sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Muriel Barbery - Siilin eleganssi

"Mykässä, elottomassa, pysähtyneessä kuvassa aineellistuu pyrkimyksistä vapautunut täydellisyys - pyyteistä vapautunut mielihyvä, ajasta vapautunut olemassaolo, tahdosta vapautunut kauneus.
   Sillä taide on tunnetta, jota halu ei hallitse. "

Osuvasti nimetty Siilin eleganssi on kirpeän viisas kirja ulkopuolisuudesta, normeista ja odotusten rikkomisesta. Siitä, miten vähän me muista ihmisista loppujen lopuksi tiedämme. Ja siitä, miten helposti odotuksista tulee itseään toistavia noidankehiä.
   Vanhahko ovenvartijanainen Renée Michel tarkkailee partaveitsen terävällä älyllään talon rikkaita. Hän pelaa kaksoiselämää; muille asukkaille hän näyttelee kliseistä ovenvartijaeukkoa, vaikka onkin tosiasissa taidetta suurkuluttava älykkö. Toisaalla talossa Paloma, 12-vuotias lapsinero, suunnittelee tekevänsä 13-vuotiaana itsemurhan ja polttavansa talon. Hänkin on ulkopuolinen tarkkailija, joka tuo säälimättä esiin perheensä vastenmieliset piirteet. Hän kirjoittaa syvällisiä ajatuksia ja oivalluksia liikkeestä. Kaikki kuitenkin muuttuu peruuttamattomasti japanilaisen herrasmiehen Kakuro Ozun muutettua taloon...
   Tämä on ollut oikea blogistien lempilapsi ja erittäin rakastettu kirja. Siksi olinkin huolissani tarttuessani tähän, olihan se jäänyt jo talvella kesken (tosin tiedän sen johtuvan kirjasta riippumattomasta tunnekuohusta, mutta siltikin). Pelko oli kuitenkin täysin turha. Imeydyin suurin piirtein ensisivuilta kirjan maailmaan ja ahmin sitä eteenpäin. On aina verratonta, jos kirjan imu säilyy ja säilyy ilman notkahdusta ja niin onnekas olin tämän kirjan kanssa! Kuten edellä kirjoitin, kirjassa on sellaista kirpeää viisautta, monia hienoja oivalluksia, jotka hivelevät pohdiskeluun vähänkin kallellaan olevaa lukijaa. Se ei ole sellaista mielestäni ajatonta ja hiljaista viisautta, jollaista Noidan rippi on tulvillaan, mutta erilaisuudesta huolimatta se on mukavaa luettavaa. Kirjassa oli myös hauskaa huumoria siellä täällä.
   Kirja herätti myös hieman hämmentyneitä ajatuksia. Sekä Renéetä että Palomaa vaivaa normien mukainen elämä, josta Paloma haluaa eroon sillä rajuimmalla tavalla. En kuitenkaan ymmärrä, mikseivät he ahkerammin ponnistelleet oman tilansa puolesta jo heti aluksi. Ei täällä kenenkään tarvitse muotissa elää. Toki irrottautuminen sattuu ja siitä saa myös pilkkaa, mutta sellaistahan elämä on. Ei elämäänsä voi muiden pään mukaan elää. Erityisesti Renéen kaksoiselämä ihmetytti minua. Mitä voisi tapahtua, jos rikkaat ääliöt saisivatkin tietää hänen älykkyydestään ja lukeneisuudestaan?
  Pidin siis kovasti ja suosittelen ehdottomasti niille, jotka tätä eivät ole vielä lukeneet! :)

6 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Minnusta Renée oli omalla tavallaan ylpeä asemaastaan ja halusi salata oman sisimpämänsä ja kiinnostuksensa talonsa rikkailta kuin varjelleen ylemmyyttään. Toisaalta, jos hän saattaisi olla normitetty 'suutari pysyköön lestissään' ajatukseen, jossa luokka-aitojen yli ei hypitä. Ehkä molempia.

Enemmänkin ihmettelen Palomaa. Jos hän olisikin päättänyt tehdä itsemurhan vasta 15-vuotiaana, niin eikö hän silloin olisikin valinnut jo avoimen kapinan. Vaikka karkaamisen kotoa. Olen itse ollut kapinallinen nuori ja se 'repesi' siinä juuri kun olin täyttänyt 15 vuotta.

Minusta tarina loppu oli väärä, mutta jos se olisikin ollut muuta, olisiko kirja silloin menettänyt 'paremmassa' lopussa. Varmaan muutkin kuin minä ajattelivat, että japanilainen herra 'vapauttaa' Renéen normien kahleista.

Tämä on muuten ollut yksi eniten kommentoituja kirjoja ainakin minulla, missä valossa kirjassa lienee 'se jokin'.

Kirppu kirjoitti...

Tämä on taas niitä kirjoja, joita olen pitkään jo halunnut lukea mutta en ole ehtinyt. Odotan lukukokemukselta nyt aika paljon kun olen niin monesta paikasta lukenut pääasiassa pelkkää hyvää=)

Anki kirjoitti...

Leena: Kiitos pitkästä ja pohdiskelevasta kommentistasi! Voi olla noinkin, kuten mietit. On kivaa, miten monenlaisia tulkintoja yhdestä ja samasta kirjasta saa. :)

Kirppu: Toivottavasti et pety, sillä onhan tätä hehkutettu. Toivon mukaan tartut teokseen pian!

Paula / Luen ja kirjoitan kirjoitti...

Postauksesi on ensimmäinen, jonka Siilin eleganssista luen :-)... uskomatonta, mutta totta. Joissakin muissa yhteyksissä kirja on mainittu, mutta en ole saanut siitä aiemmin kokonaiskuvaa. Vaikuttaa kiinnostavalta. Pistän kirjan muistiin. Katsotaan ehdinkö jossakin vaiheessa sinne asti :-)!

Anki kirjoitti...

Paula: Aika jännä, että on ensimmäinen, kirjasta kun tosiaan on blogattu paljon. Toivottavasti tartut kirjaan joskus. :)

Luru kirjoitti...

Hyvä huomio tuo kysymyksesi Renéestä! Minustakin tuntui jotenkin hassulta, että niin fiksu nainen tuhlasi aikaa ja energiaa turhan tuntuiseen peittelyyn. Mutta Leena Lumi teorioi aika hyvin!