Ankin kirjablogi

Välillä on mukavaa keventää sarjakuvilla. Löydän paremmin niitä lastenosastolta kuin aikuisten puolelta, ja muumit hyppäsivät mukaani. Tove Janssonin Muumit - Sarjakuvaklassikot I (WSOY 2008, käännös Anita Salmivuori 1990, tekstaus Erkki Kukkonen 1990, jälkisanat Sirke Happonen 2008) sisältää neljä tarinaa: Muumipeikko, Muumiperhe, Muumiperhe Rivieralla ja Yksinäinen saari.  Nipsu on vieläkin ärsyttävämpi ahnuri kuin tunnetussa TV-sarjassa. Sen sijaan Niiskuneiti on siedettävämpi. Muumipeikko kärsii liiasta kiltteydestä varsinkin ensimmäisessä sarjakuvatarinassa. Muumien maailma ei ole näissä tarinoissa vielä aivan hioutunut, sillä esimerkiksi Nuuskamuikkunen on selvästi uusi tuttavuus kaikille. Muumipeikko on myös jossain välissä kadonnut vanhemmiltaan ja löytää heidät sitten kakkostarinassa.  Huumori on tosi miellyttävää ja lämmintä. Toki varsinkin Muumipappa on ajalleen ollut aika boheemi tyyppi, mutta nykypäivän menossa silti varsin kunnollinen. Niin ikään TV-sarjasta tut...

"Sophia, isoäiti huusi varoittavasti. Saat jaffaa kun päästään kauppaan. Jaffaa, Sophia pilkkasi. Niinkuin muka voisi ajatella jaffaa samalla kun puhuu Jumalasta ja paholaisesta." Tove Janssonin Kesäkirja (WSOY 2017, alun perin ilmestynyt 1972. Suomentanut Kristiina Kivivuori) kertoo ennen kaikkea isoäidistä ja Sophiasta ja sivumennen Sophian isästä. He asustavat kesät pienellä Suomenlahden ulkosaariston luodolla (saarella?) ja elävät luonnonmukaista elämää. Tapahtumat ovat hyvin pieniä, kirjan mainittava jännite on isoäidin ja varsin kiukkuisen lapsenlapsen välinen. Kirjan aikajänne on yksi kesä toukokuusta elokuuhun. Kirja on jaettu nimettyihin lyhyisiin lukuihin. Ihan hauska kokemus tämä Kesäkirja , joskaan en sen kummemmin ihastunut. Sophia oli aika rasittava penska eikä saaristo saati meri ole koskaan kiehtonut minua. Oikeastaan päinvastoin minusta meri on kammottava asia. Onneksi tässä kirjassa pysyteltiin kuitenkin isolta osin maan kamaralla. Janssonilla toki on kynä ...

 "Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." Ruotsinkielinen alkuperäisteos S tora boken om Mumin (2008). Toimittanut: Helen Svensson. Graafinen suunnittelu ja päällys: Jukka Aalto / Armadillo Graphics. Päällyksen kuvat: Tove Jansson. WSOY 2009. Muumien kiehtova maailma on ihana kokoelmateos Tove Janssonin muumitarinoista. Mukana on otteita eri kirjoista (tosin Muumilaakson marraskuu puuttuu), lauluja, reseptejä ja ote myös yhdestä Muumi-sarjakuvasta. Olen lukenut kaikki muumikirjat vähintään kerran, mutta oli ihana palata niihin nyt tämän teoksen myötä. Janssonin maailma on yhtä aikaa pelottava ja ihastuttava. Kaikenlaisia otuksia möyrii milloin missäkin ja varsinkin Nipsu pelkää, mutta lopussa aina kiitos seisoo. Mieleenpainuvin oli novelli Kuusi, jossa hämmentynyt, talviunesta herätetty muumiperhe ei käsitä, mikä joulu on. He päättelevät ihmisten sekavasta käytöksestä, että jotain pahaa ja lepyteltävää se on. Tämä opetus olisi hyvä muistaa itse kun...

 "Muumipappa ei mahtanut sille mitään, että hänestä tuntui hiukan kolkolta mennä hakemaan pyssyään. Jos se mörkö makaisi vaikka jonkin pensaan takana. Kun ei edes tiennyt minkä näköinen se oli. Ja ennen kaikkea kuinka iso se oli." Alkuperäisteos Trollkarlens hatt (1948). Suomentanut Laila Järvinen. Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010. WSOY. Sain lukumaratoonillani luettua tämän ihastuttavan Tove Janssonin klassikon. Kirjassa on sivuja vain 140, joten se on nopeasti luettu. Kaikki alkaa, kun lapset löytävät keväällä ison silinterihatun. He vievät sen kotiin ja alkaa tapahtua kummia. Ensin hatusta lentää pilviä, sitten Muumipeikko muuttuu kummituseläimeksi ja muumitalon ympärille kasvaa viidakko. Hatusta on siis sekä huvia että harmia. Kirjassa myös seikkaillaan merellä, pyydystetään mamelukkikala ja juhlitaan Tiuhtia ja Viuhtia.  Tarinat olivat minulle tosi tuttuja 90-luvun Muumilaakson tarinoita -piirretyistä, mutta eroavaisuuksiakin oli. Tässä kirjassa Hemuli seikkai...

