Erzsébeth Tóth - Aamut, hiukset hajallaan
" Siellä minun pitäisi olla siellä minun pitäisi olla hautajaishuntujen hautausmaan kukkien, hautaavien ihmisten joukossa mutta minä tuijotan koko päivän omia käsiäni vitivalkoisessa huoneessa tuijotan männynveren jäähyväisiä suonissani ja pakenen silmieni taakse, viime toukokuuhun astun ulos lapsekkaan kevyesti tuoreenvihreän akasiarivin takaa ympärilläni ei mitään vain valtava nurmikko ja Aurinko illalla minun täytyy maksaa siitäkin sillä kyynelet löytävät minut unen välähtävät veitset odottavat veitsiksi muuttuvat kädet odottavat minua mutta ennen kuolemaa minustakin tulee kuningatar niin kuin tanssiaisiin lähtevistä tytöistä en tarvitse sääliä kerran minäkin olen elänyt hevoset söivät hiuksiani kuin kauraa silti minä halusin riidellä kirkonkellojen kanssa mutta viisainta oli antautua, nukahtaa niiden kultaääneen sydämeni ympärillä oli kuumia renkaita mutta minä heitin pois mustan puseroni hievahtamatta niin kuin puut kevät leikkii punassa ja vihreässä minun kanssani olen eksyn...