Ankin kirjablogi

 "Vielä ope lohtua valaa "Voithan murista vaikka salaa. Turha tontun roolia on surra, vaikka et siinä saa ketään purra. Dracula olisi aivan liian raju, rehtorilta lähtisi kiukusta taju." Siihen on Kaapon pakko tyytyä, vaikka into alkaakin hyytyä." Juha-Pekka Koskisen kirjoittama ja Miranda Koskisen kuvittama lasten kuvakauhukirja Kauhea Gabriel Hullo (Karisto 2011) kertoo kouluikäisestä Gabrielista, joka ikävöi merillä kulkevaa isäänsä. Gabrielilla on vilkas mielikuvitus, jota hän ryydittää kauhukirjoilla. Kirjassa seikkailevatkin kaikenlaiset kummajaiset, muttei huumoriakaan ole unohdettu. Luin kirjan, koska kirjaston työntekijä erityisesti suositteli sitä minulle etsiessäni lastenrunokirjaa. Päädyin siinä Helmetin haastekohdassa eri teokseen, mutta tämä kauhukirja kiinnosti muuten vain. Muutama päivä myöhemmin tajusin, että tällä kirjallahan saan haasteesta myös kirjaston työntekijä suosittelee -kohdan täyteen! Kirja on varmasti mieleinen lapsille, joita kauhu ki...

" HEIKEGANI, SAMURAJKRABBAN Heikeopsis japonica I havets salar stiger den stora vågen. Krabborna har fest." Laura Ruohosen kirjoittama ja Erika Kallasmaan kuvittama lastenrunokirja Zoologipoesi - Smådjur i toner (Förlaget 2020) on alun perin suomenkielinen teos. Sen on kääntänyt ruotsiksi Annika Sandelin. Kirja on musiikkipohjainen eli muusikko Petri Kumela keksi aikoinaan pyytää säveltäjäystäviään tekemään pieniä kappaleita eläimistä, jotka ovat kissaa pienempiä. Tämän idean pohjalta kirja syntyi. Kirjan sisäkannessa on QR-koodi, josta pääsee Otavan sivuille kuuntelemaan kaikki kappaleet. Tämän kirjan lukeminen oli täsmäteko Helmet-haasteeseen, jossa on tänä vuonna kohta lastenrunokirja. Pyysin kirjastoni lastenosastolta suosituksia ja päädyin sitten tähän teokseen. Jostain syystä ruotsinkielinen versio oli suomenkielisten kirjojen joukossa, mutta eipä se minua haitannut. Samalla tuli pitkästä aikaa luettua ruotsiksi miellyttävän helpolla tasolla. Jos siis haluat verestää o...

 " - Musta tulee maailman paras ponityttö. Elinan kuiskauksen kuullessaan Sinttu liikuttaa söpöjä korviaan hitaasti edestakaisin." Lin Hallbergin kirjoittama ja Margareta Nordqvistin kuvittama ensimmäinen Sinttu-kirja on Maailman ihanin Sinttu (Tammi 2011, suomentanut Marvi Jalo). Kirjassa ekaluokkalainen Elina pääsee pitkän jonotuksen jälkeen ponitallille. Siellä on maailman söpöin poni Sinttu. Tallin omistaja Inka evästää tyttöjä ratsastuksen ja ponien saloissa. Mutta entäs sitten, kun Sinttu sairastuu? Luin kirjan vuoden 2019 Helmet-haastetta silmällä pitäen. Yhteen kohtaan tarvitaan alle 18-vuotiaan suosittelema kirja. Pyysin tähän ja pariin muuhun kohtaan apua haasteen omasta Facebook-ryhmästä. Jonkun tyttö suositteli innokkaasti ihan kaikkia Sinttu-kirjoja ja otinkin sitten tämän ensimmäisen osan kirjastosta mukaani.  Vaikka en koskaan lukenut Sinttu-kirjoja lapsena, koin tiettyä nostalgiaa kirjan parissa. Minulla kuten monella muullakin tytöllä oli jossain vaiheessa a...

