Ankin kirjablogi

"kanttorihuolet ovat virinneet toden teolla, se minun on välttämättä todettava miten varmistua tasosta? moni kanttori tempaisee tahattomasti riitasoinnun - taikka vasiten -, ja niin ovat maahanpanijaiset vesitetyt ehkä voin itse toimia kanttorina ehkä en voi suunnitelmani on se, että opetan puolisolleni ylipäätään joitakin nuotteja suhteemme kohenee, jos tiedämme samoja asioita hän ei suinkaan hahmota, mikä on kolmisointu minä elän koko ajan sanoisinko täydessä ymmärryksessä siitä, mikä on vaikkapa duurikolmisointu, kun taas puolisoni elää päivästä toiseen täysin tietoa vailla" Eeva Turusen romaani Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (Siltala 2022) on hykerryttävä kuvaus arkkitehtinaisesta, jolla alkaa pakka hajota. Hän on seurannut ukkinsa jalanjälkiä ammattinsa suhteen, ja äärimmäisen pedantilla ukilla on ollut melkoisesti vaikutusta päähenkilön muuhunkin sielunelämään. Kirja koostuu hajanaisista fragmenteista, joista osassa ukki on jo kuollut ja hautajaisia järjestellään ja...

"Valheet ovat pelastaneet minut monta kertaa. Jos mietin asiaa, monet vapauden hetket elämässäni ovat olleet hetkiä, joina olen voinut valehdella, ja valehtelemisella tarkoitan sitä että olen vastustanut sellaista totuutta, jota on yritetty iskostaa minuun, kudoksiini, sisäelimiini, itse asiassa sellaista totuutta, joka on jo kauan sitten asettunut minuun mutta muiden ulkopuolelta istuttamana, ulkoista totuutta, kuten se pelko, jonka Reda oli minuun istuttanut, ja tajusin, että valheet olivat ainoa voima, joka minulla oikeasti oli, ainoa ase johon saatoin varauksetta luottaa." Édouard Louis on tullut tunnetuksia autofiktiivisista teoksistaan. Väkivallan historia (Tammi 2020, suomentanut Lotta Toivanen) kertoo siitä, miten Édouard Louis ottaa asuntoonsa vieraan kabyylimiehen ja joutuu fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uhriksi. Kirjan erottaa muista uhrikertomuksista sen poikkeuksellinen rakenne: tarinaa kerrotaan paitsi Louisin minäkerronnassa, myös hänen siskonsa Claran ke...

"Ehkä Tuomaksen julkinen kirjoittaminen heijastelee sellaisia narsistisia piirteitä, joita hänessä väistämättä on - koska kaikissa niitä on. Miksi kukaan pyrkisi julkaistuksi kirjoittajaksi, jos ei nauti siitä, että saa oman tuotoksensa julki ja hyvällä onnella kehuja, kannustusta ja kunniaa?" Tuomas Aitonurmen tuore esseekokoelma Ruumiin ylittävä ääni (WSOY 2023) on erittäin omakohtainen. Kirjoittaja kirjoittaa lähinnä minämuodossa, joskin esseessä Kirjoituksen minä hän leikittelee aluksi itsensä ulkoistamisella kolmanteen persoonaan. Esseiden ytimessä on yleensä koulukiusaamisen aiheuttama vakava trauma, vaikkakin Aitonurmi käsittelee myös muita aiheita. Odotin tätä teosta aikamoisella innostuksella, mutta harmikseni en oikein tempautunut mukaan. Vika ei ole siinä, etteikö Aitonurmi osaisi kirjoittaa. Kyllä hän osaa, ja sinänsä tekstit ovat sujuvaa luettavaa. Tartuin kokoelmaan tutustuakseni suomalaisen miehen ajatteluun traumasta, mutta huomasin hämmennyksekseni, ettei t...

