Ankin kirjablogi

Tämäkin kirja on pyörinyt blogeissa paljon, ja viimein sain sen käsiini kirjastosta. Nythän näitä uusia/uudehkoja on tullut luettua paljon. Sonaatti Miriamille kertoo aluksi Adam Ankerin näkökulmasta. Hän on menettänyt tyttärensä Miriamin äkillisesti vuosi sitten ja hän on alkanut päästä siitä yli vasta vähän aikaa sitten. Hänen sukunsa menneisyys on hämärän peitossa ja hän alkaa hiljalleen ottaa asioista selvää nähtyään holokaustille omistetussa näyttelyssä laatan, jossa hän järkytyksekseen näkee oman oikean nimensä: Adam Lipski . Lisäksi hän on joutunut tekemään menneisyydessään hirvittävän valinnan lapsensa ja tämän äidin välillä. En uskalla kertoa enempää, ettei mene lukukokemus pilalle. ;) Ensimmäinen puolikas kirjasta soljui tasaisena ja hengettömänä lukiessani ja olin pettynyt, mutta sitten puolen välin jälkeen pääsin tunnelmaan kiinni, ja tekstin kauneus vaikutti minuun. Olssonin teksti tosiaan on tutun kaunista, mutta siinä piilee se vaara, että se jää etäiseksi. Kirja...

"Toisinaan hyvät asiat tulevat ihmisen elämään ihan varkain. Eikä mikään tule valmiina. Lopputuloksen määrää se, miten suhtaudumme siihen, mitä kohtaamme." Linda Olssonin esikoinen on surullinen, hiljainen ja lempeä teos, jossa riittää kaunista kuvailua. Kaksi naista, Astrid ja Veronika , ovat kokeneet karmeita asioita elämässään, ja Veronika on muuttanut Astridin naapuriin. Ensin naiset kyräilevät toisiaan, mutta alkavat hiljalleen tutustua ja kertoa toisilleen elämistään. Tämä oli kovin kaunis lukukokemus, vaikka se hieman kärsikin Kaaoksen ruhtinaiden rynniessä edelle. Mutta oikein nättiä, vaikka tapahtui kamaliakin asioita. Astridin ja tämän isän kohtaus yökötti eniten, miten niin paljon pahaa voikaan tehdä toiselle koskematta fyysisesti ollenkaan? Samoin Veronikan menetys tuntui hirveältä. Suosittelen kyllä lukemaan tämän! Ei tällaisia kirjoja julkaista joka vuosi.