Ankin kirjablogi

"Hento, suloinen tuoksu nousi kasteisista saniaisista, kun hän tanssi; jostakin kaukaa ajelehti nauru yön halki...  hento keijukaisten nauru, joka tuntui tulevan Lumotulta lähteeltä. Hän tunsi itsensä niin keveäksi kuin hän olisi ollut pelkkää kuunvaloa. Hetki oli ennen kokematon! Hän pysähtyi varpaisilleen tuhatkaunojen keskelle ja ojensi kätensä, jotta hänen rakkaan ja ihanan kuunsa valo saisi huuhtoa hänen lapsenruumistaan." Ei keväistä ja rakasta toukokuuta ilman Montgomeryä! Montgomeryn kuolematon taito kuvata maailmaa sekä kauniina että huvittavana ei lakkaa ihastuttamasta minua. Olen aikoinaan kirjoittanut tästä kirjasta Vanhan kartanon Pat (Minerva 2009, suomentanut Sisko Ylimartimo), mutta koska lukioaikainen kirjoitukseni on melko köykäinen, sain siitä ihanan tekosyyn lukea kirjan uudelleen ja kirjoittaa jälleen. Pat on kirjan alussa alle kouluikäinen pikkutyttö, joka kirjan mittaan kasvaa 18-vuotiaaksi neidoksi. Häneen kirjailija kirjoitti paljon omaa itseään ja s...

 "it is your blood in my veins tell me how i'm supposed to forget" (osasta the hurting) Rupi Kaur on intialaistaustainen kanadalaisrunoilija. Teoksessaan Milk and Honey (Andrews McMeel Publishing 2015) hän käsittelee monia teemoja, kuten feminiinisyyttä, traumaa, hyväksikäyttöä ja naisten yhteisyyttä.  "i do not want to have you to fill the empty parts of me i want to be full on my own" (ote runosta osassa the loving) Kaurin englanti on ihastuttavan helppolukuista, mutta silti vaikuttavaa ja täynnä merkityksiä. Minun ei tarvinnut etsiä sanakirjasta kuin muutama sana! Teos sopiikin mainiosti myös nuorille, sillä kirjasta selviää kyllä aika perusenglannilla.  "i am a museum full of art but you had your eyes shut" (osasta the breaking) The hurting -osa käsittelee pitkälti runonpuhujan suhdetta vanhempiin. Isä on etäinen ja käskevä hahmo perheessä, naiset ovat oppineet pitämään suunsa kiinni. Runonpuhuja ei osaa erottaa äidistään rakkautta ja pelkoa isää...

 "Viideskymmenes vuosipäivä todennäköisesti todistaa, että muistamisessa on kyse myös unohtamisesta. Muistista on pyyhkiytynyt se tosiseikka, että kaikki vietnamilaiset, missä tahansa he asuvat, polveutuvat rakkaustarinasta, jonka osapuolina olivat keijujen rotua edustava nainen ja toisaalta mies, jossa virtasi lohikäärmeiden veri." Kim Thúyn romaani Em - Rakasta (Gummerus 2021, suomentanut Marja Luoma) koostuu eräänlaisista sirpaleisista anekdooteista. Aikakausina ovat Vietnamin sota ja toisaalta moderni nykyaika. Kirjassa on muutama henkilö, jotka tavalla tai toisella kohtaavat. Minut tämä kirja jätti jotenkin kylmäksi. Minun oli jostain syystä tavattoman vaikeaa pysyä kirjan henkilöistä kärryillä, vaikkei heitä ollut monta. Rakenteen sirpaleisuus teki kirjasta jotenkin vaikeasti lähestyttävän. Sinänsä nämä sirpaleet tuovat hyvin ilmi tavallisen vietnamilaisen elämän sotaoloissa ja arjen siellä. Samoin tieto vietnamilaisnaisten osuudesta kynsihoitolabisneksessä oli ihan ki...

