Ankin kirjablogi

 René Goscinnyn ja Albert Uderzon klassikkosarjakuva Asterix seikkailee on kohdallani edennyt seitsemänteen ja kahdeksanteen osaan. Asterix Britanniassa (Sanoma 1971/Egmont Kustannus 2019, suomennos Jorma Kapari) kertoo tapauksesta, jossa Asterix ja Obelix menevät auttamaan Asterixin brittiläistä serkkua roomalaisia vastaan. Heillä on mukana taikajuomatynnyri, mutta se takavarikoidaan ja varastetaan monta kertaa. Saavatko britit selkävoiton roomalaisista? Albumissa tehdään jatkuvaa pilaa brittien mauttomasta ruoka- ja juomakulttuurista. He ovat myös tavattoman kohteliasta väkeä. Obelix haluaisi taas juoda taikajuomaa, mutta ei saa, koska putosi pienenä taikajuomapataan ja sai valtavat voimat. Koira Idefix on salaperäisesti ilmestynyt mukaan, mutta se jää jostain syystä kotiin odottamaan Obelixia.  Paljon pieniä kivoja vitsejä ja Uderzon piirrosjälki on mainio. Minun piti itse asiassa erikseen varata tämä osa, koska Asterixit ovat edelleen kirjastossa kuumaa kamaa. Ihana kuull...

,"Jokin aika sitten tajusin, että romaanimuoto on mahdoton. Jos haluan kertoa pakon sanelemasta elämästä, en voi asettua taiteen puolelle, tavoitella jotakin "kiehtovaa" ja "koskettavaa". Kokoan isän sanat, eleet, mieltymy. kset, hänen elämänsä virstanpylväät, kaikki objektiiviset merkit siitä elämästä, jossa itsekin olin mukana." Annie Ernaux kirjoitti 80-luvulla kirjat sekä isästään että äidistään näiden poismenon jälkeen. Nobel-voiton jälkeen Gummerus julkaisi kirjat yhteisniteenä Isästä / Äidistä (2022, suomentanut Lotta Toivanen). Huomionarvoista kirjoissa on Ernaux'n pyrkimys mahdollisimman objektiiviseen ja dokumentaariseen lopputulokseen ilman turhaa koreilua. Kirjailijan luokkanousu työväestä porvaristoon mahdollistaa varsin tarkkanäköisen kuvauksen myös koko vanhempien sosiaaliluokasta. Isä ja äiti eivät ole enää vain satunnaiset isä ja äiti, vaan ennen kaikkea oman työläissukupolvensa ruumiillistumat. Huolimatta siitä, että ote on dokumenta...

 Luin kaksi Asterixia vanhan lukuhaasteeni tiimoilta. Lyhyesti molemmista. Rene Goscinnyn ja Albert Uderzon toinen Asterix seikkailee -osa on Kultainen sirppi (Egmont Kustannus 2011, suomennos Outi Walli). Tietäjä Akvavitixin tärkeä kultainen sirppi hajoaa ja kultaisia sirppejä ei saa mistä tahansa. Asterix ja Obelix lähtevät Parisiumiin etsimään kuuluisaa sirpintekijää Amerixia. Mies vain näyttää kadonneen oudosti ja jutussa on jotain mätää. Viihdyttävä tarina. Tappelunmelskettä ja hiidenkiviä. Tajusin muuten vasta nyt, että Obelixin koira Idefix ei vielä ole kuvioissa. Ilmeisesti se ilmestyy jossain myöhemmässä albumissa. Asterix seikkailee -sarjan kolmas osa on Asterix ja gootit (Egmont Kustannus 2012, suomentanut Jorma Kapari). Tässä tarinassa Akvavitix matkustaa tietäjien kokoukseen ja joutuu barbaaristen goottien sieppaamaksi. Asterix ja Obelix ovat kuitenkin asemissa ja lähtevät etsimään tietäjää. Metsiköissä käy vilinä, kun Asterix ja Obelix etsivät gootteja ja roomalaise...