"- Jalkapallo-ottelu on avain kaikkeen, Tuukka jatkoi. - Se on pelkkää hämäystä. Todellisuudessa ne haluavat vain kerätä kaikki oppilaat yhteen, jotta meidät on sitten helpompi lastata aluksiin, jotka vievät meidät syötäväksi." Timo Parvelan kuudes Ella-kirja on Ella ja Pukari (Tammi 2000, kuvitus Markus Majaluoma). Ellan luokkaan tulee uusi oppilas, oikealta nimeltään Pertti Ryhänen, mutta oppilaiden mielestä Pukari. Pukari on nimittäin kova tappelemaan. Ainoa joka luokassa säästyy nyrkeiltä on pöhkö Pate. Muu luokka pitää tiiviisti kriisikokouksia koulunpihan ruusupensaassa. Tuukka on kuullut opettajan sanovan ettei Pukari ole tältä planeetalta, ja oppilaat ottavat sanonnan kirjaimellisesti. On luotava suunnitelma, jotta maailma voidaan pelastaa humanoideilta. Valitsin kirjan sekä nostalgian että lukujumin purkajan toivossa. Kouluaikoina Aapisessani oli pätkä Ellasta ja yökoulusta , ja se sai minut todella innostumaan lukemisesta. Onkin periaatteessa siis kiittäminen Timo...

"Hento, suloinen tuoksu nousi kasteisista saniaisista, kun hän tanssi; jostakin kaukaa ajelehti nauru yön halki...  hento keijukaisten nauru, joka tuntui tulevan Lumotulta lähteeltä. Hän tunsi itsensä niin keveäksi kuin hän olisi ollut pelkkää kuunvaloa. Hetki oli ennen kokematon! Hän pysähtyi varpaisilleen tuhatkaunojen keskelle ja ojensi kätensä, jotta hänen rakkaan ja ihanan kuunsa valo saisi huuhtoa hänen lapsenruumistaan." Ei keväistä ja rakasta toukokuuta ilman Montgomeryä! Montgomeryn kuolematon taito kuvata maailmaa sekä kauniina että huvittavana ei lakkaa ihastuttamasta minua. Olen aikoinaan kirjoittanut tästä kirjasta Vanhan kartanon Pat (Minerva 2009, suomentanut Sisko Ylimartimo), mutta koska lukioaikainen kirjoitukseni on melko köykäinen, sain siitä ihanan tekosyyn lukea kirjan uudelleen ja kirjoittaa jälleen. Pat on kirjan alussa alle kouluikäinen pikkutyttö, joka kirjan mittaan kasvaa 18-vuotiaaksi neidoksi. Häneen kirjailija kirjoitti paljon omaa itseään ja s...

"Siivoamattomat roskat, sanomalehtien sivut ja lasten hiukset pöllysivät villisti siipien ilmavirrasta. Rosvo käveli hitaasti kohti kasvihuoneen ovea. Penni tiesi, että sieltä pystyisi pakenemaan parvekkeen kautta ulos. Hänen teki mieli huutaa, sillä hänen ärhäkkä äänensä herättäisi varmasti koko talon, mutta häntä pelotti." Cristal Snow'n kirjoittama ja Kati Vuorenton kuvittama kolmas kirja Pennistä on nimeltään Penni Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus (Tammi 2022). Penni on keijutyttö varsin idyllisessä yhteisössä, mutta kyllä sielläkin tapahtuu. Pelottava siipipeikko varastaa Pennin kotoa kaikki siivet, äidiltä ihan selästä! Eivätkä ne jää ainoiksi varkauksiksi. Rouva poliisipäällikkö Sinikello valtuuttaa Pennin ystävineen tutkimaan osaltaan asiaa. Luvassa on huima seikkailu ja isojen pelkojen kohtaamista. Olipas ihastuttava lastenkirja! Snow kirjoittaa viehättävästi ja Vuorenton kuvitus sopii siihen kuin nakutettuna. Pelkojen kohtaaminen on tärkeä aihe kaikenikäisi...