"Hän oli tuntenut olevansa yhtä aikaa palasina ja oivalluksen äärellä; yhtä aikaa pettynyt siihen, mitä maailma oli näyttänyt itsestään, ja uudenlaisessa haparoivassa yhteydessä sen elementteihin. Mutta kaikkein väkevimmin hän oli tuona yönä tuntenut omien toimiensa hajanaisuuden: mistään Euroopan kolkasta ei ollut löytynyt sellaisia kiinteitä sivilisaatioita kuin hän oli kuvitellut, vain satunnainen joukko vieraissa paikoissa ajelehtivia ihmisiä."  Rachel Cuskin Siirtymän (S&S 2019, suomentanut Kaisa Kattelus) takakannessa sanotaan näin: "Ääriviivat-romaanista tutun säälimättömän tarkan ja älykkään tarkastelun kohteena ovat jälleen parisuhteet, perheet, muutoksen vääjäämättömyys, henkilökohtaisen vastuun ulottuvuudet sekä tarinat, joita itsestämme kerromme". Voisin sanoa tekstin pitävän paikkaansa, mutta en silti varsinaisesti ihastunut kirjaan. Aloitetaan kuitenkin tarinasta. Faye-niminen nainen on eronnut ja muuttanut poikiensa kanssa Lontooseen. Hän asuu h...

 "Dandy oli kerran iloinnut etukäteen tästä hetkestä, jolloin hän arvovaltaisena seisoisi kaikkien edessä ja ilmoittaisi Becky-tädin päätöksen. Ja miten hän nyt toivoikaan olevansa kuollut. "No niin, Dandy", William Y sanoi kärsimättömänä. "Vauhtia masiinaan. Me olemme olleet jo riittävän kauan epätietoisia. Kerro kuka sen saa, niin asia on poissa päiväjärjestyksestä." "Minä - minä en voi", Dandy sanoi ja kostutti huuliaan. "Voi mitä?" "En voi kertoa teille, kuka saa kannun. Minä en - en tiedä. Kukaan ei saa tietää - nyt." Olen jo kerran vuosia sitten blogannut tästä kirjasta, mutta halusin kertoa siitä teille vielä uudestaan. Perinnönjakajat (Minerva 2021, suomentanut Sisko Ylimartimo) on lopulta yksi Montgomeryn parhaimmista kirjoista. Erittäin hauska, myös traaginen, voisi sanoa elämänmakuinen. Puitteet tälle kaikelle luo kirjan alussa Becky-tädin vastaanotto. Täti on kuolemaisillaan, ja hän omistaa himoitun kannun, joka on pyh...

 "Tiedän, että hänellä on syynsä viipyä täällä, eikä sillä ole mitään tekemistä minun kiinnostavuuteni kanssa. Jos olisimme koulussa, veikkaisin, että hänen pitäisi palauttaa unohtunut essee huomenna. Ole kiltti ja lakkaa puukottamasta sydäntäni." Alkuperäisteos Second Impressions (2021). Kannen suunnittelu ja kuvitus: Connie Gabbert. Suomentanut Pirjo Lintuniemi. HarperCollins 2021. Tässäpä mitä ihanin kirja! En olisi koskaan uskonut sanovani näin romanttisesta romaanista, mutta nyt silmäni ovat auenneet. On olemassa hetkiä, joihin näitä kirjoja todella tarvitaan. Kirjan lähtöasetelma on aika perinteinen. Päähenkilö on 25-vuotias Ruth, joka työskentelee ja asuu seniorikodin palveluksessa. Hän tuntee itsensä ikälopuksi. Kaikki pyörii työn ympärillä. Uusi avustaja Melanie päättää löytää Ruthille miehen. Suunnitelmat menevät kovasti sekaisin, kun omistajan häikäisevän komea poika Teddy saapuu kuvioihin.  Ei tarvinne sensuroida sitä, että tietenkin vaatimaton Ruth ja häkellyttä...

 "In November 1907, Lucy Maud Montgomery wrote to a friend that biography is a "screaming farce". Se added that the best biographies give only two-dimensional portraits, but every person has a half dozen "different sides". In 2008, one hundred years after the publication on Anne of Green Gables, we know much more about the many sides of "Maud", as she liked to be called. And in fact many now feel that Maud's greatest literary creation was her own tortured self-portrait, now published in her private journals more than fifty years after her death. But the truth may be even more complicated than that." Anchor Canada 2008. Näin Rubio aloittaa laajan elämäkertansa rakastetusta kirjailijasta L. M. Montgomerystä. Ja todellakin, tämä viitteineen 641 sivua kattava kirja tuo meidät todella lähelle Maudia - todennäköisesti lähimmäs kuin voimme koskaan päästä. Teos on jaettu Montgomeryn asuinpaikkojen mukaan: ensin ovat vuodet Prinssi Edvardin Saarella, ...