 Tulipa taas tartuttua sarjakuviin. Minulla on parhaillaan kesken tosi paksu opus, jonka maaliin saattamisessa kestänee vielä tovi. Tutut sarjakuvat keventävät mukavasti. Luin Asterixeja jonkin verran jo lapsena. Tämäkin sarjan avausosa Asterix gallialainen (Egmont Kustannus 1974/2018, suomentanut Outi Walli) oli ennestään tuttu. Albumi esittelee sarjakuvan keskeiset hahmot ja sen olennaisen lähtökohdan eli gallialaisten tarumaisen ylivoiman roomalaisia vastaan. Roomalaiset sieppaavat tietäjä Akvavitixen saadakseen tietää, mistä gallialaiset saavat voimansa. Siinä asiassa Kummelia lainatakseni apinaa koijataan aivan kerrakseen.  Ainakin tämä avausosa oli itselleni täyttä välipalaviihdettä. Asterixin maailma on hauska, mutta itseeni uppoavat enemmän Tintit ja aina silloin tällöin nautittuna myös Yoko Tsunot. On kuitenkin niin, että ikivanhassa Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haasteessa pitää lukea koko tämä Asterix-sarja, joten näin siis tapahtukoon. Voi kyllä hyvinkin olla, ett...

"Tunsin palan kurkussa. Miten minun mielipiteelläni voisi olla mitään merkitystä, ja sanoin mitä tahansa, tuon toisen naisen hän illalla kohtaisi. Tein mitä tahansa, hän olisi jossakin kaukana, piirtämässä." Elisa Shua Dusapinin pienoisromaani Sokcho talvella (Siltala 2023, suomentanut Anu Partanen) on eleetön. Kirjan päähenkilö on nuori eteläkorealaisnainen, joka työskentelee sokcholaisessa halvassa pensionaatissa. Paikkaan saapuu ranskalainen sarjakuvapiirtäjä Yan Kerrand, joka herättää naisessa monenlaisia tuntemuksia. Naisella on turhamainen mallipoikaystävä, joka haluaa tehdä uraa Soulissa. Lisäksi on ylihuolehtiva äiti, joka antaa ristiriitaisia neuvoja ulkonäön suhteen. Kirjailija on päähenkilön tapaan ranskalais-korealainen. Eteläkorealainen kulttuuri tihkuu kerronnan yksityiskohdissa, erityisesti ruuissa. Talvinen Sokcho on ankara ja meno melkoisen kuollutta. Soulissa opiskellut nainen on jotenkin jumittunut kotikaupunkiinsa. Hän osaa ranskaa, muttei halua puhua sit...

"Valheet ovat pelastaneet minut monta kertaa. Jos mietin asiaa, monet vapauden hetket elämässäni ovat olleet hetkiä, joina olen voinut valehdella, ja valehtelemisella tarkoitan sitä että olen vastustanut sellaista totuutta, jota on yritetty iskostaa minuun, kudoksiini, sisäelimiini, itse asiassa sellaista totuutta, joka on jo kauan sitten asettunut minuun mutta muiden ulkopuolelta istuttamana, ulkoista totuutta, kuten se pelko, jonka Reda oli minuun istuttanut, ja tajusin, että valheet olivat ainoa voima, joka minulla oikeasti oli, ainoa ase johon saatoin varauksetta luottaa." Édouard Louis on tullut tunnetuksia autofiktiivisista teoksistaan. Väkivallan historia (Tammi 2020, suomentanut Lotta Toivanen) kertoo siitä, miten Édouard Louis ottaa asuntoonsa vieraan kabyylimiehen ja joutuu fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uhriksi. Kirjan erottaa muista uhrikertomuksista sen poikkeuksellinen rakenne: tarinaa kerrotaan paitsi Louisin minäkerronnassa, myös hänen siskonsa Claran ke...

"Nipistelin häntä joka puolelta ja yhä vain kovemmin. Aina kun häneen sattui, minä riemuitsin. Kipu osoitti, että aivot olivat messissä eikä häntä tarvitsisi lykkiä rullatuolissa pyhän Pietarin eteen. Muussa tapauksessa olin kyllä valmis murskaamaan hänen kallonsa. Rakastin häntä sen verran paljon."  Anna Gavaldan romaani Lempi ei ole leikin asia (Gummerus 2014, suomentanut Lotta Toivanen) valikoitui lukemistooni ennen kaikkea siksi, että sen nimessä on kieltosana. Tarvitsen sellaista kirjaa vuoden 2019 Helmet-haasteeseen ja toisekseen Gavalda oli jo tuttu ja varsin mainioksi havaittu kirjailija. Nimi on kirjan kannen kanssa todella hämäävä, sillä se kuulostaa imelältä rakkausromaanilta, josta ei ole lainkaan kyse. No, rakkaudesta kyllä, mutta päähenkilö Billien hahmo poistaa imelyyden mahdollisuudenkin. Billie on nuori elämän päähänpotkima nainen ja Franck elämän päähänpotkima mies. He ovat hyvät ystävät ja pahassa pulassa. He ovat joutuneet jonkinlaisessa puistossa onnetto...

