Ankin kirjablogi

 ""4.7.1999 klo 00.18 Elämän peruspettymykset ovat    1. että me kaikki kuolemme    2. että kukaan ei ole yksin minun" Eeva Kilven Valkoinen muistikirja sijoittuu vuoteen 1999. Se on pullollaan muistoja ja hienoja ajatelmia. Mielestäni varsinkin tähän sitaattiin kiteytyy jotain hyvin olennaista. Kilpi ottaa välillä kantaa eläinten puolesta, mikä hänellä on ollut tapana kauan. Lisäksi hän puhuu Vesasta ja hänen kuolemansa muistosta. Epäilen että Vesa on Kilven poika. Paljon iäisyyttä, paljon suurta viisautta tiivistettynä pieneen tilaan. "6.-7.12.1999 klo 1.58 Ei pidä yrittää ottaa kaikkea huomioon. Pitää ottaa huomioon olennainen, sykähdyttävin, loppu hoitaa itse itsensä."

Olen jo pitkään halunnut lukea Eeva Kilven muistikirjoja. Onneksi kirjastossa sattui viimeksi olemaan hänen uutukaisensa, Elämää kaikki päivät (WSOY 2022). Vanhimmat päiväkirjamerkinnät ovat 80-luvulta, uusimmat 2010-luvulta. Tämä kirja on sellainen, josta halusin pitää kovasti, olenhan tykännyt Kilven runoista. Nyt - en ole varma. Luin kirjan kieltämättä nopeasti, ehkä liian nopeasti. En ole hyvä lukemaan hitaasti. Odotin timanttisia ajatuksia, ja se on ehkä liikaa vaadittu. Enimmäkseen merkinnät ovat nimittäin aika tyypillisiä päiväkirjaotteita. Kokemuksia ja tunteita senhetkisestä ja eletystä elämästä. Se mikä yllätti, oli merkintöjen synkkyys. Toistuvia teemoja olivat vastuu, intohimo ja syyllisyys. Kilpi kirjoittaa avoimesti olevansa vastuussa koko maailmasta. Sitä hän ei avaa, miksi näin olisi. Tuollainen ajatus kylläkin selittää synkkyyttä. Eihän koko maailmaa voi yksi ihminen kantaa! Vanhuus on kuitenkin päällimmäisin asia. Kilpi on selvästi pitänyt itseään vanhana jo todella ...

Ah ihana Eeva Kilpi! Hänellä on aina viisaita sanoja meille. Tässä kokoelmassa Kiitos eilisestä (WSOY 1996) hän kertoo kuolleesta äidistään, vanhuudesta, rakkaudesta ja pasifismista.  Välillä hämmästyin sitä, miten rohkeasti Kilpi kirjoitti intohimostaan, jopa ihmisen elimistä. Jotenkin hänellä on sellainen ihanan viisaan mummon maine ja julkikuva, etten osannut odottaa sitä. Ei se kuitenkaan mitään, hienosti hän näistäkin aiheista kirjoittaa! Tässä ajassa erityisen ajankohtaisia ovat runoilijan huomiot Venäjästä. Kirjan kirjoittamishetkellä Neuvostoliitto on jo muuttunut Venäjäksi, ja Kilpi manailee suomalaisten rähmällään oloa. Myös menetetty Karjala vilahtelee kirjan sivuilla. Huomioni kiinnitti myös se, miten kauniisti Kilpi kirjoittaa myös entisistä rakkauksistaan. Siitä tuli hyvä olo. Niin paljon maailmassa on kyräilyä ja vihamielisyyttä, joten oli ihanaa lukea arvostuksesta. Siitä aiheesta haluan myös jakaa teille runon: "Junassa, jossakin missä se hidastaa kohdatakseen toi...

  "Saada kuolla pois kuluttamasta pois riistämästä, saastuttamasta pois syömästä muitten elämää omansa säilyttääkseen. Palata maaksi. Ainoa oikea teko koko aikana jota nimitetään elämäksi. Pakollinen. Ei kunnia." WSOY 1987 Eeva Kilpi on ihastuttava! Pitkästä aikaa palasin hänen laajaan tuotantoonsa ja en voi olla ihailematta häntä. Lisäksi tällä 80-luvun runokokoelmallaan hän on ollut todella aikaansa edellä. Animalia kertoo nimensä mukaisesti eläimistä ja niiden kohtelusta. Runon puhuja rukoilee ja itkee kärsivien eläinten puolesta ja huokailee ihmisten julmuutta. Tänä päivänä näistä asioista jo puhutaan, mutta tuohon aikaan tuskin ainakaan samalla intensiteetillä. Eläinten lisäksi on pieni osio mummoudesta. Nämäkin runot olivat ihania, mutta ehkä vähän irrallisia muusta kontekstista. Mummoudesta saisi varmasti aivan oman kokoelmansa! Runoissa on myös viittauksia kristinuskoon ja panenkin tähän loppuun yhden minua eniten koskettaneista runoista siihen liittyen. "Legenda...

Kuten lupailinkin, jatkan runojen parissa. Minusta on tullut varsinainen runotyttö ja olenkin nyt lukenut kolme kokoelmaa kokonaan. Minua ovat viihdyttäneet Eeva Tikka , Arja Tiainen ja Eeva Kilpi . Olen erityisen iloinen tutustumisestani Eevoihin, sillä tunnen ymmärtäväni heidän sanojaan varsin pitkälti. Nautin myös Tiaisen kovuudesta ja rosoisuudesta, se oli hyvää vastapainoa. Eeva Tikassa on ihanaa lempeyttä ja viisautta, kauneutta voi suorastaan imeä hänen riveiltään. Miten voisi vastustaa kokoelmaa, jonka osioiden niminä on esimerkiksi Uni lukee minua tai Satu kulkee syviin metsiin ? se puro, se kevät, se leikki se vesi sinua ja minua pajujen alla saramättäiden seassa ohikiitävinä silminä purohiuksina nopeana puheena elävistä ja kuolleista heidän muistostaan, kirjoitusta virtaamassa hautakivillä puron matka on kesken niin kauan kuin joku muistaa joku muistaa Rakastan tuossa erityisesti tuota se vesi sinua ja minua -kohtaa. Se vesi mitä ? Mitä se tekee? On ha...