Ankin kirjablogi

 "Ensimmäisten Suurteos-kokoelmien jälkeen tuntui melko selvältä, ettei kahta voinut olla ilman kolmatta. Suurteoksia on alusta alkaen ollut leikkimielinen suurellinen projekti, sen kertoo varmasti jo sarjan nimi, jossa on häivähdys ironiaa, häivähdys vilpittömyyttä. Joka tapauksessa ajattelen, että matkan varrella projektista on kehkeytynyt jotakin paljon isompaa kuin aluksi osasimme aavistaa. En tarkoita mitään sellaista mahtipontista, joka viittaa maineeseen ja kunniaan, tarkoitan sitä, että olen sarjan myötä löytänyt uusia kirjoja, tavannut kirjailijoita ja saanut ihastella heidän tapaansa lukea ja kirjoittaa." Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittama Suurteoksia III (Tammi 2025) jatkaa edellisistä osista tutulla linjalla. Joukko suomalaisia tai ainakin Suomeen kotiutuneita kirjailijoita kirjoittaa teoksista, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen. Kaikkia kirjailijoita en edes tunnistanut. Ehkä nimenomaan tästä syystä tämä kolmas osa ei tuntunut niin hohdokkaalta kuin ...

"Olen kuullut Merenmiehen taidetta koskevan ajatuksen: näiden kuvien tekijä ei voi olla henkisesti aivan terve. Se on aiheellinen miete. Se on ehkä reaktiota tarkkailluksi tulemisen tunteeseen. Ehkä se on vain paniikkia. Kuitenkin saman ajatuksen voisi lausua myös kuljettuaan sademetsän läpi tai nähtyään kaikki syvänmeren asukit: Luojan täytyy olla vakavasti mielenvikainen. Toisaalta: katso itseäsi keskittyneesti kymmenen minuuttia - ja havaitse olevasi irvokas - ainoastaan siksi, ettet ole tasakylkinen kolmiö etkä täydellinen ympyrä! Kaikki orgaaninen on kammottavaa. Vain tottumus estää meitä huutamasta kauhusta, kun aamulla näemme omat kasvomme kylpyhuoneen peilissä. Ne on piirtänyt joku, jolla ei todellakaan ole kaikki hyvin." Huomasin tässä keväällä kirjaston esittelyhyllyssä Antti Nylénin koko esseistiikan kattavan teoksen Esseet (Bokeh 2023). Olen lukenut jo aiemmin kirjan kaksi ensimmäistä osaa, Vihan ja katkeruuden esseet sekä Halun ja epäluulon esseet . Ottakaa ens...

 "Mahdollisesti tämä vaiva on kiperämpi Suomessa kuin monessa muussa "kulttuurissa". Lutherin oppi, jota tänne on 1500-luvulta asti juurrutettu, on perusluonteeltaan eradikoivaa, eivätkä nykyiset suomalaiset uskonnottomuusaktivistit ja antiteistit juurikaan poikkea 1800-luvun pietisteistä. Samasta reformaattoreiden saattueesta on kysymys, tradition vastustuksesta, joka pyrkii kitkemään uskonnon vanhat muodot pois hengellisyydestä. Suomessa kummittelee henki, joka pitää kaikkea uskonnonharjoitusta tekopyhänä hurskasteluna; tuon hengen paras aforistinen tiivistymä on kaikille tuttu lausahdus "metsä on suomalaisen kirkko". Runsas joukko nykysuomalaisia on kasvatettu sellaiseen uskoon, että uskonto, varsinkin kristillinen, on pohjimmiltaan väärin , ja kenties ainoastaan Suomessa saattaa joku pitää hyvänä sellaistakin antikristillistä letkausta kuin "sääli on sairautta"." Antti Nylén on tehnyt pitkää uraa esseistinä ja on nykyään myös kustantaja. Häne...

