan Lemek saapuu Laaksoon kaupantekoon ja iskee silmänsä Pihlajaan, parantajaan ja tulevaan Maammoon. Voivatko he estää jotenkin verenvuodatuksen? Pidin tästä kirjasta todella paljon! Kieli oli todella kaunista ja sopi erinomaisesti tarinaan. Kauppinen on luonut eheän maailman. Luonnollisesti vaikutteita on otettu Kalevalasta, onpa mukana Laakson Akkakin. Mielenkiintoista oli se, että Laaksossa naiset ovat johtavassa asemassa. Naiset ja...

 "Tilanteen vakavuus kiskaisi Juvan pois transsistaan. Hän juoksi äidin luo, polvistui tämän eteen ja otti tämän pään syliinsä. Äidin ruumis oli raskas ja voimaton. Juva kamppaili selvittääkseen ajatuksensa, ymmärsi ajan olevan kulumassa loppuun. Hän tiesi, että hänen piti tehdä jotain, mutta ei muistanut mitä." Siri Pettersenin uusi fantasiasarja Vardari alkaa osalla Rautasusi (Jalava 2021, suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist). Kirjan sankaritar on Juva, joka kuuluu kuuluisaan verenlukijoiden sukuun. Hän ei halua olla sellaisen huijaamisen kanssa missään tekemisissä. Kun hänen äitinsä äkisti kuolee, hänet vedetään hurjaan tapahtumien vyyhtiin. Äidillä on kellarissa synkkä salaisuus, ja Juva saa huomata, että moni on asiasta kiinnostunut. Ei vähiten iäiset, jotka elävät huhujen mukaan ikuisesti. Olipa kivaa uppoutua yhtä aikaa tuttuun ja vieraaseen maailmaan! Jollain lailla maailmassa on samaa kuin Pettersenin aiemmassa trilogiassa Korpinkehät ja myös Mahti on mukana. Kuitenkin...

 "Se ei siis ollutkaan ollut unta. Hän oli varma siitä. Jotakin... omituista oli tapahtunut. Hänen sormiensa päitä kihelmöi. Hän tunsi olonsa... erilaiseksi. Tutkailtuaan oloaan hän päätteli, ettei se kuitenkaan tuntunut pahalta. Ei. Viime yönä hänestä oli tuntunut kamalan pahalta, mutta nyt, nyt, hän oli... täynnä elämää." Terry Pratchettin Tiffany-sarjan toisessa osassa Tähtihattu (Karisto 2004, suomentanut Mika Kivimäki) tapahtuu kummia. Tiffany on lähetetty neiti Tasasen luo noitaoppiin. Tiffany ei osaa vielä oikein mitään, paitsi itsensä katsomisen ulkopuolelta. Se kuitenkin houkuttelee paikalle kekomuksen, joka haluaa vallata hänet saadakseen kotipaikan. Selviääkö Tiffany tästä vierailusta? Tähtihatussa pääsemme taas lähemmäs noituutta. Noitien perustehtävä on auttaa ihmisiä arkisissa puuhissa, mutta toisinaan tarvitaan ihka oikeaa noituutta, jotta asiat palaavat oikealle tolalle. Tiffany on kekomuksen kanssa pahassa pulassa. Hän kuitenkin alkaa ymmärtää sen oikeaa ole...

"Voi kamala sentään."  TJ Klune on kirjoittanut aivan ihanan hyvänmielen kirjan! Talo taivaansinisellä merellä (Karisto 2021, suomentanut Mika Kivimäki) kertoo maagisista lapsista, heidän suojelevasta orpokodinjohtajastaan Arthurista ja orpokodissa vierailevasta Linus Bakerista. Linus on sosiaalityöntekijä, joka elää harmaantylsää elämää. Hän joutuu noudattamaan pilkuntarkkoja, ankeita sääntöjä ja saa yllättäen komennuksen orpokotiin. Hänen tehtävänsä on tarkkailla, onko paikka sääntöjen mukainen ja lähettää raportteja. Linus saa huomata, että tuolla matkalla hyvin moni asia muuttuu. Miten saatoinkaan aiemmassa postauksessani sanoa, että kirja on liian lälly! Tai no, objektiivisesti tutkailtuna se itse asiassa on aika lälly, mutta ei se haittaa. Se on ihana! Lempeä aikuisten satu. Olen iloinen siitä, että se on kirjastossa luokiteltu nimenomaan aikuisten kirjaksi, sillä silloin useampi aikuinen varmasti tarttuu siihen. Kirjan kertomus on ennen kaikkea huuto tasa-arvon puoles...