  "Vaelsin tänä iltana hämärissä pienelle lammelle, jonka lähistöllä on aina ollut lumoavaa kävellä kevätiltaisin. Rannalla kasvavien puiden lomitse siivilöityi veteen lännestä heikkoa ruusun vivahdetta. Ei tuulen henkäyskään liikuttanut lammen pintaa, ja jokainen lehti ja oksa, sananjalka ja ruoho kuvastui sen kalvoon. Katsoin siihen - ja näin kasvoni: taipuneen oksan vuoksi näytti kuin minulla olisi ollut päässäni lehväkiehkura - kuin laakeriseppele." Alkuperäisteos Emily Climbs (1925). Suomentaja I. K. Inha 1948. WSOY 2005. Emilian tarina jatkuu kirjassa Runotyttö maineen polulla . Kirja koostuu isolta osalta tytön päiväkirjamerkinnöistä, jotka syventävät hänen kuvaansa ja persoonaansa. Väleissä on erilaisia sattumuksia hänen elämänsä varrelta. Tässä osassa Emilia alkaa saada tekstejään julkaistuksi ja pääsee Shrewsburyn lukioon opiskelemaan. Runotyttö maineen polulla on aina ollut trilogiasta lempiosani. Nuoruuden kauneus ja vaikeus piirtyy siinä kauniisti; lisäksi Emil...

  "- Tuulta - ja tulta - ja merta! hän mutisi. - Luonto yllättää meidät aina. Tällä lapsella on sellaista, jota minulla ei ole milloinkaan ollut ja jonka saadakseni olisin uhrannut kaiken. Mutta hänen täytyy maksaa siitä - hänen täytyy maksaa siitä - hänen täytyy maksaa." Alkuperäisteos Emily of New Moon (1923). Suomentaja I. K. Inha (uudistettu) 1961. WSOY 2005. Pieni Runotyttö kertoo nuoresta Emiliasta, joka on syntynyt kirjoittamaan. Kun isä kuolee Maywoodin kodissa, Emilia päätyy äitinsä sukulaisten huomaan. Ennen kuin hän huomaakaan, on Uuden Kuun tilasta tullut hänelle rakas - kun vain Elisabet-tätikin rakastaisi häntä! Korvaukseksi hän kuitenkin saa Laura-tädin ja Jimmy-serkun vankkumattoman rakkauden ja löytää koulusta uusia unohtumattomia ystäviä. Kun vielä opettaja Carpenter tunnustaa, että Emilian kirjoittelusta on johonkin, ei mikään tunnu olevan suurien unelmien tiellä. Olen lukenut tämän kirjan niin monesti, etten osaa enää laskeakaan. Olin 11-vuotias ensimmäi...

  "Hirveän paljon vieraita! Ja kaikki Glen St. Maryn ja Mowbray Narrowsin maalaistollot. Hienot häät taitavat olla heille oikea elämys. Prue Davisilla on uusi leninki ja hän yrittää olla, niin kuin se olisi aivan tavallista. Prue-raukka! Barbara Morse tekee parhaillaan kaikista inhottavia huomautuksia. Minä tiedän sen hänen kasvojensa ilmeestä. Ah, rouva Blythe on juuri torunut häntä. Sen minä näen hänen ilmeestään. Mutta ei sellainen Barbaraan tepsi. Höpöttäminen on hänen suurin intohimonsa! Hän juoruilisi hautajaisissakin, miksi ei sitten hienoissa häissä, missä jokainen tietää morsiamen ottavan miehen lohdutuspalkinnoksi ja miehen ottavan hänet, niin, taivas tietää, miksi - luultavasti vain siksi, että tyttö sattui häntä tavoittelemaan." Alkuperäisteos The Road to Yesterday. Suomentaja Marja Helanen-Ahtola. Karisto 1976. Ah, jälleen Montgomeryn parissa! En vain saa hänen tuotannostaan tarpeekseen. Kohta olen tuonut blogiini kaikki hänen teoksensa, mikä on melkeinpä sääli...