"He olivat liki kolmekymmentä vuotta riemastuttaneet elämääni. Mitä minusta tulisi ilman heitä? Ja milloin elämä vihdoin meidät erottaisi?      Sillä niin se on. Aika erottaa ne, jotka rakastavat toisiaan, eikä mikään ole pysyvää." Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka (Gummerus 2010, suomentanut Lotta Toivanen) kertoo kahden siskon ja kahden veljen konkkaronkasta. Kolme heistä on automatkalla sukulaisen häihin ja mukanaan heillä on veljen nariseva ja mariseva puoliso Carine. Kirjan minäkertojana toimii sisko Garance, joka kuten sisarusparven muutkin tyypit on päälle kolmenkymmenen. Kun Carine on saatu perille, kolmikko päättää vielä kerran vähän repäistä ja tehdä karkumatkan häähumusta toisen veljen työpaikalle. Vielä kerran he neljä yhdessä tekemässä todennäköisesti jotain typerää. Mutta milloin elämä muuttuu niin, ettei tällainen sekoilu enää yksinkertaisesti ole mahdollista? Aikuistumisesta toki on kyse ja Gavalda osaa olla sekä kepeä että syvällinen, minkä koin jo...

"Kun näin tuon valokuvan, mieleeni johtui, että nuo kaksikymmentä tuhottua vuotta eivät olleet mikään luonnollinen asia vaan että ulkopuoliset voimat - yhteiskunta, miehisyys, isäni - olivat aiheuttaneet sen kaiken ja että kaikki olisi siis voinut mennä toisin." Édouard Louis on kirjoittanut paljon isästään ja vaikeasta lapsuudestaan. Nyt vuorossa on äidin tarina. Naisen taistelut ja muodonmuutokset (Tammi 2022, suomentanut Lotta Toivanen) on kuvaus ahtaaseen vaimon ja äidin rooliin tungetusta naisesta, jolla kerran oli haaveita ja elämä edessään. Se kertoo myös vaikeasta pojan ja äidin suhteesta. Louisin kirjassa piirtyy kuva katkeruuteen vaipuneesta naisesta, jonka suuri virhe oli tulla raskaaksi, erityisesti koska se tapahtui monta kertaa. Virhe oli sekä ensimmäinen mies että Louisin isä. Hakkaamista, alkoholismia, nöyryytystä. Päälle vielä naisellisesti käyttäytyvä poika, joka paljastui homoksi. Louis kuvaa asioita luontevasti vain parilla virkkeellä. Kirja onkin varsin ...

 "Tiedättekö te, mitä uni on? Se ei ole halumme synnyttämä haave vaan toinen väylä, ja tuon väylän kautta me imemme itseemme maailman olemusta ja kuljemme kohti totuutta, jonka usva paljastaa sinetöimällä näkyvän ja paljastamalla näkymättömän." Muriel Barberyn romaani Haltiaelämää (Gummerus 2016, suomentanut Lotta Toivanen) on erikoinen. Se kertoo kahdesta hyvin erityisestä tytöstä, joilla on maagisia kykyjä. Clara osaa soittaa pianoa syntyjään ja maalata ihmeellisiä kuvia soitollaan. Hän myös näkee menneitä. Marialla on suuri voima, ja vähitellen hänen ajatuksensa yhdistyvät Claran kanssa. Suuri sota on syttymäisillään. Periaatteessa Haltiaelämää -romaanin voisi luokitella fantasiaksi, onhan siinä nimensä mukaisesti haltioita, voimia ja suuri taistelu. Silti se ei tunnu oikealta kategorialta. Minusta tuntuu, että kirjoitettu tarina on lopulta vain vaikeasti tavoitettava allegoria. Lyyrisyyden vuoksi tarina tuntui pitkään varsin korkealentoiselta enkä oikein syttynyt. Sitten...

