tiistai 17. toukokuuta 2011

Andrea Maria Schenkel - Tapaus Kalteis

"Kesti ikuisuuden, ennen kuin hän viimein päästi irti. En halunnut muuta kuin äkkiä pois, panemaan avioeron vireille. Mutta kun hän sitten istui siinä kädet kasvoilla ja sanoi miten hirveästi häntä kadutti, silloin minä en voinut olla ajattelematta lapsia, pikku toukkia ja sitä että he tarvitsivat isän, ja niin minä jäin. Vastoin parempaa tietoani jäin, en kuunnellut sisäistä ääntäni."


Tapaus Kalteis on kuvottava tarina päällisin puolin tavallisesta miehestä, jonka mieli on tosi asiassa täysin sairas ja väkivaltainen raiskaajamurhaaja. Yksitellen lukijalle esitellään nuoria naisia, miehen uhreja, joiden elämää valotetaan sekä kaikkitietävästi että viimeksi hänet nähneen silmin. Joukossa on myös kuulustelun selostus, jossa mies pääsee ääneen. Tällaisista aineksista ja erityisesti Schenkelin tuntien saisi todella vetävän ja hyvän kirjan aikaan, mutta jotenkin tämä lässähti. Koko kirjan ajan odotin jotain todella merkittävää tapahtuvaksi, mutta oikeastaan mitään huippukohtaa ei ollut. Tapaus tapaukselta itse tekoja kuvailtiin enemmän ja ne olivat kaikessa kuvottavuudessaan jo melkein mässäilyä. Odotin todella hyytävää ja hienoa lukukokemusta, kuten erityisesti esikoinen Hiljainen kylä oli, mutta jouduin pettymään. Henkilöistäkään en saanut oikein kiinni. Harmi, mutta onneksi luin kolmannen kirjan, Bunkkerin, tätä ennen. Voinen siis luottaa hyvään jälkeen tulevaisuudessa.

3 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Minä olen lukenut tosiaan vasta sen Bunkkerin ja pidin kyllä. Hiljainen kylä kiinnostaa kovasti, mutta tämän taidan jättää suosiolla väliin.

Leena Lumi kirjoitti...

Minusta tämä on aika hyvä, mutta kuvottavuus vie siitä paljon. Schenkel tekee niin vahvaa, että se on takuulla tarkoituksella.

Hiljainen kylä on todellinen helmi. Ja se on maailman ainoa kirja, joka on minulta kadonnut!

Bnkkeri odottaa kasassa...

Anki kirjoitti...

Hienoa, lisää Schenkelin lukijoita! Suosittelen kyllä Bunkkeria. :)