  "oli miten oli, hän on alistunut hengaamaan yliopistolla Tiukkojen muijien kanssa miestenmetsästyksen sijaan   huono tuuri että sattui aikuistumaan swaippaa-tykkää-tsättää-kutsu-pane-sukupolveen kuuluvana, kun miehet odottavat että annat jo ensimmäisillä (ja ainoilla) treffeillä, että häpykarvoja ei ole ollenkaan ja teet kaikki ällöttävät temput joita he ovat internetin pornofilmeissä nähneet   ja niitä hän epäilee asuntolan poikien katselevan yötä päivää" Bernardine Evariston menestysromaani Tyttö, nainen, toinen (WSOY 2022, suomentanut Kaijamari Sivill) on suoranainen räjähtelevä runsaudensarvi! Se kertoo 11 naisen ja yhden sukupuolettoman tarinat, jotka sieltä ja täältä kietoutuvat yhteen. Periaatteessa kaikki heistä ovat mustia, mutta tummuuden aste ja sitä myöten kohtelu yhteiskunnassa vaihtelevat. Kaikilla on jollain tapaa taustallaan Iso-Britannia, vaikkeivat kaikki siellä asukaan. On tosi vaikea lähteä purkamaan tätä ilotulitusta. Se on naiseuden juhlaa, se on...

"En tiedä, onko syy suomalaisessa kulttuurissa vai kiekkokulttuurissa, mutta kukaan ei koskaan tullut juttelemaan minun kanssani ja kysymään. Ymmärrän, että tilanne on varmasti vaikea, ja on jossain määrin helpompaa siirtää huomio vain jääkiekkoon, mutta olisin itse varmaan ollut valmis suurempaan avoimuuteen, jos toiseltakin puolelta olisi tullut kädenojennus." Janne Puhakan ja Risto Pakarisen kirja Ulos kopista (Johnny Kniga 2022) kertoo Puhakan urasta jääkiekon parissa ja ennen kaikkea hänen niissä piireissä harvinaisesta kaapista ulostulemisestaan, joskin vasta aktiiviuran jälkeen. Puhakka pelasi kotimaassa Espoo Bluesissa hyvää peliä, siirtyi varsin nuorena Kanadan puolelle Chicoutimin kaupunkiin ja pelasi myöhemmin myös jonkin aikaa Ranskassa. Kanadassa ollessaan hän alkoi todella miettiä suuntautumistaan ja kirjoitti agenteilleen avoimen viestin asiasta. Peli takkuili ja ikävä norjalaista miesystävää Rolfia kohtaan oli kova. Lisäksi olivat normaalien pelaajapaineiden ...

"Siivoamattomat roskat, sanomalehtien sivut ja lasten hiukset pöllysivät villisti siipien ilmavirrasta. Rosvo käveli hitaasti kohti kasvihuoneen ovea. Penni tiesi, että sieltä pystyisi pakenemaan parvekkeen kautta ulos. Hänen teki mieli huutaa, sillä hänen ärhäkkä äänensä herättäisi varmasti koko talon, mutta häntä pelotti." Cristal Snow'n kirjoittama ja Kati Vuorenton kuvittama kolmas kirja Pennistä on nimeltään Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus (Tammi 2022). Penni on keijutyttö varsin idyllisessä yhteisössä, mutta kyllä sielläkin tapahtuu. Pelottava siipipeikko varastaa Pennin kotoa kaikki siivet, äidiltä ihan selästä! Eivätkä ne jää ainoiksi varkauksiksi. Rouva poliisipäällikkö Sinikello valtuuttaa Pennin ystävineen tutkimaan osaltaan asiaa. Luvassa on huima seikkailu ja isojen pelkojen kohtaamista. Olipas ihastuttava lastenkirja! Snow kirjoittaa viehättävästi ja Vuorenton kuvitus sopii siihen kuin nakutettuna. Pelkojen kohtaaminen on tärkeä aihe kaikenikäisi...

"Sanotaan, että riittää kun yrittää parhaansa. Minä yritin hädin tuskin puolet.       Sellainen äiti minä olin." Helmi Kekkosen romaani Vieraat (Siltala 2016) käsittelee ihmissuhteita läheltä. Senja ja Lauri ovat järjestäneet kesäiset pikku juhlat kotiinsa. Lauri on lähtenyt ostamaan kukkia ja Senjaa ahdistaa, kun vieraat tulevat mutta Lauria ei kuulu. Senja on selvästikin hauras ja epävarma. Tunnelma kodissa on jännittynyt monista syistä. Ensimmäinen osio päättyy Senjan saamaan puheluun. Tästä kirja oikeastaan vasta lähtee rakentumaan, sillä kirjailija siirtyy raottamaan kunkin asunnossa olleen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Kaikki ei todellakaan ole siltä, miltä näyttää päällepäin. Pidin todella paljon Kekkosen novellikokoelmasta Kotiin , josta olen kirjoittanut erehdyksessä peräti kaksi kertaa . Sama surumielisyys on minusta läsnä Vieraissakin . Kirjassa on paljon sellaisia mietteitä, jotka saavat surulliseksi ja pahoille mielin, ainakin jos kuvittelee itsensä...