 "Et voi enää ajaa autoa, et saa enää juoda alkoholia, et pysty enää peseytymään itsenäisesti etkä voi mennä töihin ilman että otat valtavia riskejä. Olet hädin tuskin viisikymmentävuotias. Kuulut siihen ihmisryhmään, jonka politiikka on tuominnut ennenaikaiseen kuolemaan." Édouard Louisin vimmainen kirja Kuka tappoi isäni (Tammi 2022, suomentanut Lotta Toivanen) on hätkähdyttävä. Se kertoo Louisin isästä, joka eli voimakkaan maskuliinisuuden vaatimuksen alaisena, mutta vielä enemmän köyhyyden alaisena. Se nimeää poliitikot, jotka ovat isän köyhyydestä ja sairauden pahenemisesta vastuussa. Tätä kirjaa ei voi kuvata romaaniksi, mutta en oikein tiedä, mikä se on. Elämäkerta, muistelma? Periaatteessa se on taustoitus ja syytekirjelmä. Louis kertoo avomielisesti erilaisista lapsuuden hetkistä, hyvistä ja huonoista. Parhaimmassa nauretaan isän kanssa ilosta, pahimmassa isoveli yrittää tappaa isän. Kuten niin usein, myös Louisin perheessä köyhyys ei tule yksin, vaan kuvioissa ovat...

 "Vanhus ei tuntunut hänestä enää vanhalta eikä köyhältä. Hän piti Jean Valjeania kauniina, niin kuin oli pitänyt heidän kojuansa kauniina. Kaikki tämmöinen on aamunkoiton, lapsuuden, nuoruuden, ilon vaikutusta. Maan ja elämän uutuudella on siinä osansa. Ei mikään ole niin ihanaa kuin auvouden kaikkea kaunistava heijastus yliskamarissa. Meillä on kullakin eletyssä elämässämme sellainen ruusunpunainen ylikamari." Ranskankielinen alkuperäisteos Les Misérables (1862). Reino Rauanheimon 2-osaiseksi lyhentämä laitos ilmestyi ensimmäisen kerran 1945. V. A. Koskenniemen alkulause vuodelta 1927. WSOY 2013. Kurjat on eeppinen ja polveileva tarina rangaistusvanki Jean Valjeanista, Ranskan kuohunnasta ja neitseellisestä rakkaudesta. Se on yksityiskohdilla ryyditetty voimanponnistus. Aloin lukea tätä teosta jo marraskuussa ja lopetin joulun jälkeen. Olin jakanut kirjan viikkotavoitteisiin, mutta lopulta hujautin loppupuolen parissa päivässä. Kirja on jaettu moneen osaan: henkilöiden muk...

 "Omille teilleen häipynyt isä, joka jätti elämääni pohjattoman tyhjiön. Kova palo kirjallisuuteen. Tietty seksuaalinen varhaiskypsyys. Ja varsinkin valtava tarve tulla nähdyksi. Kaikki edellytykset ovat nyt koossa." Alkuperäisteos Le Consentement (2020). Suomentaja Lotta Toivanen. WSOY 2021. Vanessa Springora kirja Suostumus on kuin vierailu likakaivossa. Se on kauhistuttava tositarina pedofiilin ansaan jääneestä tytöstä, jonka elämästä tulee sirpaleita. Koko yhteisö vain katsoo sormiensa läpi tätä hyväksikäyttösuhdetta, onhan seksuaalinen vapaus kaikki kaikessa. Iljettävyydestää huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi Suostumus on hyvin tärkeä kirja. Sillä on ollut myös vaikutusta: se nostatti Ranskassa keskustelun lasten ja nuorten asemasta ja seksuaalirikosten lainsäädäntöä ollaan kiristämässä. Kuka vielä uskaltaa väittää, ettei kirjallisuudella olisi edelleen merkitystä! Springora kuvaa kaikki vaiheet hyvin tarkasti. Hänellä on kaoottinen ja narsistinen isä, josta äiti lo...

