lauantai 4. kesäkuuta 2011

Claudie Gallay - Tyrskyt

"Muistan sen yön. Sen ensimmäisen yön, jolloin lakkasin ajattelemasta sinua.
   Koska nyt oli hän.
   Sen ensimmäisen yön, jolloin näin unta hänestä. Jolloin eksyin uneen jonkun toisen kanssa ."

Tyrskyt on haikea tarina naisesta, joka kaipaa niin, että sisimmässä on suuri, kalvava tyhjyys. Se on tarina miehestä, joka ei voi unohtaa mennyttä eikä surua. Se on myös tarina vääristä teoista, jotka johtavat uusiin vääriin tekoihin, niin että viatonkin saa kärsiä. Kuitenkaan kaikkea ei ole välttämättä menetetty...
   Kirja on ollut varsinainen blogisavujen pölinä, niin moni on sen lukenut ja siitä pitänyt. Muistan, kun luin siitä ensi kerran Jennin blogista ja olin kovin innostunut. "Tämä on minun kirjani!" ajattelin. Siksi tämän arvion kirjoittaminen ei ole kovin hauskaa, koska no. Minä en missään vaiheessa oikein vaikuttunut kirjasta.
   Päällimmäinen tunne oli hämmennys, kun sen ymmärsin. Kaikenhan piti tosiaan olla kohdallaan: haikeus ja ikävä, henkeäsalpaavan kaunis kieli ja unenomainen tunnelma. Mutta kun ei. Pohjimmiltaan en vieläkään ole oikein varma, miksei kirja lumonnut minua kuten niin monet muut. Ehkä se johtui jotenkin ahdistavasta ja painostavasta tunnelmalta kirjassa. Olin odottanut haikeutta, jota sitäkin kyllä löytyi, mutta päällimmäisenä oli meren vaara ja uhka. Myöskään tarina ei oikein puhutellut. Naista kävi sääliksi ja hänen surunsa kosketti, mutta silti hän oli jotenkin todella ärsyttävä. En erityisemmin pitänyt muistakaan kirjan hahmoista, paitsi ehkä taiteilija Raphaëlista ja vammaisesta Maxista. Muut olivat joko tympeitä tai muuten vain omituisia. Raphaëlin lähes insestiseltä tuntuva suhde siskoonsa oli myös ahdistava. Kaiken lisäksi keksin loppuratkaisun turhan aikaisin.
   Ei kirja silti mikään täydellisen huono ollut, ei toki. Kieli oli, kuten sanottua, erittäin kaunista, ja se loi parhaimmillaan voimakkaita tuntemuksia, kuin runous. Lisäksi päähenkilön kipu ja ikävä oli kuvattu todella upeasti, pystyin samastumaan heteronaiseen todella hyvin! Tämähän on yksi kirjallisuuden tärkeimmistä tehtävistä: tehdä tuntemattomasta ja vaikeasti samastuttavasta asiasta tutumpi ja läheisempi. Muutenkin kuvaukset miehen ja naisen välisestä rakkaudesta ja jännitteestä olivat mielestäni onnistuneita ja kauniita.
   Valitettavasti ei siis ollut minun kirjani. Kuten valitin jo aiemmin, tätä tuntuu käyvän nyt turhan usein. Pelottaa vähän, kun pöydällä on odottamassa vielä kaksi blogeissa kovasti rakastettua kirjaa, toinen vielä kirjailijalta, jonka toisesta kirjasta en niin kauheasti vakuuttunut...

"Kaikki tarinat ovat samankaltaisia.
Ja aina on uusia tarinoita. Joskus riittää pikkujuttukin, kellot jotka soittavat angelusta, ja niin kaksi olentoa kohtaa, osuu samaan paikkaan, osuu yhteen.
   Olennot joiden ei pitänyt koskaan kohdata. Jotka olisivat voineet kohdata näkemättä toisiaan.
   Kohdata sanomatta toisilleen mitään.
   He osuvat yhteen ."

15 kommenttia:

Booksy kirjoitti...

Kiitos tästä jutusta :-) Avasit ihan uuden ikkunan tähän kovasti kehuttuun kirjaan; melkein kuin olisit kirjoittanut ihan eri kirjasta. On jotenkin upeaa miten erilaisila kirjat ovat eri ihmisten käsissä.

t. booksy (joka ei jostain kumman syystä kyllä innostunut Gallaysta alunperinkään - liian kaunista?).

Naakku kirjoitti...

Mutta näinhän se joskus valitettavasti menee. Aina ei loppujen lopultakaan pidäkään itse siitä kirjasta mistä moni on pitänyt, tai itse on aluksi luullut pitävänsä :) hienoa, että toit tämän näkökulman esiin!

Erja kirjoitti...

Minuakin Tyrskyt tympäisi aluksi, mutta jostain syystä jatkoin lukemista ja ennen kuin olin lopussa, olin aivan ihastunut. Ja kirja jatkoi elämäänsä mielessäni lukemisen jälkeenkin, sen tunnelma jäi ympärilleni.

Joku muukin on sanonut tunnelmaa ahdistavaksi, minulle se ei ollut sellainen. Surumielinen kylläkin, mutta silti jollain lailla lohdullinen.

Hassua, miten erilailla voikin kokea!

Susa kirjoitti...

Minäkään en kokenut kirjan tunnelmaa missään vaiheessa ahdistavaksi tms. Meren ehkä pelottavakin läheisyys oli kuitenkin jotenkin niin ymmärrettävää ja kiehtovaa. Mutta tämän takia juuri on kiva lukea arvosteluja kirjoista, jotka on jo itse lukenut ja nähdä, miten aina yksi kirja herättääkin niin monenlaisia tuntoja ja ajatuksia ;)

Jenni kirjoitti...