  "Olen aina rakastanut syvästi luontoa. Metsässä kasvava pieni saniainen, kuusien alle levittäytyvä ohut vuohenkellomatto, pitkän koivun norsunluunvalkeaan runkoon osuva kuunsäde, iltatähti penkereellä kasvavan lehtikuusen yllä, varjojen laineet liukumassa kypsän vainion yli - kaikki synnyttivät minussa "aatoksia syvällä kyynelten tavoittamattomissa" ja tunteita, joille ei minulla tuolloin ollut vielä sanoja." Alkuperäisteos The Alpine Path: The Story of My Career 1917. Alppipolun suomennos Saana Rusi. Minerva Kustannus Oy 2017.   Alppipolku käsittää kaksi kirjaa, L. M. Montgomeryn The Alpine Pathin ja Sisko Ylimartimon suositun teoksen Anna ja muut ystävämme . The Alpine Path on Montgomeryn selvitys omasta urastaan kirjailijana. Hän maalailee laveasti omaa lapsuuttaan Prinssi Edvardin saarella ja sen vaikutusta kirjoittamiseensa. Myös sukulaiset tulevat esitellyiksi. Ylimartimon Anna ja muut ystävämme syväluotaa Montgomeryn tuotantoa ja persoonaa. Olipa tämä mi...

"Ja minä olen aina tuntenut vakiintuneeni vapauteen ja itsenäisyyteen. Mutta ei kannata. Minä en saisi enää koskaan hetkenkään mielenrauhaa ajatellessani Davidin elävän täällä liassa ja sotkussa. Hän kun on luonteeltaan niin pikkutarkka ja siisti. Ei, minun ehdoton velvollisuuteni on tulla tänne tekemään hänen olonsa leppoisaksi... kaitselmuksen johdatukseksi sitä kai voisi sanoa. Pahinta on, että minun on itse kerrottava hänelle." L. M. Montgomery on tunnettu Anna - ja Runotyttö -kirjoistaan, mutta hän kirjoitti paljon muutakin. Tiedän salaisuuden on novellikokoelma, johon on valittu neljätoista tekstiä. Kaksi niistä on vähän harmillisesti samaa kuin pari vuotta sitten ilmestyneessä Yrttitarhassa . Ehkä Yrttitarhan kääntäjä ei ollut tietoinen tästä vanhasta kokoelmasta? Montgomerylle tyypillisesti novellit käsittelevät enimmäkseen avioliittoa. Useammin kuin kerran päähenkilö on ns. vanhapiika, jota säälitään naimattomuutensa takia. Sitten tapahtuu jotain yllättävää, ja he ...

  "Huopahatun alta pilkistivät pyöreät punakat kasvot, sinisinä tuikkivat silmät ja pieni napakka suu, jonka muoto johtui osaksi perimästä ja osaksi liiasta viheltelystä. Jedediahin tanakka kehoa verhosi vaalea ruutukuvioinen puku, hänellä oli kaulassaan vaaleanpunainen solmio ja siinä ametistineula. Uskotteko, jos väitän, että kaikesta tästä huolimatta Jedediah oli aivan ääriään myöten täynnä romantiikkaa?" L. M. Montgomeryn novellikokoelma Yrttitarha kattaa yhteensä kaksitoista novellia. Aiheina ovat enimmäkseen rakkaustapaukset, mutta joukossa on myös mainio Putneyn naisten lakko, Bay Shoren maatilalla ja Häävieraat, jossa kaksi nuorta naista matkaa pitkän matkan preerialla häihin.  Montgomeryn ehtymätön huumorintaju näkyy viljalti tässä kokoelmassa. Mikään rakkausjuttu ei ole yltiöromanttinen tyyliin Hedelmätarhan Kilmeny , vaan mukana on hyvin arkisia aspekteja. Montgomeryn aikakautena avioliitto oli hyvin arvostettu asema, ja siihen pyrkivät yleensä niin miehet kuin nai...