 "Kirjoittaminen etenee oikukkaasti kuin mieli. En kuitenkaan halua lähteä täydellisen kryptiseen maailmaan. Kirjallisuuden perustana on yhteyden tavoittelu. Mitä kommunikatiivisuus kirjallisuudessa on? Se ei ole dialogia lukijan kanssa. Kirjallisuus ei ole keskustelupalsta. Kirjailija ei pyydä lupaa eikä etsi lukijan suostumusta. Kirjailija on Jumala." - Juha Seppälä Koronavuonna 2020 ilmestyi Hannu-Pekka Björkmanin ja Nina Honkasen toimittama esseekokoelma Pakopiste (Into 2020). Kirjaan ovat kirjoittaneet tekstinsä toimittajat itse sekä Antti Nylén, Jenni Kirves, Juha Seppälä, Juha Hurme, Helena Sinervo, Tommi Melender, Annina Holmberg ja Hannu Raittila. Useimmat tekstit liikkuvat korona-aiheessa, mutta osa kirjoittajista on päätynyt kertomaan jonkin vanhan muiston esseeksi.  Tähän alkuun on tehtävä yhtä aikaa nolo ja hymyilyttävä tunnustus. Aikoinaan blogini aamunkoitossa luin Antti Nyléniltä jonkin esseekokoelman ja tyrmäsin sen niin lujaa kuin todella nuori ihminen vain...

Saara Turunen ja Petra Maisonen ovat toimittaneet antologian Suurteoksia II (Tammi 2023). Suorastaan rakastin ensimmäistä osaa, joten kakkososa oli ilman muuta lukulistalla. Ideana on, että suomalaiset naiskirjailijat kirjoittavat yhdestä elämäänsä vaikuttaneesta kirjasta esseen. Samalla halutaan haastaa vallalla olevaa klassikko/kirjallisuuskaanonia. Kuten viimeksi, tein nytkin lyhyitä huomioita jokaisesta esseestä. Ehdoton lukusuositus kirjalle, esseet olivat tasokkaita ja kiinnostavia!   Tuuve Aro: Jean Rhys - Herra Mackenzien jälkeen Aro peilaa kolmekymppisestä Juliasta kertovan kirjan maailmaa omaansa. Julia tulee jatkuvasti miesten määrittelemäksi ja on jatkuvasti rahaton, aseenaan vain ulkonäkönsä. Aro toteaa katselevansa heteroiden maailmaa ulkopuolisena paitsi suuntautumisensa, myös kirjailijuutensa vuoksi. Korvaan särähtää se, että hänen ei tarvitse pohtia naistenlehtien ohjeita eikä pelätä parisuhdeväkivaltaa. Miten lesbous suojaa parisuhdeväkivallalta? Erittäin vaikea ...

"Ehkä Tuomaksen julkinen kirjoittaminen heijastelee sellaisia narsistisia piirteitä, joita hänessä väistämättä on - koska kaikissa niitä on. Miksi kukaan pyrkisi julkaistuksi kirjoittajaksi, jos ei nauti siitä, että saa oman tuotoksensa julki ja hyvällä onnella kehuja, kannustusta ja kunniaa?" Tuomas Aitonurmen tuore esseekokoelma Ruumiin ylittävä ääni (WSOY 2023) on erittäin omakohtainen. Kirjoittaja kirjoittaa lähinnä minämuodossa, joskin esseessä Kirjoituksen minä hän leikittelee aluksi itsensä ulkoistamisella kolmanteen persoonaan. Esseiden ytimessä on yleensä koulukiusaamisen aiheuttama vakava trauma, vaikkakin Aitonurmi käsittelee myös muita aiheita. Odotin tätä teosta aikamoisella innostuksella, mutta harmikseni en oikein tempautunut mukaan. Vika ei ole siinä, etteikö Aitonurmi osaisi kirjoittaa. Kyllä hän osaa, ja sinänsä tekstit ovat sujuvaa luettavaa. Tartuin kokoelmaan tutustuakseni suomalaisen miehen ajatteluun traumasta, mutta huomasin hämmennyksekseni, ettei t...

"Ja mitä Hannibal Lecteriin tulee, niin hänhän on Uhrilampaat-elokuvan fiktiivinen psykiatri, rikollinen nero, joka tappaa ja syö potilaitaan. Tällaista tapausta ei vielä ole Suomessa kuvattu, ja Psykiatrisen vankisairaalan potilaat kyllä lasketaan tarkoin." Hannu Lauerman kirja Hyvän kääntöpuoli (WSOY 2014) on kokoelma lyhyehköjä esseekirjoituksia eri aiheista. Joukossa on tekstejä muun muassa metsästyksestä, huuhaahoidoista, psykiatriasta, mediasta suhteessa lääketieteeseen ja lääkkeistä.  Lauerma on terävä kirjoittaja. Jotkut tekstit vaikuttivat hyvinkin suorilta vastapuheenvuoroilta erinäisille tahoille. Huumorikin pilkahtelee, kuten sitaatti osoittaa. Kiinnostavaa luettavaa oppineelta ihmiseltä. PS: Helmet-kohdat jäivät eli vielä ne: Helmet-haaste 2023: kohta 14 eli kirja kertoo terveydenhuollosta Helmet-haaste 2019: kohta 40 eli kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