Virkistävää lukea näin erilainen arvio Tyrskyistä, ja vielä noin hyvin perusteltu! Ymmärrän hyvin, että juuri nuo mainitsemasi seikat voivat etäännyttää tästä kirjasta. Lisäksi usein tulee ilmi, että meri, joka on minusta raivoavanakin upea ja tyynnyttävä, on toisista uhkaava. Yritin pikaisesti kuvitella Tyrskyjä järven äärelle ja heti mielikuvasta tuli (minulle) tylsä, heh heh.

Minä kiinnitin etenkin ensimmäisellä lukukerralla huomiota oikeastaan vain kieleen ja tunnelmaan, minulle oli melkein sama, mitä tarinassa tapahtui. Toisellakaan lukukerralla tarina ei ollut parasta, vaan edelleen kieli ja tunnelma, joten ymmärrän, että jos kieli ei innostanut eikä tunnelma vetänyt puoleensa, niin... Minusta Gallayn kieli ei ole liian kaunista, sillä hän ui käytä liikaa adjektiiveja tai omituisia kielikuvia; usein "kauniiksi" kieleksi sanottu on minusta liian koukeroista ja teennäistä, yrittääkin olla kaunista.

Hanna kirjoitti...

Todella mielenkiintoinen arvio ja oli ihana lukea myös Jennin kommentti. :)

Minua jäi kiinnostamaan erityisesti, että mitä kirjoja sinulla mahtaakaan olla nyt yöpöydällä odottamassa lukuvuoroa?

Anki kirjoitti...

Kiitoksia kaikille runsaasta palautteesta! Olen hämmästynyt! :o

Näinhän se joskus menee, vaikka muut tykkäisivät niin itseä ei innosta. Mukava kuitenkin kuulla ajatuksianne. Erityiskiitos Jennin superpitkästä kommentista!

Hanna: En paljasta vielä. Turvallisinta olla kertomatta etukäteen, vaikka toisaalta harvemmin keskeytän kirjoja. :D

Pienen mökin emäntä kirjoitti...

Mielenkiintoista ja hieman vapauttavaakin lukea ei-niin-hurmioitunut arvio Tyrskyistä. Itse olen lukenut kirjasta muutaman sivun enkä ole vielä lumoutunut; mainitsemasi synkkyys sekä minua vieraannuttava (yli)dramaattisuus häiritsevät, eivätkä henkilöhahmot ole vielä käyneet läheisiksi. Jatkan kuitenkin lukemista - toivoisin vain, että kirja olisi lyhyempi...

Olen lukenut niin monia arvoita Tyrskyistä sitaatteineen, että alkaa jo tuntua että olen itsekin kirjan lukenut!

Anki kirjoitti...

Kiitos sinullekin, Pienen mökin emäntä! Niin, on totta että erilaisuus joskus vapauttaa. Toivottavasti kuitenkin pidät kirjasta.
Totta tuokin sitaatti-juttu; kun lukee yhdestä kirjasta monen monta arviota, tuntuu kuin olisi jo lukenut sen.

Leena Lumi kirjoitti...

Anki, ihan hienoa lukea, että koit sen näin. Minulle taas tämä oli ihan 'mun juttu', kuten monet arvelivatkin etukäteen, mikä stressasi minua niin, että olin aivan varma kirjan tylsyydestä. Niin ei kuitenkaan käynyt eli joku koukku tässä oli minuun. Olen heikkona mereen ja 'syrjästäkatsomiseen', tietynlaiseen suruun ja menetykseen. Ainoa negatiivinen minullekin oli nimenomaan Raphaëlin suhde siskoonsa. Ihmettelin omaa asennettani, sillä Ian McEwanin Sementtipuutarhassa en kokenut sisarusten insestin suhteen mitään ongelmaa, mutta tässä asia ahdisti, vaan oli siltikin vain pieni sivuhaara.

Anki, en muista, oletko lukenut Meriharakat? Siinäkin on merta, mutta takuulla myös jotian enmpi sinua kiinnostavaa...Siis kysessä Fletcherin kirja.

Linkitän tämän sinun arviosi nyt omaan arvosteluuni.

Hyvä sinä!

Leena Lumi kirjoitti...

PS. Sinulla on järkyttävän hieno blogipohja: Aivan kuin tulisin johonkin siimespuutarhaan. Nuo kasvit tuossa sivulla ja siimes on blogisi väräjöivällä värisävyllä ja siinä teksti just oikenasävyistä vihreää.

Anki kirjoitti...

Juu, luin Meriharakat enkä kauheasti innostunut.
Kiitos blogikehuista! Itsekin tykkään tästä taustasta. :) Kiitokset Elegialle.

Jenni kirjoitti...

Ja minä linkitin sinut uusimpaan postaukseeni. Innostuin kirjoittamaan Tyrskyt-arviosi perusteella lyhyen jutun kirjoista, jotka ovat olleet minulle pettymyksiä, vaikka "kaikki" ovat niistä pitäneet. Kiitos vielä hyvästä Tyrskyt-arviosta sekä postausinnoituksesta!

Anki kirjoitti...

Kiitoksia, Jenni! Olen otettu. :)

Heli kirjoitti...

K-blogista tänne eksyin :). Olen ollut varma, että Tyrskyt tulee olemaan minun kirjani ja olen vieläkin, vaikka ehkä nyt odotan kirjaa hiukan maltillisemmin :D. Olipa mukavaa lukea poikkeava arvio. Kiitos siitä!