'"Kirjaseikkailu on taito kuljeksia kirjojen sisällä, ja vain harvat lukijat pystyvät siihen", vaari alkoi selittää. "Voisi sanoa, että me kirjamatkaajat osaamme lukea tekstin hieman tarkemmin kuin ihmiset yleensä."' Anna Jamesin lastenkirja Tilly & kirjamatkaajat (HarperCollins 2021, suomentanut Marja Helanen, kuvittanut Paola Escobar) on yhtä kirjallisuuden ja mielikuvituksen juhlaa! Tillyn äiti on poissa ja isovanhemmat ovat kasvattaneet tyttöä. Isovanhemmilla on kirjakauppa ja yhtäkkiä siellä ovatkin Liisa Ihmemaasta ja L. M. Montgomeryn Anna Shirley. Pian oikea seikkailu alkaa, kun Tilly päätyy ystävänsä Oskarin kanssa tarinaan mukaan. Mutta mitä kirjamatkustaminen oikein merkitsee? Kuka on ilkeän oloinen Enoch Chalk, joka väijyy siellä sun täällä? Mitä äidille oikeasti tapahtui? Aivan ihastuttava kirja! Sen voi lukea ilman muuta tuntematta kirjamatkoissa käytettyjä klassikkoja, mutta enemmän saa toki irti, jos tuntee Liisan ja Annan sekä muiden ha...

 "Topiakselle Sonian oli turha teeskennellä, eikä hän teeskennellytkään kuin vähän vain. Hän jaksoi aina sanoa, että voi itse asiassa jo paljon paremmin ja ei, ei pää niin kipeä ollut, häntä vain vähän väsytti. Sonia oli vannottanut Topiasta olemaan hiiskumatta asiasta kenellekään." Nukkuu lapsi viallinen (Robustos 2010) on Siiri Enorannan alkutuotantoa. Se kertoo sairaasta Soniasta, jota enkeli on tullut hakemaan. Jotain kuitenkin menee taivasmatkalla vikaan. Mielestäni Enorannan kirjat, vaikka luokitellaankin yleensä nuortenkirjoiksi, sopivat hyvin myös aikuisille. Nukkuu lapsi viallinen kuitenkin tuntuu enemmän lastenkirjalta. Kirja on kerrottu enimmäkseen Sonian kautta, enkeli saa muutaman luvun. Sonia on koululainen ja hänen ajattelunsa on taitavasti luotu juuri lapsen yksinkertaiseksi ajatteluksi. Mielenkiintoista on se, että enkeli on itse asiassa kovin väsynyt tehtäväänsä. Se on tehnyt työtään jo tuhansia vuosia. Siivet painavat kovasti ja sädekehä on vaikea asetell...

"Pienet äidittömät lapsiraukat", isä sanoi kumartuessaan nostamaan Annetten syliinsä, "miten mahdankaan kyetä kasvattamaan teidät ilman häntä?" Sillä Annetten äiti oli mennyt viettämään joulua enkelien kanssa." Patricia St. Johnin lastenkirja Lumen aarteet (Poukkusilta 1972, suomentanut Rauno Luoto, kuvittanut L. F. Lupton) on kristillinen kertomus väärinteosta ja anteeksiannosta. Nuori pojannulikka Lucien on synkkämielinen ja aika ilkeäkin lapsi. Hän ottaa yhteen naapurinsa Annetten kanssa ja kantaa syvää vihaa sisällään. Kun hän sitten näkee Annetten veljen Danin alppiniityllä, hän päättää kiusata tätä. Hän on heittävinään Danin kissan Klaun rotkoon ja kissa putoaakin vahingossa. Dani hyppää perästä ja Lucien on varma, että poika on kuollut. Dani ei kuole, mutta hänen toinen jalkansa katkeaa pahoin. Lucien saa kaikkien vihat niskaansa ja on syvästi onneton. Hänen synkkämielisyytensä yltyy. Lopulta hän löytää vuorilta vanhan miehen mökin ja alkaa seurustella ...

 "Pensaikon alapuolella avautui rinne, etelänpuoleinen ja aurinkoinen. Kesäaikaan linnut löysivät rinteestä villejä mansikoita, ja esikotkin kukkivat joskus tammikuun alussa. Alhaalla ojassa kasvoi sametinpehmeää sammalta ja sieviä saniaisia. Siellä oli aina kosteaa ja viileää." Alkuperäisteos Hedgerow Tales . Teksti 1935, kuvitukset 1986. Kuvittaja: Frances Stevens. Suomentanut: Tuulikki Ojanen. Kirjalito 1991. Olen vanhan ajan realistisenkauniin kuvituksen ystävä, ja tämä teos valikoitui kirjastolainoihini ennen kaikkea siitä syystä. Kuten olen täällä blogissakin mainostanut, vedän lanuhaastetta Instagramissa ja sitäkin silmällä pitäen otin kirjan lukemistoon. Kirjan nimestä ja kansikuvasta päättelin, että tässä on sellaisia hyvän mielen tarinoita, joissa eläimet ovat ystäviä keskenään. Erehdyin. Kirjan tarinat ovat yllättävän realistisia: saaliseläimet elävät jatkuvassa varovaisuuden ja pelon tilassa ja tulevat myös syödyksi. Kuitenkin ystävyyksiäkin rakennetaan, varsinkin...

