maanantai 25. kesäkuuta 2012

Terry Pratchett - Yövartiosto

"Tarkoitan, että kun mies tulee... tiettyyn ikään", Colonna aloitti alusta. "Hän tietää, että maailmasta ei koskaan tule täydellistä. Hän on tottunut siihen, että se on vähäsen, vähäsen..."
   "Kulahtanut?" Nobby ehdotti. Hänen korvansa takana, normaalisti tupakantumpille varatulla paikalla, oli myös hyvää vauhtia lurpahtamassa oleva syreeninkukka.
   "Täsmälleen", Colonna sanoi.

Terry Pratchettin fantasiahupailu Yövartiosto (suom. 2010) on kyllä täysin taattua tavaraa! Herttua ja yövartioston johdossa oleva Sam Vimes joutuu kiperään paikkaan pidättäessään sarjamurhaaja Karsseria Näkymättömässä Yliopistossa. Molemmat joutuvat äkisti villinä rakennuksessa sinkoilevien taikojen takia kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin eikä Vimesilla ole aluksi aavistustakaan, miten päästä pois. Lisävalaistus ei myöskään tuo helpotusta: hänen on elettävä mennyttä uudestaan nykyhetkessä jo edesmenneenä John Keelina ja tietysti asiat eivät tapahdu, kuten niiden pitäisi...
       Tämä huumoriopus oli kyllä paikallaan! Alkupuolta luin aika pätkissä, mutta päästyäni juhannukseksi mökille vesisateeseen ja kylmyyteen, sai lukemisen määrä aivan uusia ulottuvuuksia. (Saatte siis ajastettuna useammankin arvion!) Miksei sitä ikinä muista/tajua, että putkeen lukeminen on lähes aina se parempi tapa? Silloin kirjaan oikeasti uppoutuu ja on helpompi käsittää toisiinsa liittyviä asioita. Kaikkein huonoin tapahan on lukea semmoiset kolmekymmentä sivua ja jatkaa siitä ensi viikolla tai sitä seuraavalla... Tunnin mittaiset pätkätkään eivät ole parhaimmasta päästä, vartista puhumattaaan. Erityisesti Pratchettin monimutkaisehkossa (?) ja laajan henkilögallerian omaavissa teoksissa pitkät maratonit ovat valttia. Kun lukee pitkään, saattaa jopa muistaa lukuisatt vartiostolaiset, muista hepuista puhumattakaan. Tästä sarjasta löytyy muuten hupaisia käännösnimiä, kuten Aatos Stibbons ja Veli Pian Paistaa Päivyt. :D
       Pohjajuoni kulkee eteenpäin koko ajan kuten tyypillistä, mutta niihin hetkiin mahtuu kaikenlaista hassua kohellusta ja sanailua, joka vetoaa minuun aina. Olen samalla aaltopituudella kirjailijan kanssa. Valitettavasti huumoripalojen jakaminen täällä on todella vaikeaa, sen sain huomata. Pläräsin paksuhkoa kirjaa edestakaisin, mutta kaikki pätkät vaativat oikeastaan koko kontekstin tietämistä, jotta ne oikeasti avautuvat ja ovat hauskoja. Kirja käteen, siis!
        Pratchett parodioi vaikka mitä ja ketä, tässä tapauksessa vallankumouksia ja aatteita, erityisesti kommunismin levitystä tavan kansan pariin. Huomasin kuitenkin yllätyksekseni säännöllisesti läpi tihkuvan vakavuuden, joka tulee Vimesin ajatuksissa esiin. Kolmekymmentä vuotta menneisyyden minäänsä vanhempana ja kaikkitietävänä hän tuskailee ihmisten käytöstä, erityisesti väkivallan syntymistä ja purkautumista teoiksi. Muistan jo jostakin aiemmasta Kiekkomaailma-sarjan kirjasta Vimesin ja hänen mainintansa pedosta sisällään. Tässä kirjassa mies mainitseekin koettaneensa tulla sen kanssa toimeen ensin liittymällä vartioston palvelukseen (peto olisi siis ikään kuin hyötykäytössä) ja sittemmin viinalla. En tiedä olenko kypsynyt sen verran, että erotan Pratchettin luomat eri tasot paremmin vai onko kyseessä juuri tämän romaanin piirre.
        Aikamatkustus sai monia ajatuksia syntymään omassa päässänikin. Vimesin osa ei ole kadehdittava hänen jutellessaan alvariinsa henkilöille, joiden hän tietää tulevaisuudessa kuolevan ja mahdollisesti tekevän kauheita asioita. Houkutus pistää päiviltä tulevilta rikollisilta on kova, mikä on ymmärrettävää. Miten itse voisi pysyä järjissään, jos tästä yhtäkkiä singahtaisi lapsuuteen, mutta olisi silti 18-vuotias, siis aikuinen? Näkisinpä minäkin monia ihmisiä, joille elämä ei ole ollut kaunis ja hyvä sekä niitä, jotka ovat jo mullan alla. Toisaalta haluaisin tavata isovanhemmat ja jutella heille vielä kerran, erityisesti viime vuonna kuolleelle mummolleni, mutta olisiko se inhimillisyydestään huolimatta hyvä idea? Enpä usko. Näissä aikamatka-jutuissa minua hirvittää loppujen lopuksi se, että pakostikin onnistuisi muuttamaan historiaa peruuttamattomasti. Kuten jokainen tietää, pienikin lauseenmuutos ja erilainen valinta sysäisi valtavasti asioita liikkeelle. Sitä ehkä säästäisi eri valinnalla jonkun hengen tai päinvastoin. Karmivaa, vai mitä?
        Kuten jokainen arvannee, suosittelen lämpimästi tietysti fantasian ystäville, mutta kyllä huumoria ja parodiaa kaipaavillekin tästä on varmasti iloa!