"Ei se ole uskomatonta. Se on päinvastoin hyvin tavanomaista. Erittäin tavanomaista. Puhun siitä nyt, koska puhun sinulle, koska olemme täällä, tässä huoneessa, tässä talossa, koska on yö ja koska Adrien on saanut sinut kärsimään. Koska hänen valintansa saa minut epätoivoiseksi ja toisaalta helpottuneeksi. Koska en halua nähdä sinua onnettomana, olen aiheuttant itsekin tarpeeksi kärsimystä... Ja koska minusta on parempi että kärsit paljon nyt kuin että kärsisit vähän koko elämäsi ajan." Alkuperäisteos Je l'aimais (2002). Suomentaja Titia Schuurman. Gummerus 2010. Viiniä keittiössä tarkastelee miniän ja appiukon välistä ihmissuhdetta Ranskassa. Chloé on joutunut miehensä jättämäksi ja elämä lasten kanssa on enemmän ja vähemmän sekaisin. Pierre on vaitelias mies, joka kuskaa poikansa vaimon ja lapset kotiin. Lasten mentyä nukkumaan minian ja appiukon välille viriää lämmin keskusteluyhteys. Tässäpä ihastuttava pienoisromaani! Se on tulvillaan ranskalaista kepeyttä, kuten ta...

"Ehkä minun ei olisi pitänyt lähteä sanaakaan sanomatta, ikään kuin häveten tai olettaen teidän ymmärtävän. Minun olisi pitänyt selittää hyvin hiljaisella äänellä ja hyvin hitaasti, huoneen intiimissä rauhassa, täydellisen pimeyden hetkenä, jolloin ihminen muuttuu niin näkymättömäksi, että uskaltaa tunnustaa lähes kaiken." Marguerite Yourcenarin esikoiskirja Alexis - Turhan taistelun kuvaus on ohut kirjeromaani. Viimeiselle sivulle asti nimetön mieshenkilö kirjoittaa vaimolleen pitkää kirjettä, jossa hän selittää ja tunnustaa lähtemisensä syyt.    Yourcenar ei ole minulle uusi tuttavuus, sillä luin joitain vuosia sitten hänen romaaninsa Anna, sisaresi . Koska kirjailijan tuotanto on jo varsin vanhaa, kieltä leimaa vanhan ajan hienostuneisuus. Näin oli muistaakseni Anna, sisaresi -kirjassa ja ainakin nyt tässä Alexisissa. Nykylukijaa, varsinkin sinutteluun tottunutta suomalaista, hätkähdyttää kirjeen kirjoittajan tapa teititellä omaa vaimoaan. En ole ranskalaisuuden asiant...

Tvekampen ( Le combat des Chefs , 1966, Hemmets Journal AB 1980, ny översättning av Ingrid Emond ) är ett berättelse om romarnas försökning att ha Asterix by för dem. Två romarna hittar på att tvekampen kunde vara en bra konst. Om en ledare utmanar den andra för tvekampen, måste han accepterar det. Romarna har planer för Miraculix också, för att han kunde inte koka trolldryck. Då vore den galliska byn inte oslagbar...     Varje finländare känner säkert Asterix. Den intelligenta och modiga krigare, som är alltid redo att möta nya äventyr. Hans dumm men sympatisk vän Obelix tycker jag mest. Han menar alltid bra men förorsaker problem. Asterix, Obelix och Idefix är lite som Tintin , Haddock och Milou . Asterix och Tintin är kloka och modiga huvudpersoner, som man kanske tycker inte mest om. Obelix och Haddock gör fel och riskerar oft allt men är sympatiska och gulliga. De är förtroligare än huvudpersonerna. Milou och Idefix är mer på backgrund men oft räddar de alla. ...

"- He ovat uusi Atreuksen suku, Jumala on heidät tuominnut, ja he saavat rangaistuksensa, he katoavat kuin lasten rakentamat korttitalot, kun Jumalan henkäys osuu heihin - vaikka heitä olisi satamäärin. Kolme kuukautta sitten kuoli herra Saint-Méran, vähän myöhemmin rouva Saint-Méran, äskettäin kuoli Barrois, tänään vanha Noirtier tai nuori Valentine." Monte Criston kreivi ( Le comte de Monte-Cristo , 1844-45, suomentanut Jalmari Finne , Otava 2005) on Alexandre Dumas 'n todennäköisesti tunnetuin ja pidetyin romaani. Puhdassydäminen ja hyväntahtoinen Edmond Dantés on onnensa kukkuloilla; hän saa todennäköisesti ylennyksen kapteeniksi ja häät ihanan morsiamen Mercedeksen kanssa vietetään pian. Unelmat särkyvät, kun juonittelun tuloksena hänet pidätetään bonapartelaisena ja heitetään vankilaan. Vuosien kuluttua näyttämölle ilmestyy salaperäinen Monte Criston kreivi , joka jakaa oikeutta hyville ja pahoille...      Monte Criston kreivi on juuri niitä viehättäviä 1...

"Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrotte heille vaikka uudesta ystävästänne, niin he eivät milloinkaan kysy teiltä oikeita asioita. He eivät milloinkaan sano: "Minkälainen on hänen äänensä? Mistä leikeistä hän pitää eniten? Kerääkö hän perhosia?" Vaan he kysyvät: "Kuinka vanha hän on? Kuinka monta veljeä hänellä on? Kuinka paljon hän painaa? Paljonko hänen isänsä saa palkkaa?" Vasta silloin he luulevat hänet tuntevansa." Antoine de Saint-Exupéryn rakastettu klassikko Pikku Prinssi (Le Petit Prince, 1944, suomentanut Irma Packalén , WSOY) on kaiken ylistämisen arvoinen, suloinen pieni kirja. Sen sitaatit ovat Suomessakin tunnettuja ja sitä lukevat niin lapset kuin aikuisetkin.     Minulle tämä lukukerta oli toinen. Tarvitsin vaikeana ja itkuisena iltana jotain lämmintä ja lohduttavaa, ja mikä olisi sellaisena hetkenä sopivampi kuin Pikku Prinssi? Minulla oli muistikuvia alusta ja loppupuolelta, mutta muu oli unohtunut. Muistan itkeneeni lapsena luk...

"Kuole kaveri, kuole kaiken sen rahan takia mitä et meikäläiselle antanut, kuole kaikkien kroisoksenmuoniesi takia, kuole isokenkäisenelämäsi takia, mutta en minä sen takia iloitse. Me ollaan samaa maata, sinä ja minä." Muriel Barberyn esikoinen Kulinaristin kuolema ( Une gourmandise , Gummerus 2011) on kauniilla kielellä ja vaihtelevilla näkökulmilla ryyditetty tarina itsekkään ja tunteettoman, muut laiminlyöneen mestarikulinaristi Pierre Arthensin viimeisistä päivistä. Hänelle mikään muu ei enää merkitse mitään, paitsi kadonneen maun yhdistäminen oikeaan ruokaan. Mikä olikaan tuo herkullisista herkullisin maku?      Minulla on sellainen mielikuva, että olisin lainannut kirjan jo joskus aiemminkin, mutta palauttanut sen lukemattomana. Joka tapauksessa olen ollut kiikun kaakun, viitsinkö lukea koko kirjaa ollenkaan, sen verran tylsältä (!) se minusta vaikutti. Onneksi kuitenkin luin! Ranskalaisen kepeä, mutta älykäs romaani oli mainiota luettavaa. Nyt jäljestä pä...

Simone de Beauvoirin luultavasti tunnetuin teos, Toinen sukupuoli (Le deuxiéme sexe I et II, 1949, suomentanut Annikki Suni 1993), on tiukka ryöpytys feminististä teoriaa. Se on vaikuttanut valtavasti 1900-luvun feminismien kehitykseen ja onpa se jopa katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalla (ollut?). Aikalaiset menivät siitä aivan tolaltaan enkä ihmettele miksi.         Kuten ranskankielisestä alkuperäisestä nimestä näkee, tässä on kaksi osaa. de Beauvoir aloittaa Tosiasioista ja myyteistä käyden seikkaperäisesti läpi biologisia tosiasioita ja historiaa sekä tietysti niitä myyttejä. Toisessa osassa hän keskittyy nykypäivään kirjoittaen naisen eri vaiheista ja rooleista ja lopuksi tulevaisuudesta. Teoksensa hän lopettaa melko toiveikkaisiin ja luottavaisiin päätössanoihin.          de Beauvoir oli paitsi kirjailija ja feministi, myös filosofi ja se näkyy. Kirja on ollut jo jonkin aikaa lukulistallani ...