Ankin kirjablogi

 "Juostessani kehotan itseäni ajattelemaan jokea. Ja pilviä. Mutta pääasiassa en ajattele mitään. Minä vain juoksen omassa kotoisassa, itse tehdyssä tyhjiössäni, omassa nostalgisessa hiljaisuudessani. Ja se on melko upeaa. Vähät siitä, mitä muut sanovat." Haruki Murakamin vanha kirja Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Tammi 2011, suomennos Jyrki Kiiskinen) tuli mieleeni, kun halusin motivoida itseäni harrastamaan raskaampaa liikuntaa. Murakami on juossut todella monia täysiä maratoneja ja osallistunut useamman kerran myös triathlon-kisoihin. Murakamin tyyli on hiukan jutusteleva ja lähelle päästävä. Kirja on samalla myös eräänlainen muistelma. Murakamista piirtyy kuva lujatahtoisena, mutta varsin vaatimattomana ihmisenä. Hän kertoo vähäeleisesti vahvuuksistaan kestävyysjuoksijana, mutta myös heikkouksistaan. Keskivertoihmiselle pelkästään kirjailijan juostujen matkojen määrä on huimaava, mutta Murakami ei paukuttele henkseleitään. Kaikkien saavutusten eteen on tehty lujast...

"En tiedä, onko syy suomalaisessa kulttuurissa vai kiekkokulttuurissa, mutta kukaan ei koskaan tullut juttelemaan minun kanssani ja kysymään. Ymmärrän, että tilanne on varmasti vaikea, ja on jossain määrin helpompaa siirtää huomio vain jääkiekkoon, mutta olisin itse varmaan ollut valmis suurempaan avoimuuteen, jos toiseltakin puolelta olisi tullut kädenojennus." Janne Puhakan ja Risto Pakarisen kirja Ulos kopista (Johnny Kniga 2022) kertoo Puhakan urasta jääkiekon parissa ja ennen kaikkea hänen niissä piireissä harvinaisesta kaapista ulostulemisestaan, joskin vasta aktiiviuran jälkeen. Puhakka pelasi kotimaassa Espoo Bluesissa hyvää peliä, siirtyi varsin nuorena Kanadan puolelle Chicoutimin kaupunkiin ja pelasi myöhemmin myös jonkin aikaa Ranskassa. Kanadassa ollessaan hän alkoi todella miettiä suuntautumistaan ja kirjoitti agenteilleen avoimen viestin asiasta. Peli takkuili ja ikävä norjalaista miesystävää Rolfia kohtaan oli kova. Lisäksi olivat normaalien pelaajapaineiden ...