"Biseksuaalisuuteen olen voinut perehtyä monenlaisten ja eri-ikäisten aineistojen avulla, mutta panseksuaalisuus on sen verran tuore käsite, että siitä on Suomessa puhuttu varsin vähän ja satunnaisissa yhteyksissä. Se ilmestyy media-aineistooni vasta 2000-luvun lopulla, eikä sitä näy aikaisempina vuosikymmeninä. Pystyn kertomaan kattavasti suomalaisen biseksuaalisuuden lähihistoriasta viidenkymmenen vuoden ajalta, mutta panseksuaalisuuden kohdalla voin kertoa lähinnä nykyhetkestä." Jenny Kangasvuon yleistajuinen tietokirja Bi- ja panseksuaalisuus (SKS kirjat 2022) kertoo nimensä mukaisesti biseksuaalisuudesta ja panseksuaalisuudesta. Kumpikin viittaa ihmisen ominaisuuteen tai peräti kykyyn kokea romanttisia ja seksuaalisia tunteita useampaan sukupuoleen. Biseksuaalisuus toki on reilusti vanhempi termi. Nuorempi polvi tuntuu suosivan terminä panseksuaalisuutta, joka itselleni lähestulkoon kolmekymppiselle tuntuu tosi vieraalta. Yhtä kaikki, ollaan olennaisen äärellä. Kirjan a...

 "mutta entä jos on queer ja onnellinen? entä jos on sairas ja silti onnellinen? kuka oikeastaan saa määrittää onnellisuuden koostumuksen? entä millainen olisi asetelma, josta tunnistaisin itseni ja kaltaiseni, sellainen missä näkyisi koko ihmisyyden kirjo?" J. S. Meresmaan säeromaanitrilogian viimeinen osa on Kerberos (Myllylahti 2022). Näkökulma on masennuksesta kärsivän Tuukan. Tuukka fundeeraa elämäänsä ja ikävöi kuollutta äitiään sekä ulkomaille muuttanutta isäänsä. Onneksi kuitenkin heillä on Iinan ja Saran kanssa oma polyamorinen perhe. Realismin kannalta minusta nuoret olivat tässä osassa liiankin järkeviä siihen nähden, että ihan jokainen ei ollut edes täysi-ikäinen. Varmasti nykynuoret tai ainakin osa heistä on tiedostavampia kuin vaikkapa minunkaan aikanani oltiin, mutta aivan uskottavana en tätä osaa kokenut. Ei tämä kirja sinänsä huono ollut, Tuukkaan oli tosi helppo samastua ihmisenä ja kiva kun tässä oli sivuasiana metallibändi.   Helmet-haaste 2023: kohda...

 "Oliko kaikki, mikä oli tapahtunut, ollut sattumanvaraista?        Vai oliko hän kulkenut määrätietoisesti, vaistonsa varassa tai kohtalon pakottamana, siihen ainoaan suuntaan johon hänen oli ollut määrä kulkea?" Pirkko Saision suurteos Passio (Siltala 2021) kattaa vuosisatoja, 1500-luvun koitosta osapuilleen 1960-luvulle, näin ainakin itse historian tapahtumista arvioin. Tarina alkaa Firenzestä, jossa ruhtinatar Vasari kantaa erikoista korua kaulassaan. Se on kultaa, kuvaa Paratiisia käärmeineen kaikkineen, käärmeellä on rubiinisilmät. Ruhtinatar elää pelossa, sillä luostarin priori veli Girolamo Savonarola on lietsonut jonkinlaista uskonpuhdistusta, ja siinä ovat rikkaat tulilinjalla. Veli kohtaa kuitenkin kohtalonsa, mutta sitä ennen hän oivaltaa, että tahallisessa köyhyydessä elänytkin voi olla ulkokullattu. Näistä lähtökohdista kirja ponnistaa historian laineille, ja mikä matka se onkaan! Koru on eri vuosisatojen ihmisiä yhdistävä tekijä. Välillä se muutt...

