Ankin kirjablogi

 ""4.7.1999 klo 00.18 Elämän peruspettymykset ovat    1. että me kaikki kuolemme    2. että kukaan ei ole yksin minun" Eeva Kilven Valkoinen muistikirja sijoittuu vuoteen 1999. Se on pullollaan muistoja ja hienoja ajatelmia. Mielestäni varsinkin tähän sitaattiin kiteytyy jotain hyvin olennaista. Kilpi ottaa välillä kantaa eläinten puolesta, mikä hänellä on ollut tapana kauan. Lisäksi hän puhuu Vesasta ja hänen kuolemansa muistosta. Epäilen että Vesa on Kilven poika. Paljon iäisyyttä, paljon suurta viisautta tiivistettynä pieneen tilaan. "6.-7.12.1999 klo 1.58 Ei pidä yrittää ottaa kaikkea huomioon. Pitää ottaa huomioon olennainen, sykähdyttävin, loppu hoitaa itse itsensä."

 "Jumalan tunteminen on rauhan säilyttämistä sydämessä ja sydämen kuuntelemista." Katri Helenan Taivaan tie (Otava 2014) käsittelee hänen saamiaan viestejä edesmenneiltä rakkailta. Suurin osa mietelmistä on lyhyitä aforismeja. Täytyy sanoa heti alkuun, että olin ehkä väärässä mielentilassa lukiessani tätä teosta. Minulla on masennusjakso ja jotenkin koin tekstit enimmäkseen hyvin korkealentoisina. Ne eivät jotenkin koskettaneet. Toisessa tilanteessa olisin todennäköisesti kokenut toisin. Ei kirja silti huono ole. Siinä on kauniita ajatuksia elämästä. Eniten minussa resonoivat lopun Jumalasta kertovat mietelmät. Sen sijaan sielun värähtelyt vähän hämmensivät. Kirja ei oikein sovellu sille, joka ei usko korkeampiin voimiin. Sen sijaan uskovaisille se on todennäköisesti hyvin lohdullinen. "On vain yksi ylivoimainen tieto, se on ymmärrys yli minän pienuuden."

Olen jo pitkään halunnut lukea Eeva Kilven muistikirjoja. Onneksi kirjastossa sattui viimeksi olemaan hänen uutukaisensa, Elämää kaikki päivät (WSOY 2022). Vanhimmat päiväkirjamerkinnät ovat 80-luvulta, uusimmat 2010-luvulta. Tämä kirja on sellainen, josta halusin pitää kovasti, olenhan tykännyt Kilven runoista. Nyt - en ole varma. Luin kirjan kieltämättä nopeasti, ehkä liian nopeasti. En ole hyvä lukemaan hitaasti. Odotin timanttisia ajatuksia, ja se on ehkä liikaa vaadittu. Enimmäkseen merkinnät ovat nimittäin aika tyypillisiä päiväkirjaotteita. Kokemuksia ja tunteita senhetkisestä ja eletystä elämästä. Se mikä yllätti, oli merkintöjen synkkyys. Toistuvia teemoja olivat vastuu, intohimo ja syyllisyys. Kilpi kirjoittaa avoimesti olevansa vastuussa koko maailmasta. Sitä hän ei avaa, miksi näin olisi. Tuollainen ajatus kylläkin selittää synkkyyttä. Eihän koko maailmaa voi yksi ihminen kantaa! Vanhuus on kuitenkin päällimmäisin asia. Kilpi on selvästi pitänyt itseään vanhana jo todella ...