Tekstit

Näytetään tunnisteella Mila Teräs merkityt tekstit.

Mila Teräs - Yökirjeitä

Kuva
  "Frida katsoi Hessua. Aikuisten tulisi opettaa pojille tyttöjen kunnioittamista ja tasa-arvoa, mutta Hessu vain hyssytteli Jemiä kuin isoa vauvaa ja jatkoi kierrostaan luokassaan niin kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut.       Jemi virnuili opettajan selän takana ja jatkoi, nyt vain hiljaisemmalla äänellä:      - Vittu kun sulla on hyvät tissit." Mila Teräs on jälleen ajassa kiinni nuortenromaanillaan Yökirjeitä (Otava 2022). Päähenkilö Frida koettaa selvitä arjestaan kotona ja koulussa. Välit entiseen parhaaseen ystävään ovat katkolla eikä muita kavereita ole. Frida ei saa unta, hän on kuolemanväsynyt. Vähitellen kirja paljastaa hänen kantamansa raskaan salaisuuden. Yökirjeitä on aiheeltaan rankka romaani, mutta siksi kovin tärkeä. Koulun arjessa ja kaikkialla muuallakin pojat ja miehet katsovat oikeudekseen tuijottaa, kopeloida ja tehdä tytöille pahaa. Frida pelkää ja hänen ruumiinsa on jatkuvassa jännitystilassa.  Tätä kehollis...

Mila Teräs - Amiraali

Kuva
 "Se, ettei mua nähdä täällä, haluta edes katsoa, on kaikkein raivostuttavinta. Sekään ei kuitenkaan voi sammuttaa sitä, mikä mussa palaa kirkkaimpana." Otava 2020. Amiraali kertoo Niilosta, joka ei koe olevansa sen kummemmin poika kuin tyttökään. Hän kipuilee pienellä paikkakunnalla ja kerää rohkeutta olla oma itsensä. Hän on kasvanut ukin ja mummon kasvattamana, ja sukupolvien väliset erot kolisevat välillä yhteen. Mielestäni kirja on hyvä kuvaus siitä, mitä on olla vähän erilainen nuori juuri tässä ajassa. Nykyään näistä asioista onneksi puhutaan enemmän kuin ennen ja asioille on enemmän sanoja. Kirjassa ei harrasteta mitään termikikkailua, vaan kuvataan luontevasti nuoren ihmisen kasvua omaksi itsekseen. Kun on sielultaan rajaton, mihin tarkkoja termejä oikeastaan tarvitaankaan? Asuminen pikkupaikkakunnalla herättää väistämättä muistoja, samoin Niilon kokema koulukiusaaminen. Meilläkin kaikki vähänkin erilaiset saivat tuntea kaiken nahoissaan, nekin jotka olivat vain ihan...