"Koska minulla, kaikesta huolimatta, on kaikki naisen synnynnäiset vaistot lohduttaa, ihailla, alistua ja luopua omastaan. Joko minusta tulee huono taitelija tai huono vaimo. Jos minusta tulisi hyvä vaimo, niin mieheni työ olisi tärkeämpää kuin omani, minulla on kyky alistua hänelle ja synnyttäisin lapsia hänelle, lapsia, jotka sitten tapettaisiin jossain tulevassa sodassa. Minulla ei ole aikaa, ei halua eikä varaa avioitua." Tuula Karjailaisen elämäkerta Tove Janssonista on saanut Suomessa huomiota ja aivan syystäkin. Teos on rikas ja huolella tehty, taiteilijaa tarkoin syväluotaava. Useimmat meistä mieltävät Janssonin vain muumien luojana, mutta kirja paljastaa hänen olleen niin paljon muutakin. Voi vain hämmästellä, miten hänen muu taiteensa on jäänyt niin pahasti muumien varjoon. Jansson piti itseään ensisijaisesti kuvataiteilijana, ei muumikirjailijana, ja hän tekikin mittavan taideuran. Lisäksi hän toimi teatterin puolella.      Kuten kirjan nimestä voi p...

"Die ganze Welt ist gestorben, wägrend ich schlief. Diese Welt gehört einem anderen, dem ich nicht kenne. Vielleicht die Morra. Und diese Welt ist nicht so gemacht, dass ein Mumintroll in ihr leben kann." Winter im Mumintal ( Trollvinter 1958, Benziger 1970, die Übersetzung von Dorothea Bjelfvenstam ) erzählt von Einsamkeit, Gewohnheiten, Verwirrung - und natürlich von Winter. Mumintroll hat im Winter aufgewacht und kann nicht wieder einschlafen. Außen ist die Welt ganz anders geworden: Das grüne und lebenshaftige Tal ist kalt, weiß und still. Mumintroll will es nicht akzeptieren. Er trifft viele Geschöpfe, z.B. Tooticki, Kleine My und einen Hemul, aber fühlt sich doch einsam. Wenn die Sonne schließlich aufgehen beginnt, ist das Muminhaus voll von den geheimnisvollen Gäste.     Es ist so schön Mumins auf andere Sprachen zu lesen. Sie sind nicht zu hart und doch muss man den Mühe machen, ihr zu verstehen. Die Atmosphäre war nicht so schwer als im Buch 'Sent i Novembe...

"Jag har aldrig förut gått vilse, tänkte han muntert. Och jag har aldrig förr varit genomvåt! Han slängde med armarna och kände sig som dendär i visan, han som gick ensam i regnet tusen mil hemifrån och var vild och fri. Hemulen var så glad! Och snart skulle hän få varmt kaffe på verandan." Sent i November (Schildts 1970) är en ganska skrämmande och mörk bok. Den är full av ångest, rädsla, osäkerhet - och våt höst. De olyckliga personerna försöker vara glada och fria men det är hårt. När de försöker vara vem dem riktigt vill vara, går det inte.     Jag glömmer alltid hur mörka och mystiska Janssons böcker är! Atmosfären är verkligen mörker på svenska eller så det känns... Som barn förstod jag det inte, böckerna var bara roliga sagorna. Nuförtiden lägger jag märke till djupare nivåer. Jansson har vetat, vad som ångest och skräck är - mörkret inom huvudet. Alla bokens rollfigurer har sina egna problem och besattheter: Filifjonkan städer, Hemulen ordnar, Tofsan kan inte u...

"Ihr eigener Sturm war stets der allerschlimmste, aber so war es ja immer schon gewesen. Und tief im Innern war die Filifjonka auch ein bisschen stolz auf ihre Katastrophen, die nur sie allein kannte." Ich habe mein erstes deutsches Buch gelesen und entschieden, auf Deautsch meine erste Kritik zu schreiben! Entschuldigung, ich studiere Deutsch nur seit drei Jahren...      Geschichten aus dem Mumintal beinhaltet neun Novellen, die hat man auf Finnisch in Näkymätön lapsi publiziert. Novellen waren ja bekannt für mich, so sie ganz leicht zu lesen waren. Ich denke, dass die Sprache war auch nicht sehr schwer. Ich genoss die Sprache! Natürlich konnte ich nicht alles verstehen aber es spielte keine wichtige Rolle.     Diese Kurzgeschichten sind nicht so schön und unschuld wie die japanische Sendung. Ich hatte es schon vergessen. Sie haben gefährliche und finstere Themen, so wie Einsamkeit und Angst. Filifjonka schafft Katastrophen, die nur in ihrem Kopf sind. M...