Ankin kirjablogi

 "Adoniksen elämä Kööpenhaminassa noina vuosina tuo ensi silmäyksellä mieleen tanssin ikuisessa auringonkilossa, tai kimaltavan ryöpyn onnellisia yhteensattumia. Olenkin alkanut pohtia, voisiko onni virrata joen lailla, samoin kuin aika; siinä tapauksessa selitykseksi voi riittää, että jokin onnenvirran aalto oli temmannut Adoniksen lapsena mukaansa ja kantoi häntä halki elämän ja nyt Kööpenhaminassa siis työpaikkaan Tanskan sokeritehtaassa, juuri kun hän ja Anna olivat kuluttaneet viimeisen kruununsa." PeterHøegin romaani Kuvitelma 20. vuosisadasta on hänen esikoisteoksensa. Kirja kokoaa yhteen yhteensä neljän sukupolven elämän Tanskassa 1900-luvulla, joskin tarkemmin katsahdetaan vain osaan sukupolvista. Tarina alkaa Mørkhøjin kartanosta, jossa aika on pysähtynyt. Tutustumme Carl Lauridsiin, jonka jälkeen esitellään Amalie Teander, Anna Bak ja Adonis Jensen. Aluksi irrallisilta vaikuttavat kohtalot alkavat kietoutua yhteen ja kirjan lopussa keskitytäänkin jo heidän lapsiin...

"Pelko on luottamuksen hinta. Lahjani ei niinkään herätä vilpittömyyttä joka tiivistyy ja konvergoi asymptoottisesti mukavuuden ja läheisyyden kanssa. Pikemminkin on tiedettävä milloin on päässyt suojakuoren läpi ja on aika käyttää purkinavaajaa. Ja mikäli purkinavaaja ei riitä, mukana on myös kulmahiomakone." Susan Svendsen on fyysikko, vaimo ja äiti. Hänellä on ihmeellinen kyky vetää ihmisiä puoleensa ja saada heidät avautumaan vilpittömästi itsestään. Sitä kykyä todella tarvitaankin, kun hän palaa perheineen Intian-matkaltaan Tanskaan vakavat syytteet niskassaan. Iso kiho Hegn lupaa heille mahdollisuuden vapautua syytteistä, jos he toimittavat hänelle salaperäisen Tulevaisuuskomission viimeisen kokouksen pöytäkirjan. Alkaa hurja tapahtumain vyyhti, kun Susan koettaa perheensä kanssa onnistua tehtävässään ja yksi jos toinenkin komission jäsen alkaa löytyä kuolleena.       Susanin vaikutusta on verrattu kirjailijan menestysromaaniin Lumen tajuun kirjojen päähenkilö...

Peter Høegin seitsemäs romaani Norsunhoitajien lapset ( Elefantpassernes børn, Karisto 2011, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen ) on suorastaan hengästyttävä road book , josta ei käänteitä ja huumoria puutu. Peter , 14, ja Tilte , 16, sekä Basker -koira joutuvat seikkailuun, kun käy ilmi, että vanhemmat ovat taas saaneet tyhmyyksiä päähänsä. Alun perin vanhemmat tuntuvat kadonneen ja lapset pakenevat yli-innokkaita lastensuojeluviranomaisia. Pian käy selville, että vanhemmat eivät yritä vähäisempää kuin Tanskassa kokoontuvan suuren uskontilaisuuden kalleuksien kähvellystä.     Kyllä oli hauska ja ihana kirja! En olisi ikinä tarttunutkaan tähän, ellei äiti olisi lainannut kirjaa ja kertoillut siitä. Monesti säikähdin äidin yhtäkkisiä naurunpuuskia ja kiinnostuin yhä enemmän. Minulla ja äidillä nyt kuitenkin on hyvin samanlainen huumorintaju ja arvelin viihtyväni. Niin todella tein! Peterin jutut ovat niin sattuvia värikkäillä ja osuvilla kielikuvilla varustettuina, ett...