 "Vaelsimme hilpeinä kukkulan yli, huutelimme toisillemme nauraen ja pilaillen, erosimme ja ihastuneina eksyimme tuohon pieneen poluttomaan ryteikköön, ja löysimme toisemme odottamatta sopukoista ja syvänteistä ja aurinkoisesta hiljaisuudesta, missä tuuli hyrisi lempeästi ja leyhyi pehmeästi. Kun aurinko alkoi laskiessaan lähettää laajoja viuhkamaisia sädekimppuja kohti taivaan lakea, me kokoonnuimme pieneen syrjäiseen laaksoon, joka tulvillaan nuoria vihreitä saniaisia lepäsi metsäisen kukkulan varjossa. Siellä oli matala lampi - kimmeltävä vihreä vesilaakio, jonka äyräillä nymfit saattoivat tanssia yhtä hilpeän onnellisina kuin konsaan Argoksen kukkulalla tai jossakin laaksossa Kreetalla." Sara ja kultainen tie on jatko-osa romaanille Sara, tarinatyttö , josta olen blogannut täällä . Tarinatytön seikkailut jatkuvat yhdessä Sara Rayn, Felicityn, Cecilyn, Beverleyn, Felixin ja Peterin kanssa. Lapset ovat jo hieman kasvaneet ja nuoruus siintää lähitulevaisuudessa, eritoten ...

 "Paikat tietävät, milloin niitä rakastetaan - aivan niin kuin ihmiset. Olen nähnyt taloja, joiden sydän on aivan murtunut. Tämä talo ja minä olemme aina olleet hyviä ystäviä. Olen rakastanut tätä taloa siitä päivästä saakka, kun tulin tänne morsiamena. Olen istuttanut useimmat noista puista. Sinun täytyy mennä jonakin päivänä naimisiin, Marigold, ja täyttää nämä huoneet jälleen. Mutta ei liian nuorena - ei liian nuorena. Avioiduin seitsemäntoistavuotiaana ja olin isoäiti kolmekymmentäkuusivuotiaana. Se oli kauheaa. Joskus minusta tuntuu, että olen aina ollut isoäiti." L. M. Montgomeryn Marigoldin lumottu maailma on romaani pienestä tytöstä, jolla on avain mielikuvituksen taikamaailmaan. Marigoldille sinipiiat ja dryadit ovat yhtä todellisia kuin arkipäiväkin. Ja entä sitten kultainen Sylvia, hänen mielikuvitusystävänsä! Ei kukaan vedä vertoja Sylvialle. Olipa ihanaa taas vierailla Montgomeryn kauniissa maailmassa! Olen lukenut tämän romaanin kerran aiemmin ja silloin se ei ...

"'Te kaikki haluatte kuollaksenne tietää, kuka saa kannun", hän sanoi, "mutta ette saa tietää sitä vielä vähään aikaan. Todellakin minulla oli aikomus kertoa teille tänään, kenelle olin sen tarkoittanut, mutta olen keksinyt paremman suunnitelman. Olen päättänyt jättää kannun uskotulle miehelle vuodeksi ensi lokakuun lopusta lukien. Sitten vasta teille selviää, kuka saa sen." L. M. Montgomeryn Perinnönjakajat on selkeästi aikuisille lukijoille suunnattu riemastuttava farssi. Penhallowien ja Darkien sukuja yhdistävät lukemattomat avioliittojen siteet. Nämä ylpeät ja omalaatuiset suvut ovat valtavan perinnetietoisia, ja siksi Becky-tädin ilmoitus vanhan perintökannun saajasta saa heidät äärimmäisiin tunnetiloihin - tai ainakin melkein kaikki. Kaikki löyhästikin sukuun kuuluvat rientävät kuolevan Becky-tädin vastaanotolle, mutta saavat kauhukseen tietää paljastuksen siirtyvän vuodella eteenpäin. Kun Becky-täti vielä luettelee tiettyjä ehtoja kannun saamiselle (a...

"- Kerran vielä, sanoi Walter katsellen uneksivasti taivaalle, huilunsoittaja tulee tuolta yli kukkuloiden tänne Sateenkaarinotkoon iloisesti ja kauniisti soittaen. Ja minä seuraan häntä, seuraan häntä rannalle, mereen - pois teidän kaikkien luota. En minä oikeastaan halua mennä. Jem tahtoo, se on hänelle seikkailua, mutta minä en tahdo. Minun vain täytyy mennä, soitto kutsuu ja kutsuu minua, kunnes minun täytyy lähteä.   - Me lähdemme kaikki, huudahti Di innostuen Walterin kuvitelmaan, ja hän melkein uskoi näkevänsä salaperäisen soittajan varjon viittoillen lähestyvän laakson kultaisesta hämärästä.   - Ei. Te jäätte tänne odottamaan, sanoi Walter, jonka suurissa kauniissa silmissä paloi outo hehku. - Te odotatte meitä takaisin. Emmekä me ehkä tulekaan, sillä emme voi tulla niin kauan kuin huiluniekka soittaa. Ehkä hänen soittonsa vie meidät maailman ympäri. Ja te vain istutte täällä ja odotatte." Olen taas vieraillut Annan maailmassa ja nyt olen kolunnut sen läpi kok...