Eräänlaisena post scriptumina voisin näin huumorilinjalla(kin) ollessa jakaa pari hervotonta hakuosumaa, joilla blogiini on löydetty. Innoitusta sain nooralta ja Suketukselta.

pane perseeseen (tälle löytyi sinänsä looginen selitys kun tein haun itse; Virginie Despentesin Pane mua:han se siellä! :D)
aikuisen naisen päiväkira nöyryytys (???)
hyvää loli sexiä (onneksi en syönyt tai juonut mitään, kun tuon näin xD)
pukukopissa riisuttiin (hmm, tarkemmin ajatellen kuulostaa Valoa valoa valoa -romaanilta?)
virginia woolf nainen tarvitsee (kuulostaa jotenkin epäilyttävältä edellisten valossa, mutta liittynee Oma huone- klassikon teeseihin...)

Siinäpä illan piristystä! Mitä kivaa teidän blogeistanne löytyy?

2 kommenttia:

Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Kiva uusi ilme blogissasi, teksti erottuu nyt paremmin :)

Terry Pratchettia olen lukenut muutaman kerran, pitäisi melkein lukea lisää... Ei ole noussut suosikikseni, mutta jaksaa viihdyttää ja naurattaa.

Pikaisesti kurkkasin Bloggerin omaa tilastoa hakusanoista, joilla on päädytty blogiini. Niiden perinteisten blogin tai kirjojen nimien joukosta erottuivat seuraavat:

-hyväksikäyttö novelli tarina romaani (jollakin on ollut todella kova tarve löytää aiheesta tekstiä, ihan sama mitä lajia?)
-vinkit morsiamelle mietelause (ei taida löytyä, kiitos kuitenkin käynnistä)
-pyynikin saaret (juu ei, ei ole minun asuinympäristöä)
-held saappaat (nyt minunkin mielenkiinto heräsi, täytyy googlettaa mitkä nuo ovat)

Anki kirjoitti...

Juu, ajattelin itsekin, ettei se kauno ollut selkein mahdollinen fontti, niin nätti kuin onkin. Tosin oli mikä fontti tai koko tahansa, nämä tekstit venyvät uuvuttavan pitkiksi...

No jo on hakuja! En ole minäkään held saappaista kuullut. :D