 "Toinen maailma on törmäämässä yhteen tämän maailman kanssa", rupikonna sanoi. "Siinä se oli. Oletko nyt tyytyväinen? Niin neiti Puutiainen ainakin arvelee. Mutta se tapahtuu nopeammin kuin hän oli osannut odottaa. Kaikki hirviöt ovat tulossa takaisin." "Miksi?" "Koska täällä ei ole ketään, joka pystyisi pysäyttämään ne." Hetken aikaa oli aivan hiljaista. "Minä olen täällä", Tiffany sanoi." Terry Pratchettin Vapaat pikkumiehe t (Karisto 2003, suomentanut Mika Kivimäki) aloittaa vauhdikkaan sarjan, jonka päähenkilö on liitumaan Tiffany Särkynen. Tiffany on vasta yhdeksän, mutta hän on lukenut sanakirjan kannesta kanteen ja maatalon tyttönä hän osaa jo kaikenlaista. Esimerkiksi auttamaan vaikeissa karitsojen synnytyksissä. Elämä kuitenkin ottaa uuden suunnan, kun läheisestä purosta nousee näkki. Tiffany ei niinkään pelästy, vaan suuttuu ankarasti. Ja kumauttaa otusta päähän paistinpannulla. Näkki ei jää kuitenkaan ainoaksi painajais...

Susanna Clarken Piranesi (WSOY 2021, suomentanut Helene Bützow) on merkillinen kirja. Sen sivuilla lainehtivat Vuorovedet, tönöttävät Patsaat ja koko tuo kaikkeus, Talo, hengittää. Tapaamme Piranesin, hyväntahtoisen miehen, joka kunnioittaa Taloa joka solullaan. "Ensimmäisen Kuun keskivaiheilla Etelästä nousi Tuuli. Se puhalsi lakkaamatta päiväkausia, ja vaikka yritin kovasti olla valittamatta, se oli eräänlainen koettelemus." Piranesin lisäksi Talossa on Toinen, iäkkäämpi mies. Hän on kiinnostunut muinaisesta tiedosta ja tekee kaikenlaisia rituaaleja saavuttaakseen sen. Piranesi avustaa häntä. Kerran, istuessaan erään hienon  Patsaan päällä Piranesi tajuaa, ettei koko hommassa ole mitään järkeä. Hän sanoo sen Toiselle, mutta tämä sanoo ärtyneenä, että keskustelu on käyty jo monta kertaa. Piranesi järkyttyy: unohtaako hän siis asioita? "Olen tiennyt jo vuosia, että Toinen ei kunnioita Taloa samalla tavalla kuin minä, mutta tuollaiset puheet järkyttävät silti. Miten häne...

 "Torvensoitto otti ratsastajat vastaan, kun he kulkivat Rithfoldin mahtavan alabasterimuurin läpi. Pääkaupungin yllä lepatti tuulessa kirkkaanpunaisia lippuja kultaisine lohikäärmeineen eikä mukulakivikaduilla ollut muuta liikennettä. Celaenan kahleet oli poistettu ja hänet oli puettu, ehostettu ja istutettu Chaolin eteen satulaan. Hän nyrpisti nenäänsä tuntiessaan kaupungin hajun." Englanninkielinen alkuperäisteos Throne of Glass (2012). Suomentanut Sarianna Silvonen. Gummerus 2017. Lasipalatsi avaa uuden fantasiasarjan Throne of Glass . Caleana, nuori palkkamurhaaja, on joutunut orjaksi kaivokseen. Raskas arki muuttuu, kun itse kruununprinssi haluaa tavata hänet. Prinssillä on ehdotus, josta on vaikea kieltäytyä: jos Celaena voittaa kuninkaan järjestämän kilpailun, hänestä tulee Kuninkaan Miekka neljäksi vuodeksi. Sen jälkeen hän olisi vapaa. Celeanella ei kuitenkaan ole aavistustakaan siitä, mitkä voimat ovat valtakunnassa parhaillaan liikkeellä. Täytyy sanoa, että tämä...