 "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." Ruotsinkielinen alkuperäisteos S tora boken om Mumin (2008). Toimittanut: Helen Svensson. Graafinen suunnittelu ja päällys: Jukka Aalto / Armadillo Graphics. Päällyksen kuvat: Tove Jansson. WSOY 2009. Muumien kiehtova maailma on ihana kokoelmateos Tove Janssonin muumitarinoista. Mukana on otteita eri kirjoista (tosin Muumilaakson marraskuu puuttuu), lauluja, reseptejä ja ote myös yhdestä Muumi-sarjakuvasta. Olen lukenut kaikki muumikirjat vähintään kerran, mutta oli ihana palata niihin nyt tämän teoksen myötä. Janssonin maailma on yhtä aikaa pelottava ja ihastuttava. Kaikenlaisia otuksia möyrii milloin missäkin ja varsinkin Nipsu pelkää, mutta lopussa aina kiitos seisoo. Mieleenpainuvin oli novelli Kuusi, jossa hämmentynyt, talviunesta herätetty muumiperhe ei käsitä, mikä joulu on. He päättelevät ihmisten sekavasta käytöksestä, että jotain pahaa ja lepyteltävää se on. Tämä opetus olisi hyvä muistaa itse kun...

 "- Hänen nimensä on Pessi ja minä olen Illusia, kuiskasi tyttönen minulle yhä edelleenkin ystävällisesti hymyillen. - Pessi ja Illusia! Heistä en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Tyttönen alkoi minulle kertoa itsestään ja Pessistä, siitä, miten he olivat eläneet, miten he olivat iloinneet ja kärsineet. Minä kuulin lintujen laulavan, kukkien tuoksuvan ja myrskyn pauhaavan. En nähnyt tielle, jonka mutkat eivät tuoneet enää muistoja sodan tapahtumista. En tuntenut enää edes kylmyyttä. Kuulin vain, mitä Illusia kertoi." Tekijän lyhentämä lastenpainos. Kuvitus A. Lindeberg. WSOY. Olen aina ollut tietoinen tästä kirjasta, mutta en ollut ikinä tuntenut tarinaa. Ja voi, miten ihastuttava se onkaan! Pessi on metsänpeikko, joka eräänä kevätpäivänä kohtaa keijukaisen nimeltä Illusia. He tulevat aivan erilaisista maailmoista, mutta nyt Illusia on päättänyt tutustua maanpäälliseen elämään. Siihen hän saakin tutustua pohjia myöten, kun ilkeä Ristilukki leikkaa häneltä siivet eikä kotiin...

 ">>Katso jälkiä<<, sanoi Puh. >>Kahden eläimen seuraan on liittynyt kolmas!<< >>Puh!<< huudahti Nasu. >>Onkohan sekin Tärppä?<< >>Ei ole<<, sanoi Puh, >>se tekee erilaisia jälkiä. Edellämme on joko kaksi Tärppää ja mahdollisesti yksi Särppä tai mahdollisesti kaksi Särpää ja jos niin on, yksi Tärppä. Seuratkaamme niitä edelleen.<< He jatkoivat matkaa hiukan huolestuneina siitä, oliko kolmella heidän edellään kulkevalla eläimellä Vihamieliset Aikeet." Alkuperäisteos Winnie-The-Pooh (1926). Kuvittanut E. H. Shephard. Suomenkielisen laitoksen ensijulkaisu 1934, suomentanut Anna Talaskivi, runot suomentanut Yrjö Jylhä 1963. Suomenkielisen värivalokuvalaitoksen ensijulkaisu 1976, suomentanut ja 2004 suomennoksen tarkistanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen, esipuheen suomentanut Alice Martin. Myös A. A. Milnen teos Nalle Puh kuuluu Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalle, jota tällä hetkellä suorit...

