tiistai 4. lokakuuta 2011

Roger Leloup - Yoko Tsuno ~ Tuulen tytär&Ixon valo

Nyt tapahtuu jotain historiallista: tuon blogiini ensimmäiset sarjakuvat!
Sarjakuvien lukeminen on jäänyt pois lähes kokonaan, Ilta-Sanomien joitakin strippejä lukuun ottamatta. Pienempänä luin sarjakuvia paljon enemmän. Niihin lukeutuivat tietysti Aku Ankat, Tintti, Yoko Tsuno, W.I.T.C.H. ja satunnaisesti Asterix. Yoko Tsunon bongasin aikoinani kirjaston sarjakuvaosastolta ja pidin niistä kovasti.
    Joku aika sitten kävin sarjakuvaosaston puolella, koska vieraskieliset nuorten romaanit ovat sen luona. Etsiessäni ruotsinkielistä luettavaa jäin selailemaan sarjakuvia ja huomasin kaksi lukematonta Yokoa. No, lukiessa tajusin, että jälkimmäisen, Ixon valon, olen lukenut jo, luultavasti sen ilmestymisvuonna 2008. Eipä tuo mitään, luin mielelläni uudelleen.
     Yokoissa päähenkilö on loogisesti Yoko Tsuno, nuori japanilaisnainen, joka seikkailee kahden eurooppalaisen (?) ystävänsä, Vicin ja Polin kanssa. Vic lienee Yokolle vähän enemmänkin kuin ystävä tai ainakin sellainen mielikuva minulle on jäänyt. Pol taas on hassu punapää, joka höläyttelee hölmöyksiä joka välissä. Hämmennyin aikoinani näitä uudempia osia lukiessani, kun Polia kutsuttiin lapseksi. Onhan hän ajattelematon ja ulkonäöltäänkin nuoremman oloinen, mutta lapsi kuulostaa jotenkin liioittelevalta.
      Yokot ovat eräänlaista scifiä: henkilöt seikkailevat avaruudessa yhtenään (ystäviensä vinealaisten luona) ja Maankin päällä ollessaan he käyttävät jos jonkinlaisia vempeleitä. Kaikki on kuitenkin toteutettu uskottavasti, niin kuin kunnon scifissä kuuluukin. En erityisemmin ole genren ystävä, mutta näissä sarjakuvissa se toimii.
       Tuulen tytär ja Ixon valo ovat peräkkäisiä albumeja, mutta ne eivät liity toisiinsa. Tuulen tyttäressä Yokon tehtävänä on auttaa isäänsä, joka on tiedemies. Häntä uhkaa toinen japanilainen tiedemies, jolla on pahat mielessä. Taustalla on poliittista peliä, kuinkas muuten. Ixon valossa Yoko on ystävineen avaruudessa vinealaisten luona. He matkaavat kuulle nimeltä Ixo, jonne vinealaiset ovat säilöneet vaarallisia aineita. Pian he saavat huomata, että asuinkelvottomalla kuulla onkin väkeä...
        Pidin molemmista sarjakuvista! Oli hauskaa palata tuttujen hahmojen pariin ja saada tietää heidän edesottamuksistaan. Hahmot ovat käyneet tutuiksi, sillä olen lukenut sarjan käsittääkseni kokonaan. Tuulen tyttäressä oli ehkä enemmän tarttumapintaa, liekö johtunut siitä, että tapahtumat olivat Maassa... Syvin ja koskettavin hahmo oli Aoki, Yokon perheen ystävä (palvelija?), joka on käytännössä kasvattanut Yokon. Miehen uhrautuvaisuus teki vaikutuksen. Panin merkille buddhalaisuuden esiintulon. Aoki on buddhalainen ja Yoko liikkuu alussa buddhalaistemppelien läheisyydessä. Myös Yokon ajattelussa näkyy buddhalaisuuden kehotus olla vahingoittamatta eläviä olentoja. Myös japanilaisuuteen olennaisesti kuuluva ajatus perheen kunniasta tuli ilmi: kun isän maine ja elämä on vaakalaudalla, Yoko tekee kaikkensa auttaakseen ja kostaakseen isänsä puolesta. Väkivallottamasti, kuten edellä sanotusta voi päätellä.
         Ixon valo oli hieman tylsempi, mutta sitäkin luki mielellään. Vinealaiset ovat kiinnostavia ja heidän välisiään poliittisia juonitteluja oli mielenkiintoista seurata. Liekö Leloupin sanoma, että mahdolliset ulkoavaruuden "oliot" ovat kanssamme hyvin samankaltaisia, olivat sitten millaisia tekniikkaneroja tahansa. ;) Kiehtova ilmiö on vinealaisten valtava kunnioitus lapsia kohtaan. Heitä ei saa missään nimessä vahingoittaa, se on todella raskauttava teko. Varsin kannatettavaa!
         Leloupin piirrosjälki on erittäin kaunista ja taitavaa. Sepä se taisi saada minut lapsena tarttumaan näihin. No, perinteisesti sankaritar on tietysti sievä ja hyväkroppainen, mutta Yoko ei ole todellakaan pelkkää pintaa. Hän on hieno roolimalli tytöille ja antaa signaalin siitä, että nätti nainen voi olla hyvin älykäs ja rohkea. Pol on tasapainottava hahmo muiden hahmojen ja toiminnan ollessa varsin vakavaa.
       Eipä tässä voi muuta enää sanoa, kuin että suosittelen mielelläni! Nämä aukenevat parhaiten ehdottomasti vähän isommille ihmisille.
Lopuksi vielä kuvanäyte Ixon valosta, ranskankielisestä alkuperäisversiosta:
Lähde: kvaak.fi

1 kommentti:

Jenni kirjoitti...

Oih Yoko on ihana, tosin tussaus jälki on välillä varsin epäselvä ja
välillä juoni lässähtää ,mutta muuten hyvä. Tosin itse en kaikkia nuita ole saanut luettua ,koska hyvä tussaus jälki on minulle tärkeää sarjakuvissa. Mutta kokeilehan Star Trekin sarjakuvia jos pidit avaruus teemasta.