 Maggie Nelsonin neljän esseen kokoelma Vapaudesta - Neljä laulua rakkaudesta ja rajoista (S&S 2022, suomentanut Kaijamari Sivill) on haastava ja kohottava. Nelson pureutuu alkusanoissaan siihen, miksi hän otti juuri tämän vaikean aiheen: "Ongelma on osin sanassa itsessään, sillä sen merkitys on kaikkea muuta kuin itsestään selvä tai kaikille sama. Sana nimittäin toimii vähän samaan tapaan kuin sana "Jumala" siinä mielessä, että kun sitä käytetään, ei voi koskaan olla täysin varma, mistä täsmälleen ottaen puhutaan, tai puhuvatko kaikki samasta asiasta." Kirjailija problematisoi teemaa ja pohtii eroa vapauden jostakin ja vapauden johonkin välillä. Tällaista keskustelua harvoin Suomessa käydään. Jossain määrin nämä erot ovat politisoituneet, sillä oikeistolaiset yleensä penäävät vapautta jostakin ja vastustavat vapautta johonkin. Yhtä kaikki, vapaus on kirjan teemana. Kirja jakautuu neljään eri näkökulmaan. Taiteen laulu "Sillmanin halu oksentaa heijastaa mi...

Varo juonipaljastuksia!  "Ja sinä huhtikuisena iltana kylmän sodan keskiössä häneen istahti kauhu, se oli hiipinyt hänen sisäänsä vaivihkaa, lähes hänen huomaamattaan, asettunut hänen syliinsä ja takertunut koko kehoon voimalla, ja nyt se sanoi: pidä varasi ja valmistaudu, mikään ei ole vielä ohi." Meri Valkaman palkittu esikoisteos Sinun, Margot (WSOY 2021) kertoo perhesalaisuuksista, poliittisten järjestelmien mielettömyydestä ja ihmisistä niiden sisällä. Päähenkilö on Vilja, joka isänsä kuoleman jälkeen päättää ottaa selvää eräistä kirjeistä. Saksalainen Luise, kirjeissä Margotiksi esittäytyvä nainen on kirjoittanut isälle kaipaavia kirjeitä 80-luvulla. Kuka tämä Margot on? Mitä tapahtui silloin, kun he elivät muutaman vuoden DDR:ssä? Miksi äiti ei puhu? Näistä aineksista kirja lähtee liikkeelle, mutta käsittelee myös muuta. Kirjassa eletään kahdessa eteenpäin kulkevassa aikatasossa, muutamissa vuosissa 80-luvulla ja sitten vuosissa 2011-2012. Viljan isä on toimittaja, hän...

"On todella omituista elää historiallisella hetkellä, jolloin vastakkain ovat vanhoillinen huoli ja hätä siitä, että sateenkaariväki tuhoaa yhteiskunnan instituutioineen (ennen kaikkea avioliiton) ja toisaalta huoli ja hätä queer-liikkeen epäonnistumisesta tai kyvyttömyydestä romuttaa yhteiskunta ja perinteiset instituutiot, sillä moni queer on turhautunut valtavirran HLBTIQ+-liikkeen sopeutumaan pyrkivään, ajattelemattomaan uusliberalistiseen suuntaukseen, jossa on käytetty pitkä penni siihen että on aneltu pääsyä kahteen historiallisesti alistavaan rakenteeseen: avioliittoon ja puolustusvoimiin." Maggie Nelson kirjoittaa elämästään muistelmissaan Argonautit (S&S 2018, suomentanut Kaijamari Sivill). Nelson on yliopistolla opettava akateemikko, ajattelija, kirjailija, äiti ja ei-binäärin Harryn aviopuoliso. Kertoessaan matkastaan ensin Harryn kanssa ja sitten pyrkimyksestään saada lapsi hän kommentoi aihetta siellä ja aihetta täällä.  Argonautit onkin varsin assosiatiivi...