Ihastuttavat Anna-kirjat sulostuttivat viime viikkoani. Satuin kirjastossa törmäämään oikeaan hyllyyn ja aloin hetken mielijohteesta lukea sarjan neljättä osaa, johon viime kesänä jäin. Turha mainitakaan, että innostuin taas ja lainasin pian kaksi seuraavaa osaa. Anna opettajana ( Anne of Windy Poplars 1936, suomentanut Paula Herranen , Wsoy 2002) kattaa kolme vuotta Annan elämästä Summersiden rehtorina. Hän kirjoittaa kirjeitä Gilbertille , joka on romaanissa muutoin lähes poissaoleva. Anna on vielä nuori ja joutuu jos jonkinmoisiin kommelluksiin.     Tämä osa ei ollut jäänyt minulle kovin hyvin mieleen, mikä ihmetyttää nyt toisen lukukerran jälkeen. Kirjahan on täynnä hauskoja sattumuksia! Anna on viehättävä henkilö; hyväsydäminen ja aina valmis auttamaan niitä, joiden katsoo tarvitsevan apua. Kirjan aikana yksi jos toinenkin pari päätyy naimisiin Annan avustuksella. Esme Taylorin ja ja herra Carterin juttu on suosikkini. Koko liitto on mennä mönkään, kun Esm...

"Lantern Hill oli kolmikulmaisen maapalan kärjessä, jonka toisella sivulla oli merenlahti ja toisella satama. Heidän ja meren välissä oli hopean- ja lilanhohtoisia hiekkadyynejä. Ne ulottuivat vallina satamaan, jossa suuret ja kimmeltävät, siniset ja valkoiset aallot ryöppysivät aurinkoiselle rannalle. Salmen takana kohosi taivasta vasten valkoinen majakka ja sataman toisella puolella purppuraisten kukkuloiden varjoisat harjanteet, jotka uneksivat toisiinsa kietoutuneina. Ja kaiken yllä väikkyi Prinssi Edwardin saaren sanoinkuvaamaton lumo." L. M. Montgomeryn Jane ja Saaren kutsu ( Jane of Lantern Hill 1937, suomentanut Sisko Ylimartimo , Minerva 2013) on tulvillaan Prinssi Edwardin saaren lumoa. Kuten Ylimartimokin loppusanoissaan mainitsee, kirja on ennen kaikkea ylistyslaulu tuolle viehättävälle pienelle saarelle.      Jane on onneton ja kömpelö nuori tyttö, joka asuu suloisen äitinsä, kylmän isoäitinsä ja tympeän Gertrude -tätinsä kanssa ylenpalttisen hien...

"Pieni, typerä, unelmoiva, onnellinen, tietämätön nelitoistavuotias! Aina kuvittelemassa, että edessä olevat vuodet kätkivät jotakin suurta, ihmeellistä ja kaunista. Aivan varma, että 'vuorten hohto' olisi tavoiteltavissa. Aivan varmana, että unelmat aina toteutuisivat. Huspu nelitoistavuotias, joka kuitenkin oli tiennyt, miten olla onnellinen.      - Kadehdin sinua, Emilia sanoi. - Kunpa en olisikaan avannut kirjettäsi, pikku hupakko. Palaa takaisin varjoiseen menneisyyteen äläkä koskaan tule uudelleen - pilkkaamaan minua. Valvon varmaan sinun tähtesi. Makaan hereillä koko yön ja säälin itseäni." L. M. Montgomeryn Runotyttö -trilogian viimeinen osa Runotyttö etsii tähteään ( Emily's Quest 1927, suomentanut Laine Järventaus-Aav 1949, WSOY 2005) on päällisin puolin nuoren naisen rakkauskärsimyksiä ja kirjallista kunnianhimoa. Syvemmällä on kuitenkin vielä yksi teema; itsepetos ja sen tuoma kärsimys.      Aivan alkuun on todettava, etten voisi olla ko...