 "A writer's life and work are not a gift to mankind; they are its necessity." Toni Morrison on/oli yksi keskeisimpiä (afro)amerikkalaisia kirjailijoita ja ajattelijoita. Hän kuoli 2019 ja samana vuonna on ilmestynyt tämä essee-/kirjoituskokoelma Mouth Full of Blood - Essays, Speeches, Meditations (Chatto & Windus). Kirja on jaettu kolmeen osaan: Part I The Foreigner's Home, Interlude Black Matter(s) ja Part II God's Language . Tekstejä ei harmi kyllä ole päivätty mitenkään, mutta joistain vuodet kävivät ilmi. En ole itse asiassa varma, onko tässä kokoelmassa tuoreita tekstejä ollenkaan. Tämän teoksen lukeminen oli minulta melkoinen voimanponnistus, sillä Morrison ei tyydy tavalliseen sanastoon, vaan käyttää hyvinkin ylevää ja myös rikasta kieltä. Esimerkkinä tästä nostan tämän otteen: "No more apologies for a bleeding heart when the opposite is no heart at all. Danger of losing our humanity must be met with more humanity. Otherwise we stand meekly behi...

 Maggie Nelsonin neljän esseen kokoelma Vapaudesta - Neljä laulua rakkaudesta ja rajoista (S&S 2022, suomentanut Kaijamari Sivill) on haastava ja kohottava. Nelson pureutuu alkusanoissaan siihen, miksi hän otti juuri tämän vaikean aiheen: "Ongelma on osin sanassa itsessään, sillä sen merkitys on kaikkea muuta kuin itsestään selvä tai kaikille sama. Sana nimittäin toimii vähän samaan tapaan kuin sana "Jumala" siinä mielessä, että kun sitä käytetään, ei voi koskaan olla täysin varma, mistä täsmälleen ottaen puhutaan, tai puhuvatko kaikki samasta asiasta." Kirjailija problematisoi teemaa ja pohtii eroa vapauden jostakin ja vapauden johonkin välillä. Tällaista keskustelua harvoin Suomessa käydään. Jossain määrin nämä erot ovat politisoituneet, sillä oikeistolaiset yleensä penäävät vapautta jostakin ja vastustavat vapautta johonkin. Yhtä kaikki, vapaus on kirjan teemana. Kirja jakautuu neljään eri näkökulmaan. Taiteen laulu "Sillmanin halu oksentaa heijastaa mi...

"Lukemalla etsin tietä muinaiseen, hukattuun. Luin kirjoituksia, jotka olivat niin vanhoja, ettei niiden ymmärtäminen aina ollut mahdollista. Monet tekstit olivat niin kaukana omasta kokemusmaailmastani, etten edes voinut muodostaa niistä mielipidettä. Ja sitä juuri etsin. En halunnut olla mitään mieltä. Etsin selittämätöntä, en jotain omassa päässäni loogisiksi kokonaisuuksiksi tyhjentyvää." Tanja Tiekson teos Fantasma - Essee (S&S 2022) on nimensä mukaisesti pitkä, jaksotettu essee. Kuten yläpuolella olevasta lainauksesta käy ilmi, Tiekso koettaa tavoittaa tavoittamatonta. Hän matkustaa junalla ympäri Eurooppaa tutkimassa vanhoja kirjoituksia ja muinaisia sekä nykyisiä puutarhoja. Yksi punainen lanka puutarhojen ohella ovat eläimet: "Aivan tekstin alussa Derrida [siis ajattelija Jacques Derrida, lisäys omani] kertoo päätyvänsä ihmisen määränpäistä ja äärirajoilta ihmisen ja eläimen välisten rajojen ylitykseen, ja myöhemmin hän kirjoittaa, että eläimen katse näyttä...

"Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovsky sanoi taiteen valmistavan meitä myös kuolemaan. Siksi taide sisältää surun ja lohdun elementit. Se ei saa väistää kärsimyksen ja kuoleman kysymyksiä. Ihmisen tehtävä on oivaltaa olevansa myös traaginen olento, jota ei ole luotu ainoastaan onneen." Hannu-Pekka Björkmanin esseeteos Kaikki askeleet - Matkoja aikaan ja taiteeseen (Kirjapaino 2011) etsii vastauksia ikuisuudesta. Varsinkin nykypäivän mittapuulla kirjailija on selvästi hengellisesti ylevöitynyt ihminen eikä hän pelkää esittää näkemyksiään uskosta ja uskonnosta. Björkman toteaa ihmisten olevan kadottamassa otteensa pyhään ja muistiin. Ahneus ja usko itseen ovat tulleet pyhän edelle. Eipä voi olla eri mieltä. Kirjan alkupuoli sukeltaa taiteeseen. Björkman tutkii ja analysoi tarkoin Mathis Grünewaldin tekemää valtavaa siipialttarien taideteosten sarjaa. Mukana on värikuvia teoksesta, mikä helpottaa tekstin lukemista huomattavasti. Björkman tuo esiin keskiajan uskomuksia ja tulkintoja e...

 "Myytti Euroopasta, myytti siitä että me kuulumme eurooppalaiseen sukukuntaan ja kulttuuriin, joskin köyhinä sukulaisina, on mennyttä. Meidät on jätetty yksin vasta saavutettuine itsenäisyyksinemme, uusine valtioinemme, uusine symboleinemme, uusine omavaltaisine johtajinemme ja olemattomine demokratioinemme. Me olemme jääneet seisomaan veren liukastamalle maaperälle, luoja ties kuinka kauan jatkuvan sodan syövereihin." Varoitus: sitaatit saattavat järkyttää. Slavenka Drakulicin esseistä/novelleista koostuva Balkan Express - Katkelmia sodan toiselta puolelta (Kääntöpiiri 1994, suomentanut Marja Haapio) on karu ja ahdistava. Se kertoo siviilin ja toimittajan näkökulmasta Jugoslavian hajoamissodasta. Johtaja Titon kuoltua ja kommunistisen järjestelmän natistessa liitoksistaan Jugoslaviassa syttyi raaka sota. Drakulic koettaa tavoittaa teksteissään jotain siitä, mitä sota merkitsee ihmisille ja miten sodan mielettömyyttä voisi lähestyä ja ymmärtää. "On vielä yksi valokuva,...

 "Pölyn ylistyksessä olen kirjoittanut siitä, mikä on huonoa: tylsää, ja tavanomaista, noloa ja mautonta, epämiellyttävää, moraalitonta tai muuten kyseenalaista." Silvia Hosseinin esikoisteos Esseitä - Pölyn ylistys (Gummerus 2019) on juuri sellainen kuin kirjailija sen sitaatissa kuvaa. Siinä sekoittuvat henkilökohtainen ja yleinen. Se on älykäs, muttei korkealentoisen älyllinen. Ennen kaikkea toinen essee Vähän saa kuristaa vangitsi mielenkiintoni. Se lähtee liikkeelle väkivaltaista kuvitteellista moottoripyöräkerhoa käsittelevästä tv-sarjasta Sons of Anarchy . Ehkä essee resonoi sen takia, että olen aikoinaan ahminut sarjan yhdessä kesässä ja pitänyt siitä. Totta kuitenkin on, että sarja on jokseenkin banaali väkivallan kuvastoineen. Lopulta väkivallalla ja sen eroottisuudella on suurempi merkitys kuin varsinaisella seksillä, saatikka melko horjuvilla kunniakoodeilla.  Hosseini käsittelee samassa esseessä yleisestikin seksin ja väkivallan liitosta, joka on oikeastaan ain...