 "Avoimen syrjinnän ohella yhteiskuntamme rakentuu hämmästyttävän laajasti hiljaisille viesteille, jotka tukevat jakoa miehiin ja naisiin. On hyvä herättää kysymys - miksi? Tai antaa mahdollisuus ihmisille laittaa rasti ruutuun "muu"." (Tarja Halosen esipuheesta) Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen esittelevät kirjassaan Näkymätön sukupuoli - ei-binäärisiä ihmisiä (Into Voima 2018) erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla. Kaikkia yhdistää se, etteivät he mahdu sukupuolijanalle mies/nainen, vaan ovat enemmän tai vähemmän akselin ulkopuolella. Moni puhui itsestään muunsukupuolisena, jotkut transsukupuolisina, yksi sukupuolettomana. Se mikä jäi päällimmäisenä mieleen, oli monen kritiikki sukupuolenkorjausprosessia kohtaan. Suomessa ja erityisesti Helsingin yksikössä vaaditaan, että transihminen on selkeästi sitä "toista" sukupuolta. Jos ei koe olevansa binäärinen ollenkaan, on hoitojen suhteen vaikeuksissa. Tästä kirjasta selvisi, että myös osa...

 "Carina tunsi sykkeensä tasaantuvan. Mitään vaaraa ei varmastikaan enää ollut. Mitä näin neljäkymmentä vuotta myöhemmin muka voisi tapahtua?" Liza Marklund on aloittanut uuden sarjan, jonka ensimmäinen osa on Napapiiri (Otava 2021, suomentanut Antti Autio). 17-vuotias Sofia on kadonnut Stenträsketissä 1980. Vuonna 2019 työmiehet löytävät hänen päättömän ja muumioituneen ruumiinsa sillan rakenteista. Pikkupaikkakunnan muistot ja monenlaiset tunnot heräävät henkiin. Sofia oli mukana Napapiiri-nimisessä lukupiirissä, johon kuului hänen lisäkseen Birgitta, Agneta, Carina ja Susanne. Lukija saa pian tietää heidän välisistään jännitteistä. Kaupungissa on myös salainen asetestausalue, jossa työskentelee amerikkalaisia miehiä. Kuka on murhan takana? Täytyypä sanoa, että oli omituinen kirja. Kirjassa on niin monia kertojanääniä ja tyylittelyä, että se hämmensi minua. Jokainen kohdehenkilö kertoo periaatteessa minäkerronnassa, mutta yhtäkkiä kirjailija onkin kirjoittanut esimerkiksi ...

"Aloin ymmärtää miksi äidit ovat tarinoissa usein kuolleita ja tyttäret orpoja.      Tämä äiti ei vain nyt ollut tarpeeksi kuollut." Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Valoa valoa valoa (Karisto 2011) voitti aikoinaan Finlandian eikä syyttä. Kirjassa on nimettömäksi jäävä minäkertoja, tyttö, joka rakastuu surua kantavaan Mimiin. Mimin perhe on jokseenkin erikoinen. Mimin äiti on kuollut oman käden kautta talon ullakolla. Siellä tytöt näyttelevät omituista näytelmää, jossa äiti Ulla Kolla ohjaa heitä. Lopulta elämä syöksyy kauheaan kurssiin syksyllä 1986. Olen lukenut tämän aikoinaan tuoreeltaan, mutta jostain syystä muistikuvia ei ollut oikein jäänyt. Ihmettelen sitä nyt, sillä uskoisin tällä kertaa tarinan jäävän mieleen pitkäksi aikaa. Kirja on hyvin koskettava isoine teemoineen. Ihmiset, erityisesti aikuiset, ovat eksyksissä. Oli kiinnostavaa lukea myös kirjan ajankuvaa, sillä en ollut vielä syntynytkään 80-luvulla. Pieniä tyttöjen tyyliasioita sivutaan, samoin tiet...

 "Ja siellä varjossa, muiden näkymättömissä, kuvan ulkopuolella, kiiluu silmiä, tunteita, kauhuja joille ei ole sanoja." J. S. Meresmaan säeromaani Khimaira (Myllylahti 2021) on jatko-osa Dodolle . Tällä kertaa äänessä on Sara. Sara, Iina ja Tuukka muodostavat tiiviin piirin. Iina seurustelee sekä Tuukan että Saran kanssa, Sara ja Tuukka ovat toistensa eksiä. Epätavallinen kuvio, mutta toimiva. Saralla kuitenkin on monta salaisuutta, jotka hän kätkee sisimpäänsä. Jo Dodossa oli viitteitä siitä, että Saran rikkaat vanhemmat ovat etäisiä ja tässä osassa siihen syvennytään tarkemmin. Saran ääni on omanlaisensa, säkeet ovat usein soinnullisia. Epätavallista nykyaikana, mutta Sara on alun perin venäläinen ja venäjässä loppusoinnut ovat kaikki kaikessa. Ei noloa niin kuin suomen kielessä. Sara rakastaa runoja, erityisesti Anna Ahmatovan. Kirjassa on viittaus Ahmatovan koottuihin runoihin, mikä oli hauska sattuma, sillä olen itsekin lukenut kokoelman Ahmatovan runoja. Kirjassa te...