 AA AA LAPSOSENI Aa aa lapsoseni tuu tuu tuppuseni nuku nuku nuppuseni lennä unipilveen, Paina pääsi pilven syliin, pilvi vie sinut tähtien kyliin, jo sinne muutkin lapset meni. Aa aa lapsoseni. Alkuperäispainos 1956. WSOY 1984. Tässäpä mitä ihanin lastenkirjallisuuden klassikko! En ole tainnut tätä lapsena kuulla, vaikka toki kuuluisimmat runot olivat hyvin tuttuja. Varsinkin Tunteellinen siili. Kirjassa on ihana kuvitus, joka tukee runojen maailmaa. Kirjassa seikkailevat kaikenlaiset eläimet ja taruolennotkin. Kaikkea satumaista tapahtuu, kuten kirjava kissa ja kirjava lehmä, jotka lentävät lypsämään kuuta.  Varmaan olisin saanut tästä enemmän irti, jos kyseessä olisi ollut nostalgiaa aiheuttava teos. Varsin mukava kokemus näinkin.

 "Johtaja Palkeinen oli joskus ollut virkaan vihitty pappi, mutta äitynyt rukoilemaan liikaa Jeesustaan ja seonnut, kerrottiin. Ei siis ihme, että tällainen esimerkki silmiensä edessä monet varoivat menemästä liiallisuuksiin rukoilemisen harjoittamisessa. Toisaalta (kun ajattelee, että saattaahan ihminen muillakin keinoilla tulla päästään hataraksi) voi olla niinkin, ettei johtaja Palkeinen ollut aikoinaan varsinaisesti pappi ollutkaan, ei ainakaan virkaan vihitty. Näin asiaa oli joskus johtaja Palkeisen kohdalta perusteltu, mutta ei enää pitkään aikaan, menneet oli sovittu menneiksi tähdellisemmissäkin pulmakysymyksissä." Ensimmäinen painos ilmestyi 1958. Tuovi ja Pasi Puupponen 1967, WSOY 1998. Aapelin Pikku Pietarin piha on Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listalla, josta se päätyi luettavakseni. Kirja on tarkoitettu lapsille ja nuorille, mutta sen moninaiset tasot avautuvat vasta aikuiselle. Aika on tosiaan ollut erilainen ennen. En usko, että tämänkaltaista kirjaa enää kirj...

 "Muumipappa ei mahtanut sille mitään, että hänestä tuntui hiukan kolkolta mennä hakemaan pyssyään. Jos se mörkö makaisi vaikka jonkin pensaan takana. Kun ei edes tiennyt minkä näköinen se oli. Ja ennen kaikkea kuinka iso se oli." Alkuperäisteos Trollkarlens hatt (1948). Suomentanut Laila Järvinen. Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010. WSOY. Sain lukumaratoonillani luettua tämän ihastuttavan Tove Janssonin klassikon. Kirjassa on sivuja vain 140, joten se on nopeasti luettu. Kaikki alkaa, kun lapset löytävät keväällä ison silinterihatun. He vievät sen kotiin ja alkaa tapahtua kummia. Ensin hatusta lentää pilviä, sitten Muumipeikko muuttuu kummituseläimeksi ja muumitalon ympärille kasvaa viidakko. Hatusta on siis sekä huvia että harmia. Kirjassa myös seikkaillaan merellä, pyydystetään mamelukkikala ja juhlitaan Tiuhtia ja Viuhtia.  Tarinat olivat minulle tosi tuttuja 90-luvun Muumilaakson tarinoita -piirretyistä, mutta eroavaisuuksiakin oli. Tässä kirjassa Hemuli seikkai...