 "Minun tarinani, päinvastoin kuin monet tuntuvat luulevan, ei ala siitä, kun vanhempani kohtasivat. Mitä luulet, kuinka moni kantasuomalainen joutuu aloittamaan vähintään joka toisen uuden tuttavuutensa kertomalla omaan hedelmöittymiseensä johtaneet tapahtumat? Miksi meillä sitten olisi jokin maaginen, mystinen kyky muistaa myös kohdunaikaiset tapahtumat ja sitä edeltävät tapahtumat?" Like Kustannus 2017. Jotkut kirjat ovat samastuttavia ja jotkut eivät. Jotkut kertovat juuri sen mitä haluamme kuulla. Jotkut taas kertovat sen, mikä meidän pitää ehdottomasti kuulla ja mikä on meille vain terveellistä. Ruskeat tytöt kuuluu viimeksi mainittuun kategoriaan. Koko Hubara avaa maailmansa hätkähdyttävän paljaasti ja aidosti. Hän kamppailee häpeän ja hiljaisuuden kanssa, mutta on päättänyt kirjoittaa. Siksi, etteivät Suomessa elävät ruskeat tytöt olisi enää yksin. Mielestäni Hubara onnistuu tavoitteessaan ja ylittääkin sen. Hänen tunne-esseensä käsittelevät ruskeuteen liittyviä eril...

 "Saattaisin jäädä vanhaksipiiaksi. Minusta saattaisi tulla noita-akka. Saattaisin olla beibi tai milffi tai "lapseton". Veljeni pysyisivät miehinä, tuli mitä tuli." Englanninkielinen alkuperäisteos Intimations (2020). Suomentanut Irmeli Ruuska. WSOY 2021. Tämänpäiväisellä kirjastoreissullani käteeni tarttui tämä Smithin esseeteos. Olen kova lukemaan esseitä, joten pitihän tämä pikkuinen teos ottaa mukaan. Tätä kirjoittaessa pandemiaa on kestänyt liki kaksi vuotta. Smithin kirjoittaessa teostaan ollaan oltu vuoden 2020 puolivälin tienoilla. Aika ei kuitenkaan mielestäni ole juuri turmellut kirjailijan havaintoja. Mielestäni eristysaika on ikään kuin synnyttänyt uusia ajatuksia ja tuokiokuvia, jotka eivät suoranaisesti liity siihen itseensä. Smith kuvailee ensimmäisessä esseessään tulppaaneja ja naisen roolia. Siitä on otettu tuo sitaattikin. Mielestäni tuohon kohtaan kiteytyy jotain hyvin surullista ja totta: mies on aina mies, naiselle on varattu kaikenlaisia ulkoa...

 "Ymmärsin kaivanneeni ja ikävöineeni osaa itsessäni - ja tajusin, ettei muukalaisia ole olemassa. On vain versioita meistä itsestämme, versioita, joista moniakaan emme päästä lähelle ja joilta haluamme suojata itsemme. Sillä muukalainen ei ole vieras, hän on yllättävä. Ei tuntematon, vaan ikimuistoinen." Englanninkielinen alkuperäisteos The Origin of Others (2017). Esipuhe: Ta-Nehisi Coates. Suomentaneet: Koko Hubara ja Astrid Swan. Tammi 2020. Luontevaksi jatkoksi ja vuoropuhelijaksi Minna Salamin Aistien viisauteen asettuu tämä Toni Morrisonin luentojensa pohjalta koostama esseekokoelma. Morrison käsittelee älykkäästi ja älyllisesti paitsi toiseutta, myös ylipäätään käsitettä rotu, rajoja sekä tietenkin kirjallisuutta. On innostavaa lukea sellaisesta näkökulmasta, josta ei itse pysty katsomaan. Morrisonin tausta ja lukeneisuus muodostavat voimakkaan yhdistelmän. Kirjassa riittäisi sitaatteja vaikka millä mitalla, mutta otin tuon ylläolevan. Se jotenkin tiivistää asian niin...

 "En kirjoita afrosentrisen mustan feministin näkökulmasta sen vuoksi, että kamppailisin europatriarkaalista näkökulmaa vastaan. Minun tavoitteenani ei ole vakuuttaa ensimmäistä tutkimusmatkailijaa siitä, että hänen näkökulmansa vuoresta on väärä. Silloin kertomus keskittyisi edelleen häneen. Minulle on tärkeää toisen tutkimusmatkailijan kätketty narratiivi ja häneen keskittyminen." Sensuous Knowledge (2019). Suomentanut Sini Linteri. S&S 2021. Toisinaan kirjat ovat niin runsaita anniltaan, että niistä kirjoittaminen blogiin tuntuu melkein mahdottomalta tehtävältä. Aistien viisaus kuuluu ehdottomasti tähän luokkaan. Yritän kuitenkin. Minna Salami on puoleksi suomalainen ja puoleksi nigerialainen musta feministi, joka on selkeästi perehtynyt asioihin todella hyvin. Hänellä näyttää olevan hyppysissään paitsi feministinen kaanon, myös länsimainen filosofia - vain pari asiaa mainitakseni. Tästä vankasta sivistyneisyydestä avautuu yltäkylläinen teos näkökulmasta, joka ei mei...