"Voi kamala sentään."  TJ Klune on kirjoittanut aivan ihanan hyvänmielen kirjan! Talo taivaansinisellä merellä (Karisto 2021, suomentanut Mika Kivimäki) kertoo maagisista lapsista, heidän suojelevasta orpokodinjohtajastaan Arthurista ja orpokodissa vierailevasta Linus Bakerista. Linus on sosiaalityöntekijä, joka elää harmaantylsää elämää. Hän joutuu noudattamaan pilkuntarkkoja, ankeita sääntöjä ja saa yllättäen komennuksen orpokotiin. Hänen tehtävänsä on tarkkailla, onko paikka sääntöjen mukainen ja lähettää raportteja. Linus saa huomata, että tuolla matkalla hyvin moni asia muuttuu. Miten saatoinkaan aiemmassa postauksessani sanoa, että kirja on liian lälly! Tai no, objektiivisesti tutkailtuna se itse asiassa on aika lälly, mutta ei se haittaa. Se on ihana! Lempeä aikuisten satu. Olen iloinen siitä, että se on kirjastossa luokiteltu nimenomaan aikuisten kirjaksi, sillä silloin useampi aikuinen varmasti tarttuu siihen. Kirjan kertomus on ennen kaikkea huuto tasa-arvon puoles...

J. S. Meresmaa on kirjoittanut hyvin ajassa kiinni olevan nuortenkirjan Dodo (Myllylahti 2020). Kyseessä on säeromaani, joita ei olekaan tullut vielä monta luettua. Muotonsa vuoksi kirja oli nopea lukea. Luin sen itse asiassa yhdeltä istumalta! Koin tämän lukutavan olevan hyvä, vaikka varmasti kirjaan olisi ollut myös helppo hypätä takaisin. Kirjan päähenkilö on Iina. Mielenkiintoista on, että Iinan nimi tulee ilmi vasta myöhemmin kirjassa. Pitkään arvuuttelin, onko päähenkilö tyttö vai poika (vai jopa jotain siltä väliltä). Tyttö hän kuitenkin on, ja hirveän rakastunut Tuukkaan. Tuukalla vain on vakava ongelma: hän on pahasti masentunut. Iina on huolissaan poikaystävästään. "Mä tiedän, se pelkää, että lääkärissä ne määrää sille jotain pillereitä. Se pelkää, että se ottais ne pillerit vastaan. Ja se pelkää, että se ottais niitä liikaa. Niin sen äiti teki." Taidokkaasti muutamalla virkkeellä on saatu kerrottua itsetuhosta ja ylisukupolvisista mielenterveysongelmista! Tuukan t...

On kaksi tyttöä Mallardin pikkukylästä, Stella ja Desiree, kaksoset. Kolikon kaksi puolta. Pakomatka New Orleansiin, hanttihommia, uuden maailman syke. Kunnes yhtäkkiä Stella vain lähtee. Alkaa elämän alusta, tällä kertaa valkoisena. Mutta miten pitkään valheessa voi elää? Brit Bennettin Mikä meidät erottaa ( The Vanishing Half , suomentanut Maria Lyytinen, Tammi 2021) on vahva esikoisromaani kaksoiselämästä, rasismista, toiseudesta ja vapaudesta. Väkevää kerrontaa, realistinen ote, viekoitellen mukaansa tempaava niin että sivut vain kääntyvät.  "Toisinaan turkissa saapunut nainen näytti tismalleen samalta kuin hänen äitinsä, aina hymyä myöten , välillä taas vain korkeintaan hiukan samannäköiseltä tummatukkaiselta ja hoikalta ilmestykseltä." Myöhemmin Desireen tytär Jude alkaa uuden elämän. Äiti palasi lapsensa kanssa Mallardiin, ja Jude sai kokea nahoissaan mustien rasismin omiaan kohtaan. Sillä Jude on musta kuin yö, ja sitä ei vaaleiden mustien keskuudessa sulateta. Desir...