" - Minä juon Mopen kunniaksi, sanoi Marja. - Kaikki puhuvat nykyään rehtorista, eikä kukaan muista Moppea. - Marja kulta, rehtori on vastakeksitty, sanoi Hertta, - sen tähden hän on itresantimpi. Mutta ikiarvon Moppe saakoon, vielä mies ja sotilas, niinhän jo Runebergkin sanoo. - Niin mutta tytöt, aika kuluu, eikä täällä vielä ole puhuttu päivän suuresta kysymyksestä. - Mistä kysymyksestä? huudettiin. - Harri Nevan huviretkiajatuksesta." Mary Marckin romaani Eevan luokka on vanha, suomalainen tyttökirja. Eeva ja hänen ystävänsä ovat 14-vuotiaita, mutta nykynäkökulmasta he vaikuttavat huomattavasti nuoremmilta leikkeineen kaikkineen. Kirjassa kerrotaan nuorten elämän pienistä tapahtumista ja koulunkäynnistä.     Marck ei ollut minulle entuudestaan tuttu. En itse asiassa pari vuotta sitten tiennytkään, että Suomessa on kirjoitettu tyttökirjoja! Kirja on varsin suloinen, mutta jotenkin levoton. Levottomuuden tunne johtunee siitä, että nuoret vähän päästäkin huutavat repl...

"Die ganze Welt ist gestorben, wägrend ich schlief. Diese Welt gehört einem anderen, dem ich nicht kenne. Vielleicht die Morra. Und diese Welt ist nicht so gemacht, dass ein Mumintroll in ihr leben kann." Winter im Mumintal ( Trollvinter 1958, Benziger 1970, die Übersetzung von Dorothea Bjelfvenstam ) erzählt von Einsamkeit, Gewohnheiten, Verwirrung - und natürlich von Winter. Mumintroll hat im Winter aufgewacht und kann nicht wieder einschlafen. Außen ist die Welt ganz anders geworden: Das grüne und lebenshaftige Tal ist kalt, weiß und still. Mumintroll will es nicht akzeptieren. Er trifft viele Geschöpfe, z.B. Tooticki, Kleine My und einen Hemul, aber fühlt sich doch einsam. Wenn die Sonne schließlich aufgehen beginnt, ist das Muminhaus voll von den geheimnisvollen Gäste.     Es ist so schön Mumins auf andere Sprachen zu lesen. Sie sind nicht zu hart und doch muss man den Mühe machen, ihr zu verstehen. Die Atmosphäre war nicht so schwer als im Buch 'Sent i Novembe...

"Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrotte heille vaikka uudesta ystävästänne, niin he eivät milloinkaan kysy teiltä oikeita asioita. He eivät milloinkaan sano: "Minkälainen on hänen äänensä? Mistä leikeistä hän pitää eniten? Kerääkö hän perhosia?" Vaan he kysyvät: "Kuinka vanha hän on? Kuinka monta veljeä hänellä on? Kuinka paljon hän painaa? Paljonko hänen isänsä saa palkkaa?" Vasta silloin he luulevat hänet tuntevansa." Antoine de Saint-Exupéryn rakastettu klassikko Pikku Prinssi (Le Petit Prince, 1944, suomentanut Irma Packalén , WSOY) on kaiken ylistämisen arvoinen, suloinen pieni kirja. Sen sitaatit ovat Suomessakin tunnettuja ja sitä lukevat niin lapset kuin aikuisetkin.     Minulle tämä lukukerta oli toinen. Tarvitsin vaikeana ja itkuisena iltana jotain lämmintä ja lohduttavaa, ja mikä olisi sellaisena hetkenä sopivampi kuin Pikku Prinssi? Minulla oli muistikuvia alusta ja loppupuolelta, mutta muu oli unohtunut. Muistan itkeneeni lapsena luk...

"Ihr eigener Sturm war stets der allerschlimmste, aber so war es ja immer schon gewesen. Und tief im Innern war die Filifjonka auch ein bisschen stolz auf ihre Katastrophen, die nur sie allein kannte." Ich habe mein erstes deutsches Buch gelesen und entschieden, auf Deautsch meine erste Kritik zu schreiben! Entschuldigung, ich studiere Deutsch nur seit drei Jahren...      Geschichten aus dem Mumintal beinhaltet neun Novellen, die hat man auf Finnisch in Näkymätön lapsi publiziert. Novellen waren ja bekannt für mich, so sie ganz leicht zu lesen waren. Ich denke, dass die Sprache war auch nicht sehr schwer. Ich genoss die Sprache! Natürlich konnte ich nicht alles verstehen aber es spielte keine wichtige Rolle.     Diese Kurzgeschichten sind nicht so schön und unschuld wie die japanische Sendung. Ich hatte es schon vergessen. Sie haben gefährliche und finstere Themen, so wie Einsamkeit und Angst. Filifjonka schafft Katastrophen, die nur in ihrem Kopf sind. M...