 "Minä olen suhteessa, jossa ajattelen olevani loppuelämäni. Se ei tarkoita, että kaikki tätä edeltäneet suhteet olisivat olleet vääriä. Hän tuntuu kuitenkin Nyt Niin Oikealta, etten näe horisonttia, jossa häntä ei olisi. Hän on edessäni aukeava maisema, kokonaisuudessaan. Minä olen uuden äärellä. Suhde on kestänyt pidempään kuin yksikään aiempi suhteeni. Kymmenet ihmiset vilisevät editseni, sadat yöt eri ihmisten syleissä. Ne eivät ole vähemmän arvokkaita kuin elämänkumppanuus, ne ovat eri. Eri tavalla Oikeita." Kansi: Tero Ahonen. Kosmos 2021. Olen esseiden ystävä ja tutustuin mielenkiinnolla tähän Suvi Auvisen teokseen. Auvinen on ollut melko paljon julkisuudessa, mutta mitään selkeää kuvaa minulla ei hänestä ollut. Muistin vain sen, että hän on anarkisti ja samaan aikaan töissä konsulttina. Potentiaalisesta kiinnostavaa siis! Auvinen avaa ajatteluaan laajasti esseissään. Anarkismi (ja kannessakin näkyvät pulut) ovat punaisena lankana. Kirjoittajalle rakkaus on olennainen ...

Gummerus 2021  "Sesongin ulkopuolella Ortigia on melkein autio. Rappiosta huolimatta se on kaunis, parhaimmillaan niin kaunis, että sydän tuntuu nyrjähtävän ja roikkuvan tyhjyydessä yhden langan varassa. Kietoudun pilvisen päivän laventenlinsineen, ja meren laajuus työntyy rintaan kuin keihäs..." Silviä Hosseinin esseekokoelma Tie, totuus ja kuolema käsittelee ihmiselämää monipuolisesti. Se sisältää niin ensimmäisessä sitaatissa mainittua kauneudenrakkautta kuin räjähteleviä perseitäkin. Voisi melkein sanoa, että mikään inhimillinen ei ole Hosseinille vierasta. Mielestäni kaikki esseet olivat kiinnostavia, mutta sanon pari sanaa niistä mieleenpainuvimmista. Esseessä Matkustamisen ilo kirjoittaja pohtii vastuutaan ilmastonmuutoksesta. Hän on intohimoinen matkailija, ja kuten tiedämme, erityisesti lentomatkustus tuottaa paljon päästöjä. Kirjoittaja kuitenkin toteaa, että suurin vastuu tulisi olla yrityksillä ja valtioilla, ei yksittäisillä ihmisillä. Hän myös huomauttaa, ettei...

  "Kun kerran löydät oikean rytmin, myös oikeat sanat löytyvät." Tammi 2021 Tällä kertaa en pyri varsinaisesti arvostelemaan lukemaani kirjaa, sillä arvostelu ei mielestäni olisi tälle teokselle sopiva vastine. Kirjan esseet tekivät niin suuren vaikutuksen ja herättivät niin paljon ajatuksia, että päätin esseemäisesti käsitellä niitä kaikkia tässä. Mielestäni antologia ansaitsee sellaisen vaivannäön. Et kuitenkaan pääse todennäköisesti alkuperäisesseiden maailmaan minun vastineeni kautta, sillä välillä olen tarttunut vain johonkin sivuseikkaan, joka on resonoinut minussa. Suosittelen mitä lämpimimmin tutustumaan tähän kokoelmaan, sillä se on täynnä taitavien kirjoittajien ajatuksia taitavien kirjoittajien ajatuksista ja tuotannosta. Tervetuloa matkalle kanssani! Matka gradun maailmaan (Anna Kortelainen: Riivaus (A.S. Byatt)) Kortelaisen merkityksellinen romaani on A.S. Byattin Riivaus . Esseessään Kortelainen matkaa vuosikymmeniä taaksepäin kirjan ensilukuhetkeen, kun hän oli...