"Ensimmäisellä kerralla, kun jouduin väärään ruumiiseen, oli hyvin omituista, kai oikeastaan aika huvittavaa, että mieleni ja ruumiini olivat täysin yhtä mieltä siitä, että ne eivät kuuluneet yhteen. Nimittäin heti, kun tajusin, mitä minulle oli tapahtunut – kun tajusin, etten nähnyt unta enkä ollut huumeissa – oksensin. Ruumis tiesi heti, ettei se ollut minun ruumiini, ja siksi se pani mahalaukkunsa tyhjentymään, sillä se tiesi, miltä minusta tuntui, minusta, tarkoitan, miltä mielestäni tuntui... Ja ruumis oli mieleen kytköksissä. Vaikkei se ollut minun." Josir Jalatva on keikari ja elostelija, kun hän iskee silmänsä nuoreen Mihon yliopistolla. Intohimoinen ja raju rakkaustarina saa melkoisen kolauksen, kun vasar ryöstää Mihon ruumiin ja vaihtelee sen paikalle toisten ihmisten ruumiita. Kauhistunut Josir päättää vastoin luontaista itsekkyyttään jäljittää vasarin ja tekee mahdottomasta mahdottoman: hankkii junan 5200-luvulla ja kerää kuuluisan isänsä sirkuksen raunioista...

">>Me olemme jo kuolleita. Kaikki. Mikään ei voi vahingoittaa meitä. Ymmärrätkö, Hirka?>> Hirka tunsi ruumiinsa päästävän irti. Rimen sanojen paino laskeutui hönen rintaansa. Hän ymmärsi. Hän jäi riippumaan Rimen käsivarsille kuin kuollut. Rime nosti kätensä hänen suultaan. Lämpö levisi ruumiiseen. Lämpö ja voima saivat hänen kohottamaan päänsä. Rime syleili.     >>Ymmärrätkö, Hirka?>>    Hirka nyökkäsi. >>Jo kuolleita.>>    Hirka tuli yhdeksi Mahdin kanssa. Hän muuttui tomuksi. Hän hajosi ja levisi kaikkialle. Tuuli tarttui häneen ja kuljetti hänet halki metsien, maiden, Vainajalan ja tähtien. Hän oli hiekkaa ja tomua tuulessa, ja hän lensi Rimen lävitse. Rime kokosi hänet jälleen ehjäksi, kunnes hän roikkui jälleen tämän käsivarsilla, hyvin todellisessa maailmassa, ympärillään korkeat ruo'ot, jotka kurkottivat kohti juuri noussutta aurinkoa." Siri Pettersenin Odininlapsi on ensimmäinen osa kolmiosaista Korpinkehät...

"Surukauris oli ollut niin kaunis. Se oli pieni, pienempi kuin Uli oli odottanut, vaikka olihan hän nähnyt joskus sorkkien jälkiä Virtaavan vesiputousten savisilla alajuoksuilla. Kauris oli oikeastaan samankokoinen kuin Uli, he olivat katsoneet toisiaan silmiin samalta korkeudelta. Uli oli kävellyt niitylle, ja kauris oli tullut siinä samassa niityn toisesta laidasta he olivat pysähtyneet katsomaan toisiaan pitkäksi toviksi. Silloin Uli ei ollut vielä pelännyt, ei ollut enää surrut, hän oli jopa toivonut - oliko hän ehkä toivonut sitä? - että kauris jäisi hetkeksi, että hän voisi katsella sitä rauhassa." Siiri Enoranta tekee sen jälleen! Surunhauras, lasinterävä on erinomainen romaani.      Kirjassa on kaksi varsin erilaista maailmaa: Surukauriiden saaret, joilla elävät ihmiset ovat tasa-arvoisia ja pitävät yllä tärkeää perinnettä. Jokainen lapsi viedään kuusivuotiaana Surukauriin niitylle, jossa hän näkee surukauriin. Siitä, miten kauan lapsi surukauriin kanssa on, ri...